Post by Blain on Jan 25, 2014 18:50:37 GMT 3
Ilman yhteisön painetta..
mut samal ilman vertaistukea ja mainetta..
Jos voi mitä vaan suuruuteen haippaa,
missä ääni kuuluu
ku minä olen täällä, täällä..
Nimi: Blake Thorael Rutter
Sukupuoli: Mies, kundi
Ikä: 19-vuotias
Laji: Koira, Bullterrieri/Amerikanpitbullterrieri
Kansalaisuus: Amerikkalainen
Ammatti: Ei varsinaista ammattia, sossupummi. Haluaisi kyllä tienata musiikilla (räppiä/hiphoppia)
Perhe: Stan Rutter (isä) ja Alice (äiti, kuollut), Hans Rutter (isoveli).
Ääni (ja tunnari): Harri Arhio/PistePiste X
Ulkonäkö:
X X
Pituus: 175cm
Rakenne: Blaken päänmuoto on peritty isältään, eli hän muistuttaa bullterrieriä. Puolipystyt korvansa on kuitenkin perinyt pitbull-äidiltään, eikä ole halunnut näitä ainakaan vielä typistää. Kuono on musta ja silmät syvänruskeat, kauempaa katsottuna iiris sulautuu täysin pupillin kanssa. Blake on perustimmi ja melko hoikka nuori, joka ei ole erityisen harteikas, mutta lihasmassaa näkyy selkeästi nahan alta, vaikkei sitä massiivisesti olekaan. Jalat ovat anthromalliset, eli omaa anturalliset tassut. Jaloissa ovat selvät kintereet ja kävelee päkijöillään. Sormet ovat pitkät ja melko hoikat, vasemmasta kädestä puuttuu keskisormi. Häntä on melko pitkä ja ohut. Turkki on lyhyttä, pehmeää ja hyvin sileää. Hänen perusryhtinsä on melko huono ja hän roikottaa päätään ja hartioitaan edessä, yläselkä painuen pienelle kaarelle.
Väritys: Pääväri on valkoinen, joka kattaa valtaosan turkista. Kuviot ovat kaikki syvänharmaita ja niitä voisi sanoa jo mustiksi. Korvat ovat kokonaan mustat, samoin kuin silmän ympärystät (pandakuvio), sekä kuononkärki. Selkää pitkin kulkee vaakasuorassa päällekäin yhteensä seitsemän raitaa. Hännän ympäri kulkee kaksi raitaa ja jonkin verran sen keskiosan jälkeen häntä muuttuu mustaksi kärkeä kohden. Reisien ja ranteiden ympäri menevät raidat. Olkavarsissa on kaksi mustaa laikkua, iso ja reilusti pienempi. Näiden laikkujen alla on kaksi raitaa. Väritys on identtinen vartalon molemmilla puolilla.
Arvet: Vasemmanpuoleista silmää on raapaistu neljän terävän kynnen voimin ja sen päältä kulkee neljä näkyvää arpea.
Lävistykset: Snakebitet (yleensä kaksi titaanista tappia alahuulessa, joskus renkaat), tappikulmakoru oikeassa kulmassa.
Vaatetus: Pukeutuu hopparityylisesti ja pitää yleensä tilavien huppariensa huppua päässään. Satunnaisesti päässä on musta baseball-cap. Housuja toimittaa löysät farkut, mutta ei roikota niitä koskaan hupparin alapuolella, korkeintaan hännän alla.
Korut: Kaulassa roikkuu titaaninen dogtag-laatta. Ei siis mikään aito armeijan tunnuslaatta, pelkkä koru.
Luonne:
*Muokattu jengielämään liittymisen jälkeen*
Blake on spontaani, energinen ja tuttujen kanssa mielellään hengaileva nuori. Hän viihtyy paremmin ikäisiään vanhempien tyyppien kanssa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Vaikka kundilla on monessa asiassa todella tiukat mielipiteet, on hän impulsiivisuutensa takia aika huono sanomaan "ei" moniin asioihin. Hän on myös hyvin utelias kokeilemaan erilaisia asioita ja se on paha yhtälö. Kokeilemisen lisäksi Blake joutuu myös melko helposti tappeluihin, mutta se taas johtuu yleensä lojaaliudesta ja suojelemisesta. Erityisesti muut jenginjäsenet ovat hänen aktiivisen suojelemisensa alla. Vaikka mies ei tuntisikaan jotain tiettyä jengiläistä, luottaa hän silti jokaiseen. Toisaalta pakkohan se on. Itse hän harvemmin tarkoituksella haastaa riitaa, ellei siihen ole jokin selkeä motiivi. Hänen spontaanin asenteensa vuoksi hänellä on myös hyvinkin räävä suu. Blake on huumorintajuinen ja joskus hänellä on vaikeuksia arvioida, milloin vitsailu ei ole paikallaan. Toisaalta hän on harvoin mököttävää sorttia.
Kertaakaan ei Blake ole ehtinyt seurustelemaan, vaikka hänellä onkin ollut muutamia "säätöjä" naisten, sekä yhden miespuolisen kaverinsa kanssa. Tähän vaikuttanee myös se, että on ollut vasta vuoden ulkona laitoksesta. Sänkyyn asti hän on päässyt vain yhden naisen kanssa pariin kertaan, mutta muiden kanssa ehti tehdä silti sitä sun tätä, vaikkei panemiseen asti johtanutkaan. Blake on joskus melko valikoiva seuransa suhteen kun on kyse muustakin kun kaveeraamisesta ja kaikki säädöt yhtä lukuunottamatta ovat olleet kavereita. Vaikka hän ihastuu herkästi, ei Blake ole kertaakaan rakastunut tai kohdannut henkilöä, jonka kanssa haluaisi oikeasti olla ja olla tälle täysin uskollinen. Ellei suhteesta tai muusta kokoonpanosta "sovita" Blake siis kokee olevansa vapaa tekemään mitä haluaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän välittäisi partnereistaan.
Menneisyys:
Blake syntyi A.S.N:n jengin johtosuvun perheeseen, Stanille ja Alicelle. Kaksikko ei ollut seurustellut kauaakaan ennen kuin olivat päättäneet saada lapsen keskenään. Lapsuudenpäivänsä hän vietti suurimmaksiosaksi äitinsä kanssa, jolle oltiin suotu enemmän aikaa hänen kanssaan ollakseen ja häntä hoitaakseen. Stereotyyppisesti ajateltuna jengielämä kasvatti vain mieleltään kieroutuneita kovanaamoja, mutta niin ei ollut. Blaken vanhemmat kasvattivat nuoren bullterrieriseropin hyvin ja hän oli oikein tasapainoinen poika, joka nautti autoleikeistä, jotka tosin päätyivät usein rajuihin leikkikolareihin. Jekkujakin hän taisi ties minkälaisia ja suosikkeja oli pikkukivillä ohikulkijoita heittely. Piilosta tietysti. Vaikka jengi laajentui laajentumistaan ja hurjat teot seurasivat toistaan, ei Blake pitänyt hänen perhettään mitenkään erikoisena. Hän rakasti isäänsä ja äitiään niin paljon kuin pieni poika vain pystyi vanhempiaan rakastamaan. Ja kuten jokainen poika, myös Blake ihaili isäänsä ja halusi kasvaa yhtä vahvaksi ja määrätietoiseksi kuin tämä. Leikeissään pojalla alkoi ikää myöten näkyä vaikutteet ja hän leikki isäänsä, leikkipyssy tallessa housujen takataskussa.
Kuusivuotiaana hänen ihailunsa isäänsä kohtaan kuitenkin koki kovan kolauksen. Suuren jengitappelun timmellyksessä hänen äitinsä ammuttiin. Blake ei muista, kuinka sai selville asiasta, jota häneltä koitettiin salata. Vahingossa, ohimennen hän sai siitä kuitenkin kuulla. Alle kouluikäinen poika ei voinut käsittää koko tappelun merkitystä ja hän karkasi tiehensä jengin alueelta. Hän ei kestänyt nähdä isäänsä silmissään. Pieni poika ei ollut koskaan tuntenut vastaavaa raivoa, eikä keksinyt ketään muuta syyllistä kuolemaan kuin isänsä. Blake oli niin sekavassa mielentilanteessa, ettei edes osannut muodostaa selviä kysymyksiä päässään. Hän päätyi Amsfordin leveille kaduille ja etsi turvaa ja ruokaa roskakatoksista. Takaisin jengiin hän ei palaisi, vaikka mikä olisi!
Ravinnon määrä riitti, mutta sen laatu ei todellakaan. Ei ollut yllätys, että jo kuukausi karkaamisensa jälkeen Blake koki elämänsä vatsataudin. Mikään ei pysynyt hänen sisällään, eivätkä hänen asuttaman kujansa ihmiset pitäneet haisevasta pikkurakista heidän pihapiirissään. Se oli kuitenkin kuusivuotiaan murheista pienin, vaikkei siltä tuntunut. Hänen elimistönsä oli pahassa kuivumisvaarassa. Poliisit soitettiin hakemaan orpopojaksi luultua lasta, joka ei jaksanut enää edes paeta häntä lähestyviä ihmisiä. Hän ei sanonut sanaakaan viranomaisille. Ei edes sairaalassa, jonne hänet toimitettiin hoidettavaksi. Peräti kaksi kuukautta hän vietti sairaalan vuoteessa. Mukava sairaanhoitaja toi hänelle makeisia ja kävi juttelemassa. Joskus Blake riisui murheen kasvattaman kuorensa ja uskalsi vaihtaa pari sanaa tuolle tunturipöllönaiselle. Myös vapaa-ehtoistyöntekijät kävivät katsomassa häntä, mm. lukemassa kirjoja.
Sitten saapuivat sosiaalityöntekijät. Blake ei ollut aiemmin edes ajatellut, minne hän päätyisi kun olisi täysin terve. Jopa kirput oli saatu hänen kimpustaan ja se miellytti orpokotia Blakelle suunnittelevia työntekijöitä. Etsinnöistä huolimatta, kukaan ei ollut löytänyt poikaansa avoimesti kaipaavaa perhettä, ja lisäksi lapsi itse väitti kiivaasti, ettei hänellä ollut ketään. Hänelle alettiin siis löytää toistaiseksi sijaisperhettä ja jos tilanne pitkittyisi niin Blakelle haettaisiin lopullista paikkaa.
Kukaan ei kuitenkaan halunnut pitää riehakasta seropia muutamaa kuukautta kauempaa. Hän oli levoton ja omasi pahoja keskittymishäiriöitä. Koulussa hän pärjäsi älyllään, mutta koska hänen riehakas käytöksensä häiritsi muita oppilaita, pompoteltiin häntä koulusta toiseen. Lopulta hän alkoi saada kotiopetusta, tosin tilana ei toiminut tällöiset kodit vaan sosiaalikeskus. Täytettyään 10 vuotta, poika sanoi jo itse, ettei halunnut enää yhdenkään vieraan perheen luokse ja hän sai lopullisen paikan alaikäisille suunnatusta asuntolalaitoksesta.
Teini-iässä hän oli entistä levottomampi, eikä noudattanut "kotiintuloaikoja". Usein Blake oli jopa useamman yön poissa ja erään päivän pikkutunneilla hän saapui laitokseen naispuolisen ystävänsä kanssa kasvot ja vaatteet verillä, vasen käsi kiedottuna tiukasti paitaan. Kaksikko oli karannut illalla aikeenaan mennä jonkinlaiselle kuukävelylle. 17-vuotas Blake oli ollut aikeissa lähestyä ystäväänsä, jota oli jo kauemman aikaa ihaillut salaa. Lähestyminen oli ollut menestys ja kaksikko oli luikkinut eräälle sivukujalle. Mutta kun he olivat jo innostuneet riisumaan 16-vuotiaalta rottatytön rintaliivisilleen niin heidät näki kolmehenkinen hyeenaporukka. Aluksi valtavat miehet alkoivat vain huudella sopimattomia ja vislailivat, mutta se sai Blaken tuohtumaan. Hän siirtyi näkösuojaksi tytön eteen ja näytti hyeenoille raivoisia käsimerkkejä, kunnes yhdelle miehistä se riitti. Tämä tarttui kiinni koiran käteen ja otti taskustaan veitsen, iskien pojan pystyssä heiluneen keskisormen alimman nikaman kohdilta irti. Blake meni shokkiin, eikä hän herännyt siitä vaikka yksi porukasta viilsi hänen kasvojaan kynsillään. Maahan koira kyllä päätyi ja vaipui miltei tajuttomuuteen sillä aikaa kun kolmikko ympäröi Blaken ystävän. Pojan onneksi hän ei ollut aivan tietoinen sillä hetkellä, mitä ympärillä tapahtui. Hän ei olisi koskaan unohtanut tytön huutoja ja hyeenojen kuvottavaa puhinaa sivukujalla.
18-vuotiaana Blaken tuli lähteä laitoksesta. Hänen ystävänsä oli joutunut kujalla tapahtuneen jälkeen vakavan, itsetuhoisuuteen johtaneen masennuksen vuoksi suljetulle osastolle, eikä nuorukaisella ollut enää tietoa, mitä tälle kuului. Toisaalta tyttö oli vetäytynyt jo karkumatkalta palaamisen jälkeen ja Blake oli muodostanut uusia ystävyyssuhteita. Nämä ystävät ovat kundin kanssa samaa ikäluokkaa, ja näiden pääseminen myöhemmin asuntolasta sai Blaken jäämään Amsfordiin. Ja niille sijoille hän jäi, asuen nykyään esikaupungissa sijaitsevassa kerrostaloyksiössä. Eläen työttömänä sossupummina, etsii Blake kuitenkin alati jotain elämäntarkoitusta.
Muuta:
- Asuu esikaupungin kolmikerroksisessa kerrostalossa, yksiössä.
- Koska kasvoi suurimmanosan elämästään erossa isästään, omaa kovia ristiriitaisia olotiloja tätä kohtaan. Haluaa pitää tätä isänään, mutta ei ole kuitenkaan vielä valmis antamaan tälle anteeksikaan.
- Polttaa röökiä satunnaisesti, mutta ei päivittäin. Polttelu on hyvin fiilispainotteista. Hyvinä kausina on helposti parikin kuukautta ilman.
mut samal ilman vertaistukea ja mainetta..
Jos voi mitä vaan suuruuteen haippaa,
missä ääni kuuluu
ku minä olen täällä, täällä..
Nimi: Blake Thorael Rutter
Sukupuoli: Mies, kundi
Ikä: 19-vuotias
Laji: Koira, Bullterrieri/Amerikanpitbullterrieri
Kansalaisuus: Amerikkalainen
Ammatti: Ei varsinaista ammattia, sossupummi. Haluaisi kyllä tienata musiikilla (räppiä/hiphoppia)
Perhe: Stan Rutter (isä) ja Alice (äiti, kuollut), Hans Rutter (isoveli).
Ääni (ja tunnari): Harri Arhio/PistePiste X
Ulkonäkö:
X X
Pituus: 175cm
Rakenne: Blaken päänmuoto on peritty isältään, eli hän muistuttaa bullterrieriä. Puolipystyt korvansa on kuitenkin perinyt pitbull-äidiltään, eikä ole halunnut näitä ainakaan vielä typistää. Kuono on musta ja silmät syvänruskeat, kauempaa katsottuna iiris sulautuu täysin pupillin kanssa. Blake on perustimmi ja melko hoikka nuori, joka ei ole erityisen harteikas, mutta lihasmassaa näkyy selkeästi nahan alta, vaikkei sitä massiivisesti olekaan. Jalat ovat anthromalliset, eli omaa anturalliset tassut. Jaloissa ovat selvät kintereet ja kävelee päkijöillään. Sormet ovat pitkät ja melko hoikat, vasemmasta kädestä puuttuu keskisormi. Häntä on melko pitkä ja ohut. Turkki on lyhyttä, pehmeää ja hyvin sileää. Hänen perusryhtinsä on melko huono ja hän roikottaa päätään ja hartioitaan edessä, yläselkä painuen pienelle kaarelle.
Väritys: Pääväri on valkoinen, joka kattaa valtaosan turkista. Kuviot ovat kaikki syvänharmaita ja niitä voisi sanoa jo mustiksi. Korvat ovat kokonaan mustat, samoin kuin silmän ympärystät (pandakuvio), sekä kuononkärki. Selkää pitkin kulkee vaakasuorassa päällekäin yhteensä seitsemän raitaa. Hännän ympäri kulkee kaksi raitaa ja jonkin verran sen keskiosan jälkeen häntä muuttuu mustaksi kärkeä kohden. Reisien ja ranteiden ympäri menevät raidat. Olkavarsissa on kaksi mustaa laikkua, iso ja reilusti pienempi. Näiden laikkujen alla on kaksi raitaa. Väritys on identtinen vartalon molemmilla puolilla.
Arvet: Vasemmanpuoleista silmää on raapaistu neljän terävän kynnen voimin ja sen päältä kulkee neljä näkyvää arpea.
Lävistykset: Snakebitet (yleensä kaksi titaanista tappia alahuulessa, joskus renkaat), tappikulmakoru oikeassa kulmassa.
Vaatetus: Pukeutuu hopparityylisesti ja pitää yleensä tilavien huppariensa huppua päässään. Satunnaisesti päässä on musta baseball-cap. Housuja toimittaa löysät farkut, mutta ei roikota niitä koskaan hupparin alapuolella, korkeintaan hännän alla.
Korut: Kaulassa roikkuu titaaninen dogtag-laatta. Ei siis mikään aito armeijan tunnuslaatta, pelkkä koru.
Luonne:
*Muokattu jengielämään liittymisen jälkeen*
Blake on spontaani, energinen ja tuttujen kanssa mielellään hengaileva nuori. Hän viihtyy paremmin ikäisiään vanhempien tyyppien kanssa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Vaikka kundilla on monessa asiassa todella tiukat mielipiteet, on hän impulsiivisuutensa takia aika huono sanomaan "ei" moniin asioihin. Hän on myös hyvin utelias kokeilemaan erilaisia asioita ja se on paha yhtälö. Kokeilemisen lisäksi Blake joutuu myös melko helposti tappeluihin, mutta se taas johtuu yleensä lojaaliudesta ja suojelemisesta. Erityisesti muut jenginjäsenet ovat hänen aktiivisen suojelemisensa alla. Vaikka mies ei tuntisikaan jotain tiettyä jengiläistä, luottaa hän silti jokaiseen. Toisaalta pakkohan se on. Itse hän harvemmin tarkoituksella haastaa riitaa, ellei siihen ole jokin selkeä motiivi. Hänen spontaanin asenteensa vuoksi hänellä on myös hyvinkin räävä suu. Blake on huumorintajuinen ja joskus hänellä on vaikeuksia arvioida, milloin vitsailu ei ole paikallaan. Toisaalta hän on harvoin mököttävää sorttia.
Kertaakaan ei Blake ole ehtinyt seurustelemaan, vaikka hänellä onkin ollut muutamia "säätöjä" naisten, sekä yhden miespuolisen kaverinsa kanssa. Tähän vaikuttanee myös se, että on ollut vasta vuoden ulkona laitoksesta. Sänkyyn asti hän on päässyt vain yhden naisen kanssa pariin kertaan, mutta muiden kanssa ehti tehdä silti sitä sun tätä, vaikkei panemiseen asti johtanutkaan. Blake on joskus melko valikoiva seuransa suhteen kun on kyse muustakin kun kaveeraamisesta ja kaikki säädöt yhtä lukuunottamatta ovat olleet kavereita. Vaikka hän ihastuu herkästi, ei Blake ole kertaakaan rakastunut tai kohdannut henkilöä, jonka kanssa haluaisi oikeasti olla ja olla tälle täysin uskollinen. Ellei suhteesta tai muusta kokoonpanosta "sovita" Blake siis kokee olevansa vapaa tekemään mitä haluaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän välittäisi partnereistaan.
Menneisyys:
Blake syntyi A.S.N:n jengin johtosuvun perheeseen, Stanille ja Alicelle. Kaksikko ei ollut seurustellut kauaakaan ennen kuin olivat päättäneet saada lapsen keskenään. Lapsuudenpäivänsä hän vietti suurimmaksiosaksi äitinsä kanssa, jolle oltiin suotu enemmän aikaa hänen kanssaan ollakseen ja häntä hoitaakseen. Stereotyyppisesti ajateltuna jengielämä kasvatti vain mieleltään kieroutuneita kovanaamoja, mutta niin ei ollut. Blaken vanhemmat kasvattivat nuoren bullterrieriseropin hyvin ja hän oli oikein tasapainoinen poika, joka nautti autoleikeistä, jotka tosin päätyivät usein rajuihin leikkikolareihin. Jekkujakin hän taisi ties minkälaisia ja suosikkeja oli pikkukivillä ohikulkijoita heittely. Piilosta tietysti. Vaikka jengi laajentui laajentumistaan ja hurjat teot seurasivat toistaan, ei Blake pitänyt hänen perhettään mitenkään erikoisena. Hän rakasti isäänsä ja äitiään niin paljon kuin pieni poika vain pystyi vanhempiaan rakastamaan. Ja kuten jokainen poika, myös Blake ihaili isäänsä ja halusi kasvaa yhtä vahvaksi ja määrätietoiseksi kuin tämä. Leikeissään pojalla alkoi ikää myöten näkyä vaikutteet ja hän leikki isäänsä, leikkipyssy tallessa housujen takataskussa.
Kuusivuotiaana hänen ihailunsa isäänsä kohtaan kuitenkin koki kovan kolauksen. Suuren jengitappelun timmellyksessä hänen äitinsä ammuttiin. Blake ei muista, kuinka sai selville asiasta, jota häneltä koitettiin salata. Vahingossa, ohimennen hän sai siitä kuitenkin kuulla. Alle kouluikäinen poika ei voinut käsittää koko tappelun merkitystä ja hän karkasi tiehensä jengin alueelta. Hän ei kestänyt nähdä isäänsä silmissään. Pieni poika ei ollut koskaan tuntenut vastaavaa raivoa, eikä keksinyt ketään muuta syyllistä kuolemaan kuin isänsä. Blake oli niin sekavassa mielentilanteessa, ettei edes osannut muodostaa selviä kysymyksiä päässään. Hän päätyi Amsfordin leveille kaduille ja etsi turvaa ja ruokaa roskakatoksista. Takaisin jengiin hän ei palaisi, vaikka mikä olisi!
Ravinnon määrä riitti, mutta sen laatu ei todellakaan. Ei ollut yllätys, että jo kuukausi karkaamisensa jälkeen Blake koki elämänsä vatsataudin. Mikään ei pysynyt hänen sisällään, eivätkä hänen asuttaman kujansa ihmiset pitäneet haisevasta pikkurakista heidän pihapiirissään. Se oli kuitenkin kuusivuotiaan murheista pienin, vaikkei siltä tuntunut. Hänen elimistönsä oli pahassa kuivumisvaarassa. Poliisit soitettiin hakemaan orpopojaksi luultua lasta, joka ei jaksanut enää edes paeta häntä lähestyviä ihmisiä. Hän ei sanonut sanaakaan viranomaisille. Ei edes sairaalassa, jonne hänet toimitettiin hoidettavaksi. Peräti kaksi kuukautta hän vietti sairaalan vuoteessa. Mukava sairaanhoitaja toi hänelle makeisia ja kävi juttelemassa. Joskus Blake riisui murheen kasvattaman kuorensa ja uskalsi vaihtaa pari sanaa tuolle tunturipöllönaiselle. Myös vapaa-ehtoistyöntekijät kävivät katsomassa häntä, mm. lukemassa kirjoja.
Sitten saapuivat sosiaalityöntekijät. Blake ei ollut aiemmin edes ajatellut, minne hän päätyisi kun olisi täysin terve. Jopa kirput oli saatu hänen kimpustaan ja se miellytti orpokotia Blakelle suunnittelevia työntekijöitä. Etsinnöistä huolimatta, kukaan ei ollut löytänyt poikaansa avoimesti kaipaavaa perhettä, ja lisäksi lapsi itse väitti kiivaasti, ettei hänellä ollut ketään. Hänelle alettiin siis löytää toistaiseksi sijaisperhettä ja jos tilanne pitkittyisi niin Blakelle haettaisiin lopullista paikkaa.
Kukaan ei kuitenkaan halunnut pitää riehakasta seropia muutamaa kuukautta kauempaa. Hän oli levoton ja omasi pahoja keskittymishäiriöitä. Koulussa hän pärjäsi älyllään, mutta koska hänen riehakas käytöksensä häiritsi muita oppilaita, pompoteltiin häntä koulusta toiseen. Lopulta hän alkoi saada kotiopetusta, tosin tilana ei toiminut tällöiset kodit vaan sosiaalikeskus. Täytettyään 10 vuotta, poika sanoi jo itse, ettei halunnut enää yhdenkään vieraan perheen luokse ja hän sai lopullisen paikan alaikäisille suunnatusta asuntolalaitoksesta.
Teini-iässä hän oli entistä levottomampi, eikä noudattanut "kotiintuloaikoja". Usein Blake oli jopa useamman yön poissa ja erään päivän pikkutunneilla hän saapui laitokseen naispuolisen ystävänsä kanssa kasvot ja vaatteet verillä, vasen käsi kiedottuna tiukasti paitaan. Kaksikko oli karannut illalla aikeenaan mennä jonkinlaiselle kuukävelylle. 17-vuotas Blake oli ollut aikeissa lähestyä ystäväänsä, jota oli jo kauemman aikaa ihaillut salaa. Lähestyminen oli ollut menestys ja kaksikko oli luikkinut eräälle sivukujalle. Mutta kun he olivat jo innostuneet riisumaan 16-vuotiaalta rottatytön rintaliivisilleen niin heidät näki kolmehenkinen hyeenaporukka. Aluksi valtavat miehet alkoivat vain huudella sopimattomia ja vislailivat, mutta se sai Blaken tuohtumaan. Hän siirtyi näkösuojaksi tytön eteen ja näytti hyeenoille raivoisia käsimerkkejä, kunnes yhdelle miehistä se riitti. Tämä tarttui kiinni koiran käteen ja otti taskustaan veitsen, iskien pojan pystyssä heiluneen keskisormen alimman nikaman kohdilta irti. Blake meni shokkiin, eikä hän herännyt siitä vaikka yksi porukasta viilsi hänen kasvojaan kynsillään. Maahan koira kyllä päätyi ja vaipui miltei tajuttomuuteen sillä aikaa kun kolmikko ympäröi Blaken ystävän. Pojan onneksi hän ei ollut aivan tietoinen sillä hetkellä, mitä ympärillä tapahtui. Hän ei olisi koskaan unohtanut tytön huutoja ja hyeenojen kuvottavaa puhinaa sivukujalla.
18-vuotiaana Blaken tuli lähteä laitoksesta. Hänen ystävänsä oli joutunut kujalla tapahtuneen jälkeen vakavan, itsetuhoisuuteen johtaneen masennuksen vuoksi suljetulle osastolle, eikä nuorukaisella ollut enää tietoa, mitä tälle kuului. Toisaalta tyttö oli vetäytynyt jo karkumatkalta palaamisen jälkeen ja Blake oli muodostanut uusia ystävyyssuhteita. Nämä ystävät ovat kundin kanssa samaa ikäluokkaa, ja näiden pääseminen myöhemmin asuntolasta sai Blaken jäämään Amsfordiin. Ja niille sijoille hän jäi, asuen nykyään esikaupungissa sijaitsevassa kerrostaloyksiössä. Eläen työttömänä sossupummina, etsii Blake kuitenkin alati jotain elämäntarkoitusta.
Muuta:
- Asuu esikaupungin kolmikerroksisessa kerrostalossa, yksiössä.
- Koska kasvoi suurimmanosan elämästään erossa isästään, omaa kovia ristiriitaisia olotiloja tätä kohtaan. Haluaa pitää tätä isänään, mutta ei ole kuitenkaan vielä valmis antamaan tälle anteeksikaan.
- Polttaa röökiä satunnaisesti, mutta ei päivittäin. Polttelu on hyvin fiilispainotteista. Hyvinä kausina on helposti parikin kuukautta ilman.