Soyala Nova (dilophosaurus)

"...but don't cry like a bitch when you feel the pain!"

Nimi : Soyala Nova
Ikä : 38 (päivitetty 19.6.2016)
Sukupuoli : nainen
Laji / Rotu : Dilophosaurus wetherilli
Kansalaisuus : USA
Ammatti : ei varsinaista ammattia
Pituus / Paino : 190 cm / 72 kg
Suuntautuminen: hetero (tosin ei pahemmin jaksa kiinnostua miehistä, saati luota noihin)
Ryhmittymät: johtaa vielä tällä hetkellä pientä jengiä (12 jäsentä) nimeltä Ahote

Ulkonäkö: (Kuva tulee jahka kerkeän sen piirtämään)
Pitkä, vahva ja notkea ruumis. Pää on dilophosauruksille tyypillinen, melko korkea mutta kapea, ja silmien yllä on kaksi luuharjaa. Häntä on taipuisa, ja sitä voi käyttää varaanimaisesti puolustautumiseen. Koko ruumis on ohuen, pehmoisen nukan/untuvan peittämä.

Väritys:
Perusvärinä toimii tumma havunvihreä, joka selässä, kuonossa ja raajoissa on lähes mustaa ja vatsapuolella sekoittuu juovina vaalean turkoosinsiniseen. Kuviot ovat epäsäännöllisiä, helmenvalkeita ja niitä esiintyy koko kehossa. Pään harjat ovat mustat valkoisin ja verenpunaisin kuvioin, samaa punaista on myös hännässä. Harjas on aavistuksen sinikiiltoisen musta.

Silmät:
Pyöreäpupilliset, pohja valkoinen ja iiris vaalean meripihkan värinen.

Kädet ja jalat:
Jaloissa kolme varvasta vaalein, vahvoin kynsin. Oikeassa kädessä viisi sormea ja vaaleat, terävät kynnet. Vasemmassa kädessä kolme sormea, joissa pidemmät kynnet kuin oikeassa. Puuttuvista kahdesta sormesta (nimetön ja pikkurilli) on jäljellä lyhyet, arpiset tyngät.

Pää:
Muodoltaan varsin tyypillinen dilophosauruksen pää. Kapea, kuonoa kohti madaltuva kallo, jota koristaa kaksi luuharjaa. Kasvojen oikealla puolella selvä arpi, joka kulkee silmän edestä vinottain alaleukaan asti. Kita melko suuri, yläleuan hampaat vaikuttavan kokoiset ja vaaleat. Alaleuan hampaat pienemmät. Kieli kalpean vaaleanpunainen.

Häntä:
Taipuisa, lähes yhtä pitkä kuin nainen itse. Vahva, soveltuu aseeksi.

Vaatetus:
Mitä nainen sattuu milloinkin käsiinsä saamaan. Hänellä ei katujen asukkina oikein ole varaa nirsoilla.

Luonne:
Tämä rouva on erittäin ärhäkkä ja reviiritietoinen tapaus. Hän ei säästele sanojaan eikä pelkää puhua suoraan, joten joskus naisen suusta saattaa päästä melkoisia sammakoita, joita hän ehkä katuu myöhemmin. Hänellä on myös erittäin lyhyt pinna, ja hänet on äärettömän helppo saada hermostumaan tai suuttumaan, jolloin saurus usein käy päälle kuin yleinen syyttäjä.
On hiukan vaikeaa uskoa että näin herkästi räjähtävässä olennossa olisi mitään pehmeää, mutta kyllä sauruksellakin on äidillinen, välittävä ja huolehtiva puolensa. Hänen pikku jenginsä on hänen perheensä, ja rouva olisi valmis tekemään mitä tahansa noiden puolesta. Tutussa ja turvallisessa seurassa leidistä kuoriutuu herkästi hymyilevä, elämän pienistä ja harvoista iloista suuresti nauttiva olento. Vieraiden seurassa hän on äärettömän epäluuloinen, ja kyräilee muita kuin jalokivikauppias potentiaalisia varkaita.
Pahimmillaan saurus on, jos hänet on ahdistettu seinää vasten. Hän taistelee aina tosissaan, ja korvaa luonnon suomilla aseilla muiden aseiden puutteen. Terävät kynnet ja hampaat sekä vahva häntä ovat ajaneet pois monia onnenonkijoita, jotka ovat yrittäneet valloittaa jengin pikku tukikohtaa tai naista itseään. Sen verran raivohullua sauruksesta löytyy, ettei hän välttämättä lopeta tappelua ennen kuin vastustaja on hengetön. Tällainen käytös on kuitenkin varsin harvinaista ja tavatonta.

Menneisyys :
Soyalan isä ja äiti kuuluivat hopien heimoon, ja elivät rauhallista elämää reservaatissa. Tämä sama elämäntapa kuului nuoren naisen elämäänkin pitkän aikaa, ja hän oppi metsästämään, kalastamaan ja tunnistamaan lukuisan määrän erilaisia ravinnoksi tai lääkkeeksi kelpaavia luonnon antimia. Nuori nainen oli myös kaunisääninen laulaja, hyvä kertomaan ja keksimään tarinoita sekä kätevä käsistään, eikä hän oikeastaan edes kaivannut ympärilleen muuta seuraa kuin oman pikku yhteisönsä.

Dilophosaurus päätyi kuitenkin lopulta Amsfordin suurkaupunkiin ihastuttuaan palavasti erääseen komeaan biisoninuorukaiseen, joka oli antropologi ja teki lingvististä tutkimusta heimon kielestä. Kaksikko viihtyi oivallisesti yhdessä, ja kun biisonin oli aika lähteä, halusi Soyala välttämättä lähteä tuon mukana. Vanhemmat kyllä varoittelivat tytärtään, eivätkä olisi halunneet että tuo jättäisi kotinsa, mutta eivät toisaalta halunneet asettua sen tielle, mikä näytti olevan tytölle suurin onni.

Vasta kahden vuoden yhteiselon jälkeen Soyala huomasi, ettei häntä ollutkaan tarkoitettu elämään yhdessä rakastamansa miehen kanssa. Tämä karu totuus paljastui nyt 24 vuotiaalle saurukselle varsin karulla tavalla. Hän oli tapansa mukaan illalla laittamassa ruokaa, kun biisonimies tulikin kotiin toinen nainen kainalossaan. Dilopho ei voinut käsittää miksi toinen teki jotakin niin häijyä, eikä mies käynyt selittämään, vaan komensi tylysti Soyalaa poistumaan asunnostaan. Silloin jokin napsahti sauruksen päässä, ja kerättyään vähän omaisuutensa hän läksiäisiksi heitti kiehumassa olleen vihanneskattilan sisällön biisonin kasvoille, marssien kylmän jäykästi ja itkua pidätellen tiehensä uuden naisen hössöttäessä tuskissaan karjuvan miehen kimpussa.

Yön selkään karkoitettu saurus ei nukkunut, ennen kuin oli päässyt pitkälle Red Zonen puolelle, ja löytänyt hiljattain hylätyn pienen omakotitalon. Samaan taloon oli päätynyt kaksi muutakin kulkijaa, jotka tosin olivat umpiunessa Soyalan marssiessa paikalle ja etsiessä itselleen rauhallisen nurkan jossa nukkua. Yö sujui rauhallisesti, ja aamulla dilophosaurus jakoi mukaan nappaamansa leivän kaksikon kanssa, saaden näin itselleen ensimmäiset todelliset ystävänsä, jotka pysyivät naisen rinnalla kaikissa vastoinkäymisissäkin.
Yhdessä kolmikko puolusti taloa muilta onnenonkijoilta, näpistivät kukin vuorollaan ruokaa ja vaatteita mistä milloinkin, ja pärjäsivät kaiken kaikkiaan varsin hyvin laitakaupungin epävakaassa menossa. Soyala alkoi lähinnä huvin vuoksi käyttää ystävistään sanaa 'ahote', joka tarkoitti levotonta, sillä nuo vilkuilivat aina ympärilleen kuin luulotautiset. Sama tapa tosin tarttui saurukseenkin varsin nopeasti, samalla kun laitakaupungilla asuminen ja pärjääminen muutti hänet hiljalleen kiltistä tytöstä varsin ärhäkäksi ja pahasuiseksi pedoksi. Ystävilleen hän tosin oli edelleen oma huolehtiva itsensä.

Vuosien varrella Soyalan pikku "perhe" kasvoi hiljalleen kahdesta kahteentoista anthroon. Osa oli tullut epävarmasti sateessa tai myrskyssä pyytämään hetken suojaa, muutamat dilophosaurus pelasti tukalasta tilanteesta talon lähistöllä. Ahote vakiintui tämän hyvin tiivishenkisen pikku ryhmän nimeksi, ja Soyala oli hyvillään kun kykeni tarjoamaan turvaa edes muutamille, saaden samalla itse turvaa pikku perheestään.

Dilophosauruksen kolmaskymmenes syntymäpäivä oli samalla hänen esikoisensa syntymäpäivä. Ikävä kyllä pikku olento kuoli vasta muutaman päivän ikäisenä, mikä toisaalta suretti Soyalaa, mutta toisaalta hän oli myös helpottunut, sillä lapsi oli saanut alkunsa raiskauksesta. Saman tapahtuman yhteydessä nainen menetti vasemmasta kädestään kaksi sormea. Saurus oli ollut hiukan huolissaan siitä, kuinka kasvattaisi pientä lasta niin epävakaalla alueella, mutta tuon surullisen tapahtuman kautta se huoli poistui hänen mielestään.

Soyala elelee edelleen pikku jenginsä kanssa samassa hylätyssä talossa. Dilophosaurus on kuitenkin ollut viime aikoina hiukan levoton, sillä hän on huomannut suurempien jengien liikehtivän, ja pari niistä on osoittanut haluavansa tuon talon itselleen. Nainen pelkääkin hiukan mitä on tulossa, sillä hänen väkensä on lähes aseetonta, eikä varmastikaan pärjäisi yhteenotossa suurempaa porukkaa vastaan...

Muuta:
- Ei pidä sokerista tai oikein mistään muustakaan makeasta, ellei hedelmiä lasketa.