Post by Deleted on Oct 27, 2013 20:46:17 GMT 3
Nimi ja sukunimet Juanes Martíne García
Toiset nimet Miguel Alfredo Jesus-Maria Raul Emilio Patricio Manuel Antonio Carmen Constantino
Kutsumanimet Juanes, Miguel, Raul
Ikä 30-vuotias
Sukupuoli Uros/mies
Laji Kissamaki
Synnyinmaa Espanja
Ammatti Ei omaa mitään nimenomaista ammattia, mutta toimii katusoittajana ansaitakseen elantonsa ja joskus tekee pieniä hanttihommia.
Pituus ja paino 190 cm / 79 kg
Ulkonäkö
Ruumiinrakenne: Juanes on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja melko hoikka mies. Hänellä on kissamakien tavoin pitkä ja sulavapiirteinen vartalo sekä pitkät raajat, joiden päässä on pitkät, päistä hiukan levenevät sormet/varpaat - jokaisen varpaan ja sormen päässä on musta, paksu kynsi. Miehen kuono on pitkähkömpi kuin useimmilla apinoilla ja tämän pään sivuilla on kaksi pitkähköä, suurta korvaa. Silmät miekkosella ovat pyöreät ja tarkkaavaiset. Päässään hänellä kasvaa myös pitkät, keskiselkään asti yltävät hiukset, jotka ovat paksuilla rastoilla. Rastojen joukossa on joitain värikkäitä nauhoja.
Selkärangan jatkeena toimii melkein miehen itsensä mittainen häntä, joka on päästä pyöreä ja muutoin muodoltaan tasapaksu ja pörröinen - pörröisyydestä huolimatta hännässä ei ole hirveän pitkää turkkia. Ryhdiltään miekkonen on vähän letkeä ja hiukan kumarassa kulkeva. Leukansa alla hänellä on pieni pukinparta.
Väritys: Martínen väritys on peruskissamakimainen, pienillä eroavaisuuksilla. Pohjaväri on hopeanharmaa, hiukan ruskeaan taittuva ja kuviot ovat suurimmaksi osaksi aivan samanlaisia kuin muillakin kissamakeilla, valkea väri alkaa kasvoista ja jatkuu aina jalkojen väliin ja kuonon pää on täysin musta, samoin silmien ympärykset, hännän ollessa mustavalkoraidallinen. Myös korvat ovat vitivalkoiset. Miehen kämmenet ovat kuitenkin hyvin tummat, melkein mustat. Tummeneva harmaa lähtee ranteista ja muuttuu lopulta aivan mustaksi sormenpäihin, liukuen. Sama liukuväri pätee uroksen jalkoihin, nilkoista alaspäin. Miehen silmät sen sijaan ovat helmenharmaat, kauttaaltaan ja iiris sekä pupilli näkyvät haaleasti, tummemman harmaina. Miehen rastat ovat tummanruskeat, samaten parta.
Vaatetus: Päällään Juanesilla on aina letkeät hippivaatteet - paitoina toimivat hihattomat paidat tai tavalliset t-paidat, jotka vaihtelevat valkeasta ruskeaan, aina sateenkaarenvärisiin variaatioihin. Housuina toimivat sitten hyvin löysät shrotsit tai sitten suurilahkeiset haaremihousut, joiden väritys taas pysyy melko tummissa, luonnonläheisissä väreissä. Päässä on hyvin usein suuren suuri ja melko värikäskin villamyssy, joka suurudeltaan muistuttaa melkolailla jonkinlaista pientä säkkiä/pussia. Alusvaatteina usein toimivat löysät bokserit ja joskus tiukat, hihattomat paidat. Miehellä on pitkä, ruskea nahkatakki usein yllään ja kenkiä hän ei käytä lainkaan. Joskus hänellä on käsissään ruskeat nahkahansikkaat ja hiukset saattavat joskus olla suurella nauhalla sidottuina kiinni. Silmillään hänellä on erittäin usein peilaavat, mustat aurinkolasit.
Muu krääsä: Juanes kantaa mukanaan ukulelea, suurta panhuilua sekä reppua, täynnä kaikkea pientä krääsää, johon lukeutuvat: vaihtovaatteet, keksikokoinen viltti, sätkätarvikkeet, pieni vesipiippu sekä soittimien huoltovälineet. Vyöllään hän kantaa nahkaista pussukkaa, lompakkoaan. Kaulassaan miehellä taas on usein puisia helmikaulakoruja, jotka ovat joko ruskean eri sävyissä vaihtelevia tai sitten melko värikkäitä. Korut yltävät usein rintakehän alle, olematta koskaan solisluita ylempänä, sen kireämpänä. Ranteissaan hänellä on joko värikkäitä hikipantoja tai sitten helmikoruja, joskus ihan vain nyörejäkin. Korvissaan hänellä on yhdet, mustapuiset korvakorut.
Luonne
Kissamakimies on perusluonteeltaan hyvin positiivinen ja rauhallinen, tyyni ja humoristinen. Juanes hymyilee erityisen usein ja hän yrittää osoittaa toisille aina elämän hyviä puolia, positiivisia pilkahduksia ja kääntää murheen iloksi, tai edes vähän paremmaksi. Mies vaeltaa yleensä kaduilla ja palaa vasta iltamyöhällä pieneen asuntoonsa, nauttien ulkoilmasta enemmän kuin neljän seinän sisällä istumisesta. Ylpeyttä tältä miekkoselta myös löytyy riittävästi, muttei sentään liikaa.
Miehiä kohtaan Juanes on veljellinen ja tahdikas, joskus varovainenkin, kohdellen heitä kuin ystäviään, oli kyseessä ventovieras tai ihan oikea ystävä. Naisia kohtaan hän on sen sijaan ritarillinen ja kohtelias, tahdikaskin - flirtti ei kuulu tämän kissamakin piirteisiin, vaikka hän saattaisikin kehua jollain tapaa naista, joka hänen seurassaan on. Anthro ei nimittäin ymmärrä oikein mitään rakkauden, rakastamisen tai rakastetuksi tulemisen päälle, eikä kyllä seksinkään, mutta hän on utelias oppimaan ja kokemaan. Jonkinlaiset pienet irtosuhteet ovat joskus kuuluneet hänen elämäänsä, ja kuuluvat edelleenkin - tietoisesti hän ei kuitenkaan etsi yhden yön juttuja, eikä harrasta niitä joka hetki, muttei hän sellaisesta ihan heti kieltäydykään.
Juanes on erittäin rehellinen mies, mutta jos tarve vaatii, voi hän vaikka jotakuta suojellakseen kertoa valkoisen valheen, jos toisenkin. Kevytmielinen ja ilkikurinen huijaaminenkin kuuluu hänen tapoihinsa, samaten ympäripyöreä vastailu kinkkisiin tai henkilökohtaisiin kysymyksiin. Joskus ihan kiusallaankin mies saattaa vastailla ympäripyöreästi.
Raitahäntä rakastaa musiikkia yli kaiken, se on hänen elämänsä sekä työnsä. Kaikenlainen musiikki kiehtoo tätä hippiä, joka löytää melkein jokaisesta kappaleesta jonkinlaisen sanoman tai merkityksen, kertoen sen mielellään uteliaille. Musiikin avulla hän myös usein kertoo tunteensa, ajatuksensa sekä koettaa piristää tai lohduttaa ystäviään. Samaisen harrastuksen kautta hän myös pyrkii hankkimaan elantonsa.
Menneisyys
Juanes on syntyjään kotoisin Espanjasta, köyhästä perheestä johon kuuluivat hänen vanhempansa, pikkusisko, kaksospikkuveljet, kolme isosiskoa sekä isoveli. Ikäeroa lapsilla ei ollut kuin muutama vuosi, eikä heidän määränsä ollut suurikaan taakka perheelle, pienistä varoista huolimatta. Jokainen lapsi sai tehtävän täytettyään 15 vuotta, auttaakseen perhettä ansaitsemaan rahaa tavalla tai toisella ruokaa, vaatteita sekä lääkärinlaskuja varten - lääkärissä he joutuivat käymään usein, sillä köyhissä oloissa elävillä lapsilla oli usein erilaisia sairauksia. Isosiskoista yhdellä oli astma, isoveljellä oli migreeniä, kaksosveljekset omasivat narkolepsiaa, kun taas Juanes oli syntyjään likinäköinen.
Vanhimmat pojista, sekä kaksi vanhinta tyttöä, päätyivät auttamaan isää torilla sekä pienissä rakennuspuuhissa, kun taas loput tytöt auttoivat äitiä ruuan valmistuksessa, siivoamisessa sekä myytävien korujen valmistamisessa. Kuitenkin ruumiillisen työn teko oli nuorelle Juanesilla vaikeaa huonon näön takia ja pian huonon näön takia nuorukaiselle kävikin vähän köpelösti. Kissamaki oli päätynyt kantamaan pahvilaatikkoa täynnä kookospähkinöitä, vaikka hänen isoveljensä oli ollut valmis kantamaan sen hänen puolestaan - ylpeä kissamaki kuitenkin oli päättänyt hoitaa asian itse, tahtomatta olla yhtään sisaruksiaan heikompi vain huonon näön takia, joten hän lähti kantamaan laatikkoa kohti korkeaa pinoa. Matka pinolle sujui mainiosti, mutta kun nuorukainen pyrki nostamaan laatikkoa päälimmäiseksi mahdollisimman nopeasti, ei hän ollut nähnyt miten korkea pino on ja näin ollen laatikon saanti päällimmäiseksi epäonnistui. Laatikko tömähtikin vasten ylintä laatikkoa ja lipesi sitten Juanesin käsistä, tipahtaen hänen päälleen, kasvoilleen. Ihme kyllä, ei nuorukaiselta mennyt taju mutta kyllä hän maahan kaatui, isän ja muiden sisarusten rientäessä katsomaan, että mitä nuorelle kissamakille oli tapahtunut.
Pieni espanjalainen itki maassa kipua kasvoillaan ja hänen kuonostaan vuoti verta. Mutta se ei ollut asia, joka sai hänet itkemään suuremmin, vaan se, että hänen näkökenttänsä lähti hitaasti himmenemään ja tummenemaan. Ensin hän näki hahmoja, sitten vain muotoja ja varjoja ja lopulta hänen maailmansa pimeni. Uutinen siitä, että pojan näkö oli menetetty iäksi oli ikävä uutinen koko perheelle, etenkin elämäniloiselle pojalle, joka menetti yhden tärkeimmistä aisteistaan. Monta vuotta hän oli masentunut asiasta ja sairastui useammin pieniin tauteihin, parantuen kuitenkin ylpeytensä ansiosta. Hänhän ei luovuttaisi elämästä vaikka näkö oltiin menetetty.
Kasvettuaan 20-vuotiaaksi, oli Juanes oppinut jo elämään sokeana, auttaen äitiään kotona sekä onnistuen löytämään uuden valon elämäänsä. Musiikin. Juanes oli aina pitänyt musiikista, mutta vasta päädyttyään sokeaksi ja harjaannutettuaan muita aistejaan, huomasi hän miten ihmeellistä ja kaunista musiikki tosissaan olikaan. Hän opetteli soittamaan ukulelea, jonka oli saanut kauan sitten sedältään, ja ihme ja kumma, oppi parissa vuodessa soittamaan sitä erinomaisesti. Myös panhuilun soitto kävi helposti tältä sokealta miekkoselta, joka luotti näppäriin sormiinsa sekä tarkkaan kuuloonsa, saaden hyvän kuulomuistinkin. Näin hän löysi uuden tavan saada vähän lisää rahaa perheelleen, katusoittamisen. Rahaa ei tullut paljoakaan ja joinakin päivinä ei yhtään, mutta perhe ei koskaan syyttänyt poikaa siitä, eikä asia häntä lannistanut. Juanes rakasti soittamista, opetellen joskus laulamaankin soittamisen ohella - hän rakasti sanomia joita sai annettua musiikkinsa kautta, hän nautti siitä jos kuuli tanssiaskeleita vilttinsä edessä ja kuuli pienten lasten kikatusta tanssahtelun mukana, kun hän näppäili ukuleleaan ja lauloi, tai soitti panhuiluaan. Musiikillaan hän toi myös lohtua ja iloa perheelleen, jotka saattoivat joskus surra huonoa rahansaantia tai muita vastoinkäymisiä.
Eräänä päivänä tapahtui uusi vastoinkäyminen Juanesin perheeseen, nimittäin kaksospojat Alfredo ja Miquel kuolivat korkeaan kuumeeseen, jota perheellä ei ollut varaa hoitaa, ja tämä oli kova isku lapsiaan rakastavalle äidille. Myös kissamaki itse suri suuresti rakkaiden pikkuveljiensä kuolemaa, mutta hän tiesi isoveljensä kanssa, että pitäisi olla vahva ja ahkera, että saataisiin lisää rahaa eikä tämä tulisi toistumaan - perheen vanhin poikakin oli sairastanut jonkin aikaa, joten töitä oli tehtävä useammin ja enemmän. Juanes lohdutti äitiään musiikillaan ja lauluillaan, laulaen jopa veljiensä hautajaisissa kauniin laulun, jonka itse oli säveltänyt. Nuorukaisen musiikki piti perheen kasassa ja piristi vanhaa äitiäkin suuresti, tämän sanoessa kuulevansa aina kaksospoikien naurun vanhemman pojan musiikissa. Se lohdutti häntä ikävän puristaessa sydäntä.
Vuodet kuluivat ja pian vanhimmat lapsista lähtivät maailmalle etsimään onneaan sekä töitä, tosin yksi vanhimmista tyttäristä meni naimisiin erään asuinalueen pojan kanssa, jääden näin ollen äitinsä lähelle, auttamaan vanhempiaan. Juanes itse oli alkanut vasta suunnittelemaan lähtöä maailmalle, unelmoiden rauhallisesta elämästä jossain päin maailmaa, soitellen ja lauleskellen. Hän oli tutustunut erääseen pieneen hippiryhmään 13-vuotiaana, ennen näkönsä menettämistä, joka oli tullut muilta mailta ja hän oppi heidän tavoilleen, pitäen ryhmän rauhallisesta tyylistä sekä musiikista, aatteista - värikkäästä vaatetyylistä puhumattakaan. Vanhemmat tietenkin katsoivat aluksi vähän karsaasti poikansa uutta tyyliä, mutta tottuivat siihen ajan kanssa, todeten sen vain sopivan hellälle ja rauhalliselle pojalle. Nykyään sokea miekkonen pukeutuikin usein värikkäisiin ja luonnonläheisiin vaatteisiin, jotka oli sisaruksiensa avulla hankkinut.
Eräänä iltana, kun Juanes oli palaamassa soittokierrokseltaan (jotka venyivät joskus viikonkin mittaisiksi, jonka takia hänellä oli reppu täynnä tavaraa aina mukana), päätti hän pysähtyä hetkeksi eräälle sillalle lepäämään. Hän mietti elämäänsä ja sitä miten hänen sielunsa kaipasi vapautta sekä matkustamista, uusia maisemia vaikkei hän niitä koskaan tulisikaan näkemään. Kuitenkin hän oli päätöksensä tehnyt. Hän muuttaisi kotoa ja jättäisi perheensä Espanjaan, kuitenkaan unohtamatta heitä millään tavalla.
Hyvästeltyään perheensä ja päästyään vihdoinkin lentokentälle, hän valitsi vain jonkin lentokoneista, osti lipun säästöillänsä ja lensi pois kotimaastansa, kohti uusia maisemia ja uutta elämää. Näin päätyi siis kissamaki Amsfordiin ja hän asettui pienten komplikaatioiden jälkeen asumaan pieneen vuokra-asuntoon, ullakkoasuntoon.
Nimistä
Koska kissamaki on Espanjasta kotoisin, on hänellä perinteisesti kaksi sukunimeä, toinen isältään ja toinen äidiltään, kun taas toisia nimiä onkin sitten suurempi läjä - jokainen nimi eri tarkoitukseen, joita ei tosin enää ole, kun mies päätyi Toiseen Maailmaan. Nämä toiset nimet ovat myös saattaneet periytyä hänen vanhemmiltaan sekä isovanhemmiltaan. Koska nimiä on lapsilla monta, saattaa sisaruksilla olla osa samoista nimistä - siksi ne menevätkin joskus sekaisin.
Espanjalaisnimet eivät ole sidoksissa sukupuoleen ja siksi Juanesilla on kaksi naisen nimeä; Jesus-Maria sekä Carmen. Näitä kahta nimeä hän tosin ei kerro aivan kenelle tahansa.
Muuta tietoa
- Kissamaki on täysin sokea, mutta hän kykenee aistimaan aurat, mielenliikkeet sun muut tarkemmin kuin kukaan muu - menetettyään yhden tärkeän aistinsa, muut aistit terävöityivät.
- Lahjoituksia Juanes ei koskaan ota vastaan ilman vastapalvelusta tai työtä, mutta ainoa työ jota hän voi tehdä on katusoittaminen, sokeutensa takia.
- Lempimusiikkiin kuuluvat reggae sekä eräänlaiset balladit.
- Vaikkei sitä myönnä, toivoo Juanes joskus saavansa näkönsä takaisin, nähdäkseen maailman kauneiden jälleen ympärillään.
- Esittäytyy useimmiten Juanesina, Raulina tai Miguelina. Kukaan ei tiedä hänen kaikkia nimiään.
- Juanes on vegaani ja näin ollen syö vain hedelmiä, marjoja sekä kasveja, mutta kyllä joskus kalakin tai kana maistuu tälle tyypille. Lempiruokiin kuuluu riisi sekä erilaiset hedelmäsalaatit. Tuoreet hedelmät ovat myös hänen lemppareitaan.
- Juanes kykenee "näkemään" läheisimmät ystävänsä, sekä tutuimmat henkilöt pimeytensä keskellä eräänlaisina väreinä. Tähän taitoon ei liity magia, eikä muu erikoisempi, mies on vain niin oppinut tunnistamaan jonkun hajun tai askeleet, että on ajan kanssa alkanut "näkemään" jonkun ystävänsä värinä. Jotkut heistä ovat haaleita varjoja, jotkut hän saattaa nähdä ihan värihahmoina. Jokainen henkilö omaa oman värinsä, jonka Juanes on hänelle "antanut". Näin ollen sokea saattaa tunnistaa lähelleen tulevan henkilön, ennenkuin tuo edes sanoo mitään.
- Kissamakin puheääni on matalampi kuin hänen lauluäänensä, äänessä on myös lempeyttä sekä espanjalaista karismaa. Hyvänä esimerkkinä toimii näyttelijä Antonio Banderas tai mahdollisesti artisti Juanes.
- Juanesin lauluääni on kirkas ja melko korkeakin. Hyvinä esimerkkeinä hänen englanninkielisestä äänestä toimii Train yhtyeen laulaja Pat Monahan. Espanjankielisestä äänenä toimii artisti Juanes, jolta kyseinen hahmo on saanut etunimensä. Näiltä hänen äänensä kuulostavat, kun hän laulaa.
Hahmo ja © Moira
Toiset nimet Miguel Alfredo Jesus-Maria Raul Emilio Patricio Manuel Antonio Carmen Constantino
Kutsumanimet Juanes, Miguel, Raul
Ikä 30-vuotias
Sukupuoli Uros/mies
Laji Kissamaki
Synnyinmaa Espanja
Ammatti Ei omaa mitään nimenomaista ammattia, mutta toimii katusoittajana ansaitakseen elantonsa ja joskus tekee pieniä hanttihommia.
Pituus ja paino 190 cm / 79 kg
Ulkonäkö
Ruumiinrakenne: Juanes on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja melko hoikka mies. Hänellä on kissamakien tavoin pitkä ja sulavapiirteinen vartalo sekä pitkät raajat, joiden päässä on pitkät, päistä hiukan levenevät sormet/varpaat - jokaisen varpaan ja sormen päässä on musta, paksu kynsi. Miehen kuono on pitkähkömpi kuin useimmilla apinoilla ja tämän pään sivuilla on kaksi pitkähköä, suurta korvaa. Silmät miekkosella ovat pyöreät ja tarkkaavaiset. Päässään hänellä kasvaa myös pitkät, keskiselkään asti yltävät hiukset, jotka ovat paksuilla rastoilla. Rastojen joukossa on joitain värikkäitä nauhoja.
Selkärangan jatkeena toimii melkein miehen itsensä mittainen häntä, joka on päästä pyöreä ja muutoin muodoltaan tasapaksu ja pörröinen - pörröisyydestä huolimatta hännässä ei ole hirveän pitkää turkkia. Ryhdiltään miekkonen on vähän letkeä ja hiukan kumarassa kulkeva. Leukansa alla hänellä on pieni pukinparta.
Väritys: Martínen väritys on peruskissamakimainen, pienillä eroavaisuuksilla. Pohjaväri on hopeanharmaa, hiukan ruskeaan taittuva ja kuviot ovat suurimmaksi osaksi aivan samanlaisia kuin muillakin kissamakeilla, valkea väri alkaa kasvoista ja jatkuu aina jalkojen väliin ja kuonon pää on täysin musta, samoin silmien ympärykset, hännän ollessa mustavalkoraidallinen. Myös korvat ovat vitivalkoiset. Miehen kämmenet ovat kuitenkin hyvin tummat, melkein mustat. Tummeneva harmaa lähtee ranteista ja muuttuu lopulta aivan mustaksi sormenpäihin, liukuen. Sama liukuväri pätee uroksen jalkoihin, nilkoista alaspäin. Miehen silmät sen sijaan ovat helmenharmaat, kauttaaltaan ja iiris sekä pupilli näkyvät haaleasti, tummemman harmaina. Miehen rastat ovat tummanruskeat, samaten parta.
Vaatetus: Päällään Juanesilla on aina letkeät hippivaatteet - paitoina toimivat hihattomat paidat tai tavalliset t-paidat, jotka vaihtelevat valkeasta ruskeaan, aina sateenkaarenvärisiin variaatioihin. Housuina toimivat sitten hyvin löysät shrotsit tai sitten suurilahkeiset haaremihousut, joiden väritys taas pysyy melko tummissa, luonnonläheisissä väreissä. Päässä on hyvin usein suuren suuri ja melko värikäskin villamyssy, joka suurudeltaan muistuttaa melkolailla jonkinlaista pientä säkkiä/pussia. Alusvaatteina usein toimivat löysät bokserit ja joskus tiukat, hihattomat paidat. Miehellä on pitkä, ruskea nahkatakki usein yllään ja kenkiä hän ei käytä lainkaan. Joskus hänellä on käsissään ruskeat nahkahansikkaat ja hiukset saattavat joskus olla suurella nauhalla sidottuina kiinni. Silmillään hänellä on erittäin usein peilaavat, mustat aurinkolasit.
Muu krääsä: Juanes kantaa mukanaan ukulelea, suurta panhuilua sekä reppua, täynnä kaikkea pientä krääsää, johon lukeutuvat: vaihtovaatteet, keksikokoinen viltti, sätkätarvikkeet, pieni vesipiippu sekä soittimien huoltovälineet. Vyöllään hän kantaa nahkaista pussukkaa, lompakkoaan. Kaulassaan miehellä taas on usein puisia helmikaulakoruja, jotka ovat joko ruskean eri sävyissä vaihtelevia tai sitten melko värikkäitä. Korut yltävät usein rintakehän alle, olematta koskaan solisluita ylempänä, sen kireämpänä. Ranteissaan hänellä on joko värikkäitä hikipantoja tai sitten helmikoruja, joskus ihan vain nyörejäkin. Korvissaan hänellä on yhdet, mustapuiset korvakorut.
Luonne
Kissamakimies on perusluonteeltaan hyvin positiivinen ja rauhallinen, tyyni ja humoristinen. Juanes hymyilee erityisen usein ja hän yrittää osoittaa toisille aina elämän hyviä puolia, positiivisia pilkahduksia ja kääntää murheen iloksi, tai edes vähän paremmaksi. Mies vaeltaa yleensä kaduilla ja palaa vasta iltamyöhällä pieneen asuntoonsa, nauttien ulkoilmasta enemmän kuin neljän seinän sisällä istumisesta. Ylpeyttä tältä miekkoselta myös löytyy riittävästi, muttei sentään liikaa.
Miehiä kohtaan Juanes on veljellinen ja tahdikas, joskus varovainenkin, kohdellen heitä kuin ystäviään, oli kyseessä ventovieras tai ihan oikea ystävä. Naisia kohtaan hän on sen sijaan ritarillinen ja kohtelias, tahdikaskin - flirtti ei kuulu tämän kissamakin piirteisiin, vaikka hän saattaisikin kehua jollain tapaa naista, joka hänen seurassaan on. Anthro ei nimittäin ymmärrä oikein mitään rakkauden, rakastamisen tai rakastetuksi tulemisen päälle, eikä kyllä seksinkään, mutta hän on utelias oppimaan ja kokemaan. Jonkinlaiset pienet irtosuhteet ovat joskus kuuluneet hänen elämäänsä, ja kuuluvat edelleenkin - tietoisesti hän ei kuitenkaan etsi yhden yön juttuja, eikä harrasta niitä joka hetki, muttei hän sellaisesta ihan heti kieltäydykään.
Juanes on erittäin rehellinen mies, mutta jos tarve vaatii, voi hän vaikka jotakuta suojellakseen kertoa valkoisen valheen, jos toisenkin. Kevytmielinen ja ilkikurinen huijaaminenkin kuuluu hänen tapoihinsa, samaten ympäripyöreä vastailu kinkkisiin tai henkilökohtaisiin kysymyksiin. Joskus ihan kiusallaankin mies saattaa vastailla ympäripyöreästi.
Raitahäntä rakastaa musiikkia yli kaiken, se on hänen elämänsä sekä työnsä. Kaikenlainen musiikki kiehtoo tätä hippiä, joka löytää melkein jokaisesta kappaleesta jonkinlaisen sanoman tai merkityksen, kertoen sen mielellään uteliaille. Musiikin avulla hän myös usein kertoo tunteensa, ajatuksensa sekä koettaa piristää tai lohduttaa ystäviään. Samaisen harrastuksen kautta hän myös pyrkii hankkimaan elantonsa.
Menneisyys
Juanes on syntyjään kotoisin Espanjasta, köyhästä perheestä johon kuuluivat hänen vanhempansa, pikkusisko, kaksospikkuveljet, kolme isosiskoa sekä isoveli. Ikäeroa lapsilla ei ollut kuin muutama vuosi, eikä heidän määränsä ollut suurikaan taakka perheelle, pienistä varoista huolimatta. Jokainen lapsi sai tehtävän täytettyään 15 vuotta, auttaakseen perhettä ansaitsemaan rahaa tavalla tai toisella ruokaa, vaatteita sekä lääkärinlaskuja varten - lääkärissä he joutuivat käymään usein, sillä köyhissä oloissa elävillä lapsilla oli usein erilaisia sairauksia. Isosiskoista yhdellä oli astma, isoveljellä oli migreeniä, kaksosveljekset omasivat narkolepsiaa, kun taas Juanes oli syntyjään likinäköinen.
Vanhimmat pojista, sekä kaksi vanhinta tyttöä, päätyivät auttamaan isää torilla sekä pienissä rakennuspuuhissa, kun taas loput tytöt auttoivat äitiä ruuan valmistuksessa, siivoamisessa sekä myytävien korujen valmistamisessa. Kuitenkin ruumiillisen työn teko oli nuorelle Juanesilla vaikeaa huonon näön takia ja pian huonon näön takia nuorukaiselle kävikin vähän köpelösti. Kissamaki oli päätynyt kantamaan pahvilaatikkoa täynnä kookospähkinöitä, vaikka hänen isoveljensä oli ollut valmis kantamaan sen hänen puolestaan - ylpeä kissamaki kuitenkin oli päättänyt hoitaa asian itse, tahtomatta olla yhtään sisaruksiaan heikompi vain huonon näön takia, joten hän lähti kantamaan laatikkoa kohti korkeaa pinoa. Matka pinolle sujui mainiosti, mutta kun nuorukainen pyrki nostamaan laatikkoa päälimmäiseksi mahdollisimman nopeasti, ei hän ollut nähnyt miten korkea pino on ja näin ollen laatikon saanti päällimmäiseksi epäonnistui. Laatikko tömähtikin vasten ylintä laatikkoa ja lipesi sitten Juanesin käsistä, tipahtaen hänen päälleen, kasvoilleen. Ihme kyllä, ei nuorukaiselta mennyt taju mutta kyllä hän maahan kaatui, isän ja muiden sisarusten rientäessä katsomaan, että mitä nuorelle kissamakille oli tapahtunut.
Pieni espanjalainen itki maassa kipua kasvoillaan ja hänen kuonostaan vuoti verta. Mutta se ei ollut asia, joka sai hänet itkemään suuremmin, vaan se, että hänen näkökenttänsä lähti hitaasti himmenemään ja tummenemaan. Ensin hän näki hahmoja, sitten vain muotoja ja varjoja ja lopulta hänen maailmansa pimeni. Uutinen siitä, että pojan näkö oli menetetty iäksi oli ikävä uutinen koko perheelle, etenkin elämäniloiselle pojalle, joka menetti yhden tärkeimmistä aisteistaan. Monta vuotta hän oli masentunut asiasta ja sairastui useammin pieniin tauteihin, parantuen kuitenkin ylpeytensä ansiosta. Hänhän ei luovuttaisi elämästä vaikka näkö oltiin menetetty.
Kasvettuaan 20-vuotiaaksi, oli Juanes oppinut jo elämään sokeana, auttaen äitiään kotona sekä onnistuen löytämään uuden valon elämäänsä. Musiikin. Juanes oli aina pitänyt musiikista, mutta vasta päädyttyään sokeaksi ja harjaannutettuaan muita aistejaan, huomasi hän miten ihmeellistä ja kaunista musiikki tosissaan olikaan. Hän opetteli soittamaan ukulelea, jonka oli saanut kauan sitten sedältään, ja ihme ja kumma, oppi parissa vuodessa soittamaan sitä erinomaisesti. Myös panhuilun soitto kävi helposti tältä sokealta miekkoselta, joka luotti näppäriin sormiinsa sekä tarkkaan kuuloonsa, saaden hyvän kuulomuistinkin. Näin hän löysi uuden tavan saada vähän lisää rahaa perheelleen, katusoittamisen. Rahaa ei tullut paljoakaan ja joinakin päivinä ei yhtään, mutta perhe ei koskaan syyttänyt poikaa siitä, eikä asia häntä lannistanut. Juanes rakasti soittamista, opetellen joskus laulamaankin soittamisen ohella - hän rakasti sanomia joita sai annettua musiikkinsa kautta, hän nautti siitä jos kuuli tanssiaskeleita vilttinsä edessä ja kuuli pienten lasten kikatusta tanssahtelun mukana, kun hän näppäili ukuleleaan ja lauloi, tai soitti panhuiluaan. Musiikillaan hän toi myös lohtua ja iloa perheelleen, jotka saattoivat joskus surra huonoa rahansaantia tai muita vastoinkäymisiä.
Eräänä päivänä tapahtui uusi vastoinkäyminen Juanesin perheeseen, nimittäin kaksospojat Alfredo ja Miquel kuolivat korkeaan kuumeeseen, jota perheellä ei ollut varaa hoitaa, ja tämä oli kova isku lapsiaan rakastavalle äidille. Myös kissamaki itse suri suuresti rakkaiden pikkuveljiensä kuolemaa, mutta hän tiesi isoveljensä kanssa, että pitäisi olla vahva ja ahkera, että saataisiin lisää rahaa eikä tämä tulisi toistumaan - perheen vanhin poikakin oli sairastanut jonkin aikaa, joten töitä oli tehtävä useammin ja enemmän. Juanes lohdutti äitiään musiikillaan ja lauluillaan, laulaen jopa veljiensä hautajaisissa kauniin laulun, jonka itse oli säveltänyt. Nuorukaisen musiikki piti perheen kasassa ja piristi vanhaa äitiäkin suuresti, tämän sanoessa kuulevansa aina kaksospoikien naurun vanhemman pojan musiikissa. Se lohdutti häntä ikävän puristaessa sydäntä.
Vuodet kuluivat ja pian vanhimmat lapsista lähtivät maailmalle etsimään onneaan sekä töitä, tosin yksi vanhimmista tyttäristä meni naimisiin erään asuinalueen pojan kanssa, jääden näin ollen äitinsä lähelle, auttamaan vanhempiaan. Juanes itse oli alkanut vasta suunnittelemaan lähtöä maailmalle, unelmoiden rauhallisesta elämästä jossain päin maailmaa, soitellen ja lauleskellen. Hän oli tutustunut erääseen pieneen hippiryhmään 13-vuotiaana, ennen näkönsä menettämistä, joka oli tullut muilta mailta ja hän oppi heidän tavoilleen, pitäen ryhmän rauhallisesta tyylistä sekä musiikista, aatteista - värikkäästä vaatetyylistä puhumattakaan. Vanhemmat tietenkin katsoivat aluksi vähän karsaasti poikansa uutta tyyliä, mutta tottuivat siihen ajan kanssa, todeten sen vain sopivan hellälle ja rauhalliselle pojalle. Nykyään sokea miekkonen pukeutuikin usein värikkäisiin ja luonnonläheisiin vaatteisiin, jotka oli sisaruksiensa avulla hankkinut.
Eräänä iltana, kun Juanes oli palaamassa soittokierrokseltaan (jotka venyivät joskus viikonkin mittaisiksi, jonka takia hänellä oli reppu täynnä tavaraa aina mukana), päätti hän pysähtyä hetkeksi eräälle sillalle lepäämään. Hän mietti elämäänsä ja sitä miten hänen sielunsa kaipasi vapautta sekä matkustamista, uusia maisemia vaikkei hän niitä koskaan tulisikaan näkemään. Kuitenkin hän oli päätöksensä tehnyt. Hän muuttaisi kotoa ja jättäisi perheensä Espanjaan, kuitenkaan unohtamatta heitä millään tavalla.
Hyvästeltyään perheensä ja päästyään vihdoinkin lentokentälle, hän valitsi vain jonkin lentokoneista, osti lipun säästöillänsä ja lensi pois kotimaastansa, kohti uusia maisemia ja uutta elämää. Näin päätyi siis kissamaki Amsfordiin ja hän asettui pienten komplikaatioiden jälkeen asumaan pieneen vuokra-asuntoon, ullakkoasuntoon.
Nimistä
Koska kissamaki on Espanjasta kotoisin, on hänellä perinteisesti kaksi sukunimeä, toinen isältään ja toinen äidiltään, kun taas toisia nimiä onkin sitten suurempi läjä - jokainen nimi eri tarkoitukseen, joita ei tosin enää ole, kun mies päätyi Toiseen Maailmaan. Nämä toiset nimet ovat myös saattaneet periytyä hänen vanhemmiltaan sekä isovanhemmiltaan. Koska nimiä on lapsilla monta, saattaa sisaruksilla olla osa samoista nimistä - siksi ne menevätkin joskus sekaisin.
Espanjalaisnimet eivät ole sidoksissa sukupuoleen ja siksi Juanesilla on kaksi naisen nimeä; Jesus-Maria sekä Carmen. Näitä kahta nimeä hän tosin ei kerro aivan kenelle tahansa.
Muuta tietoa
- Kissamaki on täysin sokea, mutta hän kykenee aistimaan aurat, mielenliikkeet sun muut tarkemmin kuin kukaan muu - menetettyään yhden tärkeän aistinsa, muut aistit terävöityivät.
- Lahjoituksia Juanes ei koskaan ota vastaan ilman vastapalvelusta tai työtä, mutta ainoa työ jota hän voi tehdä on katusoittaminen, sokeutensa takia.
- Lempimusiikkiin kuuluvat reggae sekä eräänlaiset balladit.
- Vaikkei sitä myönnä, toivoo Juanes joskus saavansa näkönsä takaisin, nähdäkseen maailman kauneiden jälleen ympärillään.
- Esittäytyy useimmiten Juanesina, Raulina tai Miguelina. Kukaan ei tiedä hänen kaikkia nimiään.
- Juanes on vegaani ja näin ollen syö vain hedelmiä, marjoja sekä kasveja, mutta kyllä joskus kalakin tai kana maistuu tälle tyypille. Lempiruokiin kuuluu riisi sekä erilaiset hedelmäsalaatit. Tuoreet hedelmät ovat myös hänen lemppareitaan.
- Juanes kykenee "näkemään" läheisimmät ystävänsä, sekä tutuimmat henkilöt pimeytensä keskellä eräänlaisina väreinä. Tähän taitoon ei liity magia, eikä muu erikoisempi, mies on vain niin oppinut tunnistamaan jonkun hajun tai askeleet, että on ajan kanssa alkanut "näkemään" jonkun ystävänsä värinä. Jotkut heistä ovat haaleita varjoja, jotkut hän saattaa nähdä ihan värihahmoina. Jokainen henkilö omaa oman värinsä, jonka Juanes on hänelle "antanut". Näin ollen sokea saattaa tunnistaa lähelleen tulevan henkilön, ennenkuin tuo edes sanoo mitään.
- Kissamakin puheääni on matalampi kuin hänen lauluäänensä, äänessä on myös lempeyttä sekä espanjalaista karismaa. Hyvänä esimerkkinä toimii näyttelijä Antonio Banderas tai mahdollisesti artisti Juanes.
- Juanesin lauluääni on kirkas ja melko korkeakin. Hyvinä esimerkkeinä hänen englanninkielisestä äänestä toimii Train yhtyeen laulaja Pat Monahan. Espanjankielisestä äänenä toimii artisti Juanes, jolta kyseinen hahmo on saanut etunimensä. Näiltä hänen äänensä kuulostavat, kun hän laulaa.
Hahmo ja © Moira