Maeda Kakeru - hybridi (Vallabi+Tanuki)

[Käpsy]

Nimi: Maeda Kakeru
Eli: Eipä hänellä lempinimiä kauheasti ole, mutta kotipuolessa häntä kutsuttiin bocchaniksi (= "nuori pomo"), ja äiti kutsui häntä pienenä Kacchaniksi. Oikeastaan Kakeru inhoaa lempinimiä.
- ja tosiaan Maeda on sukunimi, Kakeru etunimi
Merkitsee: Sukunimen "Maeda" voi kääntää "riisipellon edessä"

Ääni: Kondô Takashi
- Kakerulla on suhteellisen matala ja rauhallinen ääni (Kohdasta 4:12 eteenpäin hyvä pätkä siitä miltä ääni kuulostaisi (se mustahiuksinen hahmo))

Ikä: 16-vuotias
Syntymäpäivä: 27. huhtikuuta
Horoskooppi: Härkä

Pituus/paino: 167cm/55-58kg
Sukupuoli: Mies/poika/uros
Seksuaalinen suuntautuminen: Jotain heteron ja biseksuaalin väliltä
- kieltää kyllä minkänälaiset tunteensa miehiä kohtaan (ja niitäkin on ollut)
- toisaalta tämmöiset asiat eivät ole Kakerua vielä kiinnostaneet niin kauheasti
Laji: Hybridi - "Yellow-footed rock-wallaby" (Petrogale Xanthopus) + (Japanilainen) Supikoira eli Tanuki (Nyctereutes Procyonoides)
- olen kuullut tuosta vallabista käytettävän nimeä kalliojuovakenguru (mutta en ole varma, joten kertokaa toki jos oikean suomalaisen käännöksen eläimelle tiedätte)
- olkoonkin, että Kakeru on hybridi, hän on perinyt ulkonäkönsä vain äidiltään (on se kumma)
Kansalaisuus: Syntynyt ja kasvanut Japanissa, muuttanut pari vuotta sitten Amerikkaan
- Sukujuuret ovat Japanista (isä) ja Australiasta (äiti)

Perhe: Isä, isosisko, neljä isoveljeä ja pikkuveli ja kaksi tätiä, sekä isoisä
- Kaikki Kakerun sisarukset ovat hänen sisarpuoliaan
- Kakeru ei ole tavannut sisaruksistaan ketään muuta kuin isosiskonsa
- Äiti kuoli miltei kaksi vuotta sitten

Lemmikit: Kanarialintu

Ammatti: Aloittanut juuri lukion
- jota käy vaihtelevin tuloksin, käy siellä vähän siten sun täten
- poika on kuitenkin fiksu ja pärjää koulussa hyvin (sitten kun sinne eksyy)

Harrastukset/kyvyt/muuta: Potkunyrkkeily on ehkä ollut ainoa vakituinen harrastus siitä asti kun hän täytti 15. Sen lisäksi potkii palloa ja heittelee koreja (voitte arvata lajit) omaksi huvikseen.
- Käynyt seinäkiipeily -kurssin koska sai muuta ajateltavaa eikä tarvinnut olla tätien kanssa saman katon alla. Tämä oli niitä nuorukaisen ekstempore päätöksiä.
Kakeru omistaa myös tonfat, japanilaiset lähitaisteluaseet, ja osaa käyttää niitä hyvin ja harjoittelee niillä edelleenkin päivittäin. Hän sai ne isältään ollessaan 12-vuotias, itsepuolustusta varten; Yakuza-perheessä kun sattui asumaan.
- Tonfia on kaksi, ja vaikka ne ovatkin yleensä puiset, Kakerun ovat metalliset



Ja koska Kakeruhan on kenguru (ainakin puoliksi vaikka näyttää täysiveriseltä) hänellä on hyvät jalkavoimat, ja hyppii kyllä pitkälle.

Näiden urheilullisten lajien lisäksi Kakeru pitää lukemisesta, kirjoittelemisesta ja laulamisesta. Viimeisenä mainittu kuitenkin vain silloin kun hän on yksin. Poika osaa laulaa, mutta ei halua "näyttää sitä".

Pitää: Tappeleminen (ei nyt aina, mutta valmis puolustamaan itseään [joskus ilman syytä] ja mielipiteitään), kipu (tietyssä mielessä), urheilu/liikunta, nukkuminen, auringon otto, korkeat paikat, pienet eläimet (ja eläimet yleensäkin), kirjoittaminen, lukeminen ja ruoka (syö, mutta ei mikään paras kokki), klassinen musiikki (pitää myös rockista ja melodisesta hevistä)...
- vaikkei sitä myönnäkään (kovan kuorensa alla) Kakerulla on "soft-spot" pienille eläimille ja lapsille
Ei pidä: Massat/väkijoukot, ihmiset (siis anthrot yleensä), "velassa olo", herätykset, alkoholi...
- ei siedä alkoholia lainkaan

Ulkonäkö: Nyt kuva olkoon parasystäväsi, mutta tässä jonkinasteinen selitys.
- Olkoonkin, että Kakeru tosiaan on hybridi hän on hämmentävästi perinyt ulkonäön kokonaan toiselta vanhemmaltaan
Pohjaväriltään Kakeru on vaaleanharmaa. Hänen korvansa kuitenkin ovat kerman/kinuskin (miltei oranssihtavan) väriset, samoin hänen käsivartensa, jalkansa ja häntänsä. Hännän tyvi on tummanruskea/musta, samoin hännässä olevat raidat jotka alkavat heti tyvestä alkaen (joskin ollen melko haaleita ja tummenevat vasta päätä kohti mennessä ja pää on jo aivan musta). Tummemmat ovat myös korvien päät, kädet/kämmenet sekä varpaat.
Vatsa ja rinta ovat valkoiset ja väri jatkuu vatsasta jopa kyljen puolelle; kyljestä valkoinen alue menee myös käsivarren viertä pitkin miltei olkapäähän asti ohuena juovana ja kyljestä ulottuu takajalkaan myös valkealäikkä heti kinuskinvärisen alueen päälle. Ja valkoista löytyy myös juovasta silmän alla (joka jatkuu miltei kuonoon asti) ja hieman korvistakin (sisus) sekä jalkojen takaa (edestähän ne ovat kinuskinväriset). Mustaa taas löytyy valkeiden alueiden päältä niin kyljessä kuin kuonossakin ja tämän lisäksi kengurupojan selkää pitkin kulkee tumma juova ja se tulee aina päälaelle ja otsaan asti. Naamassa Kakerulla on niin sanottu musta naamio; kuono on musta, samoin silmän takaosa kuin edestä, silmäkulmasta lähtevä, kuonoa kohti lähtevä juova; välissä on valkoinen juova ja sitten on toinen musta juova joka kulkee poskea pitkin, aina kuonoon asti. Myös kävivarsissa ja kainaloissa harmaa muuttuu mustaksi - etuosa on kinuskinvärinen, takaa käsi on musta. Sama jaloissa, vaikka ne ovatkin edestä oranssihtavat, sisäpuolella ylhäältä jalka on musta, mutta alhaalla ja takaa se on jo valkoinen.

Koska värityksen selitys on hieman vaikeahko, tässä on muutama kuva kyseisen lajin oikeasti edustajasta: 1, 2, 3 ja 4

Turkki on paksu ja tiheä, mutta pehmoinen, voisi sanoa pumpulihtava. Hännässä karva on karheampaa.

Poika ei ole koolla pilattu; niin pituudeltaan kuin muultakaan kooltaan, mutta ei häntä heiveröiseksi voi sanoa. Lihaksia hänellä on, siitä sitä painoa tulee, mutta Kakerulle voisi kuitenkin sanoa että hän voisi hankkia sitä lihaa enemmän luittensa ympärille. Hän on laiha mutta lihaksikas. Ei kannata antaa pienen ulkokuoren hämätä.

Kakerun kasvot eivät ole koskaan olleet kovin miehekkäät, lähinnä ne ovat kauniit; eikä hän pidä siitä lainkaan. Sen takia kengurupoika pitää etuhiuksiaan usein kasvoillaan ja näyttää yrmeää naamaa. Hänellä onkin lyhyt, musta ja paksu, möyheä, tukka. Silmät ovat taas väriltään (yllätykseksi) tummansiniset, lähes mustat.

Muuta huomioitavaa ulkonäöstä:
- Kynnet ovat valkoiset
- Anturat ovat tummanruskeat
- Nenä on musta
- Omaa pitkät ripset
- Silmien päällä kinuskinväriset laikut

Korut, ynnä muut: Eipä juuri mitään, mutta saattaa joskus käyttää erilaisia kaulapantoja

Vaatetus:
Kakerun tyyli vaihtelee miltei kahden eri tyylin välillä (totta kai poikkeuksia on); useimmiten hän pitää huppareita, tai muuten vain hieman löysiä paitoja, mutta toinen vaihtoehto on kauluspaita liivien kera tai ilman (tämä yleensä koulussa).
- Melkoinen hupparikokoelma; omaa paljon eri paitoja joissa on aina jokin yksi japanilainen merkki (= joka meinaa jotain sanaa) ja yleensä pitää niitä vielä niin, että kyseinen sana kuvaa hänen mielialaansa (tai sattumalta tilannetta missä on)
- Yksi hänen lempihupparinsa on se missä on "rakkautta" tarkoittava merkki; sitä tosin käyttää lähinnä sarkastisessa mielessä koska ei koe että olisi enää rakastettu, tai usko sitä että hän rakastuisi
- Pitää housuista joissa paljon ja/tai isoja taskuja
- Omistaa vain mustia ja harmaita housuja
- Ei käytä kenkiä

Luonne:
Nuorempana Kakeru oli hyvinkin kiltti lapsi, mutta hän katkeroitui vähitellen kun kaikki pelkäsivät häntä hänen perheensä takia vaikka hän yritti olla ystävällinen. Yksinäinen hän oli, sitä hän kieltänyt mutta ei tuntunut välittävänkään siitä loppupeleissä. Kakerusta tuli syrjään vetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä hiljainen ja vakava nuori. Jotenkin hän toivoi että hän olisi saanut huomiota muilta kuin perheeltään, ja olisi ollut pidetty, mutta ei. Hän sai jonkin asteista tyydytystä siitä, että joskus hänelle tultiin vain haastamaan riitaa ja hän sai tapella - ainakin hän oli jonkin asteisessa yhteydessä muiden kuin perheen jäsentensä kanssa. Mutta lopulta tämäkin kehittyi siihen, että Kakeru alkoi inhota kaikkia muita kuin läheisempiään ja piti muut loitolla itsestään vaikka sitten uhkailemalla. Hänen vielä tänäkin päivänä vaikea tutustua muihin.
Kakerun luonteenlaatuun oikeasti auttaisi, se että hän saisi edes jonkun ystävän, läheisen, kenet tahansa kuka näyttäisi välittävän ja ymmärtäisi ettei hän ole läpeensä paha vaikka niin perhetaustan takia voikin luulla; se pehmentäisi poikaa hieman. Tähän tosin voi mennä aikaa, koska menee kauan ennen kuin Kakeru alkaa luottaa kehenkään. Ja siitä ei hyvää seuraisi jos hänen luottamuksensa petettäisiin. Niitä muutamia kohtaan, jotka hän kotipuolessaan Japanissa hyväksyi lähelleen nuorukainen oli lojaali ja suojeleva; hän osaa olla läheinen ja hyvä ystävä omalla erikoisella tavallaan. Kuitenkaan, vieläkään hän ei halua olla liian lähellä muita, vaan pitää pientä etäisyyttä. Hän on jotenkin vain kehittynyt sellaiseksi joka tarkkailee muita etäältä. Jotenkin hän on vain tottunut siihen, että hän on yksin. Jos välissä Kakerun luonne oli parempaan päin, niin hänen äitinsä kuoleman jälkeen se oli jälleen lähtökuopissaan.
Kakeru voi olla hieman pelottava muiden mielestä ja vaikuttaa siltä ettei ole kiinnostunut muista (mitä ei usein kyllä olekaan), mutta ymmärtää muita joilla on ongelmia. Hän ei kyllä näytä sitä, vaan pitää paljon itsellään tämmöisistä asioista koska ei osaa olla kovinkaan empaattinen. Hän ei myöskään kuuntele muita helposti.
Kakeru on myös hyvin suora ja äkkipikainen, eikä koskaan voi olla täysin varma siitä mitä hän tekee tai sanoo. Ja vaikka Kakeru vaikuttaa välinpitämättömältä hän on omalla tavallaan oikeudenmukainen - ja rankaisee niitä ketkä hänen mielestään sen ansaitsevat. Teot eivät välttämättä kyllä ole aivan ohjekirjojen mukaisia.
Jos ei nuorukainen ole muihin luottanut, niin ainakin hänellä on luottamusta omaan voimaansa. Tämä voidaan sanoa myös itsepäisyytenä, koska Kakeru ei välitä vaikka vastassa olisikin ylivoima ja voimakkaampi vastus. Hän ei luovuta helpolla. Kun hän on saanut jotain päähänsä hän kyllä tekee sen. Hän ei kauheasti mieti tässä vaiheessa seurauksia.
Eniten Kakeru inhoaa sitä jos hänet yritetään "sitoa paikoilleen" tai häntä yritetään hallita tai kontrolloida. Toinen asia mitä nuori kengurupoika inhoaa on se, että hän on velassa jollekulle. Ja jos hän sattuu olemaan velkaa jollekin hän maksaa sen takaisin mahdollisimman pian - jos mahdollista, heti. Näihin molempiin perustuu se ettei Kakeru halua olla sidoksissa muihin - eli olla sidottuna muihin jotka hidastavat tai häiritsevcät häntä.
Olkoonkin, että Kakeru vaikuttaa melkoisen vaikealta persoonalta, kuoren alla hän ei ole vain "murhaava tappokone". Hän on suojelevainen ja näyttää sen omalla tavallaan. Hän myös kunnioittaa vahvempia tyyppejä (vaikka hän ei sitä välttämättä myönnä).

- Omaa kyllä sen ihan mukavankin ja avuliaisen puolen, joskaan ei näytä sitä kovin usein; ja on kiltti yleensä lähinnä tytöille (ja naisille), ja lapsille (ei Kakeru varsinaisesti lapsista [varsinkaan niistä lähtevästä äänestä] pidä mutta...)
- Kliseisesti voisi sanoa, että; omaa kovan ja paksun kuoren, mutta alta löytyy hyvääkin (pojan omalla tyylillä) vaikka onkin aika suora ja yrmy (osoittaa lähinnä teoillaan "hyvyyttään")
- Soft-spot pikkueläimiä kohtaan; eläimet saavat Kakerussa aina esiin lempeänkin puolensa

Menneisyys:
Kakerun syntymiseen johtava tarina saa alkunsa jo siitä kun hänen isovanhempansa muuttivat pienien tyttäriensä kanssa Japaniin. Vuosia kului ja yhden näistä tytöistä ollessaan lukion viimeisellä luokalla tyttö tuli erään tanukinuorukaisen pelastamaksi - känninen mies oli yrittänyt käydä tyttöön käsiksi. No, ei mennyt kauaakaan, hyvä jos minuuttiakaan, kun tanukikin huomasi kuinka kaunis ja eksoottisennäköinen tämä neitonen oli ja kohta oli tyttö saanut ensisuudelmansa, ja nuorukainen läimäyksen poskelleen. Näin kohtasivat Hannah ja Shouta.
Hannah juoksi pois ja Shouta oli vähintäänkin yllättynyt siitä että tyttö oli uskaltanut lyödä häntä; olihan hän Yakuza-perheen tuleva perillinen. Hannah ei tätä kuitenkaan tiennyt ja ajatteli vain että kaikki miehet ovat sikoja...
Seuraavan päivänä Hannah yllättyi kun tanukinuorukainen oli hänen kotiovensa takana. Tässä vaiheessa Hannah asui jo yksin, koska hänen vanhempansa olivat kuolleet auto-onnettomuudessa vuotta aikaisemmin ja vanhemmat siskot muuttaneet pois kotoa, ja Japanista. Ensimmäinen yllätys ja järkytys tuli siinä kun vallabineidille ilmoitettiin että hänen setänsä oli myynyt hänet Yakuza-perheen pojalle "vaimokkeeksi" että sai myytyä asunnon jossa Hannah asui (ja oli asunut jo vanhempiensa kanssa). Tanukinuorukainen ilmoitti että hän halusi tytön luokseen, yhdeksi... "rakastajattarekseen" jos niin haluatte sanoa; mutta Shouta itse ilmoitti sen niin että hän halusi vain tytön lähelleen. Eipä siinä paljon voinut laittaa Yakuza-porukalle vastaan, eikä hänellä muutakaan paikkaa ollut ja muutaman päivän kuluttua Hannah asui jo samassa paikassa kuin tanukinuorukainen. Miten sattuikin että yllättäen tapaamansa henkilön kanssa joutuisi lähes vuorokautta myöhemmin saman katon alle?

Jostain syystä Hannah ei kuitenkaan yrittänyt lähteä pois, vaikka hänellä oli monta tilaisuutta siihen (ja hän sai käydä koulua normaalisti vaikkakin häntä yleensä lähti vahtimaan muutama perheenjäsen), hänellä oli sentään katto pään päällä ja... no, ei Shouta häntä huonosti kohdellut. Mutta, Hannah ei ollut ainoa nainen joita talolle oli tuotu. Joidenkin vuosien kuluessa naisia tuli ja meni, ja Shoutalla oli suhde ties kenen kanssa ja kohta hänellä olikin jo tytär ja neljä poikaa. Tytär muutti taloon äidin kuoltua synnytyksessä, neljä poikaa asui muualla, kolmen eri naisen hoiteissa... naisia ja lapsia tuli, mutta Shouta ei ollut mennyt vielä naimisiin koska ei ollut pystynyt valitsemaan itselleen vaimoa. Kukaan ei miellyttänyt häntä sillä tavalla, ja... kukaan ei oikein tuntunut ymmärtävän häntä.
Kaiken tämän keskellä asui Hannah. Hän oli niin sanotusti ollut Shouta silmäruokaa jo yli viiden vuoden ajan, mutta ei ollut nuorukainen häneen vielä kajonnut eikä suuremmin kiinnittänyt huomiotakaan. Hannah oli ystävä jonka kanssa saattoi jutella silloin tällöin - ja tuota katsoi ihan ilolla jos sattui tulemaan käytävällä vastaan. Mutta sitten ikään kuin tanukin aivoissa tapahtui jonkinasteinen päivitys ja hän hoksasi jotain ja päätti että hän ottaisi Hannahin vaimokseen. Hannah ei ollut koskaan inhonnut Shoutaa - mitä nyt ei pitänyt tuon naistenvaihto puuhista ja siitä että aviottomia lapsia oli ties missä - mutta ei hän ollut tätä odottanut. Pari kuitenkin meni naimisiin, mutta meni vielä kaksi vuotta ennen kuin Hannah oikeasti rakastui Shoutaan (joka lopetti tähän kaikki pelimiehen elkeensä) ja sitten vielä vuosi ennen kuin virallinen perillinen, Kakeru, syntyi. Naimisiin mennessään Hannah myös adoptoi Shoutan ainoan tyttölapsen.
Jos ei oteta lukuun sitä, että kaikki muut pelkäsivät Kakerua (tarhassa ja koulussa) muuten hänen vauvaikänsä ja lapsuutensa olivat hyvin onnelliset ja hän oli perheensä oikea silmäterä. Poika oli täysin tietämätön mikä isä oli miehiään; eikä olisi varmasti monellekaan tullut se mieleen että Yakuza-perhe oli kyseessä kun katsoi Yakuza-päällikön ja hänen alaistensa konttaavan lattialla pienen nyytin perässä ja kihisemässä sitä että tuo oppi seisomaan. Kakeru oli suorastaan perheen lellikki. Äidilleen Kakeru oli aina erityisen tärkeä ja tuo kannusti poikaansa ettei kannattanut luovuttaa vaikka häntä pelättäisiinkin; Hannah oli myös itse joutunut lukiossa kaikkien hylkimäksi jouduttuaan muuttamaan Yakuza-perheen luokse. Isänsä kanssa pojalla oli vinkeä suhde; tavallaan poika ei oikein sietänyt isäänsä, mutta isälleen hän oli tärkeämpi kuin taivas ja maa - pojan välinpitämättömyys sai joskus hyvinkin koomisia tilanteita syttymään näiden kahden välille. Ei Kakeru kuitenkaan inhonnut inhonnut isäänsä (muuten vain käyttäytyi hyvin sarkastisesti tuon juttuja kohtaan), mutta hän ilmoitti jo 12-vuotiaana ettei hän halua periä Yakuza-perheen johtajuutta vanhempana. Johtajuuden saisi Kakerun "isoveli", isän alainen jonka kanssa Kakerulla oli aina ollut hyvät välit ja tuollekin vallabipoika oli ollut aina oikea silmäterä jota piti suojella vaikka puusta putoavalta lehdeltä.
Toinen draama mitä tapahtui nuorukaisen lapsuudessa oli se, että Kakerulla todettiin sydämenrytmihäiriö hänen ollessaan kymmenvuotias ja hän joutui leikkaukseen jossa hänelle asennettiin rintaan sydämentahdistin. Tässä välissä koko perhe alkoi hyvin paljon vahtia, että poika oli varmasti kunnossa - mutta poika oli onneksi vahva eikä ongelmia ilmennyt sen enempää...
Näissä olosuhteissa Kakeru kasvoi ja varttui.

Sitten, hänen ollessaan neljätoista, syttyi kauhea riita hänen isänsä perheen ja lähellä asuvan toisen Yakuza-perheen kesken; miltei sota. Tämä pelotti Shoutaa; hän pelkäsi vaimonsa ja poikansa puolesta. Ja pitkien keskustelujen jälkeen päätettiin että Hannah lähtisi Amerikkaan siskojensa luokse kunnes tilanne olisi ohi. Shouta ilmoittaisi kun he voisivat palata kotiin. Hannah ei halunnut lähteä ja jättää miestään, mutta tyytyi sitten järjestelyyn. Ainakin saisi pitää poikansa luonaan, ja he olisivat turvassa.
Vuosi kului ja Hannah suri ja stressasi miestään niin paljon, että lopulta sairastui ja kuoli. Siskot olivat alinomaa sättineet Hannahia siitä että tuo oli suostunut Yakuzan vaimoksi; tästä syntyi siskosten välillä kauhea riitaa. Hannah kun ilmoitti että missä olivat siskot olleet silloin kun äiti ja isä olivat kuolleet ja setä oli päättänyt myydä hänet pois että oli saanut rahaa. Siskot olivat itse muuttaneet Amerikkaan eivätkä olleet tuntuneet välittävän... muuta kuin nyt kun Hannah oli saapunut poikalapsen kanssa - Hannah ei ollut taatusti halunnut lasta se roiston kanssa, niin siskot ajattelivat. Kakeru kuitenkin nyt jäi yksin tätiensä kanssa... jotka alkoivat syyttää heti poikaa ja tuon isää siitä että oli heidän vikansa että Hannah oli kuollut. Toinen täti oli jo heittämässä poikaa ulos, mutta toinen sanoi ettei noin nuorta poikaa voinut heittää taivasalle, olihan tuo heidän siskonsa lapsi. Ensimmäinen täti kuitenkin ilmoitti ettei Kakeru jäisi heidän kattonsa alle, pojasta ei olisi kuin harmia. He järjestivät pojalle pienen yksiön Amsfordin keskustan laitamilta - vaikka tämä tiukempi täti totesi että poika kuuluisi jonnekin laitaseuduille; isänsä tapaisten seuraan. "Kiltimpi" täti sentään auttaa poikaa rahallisesti ja vahti muun muassa että tuo pääsi kouluun ja pääsi hakemaan lukioon. Jonne nyt pääsi. Mutta muuten tädit eivät pidä häneen oikein yhteyttä, eivätkä asu edes samassa kaupungissa. Isästäänkään poika ei ole kuullut sitten äitinsä kuoleman, ja senkin hän kuuli tätinsä kautta. Välillä hän sentään kuulee "isoltaveljeltään" tilanteesta kotipuolessa, mutta tuo ei ikinä suostu kertomaan mikä tilanne oikeasti on, ja kuinka kauan Kakeru joutuu asumaan Amsfordissa.

Nyt nuorukainen asuu itsekseen ja yrittää pärjätä elämässään kuten pystyy ja taitaa; ei ole niin väliä ovatko tavat sitten niin oikein vain väärin; mitäs hänet oli hyljätty sillä tavalla? Omin avuin oli pärjättävä.

Muuta:
- Nimi ei tosiaankaan ole se mitä ulkoapäin luulisi; japanilainen nimi ja australialainen laji
- Puhuu japania ja englantia
- Kakerulla on sydämentahdistin, kärsinyt pienenä varsinkin rytmihäiriöistä ennen kuin sai vekottimen rintaansa
- Veriryhmä on B+
- Kakeru on molempikätinen, mutta käyttää enemmän oikeaa kättään
- Kakeru on allerginen pähkinöille
- Inhoaa kylmää, tykkää löhötä auringossa
- Ei sairastu helposti, mutta kun sairastuu niin ei meinaa parantua millään
- Kakerun isoisovanhemmat (äidinpuolelta) olivat aboriginaaleja
- Saa rahaa elämiseen myös isältään
- Siinä, että isästä ei ole kuulunut saattaa olla jotain tekemistä Kakerun tätien kanssa
- Lempivärit ovat valkoinen, punainen ja musta
- Omistaa linkkuveitsen, joka aina lähes poikkeuksetta mukana (kun tonfia ei aina ihan kannata kanniskella ympäriinsä)
- Ihan kätevä käsistään, tykkää nikkaroida
- Nukkuu aika paljon (ja sikeästi - mutta herää ihan naurettavan pieniin ääniin - isolla melulla ei väliä)