Post by X casualGEE on Nov 11, 2013 2:00:12 GMT 3
» Pelipäiväkirja
Lisää kuveja: 01 02 03 04 05 06 07 08 09[K18] 10[K18]
GERODI FOX
» Individual
Kokonimi » Gerodi Angelo Fox
Kutsumanimet » Gerodi, Ger(, Snow)
Sukupuoli » M
Ikä » 27 vuotta (s. 19. heinäkuuta)
Laji / Rotu » Koira, dobermanni (lievästi seropi)
Kansalaisuus » Kanada, USA
Pituus / Paino » 189cm / 70-72kg
Suuntaus » Bi
Siviilisääty » Single
Tunnusbiisi/-t » Smashing Pumpkins - Bullet with butterfly wings
Harrastukset » Nuorempana kirjoitti paljon, nykyään ei harrasta oikeastaan mitään
Työ/Ammatti » Ei ole (sairaseläkkeellä)
Asumismuoto » Paritalossa Red Zonella
Perhe » Äiti (Amanda Fox) kuollut, isästä (George Fox) ei tietoa. Ei sisaruksia.
» Kuvat muilta ♥
© Eloton - 01 02 (K18)
© Fuzzy - 01
» X-geeni
Gerodin x-kyky on varsin huomaamaton, eikä mies ole siitä vielä itsekään tietoinen. Hänen kykynsä eristää lähellä olevien friikkien x-geenin niin, että geenin tuomat erikoiskyvyt ja mahdolliset mutaatiot mitätöityvät - eli käytännössä hänen lähellään jokainen anthro on normaali. Vaikutus alkaa noin puolentoista metrin säteellä hänestä heikentäen henkilön kykyä, ja noin metrin läheisyydessä (ja lähempänä) kyky on mitätöitynyt täysin. Kyvyt palautuvat kuitenkin ennalleen siirtymällä pois hänen läheisyydestään ("kehästä").
Kykyä ei voi hallita, vaan se on käynnissä kaiken aikaa.
» Luonne
Gerodin luonteen pystyy aika hyvin päättelemään jo ulkonäön kautta. Hän on yhtä kolea ja tympeä kuin katseensa, mutta omaa samalla äärettömän tulisen temperamentin joka roihahtaa ehkä liiankin helposti valloilleen. Hänellä on huima kyky raivostua nollasta sataan alle sekunnissa. Siitä syystä hänelle ei välttämättä kannata lähteä aukomaan päätään, tai edes vilkasta häneen päin epämääräisesti jos ei halua kasvoilleen uutta muotoilua.
Hän on kovin negatiivinen ja ylimielinen persoona, eikä lyhyt pinna ja taipumus väkivaltaisuuteen juuri tee hänestä kannattavampaa seuralaista ajanviettoon. Miehen kasvoilla tuskin näet hymyä, korkeintaan pahamaisen virnistyksen ja nauraminen ei kuulu hänen tunnekirjoonsa.
Gerodi purkaa monet tunteensa, kuten surun, vihan, pelon ja epävarmuuden väkivaltaisuudella.
Hän on pikkunulikasta asti tuntenut sisällään suurta määrää vihaa, joka ei iän myötä ole haihtunut mihinkään. Gerodilla on voimakasta paranoiaa, jonka vuoksi hän on sairaseläkkeellä. Työhön hänen harhaisuudellaan ja osin hämärtyneellä todellisuudentajullaan ei voisi ryhtyä. Pahemmat paranoidin oireilut pysyvät kuitenkin suhteellisen hyvin aisoissa lääkityksellä, vaikka epäluuloisuus siltikin kukoistaa.
Ilman lääkkeitään ja muutoinkin voimakasta pelkoa tai ahdistusta tuntiessaan hänestä tulee vaarallinen villipeto, eikä varmasti kaihtaisi siinä tilassa tappamista päästäkseen pois tilanteesta. Tunnontuskia hän ei kuolemantuottamisesta saa ja ainut mikä häntä sen suorittamisessa voi estää on haluttomuus joutua isoihin ongelmiin, kuten vankeuteen.
Gerodi ei luota muihin kuin itseensä ja sekin tekee häneen tutustumisesta melkoisen haasteen. Haasteen, jonka suorittamiseen vaadittava aika ja vaiva ei ole sen arvoista. Hän on hyvin sisäänpäinkääntynyt, eikä häntä muiden asiat jaksa hirveämmin kiinnostaa. Sen sijaan jos hän alkaa jonkun henkilön seurasta syystä tai toisesta pitämään, hänestä kuoriutuu kovin omistavainen ja mustasukkainen - niin kuin hän pitäisi muita uhkana.
Omaa rauhaa dobermanni arvostaa suuresti eikä yleensä kovin ilahdu kun joku sitä tulee rikkomaan.
Ainut henkilö johon Ger on tähän mennessä tykästynyt (Kooma) on hänen tietojensa mukaan kuollut hänen toimestaan.
» Ulkonäkö
Gerodi on pitkä ja solakka anthromies, joka pitää ulkonäöstään hyvää huolta. Pituutta löytyy 189cm ja paino jojoilee 70-75 kilon paikkeilla. Vaikka Gerodi ei salilla käykään löytyy tuolta jonkin verran lihasta, joka on miehen varsin aggressiivisen taistelijaluonteen tuotosta (kova poika tappelemaan). Rakenteeltaan hän täyttää dobermannin kriteerit kaiken muun paitsi värityksen puolesta.
Syntyjään hänellä oli dobermannien tapaan lupat korvat ja pitkä häntä, jotka myöhemmin typistettiin. Kuono on melko pitkä ja pää kiilamainen. Yleisilmeeltään Gerodi on hapan ja pahantuulinen - karkoittaa helposti pelkällä olemuksellaan tuttavuudet, ja vetää puoleensa riidanhaastajia ja tappelupukareita ikään kuin magneetti.
Turkki on joka puolelta lyhyttä, sileää ja melko kovaa. Väritykseltään tuo on vaalea, vaniljansinertävään taittuvan harmaa puolibrindle. Pohjaväriä muutaman asteen tummempaa brindle-raidoitusta löytyy korvista, silmien alapuolelta, olkapäistä, alaselästä kylkien molemmin puolin sekä reisistä polvien yläpuolelta. Otsasta niskan kautta selkärankaa myöten häntään asti kulkee raitojen värinen tumma raita.
Oikeassa hartiassa on lohikäärmetatuointi.
Valkoista kuviointia löytyy kasvoista "valesilminä" ja kuonosta kaulalle valuvana kuviona. Rinnassa on kaksi valkoista läikkää ja vatsa, hännän alus ja sisäreidet ovat myös valkoiset. Käsissä ja käsivarsissa, kuin myös jaloissa on valkoista kuviointia.
Gerodi rajaa jäänsiniset, pienipupilliset silmänsä vahvasti ja suttuisasti mustalla meikillä. Nenä, kynnet ja anturat ovat mustat, kieli normaalin värinen.
Hiukset kulkevat harjaksen tapaan päälaelta niskaa pitkin. Väriltään ne ovat tumman sähkönsiniset ja lakalla oikealle puolelle villisti taitetut. Vasemmalle puolelle jäävä hiustuppo saa elää vapaasti omaa elämäänsä.
Arpia löytyy kaksi vasemmasta hartiasta, yksi tikattu haava solisluun yläpuolelta, kaksi lyhyttä arpea vasemmassa kulmassa irti revenneiden kulmakorujen ansiosta, sekä kaksi lantion oikealta puolelta.
Lävistykset:
- 9x korvarengasta kummassakin korvassa (yhteensä 18)
- 2x kulmakorua vasemmassa kulmassa
- 3x kulmakorua oikeassa kulmassa (+ 2kpl arpia revenneistä)
- 2x vertical bridge (kulmien välissä ja kuononselässä)
- 1x bridge (silmien väli)
- 1x nostril (kirsun vasemmalla puolella)
- 1x monroe (vasemmalla ylähuulessa)
- 3x labret (huuli)
- 1x madison (kaula)
Gerodi pukeutuu monestikin tummiin vaatteisiin, jotka tuovat melkoisen kontrastin hänen turkinväristään. Hän suosii yksityiskohtaisia pvc- ja nahkavaatteita, sekä verkkopaitoja ja -hanskoja. Tummat topit ja t-paidatkin ovat hänen mieleensä, kuin myös niittirannekkeet- ja kaulapannat. Kenkinä tuo suosii maihareita.
» Historia
Kanadassa asuva dobermannipariskunta, amerikkalainen George ja italialainen Amanda olivat olleet yhdessä jo vuosia. Takana oli useita yrityksiä lapsen saamiseksi, mutta kaikki raskaudet päätyivät aina keskenmenoon ja lohduttomaan suruun.
Tilannetta ajateltiin jo toivottomana, mutta lopulta Amandan raskaus näytti onnistuvan - kaikki tuntui menevän liiankin hyvin. Ultrassa pentu todettiin pojaksi ja tuolle kaavailtiin jo nimikin valmiiksi; Gerodi, muistuttaen tyyliltään Georgen nimeä, mutta alkuperältään se oli italialainen kuten Amandan suku.
H-hetkellä tapahtui jotain odottamatonta ja kaikki meni pieleen; Amanda kuoli ensimmäisen ja ainoan poikansa synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin jättäen Georgen yksinhuoltajaksi.
George päätti muuttaa takaisin kotiseudulleen Amerikkaan poikansa kanssa, yrittäen paeta omaa suruaan.
Vaaleaturkkinen Gerodi alkoi oireilla mielenterveyttään masentuneen ja alkoholisoituneen isänsä luona jo hyvin varhain, eikä ihmekkään. George saattoi käyttäytyä hyvin vihamielisesti poikaansa kohtaan, syyttäen tätä Amandan kuolemasta ja jopa toivoen että tämä olisi kuollut keskenmenossa kuten muutkin jotta Amandan henki olisi säilynyt.
Viiden vuoden iässä sosiaaliviranomaiset puuttuivat tilanteeseen ja Gerodi siirrettiin sijaiskotiin turvaan kykenemättömältä isältään.
Sielläkään elämä ei ollut mitään helppoa Gerodin vaikean luonteen vuoksi. Hän löi, töni ja potki muita lapsia pienistäkin asioista kimpaantuen ja käyttäytyi muutenkin huonosti pahaa oloaan sillä tavoin oireillen. Häntä pompoteltiin lastenkodin ja sijaiskotien välillä, eikä tilanne parantanut pienen pojan epäluuloisuutta ja vihaa aikuisia kohtaan. Jos he eivät pitäneet hänestä eivätkä yrittäneet ymmärtää häntä, ei hänenkään tarvinnut pitää kenestäkään.
Lastenkodissa hän joutui asumaan kymmenenvuotiaaksi asti ja tuona aikana poju alkoi kieltäytyä syömästä ajatellessaan sen olevan myrkytettyä ja nukkuminenkin jäi vähälle epämääräisistä pelkotiloista johtuen. Keskellä yötä hänellä saattoi yhtäkkiä naksahtaa päässä ja hän pahoinpiteli huonetoverinsa, väittäen että tuo aloitti. Gerodille määrättiin lääkitys rauhoittamaan tuon tulista sielua ja tuo asutettiin aikuisen kanssa, kunnes lopulta jälleen uusi sijaisperhe löytyi.
Sijaisperheeseen kuului suurisydäminen aseharrastaja mies ja tuon vaimo, molemmat kokeneita ongelmalasten ja -nuorten kanssa. Gerodikin sai käydä ottoisänsä mukana ampumaradalla.
Koulussa Gerodi oli melko hyvä jo alusta asti. Tyhmä hän ei ollut ja todistuksessakin oli useasti ysejä ja kymppejä. Käyttäytymispuoli oli kuitenkin edelleen pohjalukemissa. Hänellä ei ollut ystäviä, eikä hän niitä edes yrittänyt saada. Toiset pelkäsivät häntä, toiset taas uskaltautuivat pitämään hauskaa hänen kustannuksellaan silläkin uhalla, että Gerodi kävisi noihin kiinni. Hän sai noilta kutsumanimen, Snow, johtuen vaaleasta turkista ja kylmästä katseesta. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun poika meni asuinpaikkaansa silmä mustana ja kuono veressä, mukanaan lappu jossa oli torut opettajalta.
Toisinaan Gerodi unohti ottaa lääkkeensä ennen kouluun lähtöä, jolloin tapahtui aina ikäviä asioita muutenkin ylitemperamenttisen nuorukaisen ollessa entistäkin herkempi ärsykkeille. Sijaisperheessään kaksi vuotta asuttuaan tapahtuikin tuosta johtuen ikävä tapaturma. Lääkkeet olivat jääneet keittiön pöydälle ja Gerodi oli onnistunut kähveltämään "isältään" pistoolin koulureppuunsa. Koulupäivä päättyi aseen laukaukseen, kun lapsi ampui erään rinnakkaisluokkalaisen pojan tuon katsottua häntä epämiellyttävästi.
Gerodi päätyi järkyttävän tapahtuman vuoksi nuorten vankikeskukseen - nuortenvankilaan toisin sanoen. Tuomittaessa hän ei näyttänyt katumusta, häpeää, ei edes minkäänlaista mielen järkkymistä teostaan. Dobermanni piti tekoaan oikeutettuna; tyyppi oli selvästi aikonut tehdä hänelle jotain pahaa päivän aikana - Gerodi oli nähnyt sen tuon katseesta. Tai ainakin oli luullut näkevänsä. Todellisuudessa kyseessä ollut henkilö oli mallioppilas jolla ei ollut laisinkaan rikos- tai väkivaltataustaa.
Vankilaitoselämä ei ollut ruusuista, 20 vuotta vankeutta joka voitiin hyvällä käytöksellä laskea puoleen. Tuomio olisi ollut isompi jos Gerodin mielentila ei olisi vaikuttanut tekoon.
Vankilassa hän vietti viisi vuotta, jonka aikana hän oppi paljon asioita. Oman turvallisuutensa takia oli hyvä pitää yllä mahtavaa egoa, pelko ja heikkous saattoi koitua ikäväksi jaloitteluaikoina. Piti olla joko paikan pelottavimpia yksilöitä, tai turvautua isoon kaveriporukkaan. Gerodi pärjäsi yksin, vaikka tuolla oli pari hyvänpäiväntuttua jotka pystyivät ruokalassa istumaan hänen kanssaan samassa pöydässä. Ger kulku laitoksissakin koulussa saamallaan kutsumanimellään, Snow.
Vaikka paikka oli hyvin vartioitu, siellä kuitenkin sattui ja tapahtui paljon ja ne asiat kasvattivat nuorukaiselle vahvan henkisen kuoren, jota ei noin vain läpäistä.
Viiden vuoden jälkeen hänet siirrettiin Seasalt Bay nimiselle kurinpalautusleirille opettelemaan siviilielämää.
Paikka oli täysin eristetty ulkomaailmasta, sitä mainostettiin paljon, eikä kukaan osannut arvata kuinka korruptoitunut laitos se olikaan. Paikka oli täynnä ongelmanuoria, joista suurin osa oli suoraan vanhempien lähetteellä sinne joutuneita. Rajoitteita siellä ei juuri ollut ja vartijat ja henkilökunta saattoivat pahoinpidellä ja raiskata muita tilaisuuden tullen.
Se oli kuin muista eristyksissä oleva oma pieni kaupunkinsa, jossa huumeet vaihtoivat omistajaa, prostituutio ja väkivalta kukoisti, raiskauksia tapahtui päivittäin. Siellä solmittiin ystävyyttä, parisuhteita-- aivan kuin maailmassa ilman lakeja.
Gerodi tiesi hankkia itselleen samantien kovaa mainetta, mutta ei ollut ihan varautunut siihen että paikka oli täysin järjestyksetön verrattuna aiempaan vankilaitokseen. Lääkkeet jäivät toisinaan saamatta kun terveydenhoitaja ei niitä muistanut tai halunnut luovuttaa. Ystävyyttä Gerodi ei ryhtynyt kenenkään kanssa hieromaan, tappeluihin hän päätyi aina toisinaan vaikka yrittikin pitää suhteellisen matalaa profiilia ja olla hankkimatta itselleen liikaa vihamiehiä.
Hän oli onnistunut ostamaan eräältä vartijalta puukon itsensä suojelemiseen, jota hän kuitenkin piti piilossa muiden katseilta. Toiset vartijat olivat inhimillisempiä kuin toiset ja jopa yrittivät saada jotain järjestystä aikaan - Gerodi olisi voinut menettää teräaseensa johon hän yritti parhaansa mukaan luottaa huonoina mielentilahetkinään, paranoian ottaessa valtaa.
Seasalt Bayssä hän törmäsi Kooma nimellä tunnettuun keesipäiseen dobermanniin, ja omituisten sattumien summassa päätyi eräänlaiseen vakiosuhteeseen tuon kanssa. Gerodin väkivaltaisuus ja Kooman masokistisuus tekivät siitä varsin toimivan.
Nuo olivat olleet suhteessa hieman yli puolitoista vuotta, kun vaaleaturkkinen dobermanni sattui näkemään Kooman pelehtimässä hänelle vieraan naisen kanssa. Tilanne raivostutti ja loukkasi Gerodia syvästi - Kooma oli hänen omaisuuttaan, eikä hänellä ollut mitään haluja jakaa sitä muiden kanssa. Ger poistui paikalta kuin myrskyn merkki, saaden Kooman ryntäämään peräänsä. Selliosaston käytävällä tuo viimein tavoitti hänet, yrittäen selittää tilannetta hänelle jollain tapaa, mutta jääsilmäinen rakki ei suostunut kuuntelemaan sanaakaan suivaantuen vain entistä enemmän. Muutaman tyrkkäisyn jälkeen tilanne meni pahemmaksi tappeluksi, joka lopulta päätyi siihen että Gerodi tarttui puukkoonsa, iskien toveriaan sillä selkään. Keesipäinen dobermanni lyyhistyi saman tien. Hän oli suorittanut toisen tapponsa. (tai niin Gerodi luuli, todellisuudessa Kooma selviytyi)
Tappelusta oli seurannut sen verran paljon ääntä, että eräs vartija oli kiireellä lähtenyt tarkistamaan tilannetta. Vaaleaturkkinen Gerodi ehti kuitenkin kuulla tuon ja kerkesi liueta paikalta. Hän säästyi asiasta koituvilta harmeilta ja rangastuksilta.
Vain noin viikko-pari myöhemmin Seasalt Bay suljettiin paikan korruptoituneisuuden levittyä median tietoon ja sen johtaja ja henkilökunta pidätettiin.
Gerodi joutui pariksi vuodeksi psykiatriselle osastolle mielentilansa vuoksi, muta pääsi sitten vapaalle jalalle sillä ehdolla, että sitoutuisi säännölliin psykiatrikäynteihin.
Dobermanni muutti Amsfordiin paritaloon, muutaman työkokeilun jälkeen hänet päästettiin sairaseläkkeelle kun todettiin ettei hänestä niihin ollut. Hyvinkin erakkopersoonaksi hän vapaudessa osoittautuikin, ystäviä ei ollut ja hän muutenkin viihtyi parhaiten kotonaan - yläkerrassa asuva naapurimummo ei häntä häirinnyt. Ulkomaailmassa hänestä silti kajasti se sama epäluuloisuus ja ärtymys kuin nuorempanakin. Ihan yhtä suunapäänä hän ei tosin muiden kimppuun enää käynyt esimerkiksi vääränlaisesta katseesta, mutta lyhyt pinna ja tulinen temperamentti silti säilyivät harmillisen hyvin.
Elämä nuorisovankilassa ja Seasalt Bayssä jätti häneen pysyvät jäljet.
» Faktaa
• Gerodi on alunperin Prison of Mind nimisestä roolipelistä (Seasalt Bay), jossa oli hänen ihmisversionsa
• Gerodi on luotu vuonna 2007
• Gerodilla on kaikista hahmoistani kaikkein eniten lävistyksiä
• Hänen jäätävänsinisten silmiensä pupillit eivät juuri reagoi valoon/pimeyteen laajenemalla tai supistumalla
• Gerodin naapurissaan asuu dementoitunut ja varsin höperöluonteinen mummeli
• Polttaa tupakkaa ja ottaa toisinaan hieman alkoholia, ei kuitenkaan humaltumiseen asti sillä pelkää murtuvansa. Ei käytä huumeita terveydentilansa vuoksi.
Lisää kuveja: 01 02 03 04 05 06 07 08 09[K18] 10[K18]
GERODI FOX
» Individual
Kokonimi » Gerodi Angelo Fox
Kutsumanimet » Gerodi, Ger(, Snow)
Sukupuoli » M
Ikä » 27 vuotta (s. 19. heinäkuuta)
Laji / Rotu » Koira, dobermanni (lievästi seropi)
Kansalaisuus » Kanada, USA
Pituus / Paino » 189cm / 70-72kg
Suuntaus » Bi
Siviilisääty » Single
Tunnusbiisi/-t » Smashing Pumpkins - Bullet with butterfly wings
Harrastukset » Nuorempana kirjoitti paljon, nykyään ei harrasta oikeastaan mitään
Työ/Ammatti » Ei ole (sairaseläkkeellä)
Asumismuoto » Paritalossa Red Zonella
Perhe » Äiti (Amanda Fox) kuollut, isästä (George Fox) ei tietoa. Ei sisaruksia.
» Kuvat muilta ♥
© Eloton - 01 02 (K18)
© Fuzzy - 01
» X-geeni
Gerodin x-kyky on varsin huomaamaton, eikä mies ole siitä vielä itsekään tietoinen. Hänen kykynsä eristää lähellä olevien friikkien x-geenin niin, että geenin tuomat erikoiskyvyt ja mahdolliset mutaatiot mitätöityvät - eli käytännössä hänen lähellään jokainen anthro on normaali. Vaikutus alkaa noin puolentoista metrin säteellä hänestä heikentäen henkilön kykyä, ja noin metrin läheisyydessä (ja lähempänä) kyky on mitätöitynyt täysin. Kyvyt palautuvat kuitenkin ennalleen siirtymällä pois hänen läheisyydestään ("kehästä").
Kykyä ei voi hallita, vaan se on käynnissä kaiken aikaa.
» Luonne
Gerodin luonteen pystyy aika hyvin päättelemään jo ulkonäön kautta. Hän on yhtä kolea ja tympeä kuin katseensa, mutta omaa samalla äärettömän tulisen temperamentin joka roihahtaa ehkä liiankin helposti valloilleen. Hänellä on huima kyky raivostua nollasta sataan alle sekunnissa. Siitä syystä hänelle ei välttämättä kannata lähteä aukomaan päätään, tai edes vilkasta häneen päin epämääräisesti jos ei halua kasvoilleen uutta muotoilua.
Hän on kovin negatiivinen ja ylimielinen persoona, eikä lyhyt pinna ja taipumus väkivaltaisuuteen juuri tee hänestä kannattavampaa seuralaista ajanviettoon. Miehen kasvoilla tuskin näet hymyä, korkeintaan pahamaisen virnistyksen ja nauraminen ei kuulu hänen tunnekirjoonsa.
Gerodi purkaa monet tunteensa, kuten surun, vihan, pelon ja epävarmuuden väkivaltaisuudella.
Hän on pikkunulikasta asti tuntenut sisällään suurta määrää vihaa, joka ei iän myötä ole haihtunut mihinkään. Gerodilla on voimakasta paranoiaa, jonka vuoksi hän on sairaseläkkeellä. Työhön hänen harhaisuudellaan ja osin hämärtyneellä todellisuudentajullaan ei voisi ryhtyä. Pahemmat paranoidin oireilut pysyvät kuitenkin suhteellisen hyvin aisoissa lääkityksellä, vaikka epäluuloisuus siltikin kukoistaa.
Ilman lääkkeitään ja muutoinkin voimakasta pelkoa tai ahdistusta tuntiessaan hänestä tulee vaarallinen villipeto, eikä varmasti kaihtaisi siinä tilassa tappamista päästäkseen pois tilanteesta. Tunnontuskia hän ei kuolemantuottamisesta saa ja ainut mikä häntä sen suorittamisessa voi estää on haluttomuus joutua isoihin ongelmiin, kuten vankeuteen.
Gerodi ei luota muihin kuin itseensä ja sekin tekee häneen tutustumisesta melkoisen haasteen. Haasteen, jonka suorittamiseen vaadittava aika ja vaiva ei ole sen arvoista. Hän on hyvin sisäänpäinkääntynyt, eikä häntä muiden asiat jaksa hirveämmin kiinnostaa. Sen sijaan jos hän alkaa jonkun henkilön seurasta syystä tai toisesta pitämään, hänestä kuoriutuu kovin omistavainen ja mustasukkainen - niin kuin hän pitäisi muita uhkana.
Omaa rauhaa dobermanni arvostaa suuresti eikä yleensä kovin ilahdu kun joku sitä tulee rikkomaan.
Ainut henkilö johon Ger on tähän mennessä tykästynyt (Kooma) on hänen tietojensa mukaan kuollut hänen toimestaan.
» Ulkonäkö
Gerodi on pitkä ja solakka anthromies, joka pitää ulkonäöstään hyvää huolta. Pituutta löytyy 189cm ja paino jojoilee 70-75 kilon paikkeilla. Vaikka Gerodi ei salilla käykään löytyy tuolta jonkin verran lihasta, joka on miehen varsin aggressiivisen taistelijaluonteen tuotosta (kova poika tappelemaan). Rakenteeltaan hän täyttää dobermannin kriteerit kaiken muun paitsi värityksen puolesta.
Syntyjään hänellä oli dobermannien tapaan lupat korvat ja pitkä häntä, jotka myöhemmin typistettiin. Kuono on melko pitkä ja pää kiilamainen. Yleisilmeeltään Gerodi on hapan ja pahantuulinen - karkoittaa helposti pelkällä olemuksellaan tuttavuudet, ja vetää puoleensa riidanhaastajia ja tappelupukareita ikään kuin magneetti.
Turkki on joka puolelta lyhyttä, sileää ja melko kovaa. Väritykseltään tuo on vaalea, vaniljansinertävään taittuvan harmaa puolibrindle. Pohjaväriä muutaman asteen tummempaa brindle-raidoitusta löytyy korvista, silmien alapuolelta, olkapäistä, alaselästä kylkien molemmin puolin sekä reisistä polvien yläpuolelta. Otsasta niskan kautta selkärankaa myöten häntään asti kulkee raitojen värinen tumma raita.
Oikeassa hartiassa on lohikäärmetatuointi.
Valkoista kuviointia löytyy kasvoista "valesilminä" ja kuonosta kaulalle valuvana kuviona. Rinnassa on kaksi valkoista läikkää ja vatsa, hännän alus ja sisäreidet ovat myös valkoiset. Käsissä ja käsivarsissa, kuin myös jaloissa on valkoista kuviointia.
Gerodi rajaa jäänsiniset, pienipupilliset silmänsä vahvasti ja suttuisasti mustalla meikillä. Nenä, kynnet ja anturat ovat mustat, kieli normaalin värinen.
Hiukset kulkevat harjaksen tapaan päälaelta niskaa pitkin. Väriltään ne ovat tumman sähkönsiniset ja lakalla oikealle puolelle villisti taitetut. Vasemmalle puolelle jäävä hiustuppo saa elää vapaasti omaa elämäänsä.
Arpia löytyy kaksi vasemmasta hartiasta, yksi tikattu haava solisluun yläpuolelta, kaksi lyhyttä arpea vasemmassa kulmassa irti revenneiden kulmakorujen ansiosta, sekä kaksi lantion oikealta puolelta.
Lävistykset:
- 9x korvarengasta kummassakin korvassa (yhteensä 18)
- 2x kulmakorua vasemmassa kulmassa
- 3x kulmakorua oikeassa kulmassa (+ 2kpl arpia revenneistä)
- 2x vertical bridge (kulmien välissä ja kuononselässä)
- 1x bridge (silmien väli)
- 1x nostril (kirsun vasemmalla puolella)
- 1x monroe (vasemmalla ylähuulessa)
- 3x labret (huuli)
- 1x madison (kaula)
Gerodi pukeutuu monestikin tummiin vaatteisiin, jotka tuovat melkoisen kontrastin hänen turkinväristään. Hän suosii yksityiskohtaisia pvc- ja nahkavaatteita, sekä verkkopaitoja ja -hanskoja. Tummat topit ja t-paidatkin ovat hänen mieleensä, kuin myös niittirannekkeet- ja kaulapannat. Kenkinä tuo suosii maihareita.
» Historia
Kanadassa asuva dobermannipariskunta, amerikkalainen George ja italialainen Amanda olivat olleet yhdessä jo vuosia. Takana oli useita yrityksiä lapsen saamiseksi, mutta kaikki raskaudet päätyivät aina keskenmenoon ja lohduttomaan suruun.
Tilannetta ajateltiin jo toivottomana, mutta lopulta Amandan raskaus näytti onnistuvan - kaikki tuntui menevän liiankin hyvin. Ultrassa pentu todettiin pojaksi ja tuolle kaavailtiin jo nimikin valmiiksi; Gerodi, muistuttaen tyyliltään Georgen nimeä, mutta alkuperältään se oli italialainen kuten Amandan suku.
H-hetkellä tapahtui jotain odottamatonta ja kaikki meni pieleen; Amanda kuoli ensimmäisen ja ainoan poikansa synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin jättäen Georgen yksinhuoltajaksi.
George päätti muuttaa takaisin kotiseudulleen Amerikkaan poikansa kanssa, yrittäen paeta omaa suruaan.
Vaaleaturkkinen Gerodi alkoi oireilla mielenterveyttään masentuneen ja alkoholisoituneen isänsä luona jo hyvin varhain, eikä ihmekkään. George saattoi käyttäytyä hyvin vihamielisesti poikaansa kohtaan, syyttäen tätä Amandan kuolemasta ja jopa toivoen että tämä olisi kuollut keskenmenossa kuten muutkin jotta Amandan henki olisi säilynyt.
Viiden vuoden iässä sosiaaliviranomaiset puuttuivat tilanteeseen ja Gerodi siirrettiin sijaiskotiin turvaan kykenemättömältä isältään.
Sielläkään elämä ei ollut mitään helppoa Gerodin vaikean luonteen vuoksi. Hän löi, töni ja potki muita lapsia pienistäkin asioista kimpaantuen ja käyttäytyi muutenkin huonosti pahaa oloaan sillä tavoin oireillen. Häntä pompoteltiin lastenkodin ja sijaiskotien välillä, eikä tilanne parantanut pienen pojan epäluuloisuutta ja vihaa aikuisia kohtaan. Jos he eivät pitäneet hänestä eivätkä yrittäneet ymmärtää häntä, ei hänenkään tarvinnut pitää kenestäkään.
Lastenkodissa hän joutui asumaan kymmenenvuotiaaksi asti ja tuona aikana poju alkoi kieltäytyä syömästä ajatellessaan sen olevan myrkytettyä ja nukkuminenkin jäi vähälle epämääräisistä pelkotiloista johtuen. Keskellä yötä hänellä saattoi yhtäkkiä naksahtaa päässä ja hän pahoinpiteli huonetoverinsa, väittäen että tuo aloitti. Gerodille määrättiin lääkitys rauhoittamaan tuon tulista sielua ja tuo asutettiin aikuisen kanssa, kunnes lopulta jälleen uusi sijaisperhe löytyi.
Sijaisperheeseen kuului suurisydäminen aseharrastaja mies ja tuon vaimo, molemmat kokeneita ongelmalasten ja -nuorten kanssa. Gerodikin sai käydä ottoisänsä mukana ampumaradalla.
Koulussa Gerodi oli melko hyvä jo alusta asti. Tyhmä hän ei ollut ja todistuksessakin oli useasti ysejä ja kymppejä. Käyttäytymispuoli oli kuitenkin edelleen pohjalukemissa. Hänellä ei ollut ystäviä, eikä hän niitä edes yrittänyt saada. Toiset pelkäsivät häntä, toiset taas uskaltautuivat pitämään hauskaa hänen kustannuksellaan silläkin uhalla, että Gerodi kävisi noihin kiinni. Hän sai noilta kutsumanimen, Snow, johtuen vaaleasta turkista ja kylmästä katseesta. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun poika meni asuinpaikkaansa silmä mustana ja kuono veressä, mukanaan lappu jossa oli torut opettajalta.
Toisinaan Gerodi unohti ottaa lääkkeensä ennen kouluun lähtöä, jolloin tapahtui aina ikäviä asioita muutenkin ylitemperamenttisen nuorukaisen ollessa entistäkin herkempi ärsykkeille. Sijaisperheessään kaksi vuotta asuttuaan tapahtuikin tuosta johtuen ikävä tapaturma. Lääkkeet olivat jääneet keittiön pöydälle ja Gerodi oli onnistunut kähveltämään "isältään" pistoolin koulureppuunsa. Koulupäivä päättyi aseen laukaukseen, kun lapsi ampui erään rinnakkaisluokkalaisen pojan tuon katsottua häntä epämiellyttävästi.
Gerodi päätyi järkyttävän tapahtuman vuoksi nuorten vankikeskukseen - nuortenvankilaan toisin sanoen. Tuomittaessa hän ei näyttänyt katumusta, häpeää, ei edes minkäänlaista mielen järkkymistä teostaan. Dobermanni piti tekoaan oikeutettuna; tyyppi oli selvästi aikonut tehdä hänelle jotain pahaa päivän aikana - Gerodi oli nähnyt sen tuon katseesta. Tai ainakin oli luullut näkevänsä. Todellisuudessa kyseessä ollut henkilö oli mallioppilas jolla ei ollut laisinkaan rikos- tai väkivaltataustaa.
Vankilaitoselämä ei ollut ruusuista, 20 vuotta vankeutta joka voitiin hyvällä käytöksellä laskea puoleen. Tuomio olisi ollut isompi jos Gerodin mielentila ei olisi vaikuttanut tekoon.
Vankilassa hän vietti viisi vuotta, jonka aikana hän oppi paljon asioita. Oman turvallisuutensa takia oli hyvä pitää yllä mahtavaa egoa, pelko ja heikkous saattoi koitua ikäväksi jaloitteluaikoina. Piti olla joko paikan pelottavimpia yksilöitä, tai turvautua isoon kaveriporukkaan. Gerodi pärjäsi yksin, vaikka tuolla oli pari hyvänpäiväntuttua jotka pystyivät ruokalassa istumaan hänen kanssaan samassa pöydässä. Ger kulku laitoksissakin koulussa saamallaan kutsumanimellään, Snow.
Vaikka paikka oli hyvin vartioitu, siellä kuitenkin sattui ja tapahtui paljon ja ne asiat kasvattivat nuorukaiselle vahvan henkisen kuoren, jota ei noin vain läpäistä.
Viiden vuoden jälkeen hänet siirrettiin Seasalt Bay nimiselle kurinpalautusleirille opettelemaan siviilielämää.
Paikka oli täysin eristetty ulkomaailmasta, sitä mainostettiin paljon, eikä kukaan osannut arvata kuinka korruptoitunut laitos se olikaan. Paikka oli täynnä ongelmanuoria, joista suurin osa oli suoraan vanhempien lähetteellä sinne joutuneita. Rajoitteita siellä ei juuri ollut ja vartijat ja henkilökunta saattoivat pahoinpidellä ja raiskata muita tilaisuuden tullen.
Se oli kuin muista eristyksissä oleva oma pieni kaupunkinsa, jossa huumeet vaihtoivat omistajaa, prostituutio ja väkivalta kukoisti, raiskauksia tapahtui päivittäin. Siellä solmittiin ystävyyttä, parisuhteita-- aivan kuin maailmassa ilman lakeja.
Gerodi tiesi hankkia itselleen samantien kovaa mainetta, mutta ei ollut ihan varautunut siihen että paikka oli täysin järjestyksetön verrattuna aiempaan vankilaitokseen. Lääkkeet jäivät toisinaan saamatta kun terveydenhoitaja ei niitä muistanut tai halunnut luovuttaa. Ystävyyttä Gerodi ei ryhtynyt kenenkään kanssa hieromaan, tappeluihin hän päätyi aina toisinaan vaikka yrittikin pitää suhteellisen matalaa profiilia ja olla hankkimatta itselleen liikaa vihamiehiä.
Hän oli onnistunut ostamaan eräältä vartijalta puukon itsensä suojelemiseen, jota hän kuitenkin piti piilossa muiden katseilta. Toiset vartijat olivat inhimillisempiä kuin toiset ja jopa yrittivät saada jotain järjestystä aikaan - Gerodi olisi voinut menettää teräaseensa johon hän yritti parhaansa mukaan luottaa huonoina mielentilahetkinään, paranoian ottaessa valtaa.
Seasalt Bayssä hän törmäsi Kooma nimellä tunnettuun keesipäiseen dobermanniin, ja omituisten sattumien summassa päätyi eräänlaiseen vakiosuhteeseen tuon kanssa. Gerodin väkivaltaisuus ja Kooman masokistisuus tekivät siitä varsin toimivan.
Nuo olivat olleet suhteessa hieman yli puolitoista vuotta, kun vaaleaturkkinen dobermanni sattui näkemään Kooman pelehtimässä hänelle vieraan naisen kanssa. Tilanne raivostutti ja loukkasi Gerodia syvästi - Kooma oli hänen omaisuuttaan, eikä hänellä ollut mitään haluja jakaa sitä muiden kanssa. Ger poistui paikalta kuin myrskyn merkki, saaden Kooman ryntäämään peräänsä. Selliosaston käytävällä tuo viimein tavoitti hänet, yrittäen selittää tilannetta hänelle jollain tapaa, mutta jääsilmäinen rakki ei suostunut kuuntelemaan sanaakaan suivaantuen vain entistä enemmän. Muutaman tyrkkäisyn jälkeen tilanne meni pahemmaksi tappeluksi, joka lopulta päätyi siihen että Gerodi tarttui puukkoonsa, iskien toveriaan sillä selkään. Keesipäinen dobermanni lyyhistyi saman tien. Hän oli suorittanut toisen tapponsa. (tai niin Gerodi luuli, todellisuudessa Kooma selviytyi)
Tappelusta oli seurannut sen verran paljon ääntä, että eräs vartija oli kiireellä lähtenyt tarkistamaan tilannetta. Vaaleaturkkinen Gerodi ehti kuitenkin kuulla tuon ja kerkesi liueta paikalta. Hän säästyi asiasta koituvilta harmeilta ja rangastuksilta.
Vain noin viikko-pari myöhemmin Seasalt Bay suljettiin paikan korruptoituneisuuden levittyä median tietoon ja sen johtaja ja henkilökunta pidätettiin.
Gerodi joutui pariksi vuodeksi psykiatriselle osastolle mielentilansa vuoksi, muta pääsi sitten vapaalle jalalle sillä ehdolla, että sitoutuisi säännölliin psykiatrikäynteihin.
Dobermanni muutti Amsfordiin paritaloon, muutaman työkokeilun jälkeen hänet päästettiin sairaseläkkeelle kun todettiin ettei hänestä niihin ollut. Hyvinkin erakkopersoonaksi hän vapaudessa osoittautuikin, ystäviä ei ollut ja hän muutenkin viihtyi parhaiten kotonaan - yläkerrassa asuva naapurimummo ei häntä häirinnyt. Ulkomaailmassa hänestä silti kajasti se sama epäluuloisuus ja ärtymys kuin nuorempanakin. Ihan yhtä suunapäänä hän ei tosin muiden kimppuun enää käynyt esimerkiksi vääränlaisesta katseesta, mutta lyhyt pinna ja tulinen temperamentti silti säilyivät harmillisen hyvin.
Elämä nuorisovankilassa ja Seasalt Bayssä jätti häneen pysyvät jäljet.
» Faktaa
• Gerodi on alunperin Prison of Mind nimisestä roolipelistä (Seasalt Bay), jossa oli hänen ihmisversionsa
• Gerodi on luotu vuonna 2007
• Gerodilla on kaikista hahmoistani kaikkein eniten lävistyksiä
• Hänen jäätävänsinisten silmiensä pupillit eivät juuri reagoi valoon/pimeyteen laajenemalla tai supistumalla
• Gerodin naapurissaan asuu dementoitunut ja varsin höperöluonteinen mummeli
• Polttaa tupakkaa ja ottaa toisinaan hieman alkoholia, ei kuitenkaan humaltumiseen asti sillä pelkää murtuvansa. Ei käytä huumeita terveydentilansa vuoksi.