Post by Käpsy on Feb 28, 2014 0:02:58 GMT 3
Nimi: Aditya Jonehals
Eli: myös Aditi on käytössä (ainakin kun hame on päällä)
Merkitsee:
- ”Aditya” tarkoittaa aurinkoa
- ”Aditi” taas vapaata/sitomatonta
Muuta mainittavaa nimistä: Aditya on miehen nimi ja Aditi naisen nimi (Intiassa)
Lausutaan: [aditia] ja [aditi] - sukunimi taas [tsounhals]
Ääni: Shimazaki Nobunaga
- Miltä kuulostaisi jos laulaisi
- Tässäkin hyvät esimerkit 0:34-0:48 ja 1:32-1:48 kohdissa
- Puhe ääni (Tummahiuksinen poika)
- Adityalla on ihan miehekäs, mutta nuorekas ääni puhuessaan normaalisti, mutta (ollessaan naisten vaatteissa) pystyy muuttamaan ääntään suhteellisen neutraaliksi; että ei ole ihan varma onko se miehen vai naisen ääni
Ikä: 27-vuotias
Syntymäpäivä: 19. tammikuuta
Horoskooppi: Kauris
Pituus/paino: 169cm/58-62kg
Sukupuoli: Mies
- kuitenkin jonkinasteinen transvestiitti, joten pukeutuu naiseksi
Seksuaalinen suuntautuminen: Homoseksuaali
- toisaalta ei ole koskaan seurustellut miehen kanssa (aivan kuin pelkäisi?), mutta muutama naisystävä hänellä on ollut hänen ollessaan nuorempi
- ei ilmeisesti oikein hyväksynyt seksuaalisuuttaan täysin
- irtosuhteita on ollut; mutta ei kuitenkaan anna helposti, vaan hakee ja etsii oikeasti semmoista joka hyväksyy hänet sellaisena kuin on
- jos joku mies sanoo pitävänsä Adityasta, hän aina varmistaa, että kai toinen tajuaa että hän on oikeasti mies vaikka pukeutuukin naiseksi
Laji: Hybridi – Aavikkoilves/Karakali (Caracal Caracal) + Manx eli mansaarenkissa
Kansalaisuus: Amerikkalainen
- elänyt koko elämänsä Amerikassa, mutta sukujuuret ovat kuitenkin Intiasta (äiti) ja Kiinasta (isä)
Perhe: Isä
- äiti kuoli synnyttäessään Adityaa
Ammatti: Lukenut lakia yliopistossa, koska hänen isänsä niin halusi, mutta jätti sen alan periaatteittensa vuoksi ja siksi että hän halusi uhmata isäänsä. Nyt sitten on parina iltana viikossa töissä baarissa; ja pukeutuu sinne naiseksi. Työpaikalla tiedetään (ainakin pomo), että hän on oikeasti mies, mutta omistaja on okei tämän asian kanssa, ja hänestä Aditya on hyvä työntekijä joten hän ei valita että pukeutuuko tuo hameeseen vai ei. Vakituinen työpaikka hänellä tällä hetkellä kuitenkin on vaatekaupassa, ja sielläkin tiedetään, että mikä Aditya röyhelöisten pukujensa alla oikeasti on.
- ... ideoita med Alhippa ja Emmett
Harrastukset/kyvyt ynnä muut: Ei oikeastaan harrasta mitään, mutta tykkää muun muassa ruuanlaitosta, vaatteiden tekemisestä/suunnittelemisesta, erilaisiin ”cosplay” – asuihin pukeutumisesta ja muista käsitöistä - hänellä tuntuu olevan silmää yksityiskohdille ja "kauneudelle". Hybridi kuuntelee myös mielellään musiikkia, ja hänen makunsa on hyvin laaja. Aditya pitää myös taiteesta, mutta ei ole itse kummoinenkaan piirtäjä. Sanoo, että tikku-ukko onnistuu, mutta kyllä hänellä varmaan nyt hieman sitä parempia taiteilijan lahjoja löytyy. Laulaa hän ei osaa (ja kuka laitti ääni esimerkiksi laulun?) - ainakaan omasta mielestään (ja kun on tietoinen, että paikalla on joku muu).
Pitääkseen kuntoa yllä Aditya kuitenkin käy kerran, pari viikossa salilla, että hän sentään tekee jotakin "miehistäkin" puuhaa.
Kun kissaeläin on kyseessä, Aditya on ketterä ja joustava, ja nopea. Loikkiminenkin onnistuu näppärästi jos ei ole korkokenkiä jalassa.
Adityalla ei ole omaa puutarhaa koska asuu kerrostalossa, mutta on melkoinen viherpeukalo, joten hänellä on kotonaan melkoisesti kasveja:
- 7 erilaista kaktusta
- Arabiankasvi
- Helmiviiniköynnös
- Kiiltopiilea
- Isokissanhäntä
- Kärpäsloukku x3
- Sädepalmu
- Villiviini
- Vahakukka
- Pussiköynnös
- Limoviikuna
- Andrenflamingonkukka
X-geeni:
Kasveille puhuminen ja niiden ymmärtäminen, sekä niiden parantaminen; tietää koska kasvi voi huonosti, tai jos se on kuiva ja niin edelleen. Ei ole yllätys nähdä Adityaa nurkassa viikuksen kanssa (näin nyt esimerkkinä) juttelemassa ja kohta sanovan että se tarvitsisi vettä (ei hän silti kyvystään kertoile). Parhaiten Aditya tuntuu kuitenkin ymmärtävän aavikon kasveja ja muutenkin kuivemmilta alueilta olevia kasveja, mutta kyllä hän muitakin ymmärtää. Tämä käy parhaiten hänen koskettaessaan kasvia. Kyllä se koskettamattakin käy, mutta varsinkin nämä "ei-kuivan-maan" -kasvit tuntuvat sulkevan korvansa häneltä jos hän juttelee ilman kosketusta. Eikä tämäkään onnistu metrin päästä vaan Adityan on oltava ainakin parinkymmenen sentin päässä kasvista.
Tämän lisäksi kasvit voivat liikkua hieman Adityan koskettaessa niitä; esimerkiksi köynnöstä koskettaessaan kasvi voi kiertyä hänen sormensa/kätensä ympärille. Adityan kosketus tuntuu myös virkistävän kasveja; joten hän myös tavallaan osaa parantaakin niitä vaikka ne olisivat hieman kuihtuneita jo; tämänkin tosin toimii paremmin niiden "kotoperäisten kasvien" kanssa. Eikä tosiaankaan toimi enää siinä vaiheessa kun kasvi/kukka on jo kuiva kuin korppu. Nurmikko voi alkaa vihertämään oikein kunnolla jos hän seisoo samassa kohtaa tarpeeksi kauan.
- Tähän kategoriaan kuuluvat kukat, puut, hedelmät ja vihannekset; mutta kuten sanottu, kyky toimii parhaiten niiden kasvien/kukkien/jne. kanssa jotka ovat kotoisin kuivemmilta alueilta (esom. kaktukset)
- Jos kykyä olisi kehitetty enemmänkin luultavasti kasvit liikkuisivat enemmänkin hänen niin halutessaan/koskettaessaan ja Aditya voisi saada kukat kukkimaan
- Ei voi luoda kukkaa/kasvia tyhjästä, eikä sekään onnistu että hän pudottaisi siemenen maahan ja kasvattaisi siitä täysikokoisen ja -voimaisen kasvin/kukan siltä istumalta
Kyky puhkesi Adityalle hänen ollessaan vasta 11-vuotias. Hän kosketti ”lemmikki” kasviaan, joka sitten alkoi kietoa lehteään hänen sormensa ympärille. Ensin poika oli ollut innoissaan kyvystään, mutta sitten isä oli yllättänyt hänet ”juttelemassa viikukselle” ja isä sai sen sortin kohtauksen, että Aditya säikähti ja alkoi kammota omaa kykyään... Isän lisäksi yksikään (hänen tietääkseen ainakaan) ei tiedä kyvystä, eikä hän siitä totta kai kertoile muille. Kyllä hän kykyään käyttää – hänhän alkoi käyttää sitä taas päästyään pois kotoa – mutta ei tosiaankaan ole yrittänyt kehittää sitä tai mitään.
- Liikaa yrittessään (esim. jos kasvi on jo aivan, aivan kuollut ja parantaminen ei vain enää onnistu - mutta yrittää silti) Adityalta alkaa tulla verta nenästä, ja hänelle tulee muutenkin heikko olo (ja häntä voi alkaa pyörryttää) - olo ei myöskään olisi hyvä jos hänet vaadittaisiin parantamaan esimerkiksi kokonainen kukkapenkki
- Ei siis ole uskaltanut kehittää kykyään oikeastaan paljoakaan, eli hänestä ei vielä saa köynnösmurhaajaa apurikseen (saatikka murhaajaa muutenkaan); tällä hetkellä energiaa riittää siihen, että hän saa parannettua 5 kukkaa/kasvia päivässä
- Aivan kuin kasvit veisivät Adityan omaa energiaa
Pitää: Kylpeminen, möyheät hameet/mekot (mm. maidmaiset asut), kesä, siitä että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, alkoholi (rajallisissa määrin), puutarhanhoito…
Ei pidä: Isä(n ahdasmielisyys), hyvin ekstrovertti ihmiset, "idiootit", tiukat säännöt, niistä jotka eivät hyväksy ”erilaisia ihmisiä”…
(Tässä ilman peruukkiaan, ihan "miehenä")
Ulkonäkö: (Skannerini pahoinpiteli värit, ja tietokone ei auta asiaa, joten kuva voi hieman vääristää – oma näyttöni on ainakin lähellä väriä mitä haen)
Väritykseltään Aditya poikkeaa aika paljon aavikkoilveksestä; ollen huomattavasti tummempi väritykseltään. Hiekan/vaalenruskeansävyisen sijaan hänen turkinvärinsä on tummanruskea. Leuanalunen, posket, rinta, vatsa sekä jalkojen sisäosa (sisäreisi) ovat valkeat – samoin hännänalunen. Tummanruskeiden ja valkeiden alueiden ympärillä/reunoilla kuitenkin näkyy kinuskin sävyä (kellan- punaruskea?). Valkeaa löytyy myös hieman kasvoista; kuten toisessa korvassa, kulmakarvojen vieressä, silmien ympärillä sekä kuonossa, nenän ympärillä. Korvat, juova joka kulkee Adityan otsaa pitkin, ”kulmapallerot” ja kuononympärys (ainakin suurimmilta osin) ovat mustat. Adityan korvat ovat suuret ja suipot, ja niiden päissä on suuret tupsut. Korvien sisus on punertavan ruskea, mutta siellä on myös valkeaa ja kinuskinväristä turkkia.
Adityan turkki on lyhyt, mutta tiheä ja sileän pehmoinen. Hän ei siedä hyvin kylmää, ja hän Aditya inhoaa talvea.
Ruumiinrakenteeltaan Aditya on hyvin pieni, siro (laiha) ja hänellä on hämmentävän ”naisellinen” lantionseutu (lue= muodokas) olkoonkin, että on mies. Hybridin jalat ovat pitkät ja solakat – solakka on muutenkin koko tämä kissa. Lihaa ja lihaksia hänellä ei oikein ole luittensa ympärillä nimeksikään, mutta ei häntä aivan anorektiseksikaan voi sanoa. Hyvä kunto hänellä silti on, ettei kannata kuitenkaan antaa siron ja ”kauniin” ulkonäön hämätä.
Miehekkääksi Adityaa ei tosiaankaan voi sanoa – edes silloin kun on normaaleissa miestenvaatteissaan. Hänellä on hyvin sirot kasvot, ja feminiiniset kasvonpiirteet. Hänellä on vaaleanvihreät silmät, ja suuret sielunpelit saavat vielä nuorehkon hybridin näyttämään ikäistään nuoremmalta. Naiseksi pukeutuneena Aditya ei edes meikkaa paljoa, korkeintaan laittaa ripsiväriä kun silmät ovat muutenkin jo semmoiset, että ne näyttävät siltä että niissä olisi ainainen kajaali.
- hyvin harvoin siis meikkaa ripsiväriä enempää, mutta laittaa joskus ns. kyyneljäljet silmiensä alle
Vielä viimeiseksi pitää mainita, että hybridillä on lyhyehkö, musta ja hyvin pörheä hiuspehko, joka sojottaa joka suuntaan. Hän kuitenkin pitää naiseksi pukeutuneena erilaisia peruukkeja; ja kokoelma on melkoisen laaja - mutta hän on mieltynyt hyvin möyheisiin, kiharoihin hiuksiin.
Muuta huomiotavaa ulkonäöstä:
- Nenä ja anturat ovat väriltään punaruskeat
- Kämmenet, pohkeet ja jalkainpohjien väritys on myös lähellä kinuskin sävyä
- Ilveksillä ei häntää ole yleensä nimeksikään, mutta Adityalla on sitäkin lyhyempi, kiitos manx- isänsä; Adityalla on vain paksu ja pehmeä "tupsu" häntänään.
Korut, ynnät muut: Adityalla on reiät molemmissa korvissaan, mutta useinkaan pidä niissä mitään. Molemmissa korvissa on itse asiassa kaksi reikää.
Vaatetus:
Miehenä: Aditya pukeutuu yleensä melko rentoihin, yli-isoihin ja löysiin vaatteisiin (ja hän on mieltynyt raitoihin). Hänellä on kuitenkin tapana pukeutua kunnon asuun, krakoineen kaikkineen; jäänne siitä, että hänen isänsä oli hyvin tarkka näistä "virallisista" asioista; pitihän pojan pukeutua kunnollisesti eikä mihinkään rääsyihin. Adityaa on hyvin vaikea tavata missään miehenä ilman mustaa, virallista asuaan. Harvemmin hän kuitenkaan on missään ihmisten ilmoilla miesten vaatteissa; muuta kuin jos esimerkiksi isällä on asiaa tai pitää mennä hoitamaan virallisia asioita.
Naisena: Pitää röyhelöistä ja nauhoista erittäin röyhelöisissä ja möyheissä hameissaan. On mieltynyt lolita-tyyliin, mutta löytyy sieltä hamekokoelmasta vaikka mitä; muun muassa lääkärinasu, nunnanasu (lolita-asu kyllä tämäkin), maidasu sekä "sihteerikön" asu (ikään kuin olisi suurikin cosplayaaja). Eniten kuitenkin mieltynyt juuri japanilaisiin (hänellä on muuten myös kimono) goottilolita-asuihin.
- naisena ollessaan käyttää korkeapohjaisia korkokenkiä, miehenä ollessaan ei käytä kenkiä
- omaa silmälasit (tarvitsee lähelle nähdäkseen; esim lukiessaan)
Tässä muutama lolita-asu esimerkki:
1, 2, 3, 4 & 5
Luonne:
Aditya on vähän sisäänpäin suuntautunut, mutta ei kovin arka (muuta kuin ihmissuhteissaan). Hänen itsetuntonsa ei ole mikään maailman korkein - kiitos isän ainaisen nälvimisen - ja hän jää hyvin helposti hautomaan asiaa jos hänelle sanoo jotain poikkipuolista, varsinkin jos kyseessä on hän ja hänen pukeutumisensa ja niin edelleen. Aditya on itsevarmempi naiseksi pukeutuneena, ja voi olla silloin melkoisen mairea mutta samalla skeptisen sarkastinen (varsinkin jos tajuaa että häntä tuijotetaan sillä tavalla että häntä pidetään jonain oikkuna). Hänellä on myös melkoinen temperamentti ja saattaa ihan lyödä jos joku tai jokin ottaa häntä aivoon. Muutenkin hän voi mennä äärimmäisyyksiin.
Hänellä on myös tapana laskea hyvin nopeasti yhteen 1+1 (eli jos hän hoksaa jonkun tuttunsa ollessaan kadulla miesten vaatteissa) ja sitten hän liukenee paikalta; hän välttelee konflikteja. Hän myös nolostuu helposti, eikä hän esimerkiksi pidä siitä että hänen puolestaan tehdään jotain extreemiä; koska ei usko olevansa sen arvoinen eikä hän muutenkaan pidä ylitsevuotavista "tunnekohtauksista" (nolostelee niitä paljon, jos hän on osallisena, tai edes lähellä anthroa joka tekee jotain "extreemiä" hänen vieressään/hänen takiaan). Hän on tottunut pitämään huolen itsestään, eikä ole tottunut siihen että joku muka välittäisi siitä mitä hän tekee tai siitä mitä hänelle tehdään.
Toisaalta taas Aditya on myös sarkastinen, ja tykkää hieman kiusata (niitä harvoja) ystäviään - tietynasteinen jekkuilu/draamailu on hänestä hauskaa. Hän saattaa myös kysellä aina leikillään jotain kauniilta pojilta että "miten olisi hame?" - hänen kysymyksensä saattavat tulla aina hieman puun takaa; osaten olla hieman hupsu. Tästä voimme päätellä, että Aditya pitää söpöistä asioista, ja hänellä on silmää kauneudelle mutta ei ikinä arvostele ketään kuitenkaan vain ulkonäön perusteella. Hän on myös huolehtivainen, ja hänestä saa hieman "isosiskomaisen" kuvan.
Hybridin luonne hyppelee ilkeän ja kiltin, ja rauhallisen ja äkkipikaisen välillä. Hän on anteeksiantavainen, mutta jos häntä loukkaa tarpeeksi pahoin niin vihanpito saattaa jatkua hyvinkin pitkään. Siinä mielessä itsepäinen, että tietyissä asioissa ei anna anteeksi; varsinkin jos hänen omat tunteensa ovat kyseessä. Hieman ylpeä siis osaa olla, vaikka itsetuntoa ei ole paljoakaan.
Aditya on oppinut pitämään tunteensa piilossa (kiukunpuuskia ei lasketa), mutta hän on kuitenkin herkkä ja pahoittaa mielensä helposti (mutta ei yleensä näytä sitä - tai ainakin yrittää olla näyttämättä). Hän ei itke helposti; että jos hänen näkee itkevän niin oikeasti tietää että jotain on vinossa.
Hybridi ei rakastu helposti, saatikka ihastu, koska on niin skeptinen muita kohtaan eikä usko siihen, että joku oikeasti pitäisi hänestä sellaisena kuin hän on. Hänet tarvitsee oikeasti vakuuttaa ennen kuin hän uskoo - ja silloinkin hän on epävarma (ja hän aina painottaa sitä että kai toinen tajuaa hänen olevan mies). Menee aikansa ennen kuin hän laskee suojauksensa.
Menneisyys:
Adityan syntymää edelsi tällainen tapahtuma; hänen äitinsä muutti pois Intiasta (hän ei halunnut mennä 17-vuotiaana naimisiin ja vielä sellaisen miehen kanssa jota ei rakastanut) koska hän ei halunnut mennä naimisiin itseään kolme kertaa vanhemman miehen kanssa; liitto oli järjestetty ja niin hänen vanhempansa olivat päättäneet tytön ollessa jo aivan pieni. Nuoren aavikkoilves tyttösen isä oli Arabiasta, ja äiti oli Intiasta... eipä näillä perinteillä kauheasti voinut laittaa vastaan. Lopulta Asha ei keksinyt muuta kuin karata kotoa. Hän onnistuikin siinä, ystävättärensä avulla. Asha tiesi menettävänsä kaiken, perheensä ja kotinsa ja kaikki läheisensä mutta hän ei halunnut mennä naimisiin vanhan miehen kanssa joka päättää hänen tekemisistään siihen asti että kuolisi, ja saattaisi siinä vaiheessa ehkä pyytää aavikkoilvestä tekemään Satin - tai siis käskisi - eikä Ashaa innostanut palaa elävältä roviolla. Nuori kissanainen ei tulisi tuntemaan ketään lentomatkansa päässä, mutta oli se parempi kuin järjestetty liitto, ja varma kuolema "rakkaan aviomiehen kanssa" kun mies vaikutti olevan toinen jalka haudassa.
Päästyään määränpäähänsä, Amerikkaan, Ashan ensimmäinen tehtävä oli etsiä itselleen työtä, jotta hän saisi rahaa asuntoon. Hän oli ottanut mukaansa kaikki säästönsä, mutta ei niillä pitkälle pötkittäisi. Hän oleskeli hotelleissa ja teki ties mitä työtä mihin hänet vain huolittiin... lopulta hän sai töitä suuresta lakifirmasta (oltuaan pienessä firmassa sihteerinä ja pestin loputtua pomo suositteli häntä lakifirmalle koska Asha oli hyvä työntekijä), sihteerikkönä - onneksi hänen oli annettu käydä kotipuolessa tietokonekurssi ja hän osasi myös hyvin englantia koska hän oli saanut hyvän koulutuksen (Intiassa asuvaksi naiseksi). Hän päätyi valkoruskean manx- kissa nuorukaisen sihteeriksi. Tämä nuori mies oli juuri päässyt lakimieheksi ja oli itsekin uusi talossa. Nuori kissanuorukainen oli juuri muuttanut itsekin jokin aika sitten Amerikkaan, asuttuaan siihen astisen elämänsä Kiinassa (tämän kissan äiti oli kiinalainen, isä amerikkalainen). Hänen isänsä omisti firman ja poika oli saanut työn tästä pisteestä saatuaan koulutuksensa suoritettua. No, aluksi Max ei kauheasti perustanut tästä neidosta joka oli tupsahtanut jostain aivan puun takaa ja saanut näinkin hyvän työn niinkin suuresta firmasta, mutta hoksattuaan että tyttönen tosiaan osasi hommansa ja tuo oli hauskaa seuraa, he alkoivat jopa tapailla työasioiden ulkopuolella... Eikä mennyt vuottakaan kun kaksikko oli jo aivan rakastunut. Meni kuitenkin vielä kolme vuotta ennen kuin Max kosi Ashaa. Eikä tässä välissä asioita avittanut muun muassa se, ettei Maxin isä aluksi meinannut hyväksyä tyttöä poikansa tyttöystäväksi saatikka vaimoksi. Lopulta kuitenkin nuori pari asui yhdessä ja kaikki oli hyvin... paitsi että lasta ei tullut, vaikka he kuinka yrittivät; jotenkin heidän veriryhmänsä hylkivät toisiaan ja Ashan oli vaikea tulla raskaaksi.
Kun Asha oli 27-vuotias ja kaikki olivat jo varmoja ettei sitä lasta tule koskaan tulemaankaan, niin Asha tulikin raskaaksi. Ja kuinka iloisia Max ja Asha tästä olivatkaan! Mutta, ilo oli lyhytaikainen... raskaus oli vaikea ja viime metreillä Asha sai vielä raskausmyrkytyksen. Lapsi oli otettava pois hänen sisältään keisarileikkauksella ja Maxille esitettiin kysymys; kumman henki säilytetään - lapsen vai Ashan? Ensin vaikutti, että kaikki olisi hyvin, mutta pidettyään muutamia minuutteja poikaansa sylissään Asha kuoli. Keho ei vain jaksanut enää.
Maxille tämä oli kova paikka mutta hän yritti iloita tästä pojasta joka oli syntynyt suhteesta hänen rakastamansa naisen kanssa. Hän olikin hyvin suojeleva ja tarkka, mutta kun hän meni takaisin töihin hän muuttui aina vain etäisemmäksi ja etäisemmäksi. Maxista tuli hyvin vakava ja vaativa, vaikka hän huolehtivainen olikin, mutta hän ei kauheasti osoittanut mitään lämpimiä tunteita poikaansa kohtaan. Hän välitti kyllä pojasta, mutta työ ja maine meni kaiken edelle. Adityan varttuessa ja mennessä kouluun ja saadessa hyviä arvosanoja... mikään ei riittänyt hänen isälleen. Aina olisi pitänyt olla parempi ja niin edelleen.
Aditya oli yksinäinen lapsi ja hän vietti paljon aikaansa lukemalla ja tekemällä läksyjä.
Sitten, Adityan ollessa kymmenvuotias hän kuuli kotiapulaisten keskutelun siitä, että Max syytti poikaansa vaimonsa kuolemasta (tämä ei kyllä pidä paikkaansa, Max ei ollut koskaan syyttänyt Adityaa siitä) ja vaikka Aditya ei tiennyt noista asioista mitään, hän alkoi syyttää siitä itseään. Hän oli kyllä kuullut äitinsä kuolleen, mutta ei hän ollut syytä tiennyt. Aditya sulkeutui kuoreensa ja ajatteli että siksi isä ei pitänyt hänestä; olihan hänen vikansa että äiti oli kuollut. Poika ei näistä asioista puhunut, ja hän syyttää asiasta itseään edelleen tänäkin päivänä (ehkei niin paljon enää kun tietää asioista enemmän, mutta syyllistää silti).
Vuosi tämän jälkeen Adityan "poikkeavuus" pääsi ilmoille, ja tämänkin tuntui kasvattavan kuilua pojan ja isän välillä; joskin Max yritti vain ylisuojella poikaansa.
Lukiossa alkoivat tulla ensimmäisen kerran ne mielihalut pukeutua naisen vaatteisiin. Aditya pukeutui kotona yksin ollessaan hameisiin ja mekkoihin, suljettujen ovien takana. Hän ajatteli kestävänsä itseään paremmin erilaisena. Samoin isäkin ehkä voisi ajatella; eipä tarvitsisi katsoa kasvoja jotka olivat vaimontappajan syylliset kasvot. Isä kerran sitten sattui tupsahtamaan huoneeseen kun Aditya oli täysissä röyhelöissä ja meikeissä ja tästä tuli semmoinen riita mikä päätyi siihen että Max jopa löi ensi kerran poikaansa, ja käski tuota poistamaan meikit ja heittämään kaikki hameet ja muut pois; tämän varmistaakseen Max vielä kolui koko poikansa huoneen ja heitti sieltä kaiken vähintäänkin "naisiinmenevät" vaatteet pois.
Kuilu isän ja pojan välillä kasvoi, ja kasvoi entisestään sen jälkeen kun Aditya lopetti lain lukemisen yliopistossa sikseen ja päätti repäistä - ala ei ollut hänen; hän ei halunnut tehdä kuten isä käski, kun mikään ei kelvannut mitä hän teki... oli se sitten isän toiveiden mukaan tai ei.
Aditya muutti pois kotoa ja alkoi jälleen käyttää naisten vaatteita. Hän muutti pois kotikaupungistaan, ja muutti Amsfordiin. Hänellä ei ollut mitään koulutusta - ainakaan loppuun mennyttä - joten hänellä ei ollut edes mitään kunnon avuja, mutta hän pääsi vaatetietämyksensä ja ns. "synnynnäisten" taitojensa (yksityiskohdille) takia pian töihin yhteen vaatekauppaan.
Muuta:
- Veriryhmä on O-
- Allerginen ampiaisille, tai siis niiden pistoille ja tosi herkkä myös hyttysten pistoille
- Penisilliiniallergia
- Hyvä home"koira"
- Ei kestä kovin hyvin alkoholia - suuttuneena hänellä on tosin tapana juoda
- Adityalla on miesten vermeet, ei ole mennyt leikkelemään itseään
- Korvat ja kaula ovat herkkiä kohtia, samoin rinta
- Aditya saattaa olla hieman masokisti (ei pane pahakseen pieniä kahleleikkejä esimerkiksi) mitä tulee sänky"leikkeihin"
- Puhuu englantia, mutta osaa arabiaa, hindiä (=intiaa) ja kiinaa; kiinaa kaikkein vähiten, ymmärtää paremmin kuin puhuu ja kirjoittaa
- Jos joku väittää tuntevansa hänet kadulla hänen ollessa miehen vaatteissa hän väittää olevan naisminänsä veli
- Ei mene mielellään ulos miestenvaatteissa, mutta kotona voi olla ihan rauhassa (kun/jos siltä tuntuu); ainakin niin kauan kuin joku pörhältää oven taakse
- Asuu kaksiossa, aika lähellä keskustaa
- Isä ottaa häneen yhteyttä silloin tällöin, ja yrittää käskeä Aditya takaisin opiskelemaan... ja totta kai samalla haukkuu poikaansa oudoksi (vaikka oikeasti välittää suuresti pojastaan, ja tahtoisi suojella tuota)
- Adityan tulisi uskaltaa sanoa isälleen vastaan, isän taas tulisi lopettaa olemasta ylisuojeleva ja yritettävä olla oikeasti lähellä poikaansa
- Adityan isän äidillä oli kuuleman X-geeni
- Lempivärit liila ja vihreä
Eli: myös Aditi on käytössä (ainakin kun hame on päällä)
Merkitsee:
- ”Aditya” tarkoittaa aurinkoa
- ”Aditi” taas vapaata/sitomatonta
Muuta mainittavaa nimistä: Aditya on miehen nimi ja Aditi naisen nimi (Intiassa)
Lausutaan: [aditia] ja [aditi] - sukunimi taas [tsounhals]
Ääni: Shimazaki Nobunaga
- Miltä kuulostaisi jos laulaisi
- Tässäkin hyvät esimerkit 0:34-0:48 ja 1:32-1:48 kohdissa
- Puhe ääni (Tummahiuksinen poika)
- Adityalla on ihan miehekäs, mutta nuorekas ääni puhuessaan normaalisti, mutta (ollessaan naisten vaatteissa) pystyy muuttamaan ääntään suhteellisen neutraaliksi; että ei ole ihan varma onko se miehen vai naisen ääni
Ikä: 27-vuotias
Syntymäpäivä: 19. tammikuuta
Horoskooppi: Kauris
Pituus/paino: 169cm/58-62kg
Sukupuoli: Mies
- kuitenkin jonkinasteinen transvestiitti, joten pukeutuu naiseksi
Seksuaalinen suuntautuminen: Homoseksuaali
- toisaalta ei ole koskaan seurustellut miehen kanssa (aivan kuin pelkäisi?), mutta muutama naisystävä hänellä on ollut hänen ollessaan nuorempi
- ei ilmeisesti oikein hyväksynyt seksuaalisuuttaan täysin
- irtosuhteita on ollut; mutta ei kuitenkaan anna helposti, vaan hakee ja etsii oikeasti semmoista joka hyväksyy hänet sellaisena kuin on
- jos joku mies sanoo pitävänsä Adityasta, hän aina varmistaa, että kai toinen tajuaa että hän on oikeasti mies vaikka pukeutuukin naiseksi
Laji: Hybridi – Aavikkoilves/Karakali (Caracal Caracal) + Manx eli mansaarenkissa
Kansalaisuus: Amerikkalainen
- elänyt koko elämänsä Amerikassa, mutta sukujuuret ovat kuitenkin Intiasta (äiti) ja Kiinasta (isä)
Perhe: Isä
- äiti kuoli synnyttäessään Adityaa
Ammatti: Lukenut lakia yliopistossa, koska hänen isänsä niin halusi, mutta jätti sen alan periaatteittensa vuoksi ja siksi että hän halusi uhmata isäänsä. Nyt sitten on parina iltana viikossa töissä baarissa; ja pukeutuu sinne naiseksi. Työpaikalla tiedetään (ainakin pomo), että hän on oikeasti mies, mutta omistaja on okei tämän asian kanssa, ja hänestä Aditya on hyvä työntekijä joten hän ei valita että pukeutuuko tuo hameeseen vai ei. Vakituinen työpaikka hänellä tällä hetkellä kuitenkin on vaatekaupassa, ja sielläkin tiedetään, että mikä Aditya röyhelöisten pukujensa alla oikeasti on.
- ... ideoita med Alhippa ja Emmett
Harrastukset/kyvyt ynnä muut: Ei oikeastaan harrasta mitään, mutta tykkää muun muassa ruuanlaitosta, vaatteiden tekemisestä/suunnittelemisesta, erilaisiin ”cosplay” – asuihin pukeutumisesta ja muista käsitöistä - hänellä tuntuu olevan silmää yksityiskohdille ja "kauneudelle". Hybridi kuuntelee myös mielellään musiikkia, ja hänen makunsa on hyvin laaja. Aditya pitää myös taiteesta, mutta ei ole itse kummoinenkaan piirtäjä. Sanoo, että tikku-ukko onnistuu, mutta kyllä hänellä varmaan nyt hieman sitä parempia taiteilijan lahjoja löytyy. Laulaa hän ei osaa (ja kuka laitti ääni esimerkiksi laulun?) - ainakaan omasta mielestään (ja kun on tietoinen, että paikalla on joku muu).
Pitääkseen kuntoa yllä Aditya kuitenkin käy kerran, pari viikossa salilla, että hän sentään tekee jotakin "miehistäkin" puuhaa.
Kun kissaeläin on kyseessä, Aditya on ketterä ja joustava, ja nopea. Loikkiminenkin onnistuu näppärästi jos ei ole korkokenkiä jalassa.
Adityalla ei ole omaa puutarhaa koska asuu kerrostalossa, mutta on melkoinen viherpeukalo, joten hänellä on kotonaan melkoisesti kasveja:
- 7 erilaista kaktusta
- Arabiankasvi
- Helmiviiniköynnös
- Kiiltopiilea
- Isokissanhäntä
- Kärpäsloukku x3
- Sädepalmu
- Villiviini
- Vahakukka
- Pussiköynnös
- Limoviikuna
- Andrenflamingonkukka
X-geeni:
Kasveille puhuminen ja niiden ymmärtäminen, sekä niiden parantaminen; tietää koska kasvi voi huonosti, tai jos se on kuiva ja niin edelleen. Ei ole yllätys nähdä Adityaa nurkassa viikuksen kanssa (näin nyt esimerkkinä) juttelemassa ja kohta sanovan että se tarvitsisi vettä (ei hän silti kyvystään kertoile). Parhaiten Aditya tuntuu kuitenkin ymmärtävän aavikon kasveja ja muutenkin kuivemmilta alueilta olevia kasveja, mutta kyllä hän muitakin ymmärtää. Tämä käy parhaiten hänen koskettaessaan kasvia. Kyllä se koskettamattakin käy, mutta varsinkin nämä "ei-kuivan-maan" -kasvit tuntuvat sulkevan korvansa häneltä jos hän juttelee ilman kosketusta. Eikä tämäkään onnistu metrin päästä vaan Adityan on oltava ainakin parinkymmenen sentin päässä kasvista.
Tämän lisäksi kasvit voivat liikkua hieman Adityan koskettaessa niitä; esimerkiksi köynnöstä koskettaessaan kasvi voi kiertyä hänen sormensa/kätensä ympärille. Adityan kosketus tuntuu myös virkistävän kasveja; joten hän myös tavallaan osaa parantaakin niitä vaikka ne olisivat hieman kuihtuneita jo; tämänkin tosin toimii paremmin niiden "kotoperäisten kasvien" kanssa. Eikä tosiaankaan toimi enää siinä vaiheessa kun kasvi/kukka on jo kuiva kuin korppu. Nurmikko voi alkaa vihertämään oikein kunnolla jos hän seisoo samassa kohtaa tarpeeksi kauan.
- Tähän kategoriaan kuuluvat kukat, puut, hedelmät ja vihannekset; mutta kuten sanottu, kyky toimii parhaiten niiden kasvien/kukkien/jne. kanssa jotka ovat kotoisin kuivemmilta alueilta (esom. kaktukset)
- Jos kykyä olisi kehitetty enemmänkin luultavasti kasvit liikkuisivat enemmänkin hänen niin halutessaan/koskettaessaan ja Aditya voisi saada kukat kukkimaan
- Ei voi luoda kukkaa/kasvia tyhjästä, eikä sekään onnistu että hän pudottaisi siemenen maahan ja kasvattaisi siitä täysikokoisen ja -voimaisen kasvin/kukan siltä istumalta
Kyky puhkesi Adityalle hänen ollessaan vasta 11-vuotias. Hän kosketti ”lemmikki” kasviaan, joka sitten alkoi kietoa lehteään hänen sormensa ympärille. Ensin poika oli ollut innoissaan kyvystään, mutta sitten isä oli yllättänyt hänet ”juttelemassa viikukselle” ja isä sai sen sortin kohtauksen, että Aditya säikähti ja alkoi kammota omaa kykyään... Isän lisäksi yksikään (hänen tietääkseen ainakaan) ei tiedä kyvystä, eikä hän siitä totta kai kertoile muille. Kyllä hän kykyään käyttää – hänhän alkoi käyttää sitä taas päästyään pois kotoa – mutta ei tosiaankaan ole yrittänyt kehittää sitä tai mitään.
- Liikaa yrittessään (esim. jos kasvi on jo aivan, aivan kuollut ja parantaminen ei vain enää onnistu - mutta yrittää silti) Adityalta alkaa tulla verta nenästä, ja hänelle tulee muutenkin heikko olo (ja häntä voi alkaa pyörryttää) - olo ei myöskään olisi hyvä jos hänet vaadittaisiin parantamaan esimerkiksi kokonainen kukkapenkki
- Ei siis ole uskaltanut kehittää kykyään oikeastaan paljoakaan, eli hänestä ei vielä saa köynnösmurhaajaa apurikseen (saatikka murhaajaa muutenkaan); tällä hetkellä energiaa riittää siihen, että hän saa parannettua 5 kukkaa/kasvia päivässä
- Aivan kuin kasvit veisivät Adityan omaa energiaa
Pitää: Kylpeminen, möyheät hameet/mekot (mm. maidmaiset asut), kesä, siitä että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, alkoholi (rajallisissa määrin), puutarhanhoito…
Ei pidä: Isä(n ahdasmielisyys), hyvin ekstrovertti ihmiset, "idiootit", tiukat säännöt, niistä jotka eivät hyväksy ”erilaisia ihmisiä”…
(Tässä ilman peruukkiaan, ihan "miehenä")
Ulkonäkö: (Skannerini pahoinpiteli värit, ja tietokone ei auta asiaa, joten kuva voi hieman vääristää – oma näyttöni on ainakin lähellä väriä mitä haen)
Väritykseltään Aditya poikkeaa aika paljon aavikkoilveksestä; ollen huomattavasti tummempi väritykseltään. Hiekan/vaalenruskeansävyisen sijaan hänen turkinvärinsä on tummanruskea. Leuanalunen, posket, rinta, vatsa sekä jalkojen sisäosa (sisäreisi) ovat valkeat – samoin hännänalunen. Tummanruskeiden ja valkeiden alueiden ympärillä/reunoilla kuitenkin näkyy kinuskin sävyä (kellan- punaruskea?). Valkeaa löytyy myös hieman kasvoista; kuten toisessa korvassa, kulmakarvojen vieressä, silmien ympärillä sekä kuonossa, nenän ympärillä. Korvat, juova joka kulkee Adityan otsaa pitkin, ”kulmapallerot” ja kuononympärys (ainakin suurimmilta osin) ovat mustat. Adityan korvat ovat suuret ja suipot, ja niiden päissä on suuret tupsut. Korvien sisus on punertavan ruskea, mutta siellä on myös valkeaa ja kinuskinväristä turkkia.
Adityan turkki on lyhyt, mutta tiheä ja sileän pehmoinen. Hän ei siedä hyvin kylmää, ja hän Aditya inhoaa talvea.
Ruumiinrakenteeltaan Aditya on hyvin pieni, siro (laiha) ja hänellä on hämmentävän ”naisellinen” lantionseutu (lue= muodokas) olkoonkin, että on mies. Hybridin jalat ovat pitkät ja solakat – solakka on muutenkin koko tämä kissa. Lihaa ja lihaksia hänellä ei oikein ole luittensa ympärillä nimeksikään, mutta ei häntä aivan anorektiseksikaan voi sanoa. Hyvä kunto hänellä silti on, ettei kannata kuitenkaan antaa siron ja ”kauniin” ulkonäön hämätä.
Miehekkääksi Adityaa ei tosiaankaan voi sanoa – edes silloin kun on normaaleissa miestenvaatteissaan. Hänellä on hyvin sirot kasvot, ja feminiiniset kasvonpiirteet. Hänellä on vaaleanvihreät silmät, ja suuret sielunpelit saavat vielä nuorehkon hybridin näyttämään ikäistään nuoremmalta. Naiseksi pukeutuneena Aditya ei edes meikkaa paljoa, korkeintaan laittaa ripsiväriä kun silmät ovat muutenkin jo semmoiset, että ne näyttävät siltä että niissä olisi ainainen kajaali.
- hyvin harvoin siis meikkaa ripsiväriä enempää, mutta laittaa joskus ns. kyyneljäljet silmiensä alle
Vielä viimeiseksi pitää mainita, että hybridillä on lyhyehkö, musta ja hyvin pörheä hiuspehko, joka sojottaa joka suuntaan. Hän kuitenkin pitää naiseksi pukeutuneena erilaisia peruukkeja; ja kokoelma on melkoisen laaja - mutta hän on mieltynyt hyvin möyheisiin, kiharoihin hiuksiin.
Muuta huomiotavaa ulkonäöstä:
- Nenä ja anturat ovat väriltään punaruskeat
- Kämmenet, pohkeet ja jalkainpohjien väritys on myös lähellä kinuskin sävyä
- Ilveksillä ei häntää ole yleensä nimeksikään, mutta Adityalla on sitäkin lyhyempi, kiitos manx- isänsä; Adityalla on vain paksu ja pehmeä "tupsu" häntänään.
Korut, ynnät muut: Adityalla on reiät molemmissa korvissaan, mutta useinkaan pidä niissä mitään. Molemmissa korvissa on itse asiassa kaksi reikää.
Vaatetus:
Miehenä: Aditya pukeutuu yleensä melko rentoihin, yli-isoihin ja löysiin vaatteisiin (ja hän on mieltynyt raitoihin). Hänellä on kuitenkin tapana pukeutua kunnon asuun, krakoineen kaikkineen; jäänne siitä, että hänen isänsä oli hyvin tarkka näistä "virallisista" asioista; pitihän pojan pukeutua kunnollisesti eikä mihinkään rääsyihin. Adityaa on hyvin vaikea tavata missään miehenä ilman mustaa, virallista asuaan. Harvemmin hän kuitenkaan on missään ihmisten ilmoilla miesten vaatteissa; muuta kuin jos esimerkiksi isällä on asiaa tai pitää mennä hoitamaan virallisia asioita.
Naisena: Pitää röyhelöistä ja nauhoista erittäin röyhelöisissä ja möyheissä hameissaan. On mieltynyt lolita-tyyliin, mutta löytyy sieltä hamekokoelmasta vaikka mitä; muun muassa lääkärinasu, nunnanasu (lolita-asu kyllä tämäkin), maidasu sekä "sihteerikön" asu (ikään kuin olisi suurikin cosplayaaja). Eniten kuitenkin mieltynyt juuri japanilaisiin (hänellä on muuten myös kimono) goottilolita-asuihin.
- naisena ollessaan käyttää korkeapohjaisia korkokenkiä, miehenä ollessaan ei käytä kenkiä
- omaa silmälasit (tarvitsee lähelle nähdäkseen; esim lukiessaan)
Tässä muutama lolita-asu esimerkki:
1, 2, 3, 4 & 5
Luonne:
Aditya on vähän sisäänpäin suuntautunut, mutta ei kovin arka (muuta kuin ihmissuhteissaan). Hänen itsetuntonsa ei ole mikään maailman korkein - kiitos isän ainaisen nälvimisen - ja hän jää hyvin helposti hautomaan asiaa jos hänelle sanoo jotain poikkipuolista, varsinkin jos kyseessä on hän ja hänen pukeutumisensa ja niin edelleen. Aditya on itsevarmempi naiseksi pukeutuneena, ja voi olla silloin melkoisen mairea mutta samalla skeptisen sarkastinen (varsinkin jos tajuaa että häntä tuijotetaan sillä tavalla että häntä pidetään jonain oikkuna). Hänellä on myös melkoinen temperamentti ja saattaa ihan lyödä jos joku tai jokin ottaa häntä aivoon. Muutenkin hän voi mennä äärimmäisyyksiin.
Hänellä on myös tapana laskea hyvin nopeasti yhteen 1+1 (eli jos hän hoksaa jonkun tuttunsa ollessaan kadulla miesten vaatteissa) ja sitten hän liukenee paikalta; hän välttelee konflikteja. Hän myös nolostuu helposti, eikä hän esimerkiksi pidä siitä että hänen puolestaan tehdään jotain extreemiä; koska ei usko olevansa sen arvoinen eikä hän muutenkaan pidä ylitsevuotavista "tunnekohtauksista" (nolostelee niitä paljon, jos hän on osallisena, tai edes lähellä anthroa joka tekee jotain "extreemiä" hänen vieressään/hänen takiaan). Hän on tottunut pitämään huolen itsestään, eikä ole tottunut siihen että joku muka välittäisi siitä mitä hän tekee tai siitä mitä hänelle tehdään.
Toisaalta taas Aditya on myös sarkastinen, ja tykkää hieman kiusata (niitä harvoja) ystäviään - tietynasteinen jekkuilu/draamailu on hänestä hauskaa. Hän saattaa myös kysellä aina leikillään jotain kauniilta pojilta että "miten olisi hame?" - hänen kysymyksensä saattavat tulla aina hieman puun takaa; osaten olla hieman hupsu. Tästä voimme päätellä, että Aditya pitää söpöistä asioista, ja hänellä on silmää kauneudelle mutta ei ikinä arvostele ketään kuitenkaan vain ulkonäön perusteella. Hän on myös huolehtivainen, ja hänestä saa hieman "isosiskomaisen" kuvan.
Hybridin luonne hyppelee ilkeän ja kiltin, ja rauhallisen ja äkkipikaisen välillä. Hän on anteeksiantavainen, mutta jos häntä loukkaa tarpeeksi pahoin niin vihanpito saattaa jatkua hyvinkin pitkään. Siinä mielessä itsepäinen, että tietyissä asioissa ei anna anteeksi; varsinkin jos hänen omat tunteensa ovat kyseessä. Hieman ylpeä siis osaa olla, vaikka itsetuntoa ei ole paljoakaan.
Aditya on oppinut pitämään tunteensa piilossa (kiukunpuuskia ei lasketa), mutta hän on kuitenkin herkkä ja pahoittaa mielensä helposti (mutta ei yleensä näytä sitä - tai ainakin yrittää olla näyttämättä). Hän ei itke helposti; että jos hänen näkee itkevän niin oikeasti tietää että jotain on vinossa.
Hybridi ei rakastu helposti, saatikka ihastu, koska on niin skeptinen muita kohtaan eikä usko siihen, että joku oikeasti pitäisi hänestä sellaisena kuin hän on. Hänet tarvitsee oikeasti vakuuttaa ennen kuin hän uskoo - ja silloinkin hän on epävarma (ja hän aina painottaa sitä että kai toinen tajuaa hänen olevan mies). Menee aikansa ennen kuin hän laskee suojauksensa.
Menneisyys:
Adityan syntymää edelsi tällainen tapahtuma; hänen äitinsä muutti pois Intiasta (hän ei halunnut mennä 17-vuotiaana naimisiin ja vielä sellaisen miehen kanssa jota ei rakastanut) koska hän ei halunnut mennä naimisiin itseään kolme kertaa vanhemman miehen kanssa; liitto oli järjestetty ja niin hänen vanhempansa olivat päättäneet tytön ollessa jo aivan pieni. Nuoren aavikkoilves tyttösen isä oli Arabiasta, ja äiti oli Intiasta... eipä näillä perinteillä kauheasti voinut laittaa vastaan. Lopulta Asha ei keksinyt muuta kuin karata kotoa. Hän onnistuikin siinä, ystävättärensä avulla. Asha tiesi menettävänsä kaiken, perheensä ja kotinsa ja kaikki läheisensä mutta hän ei halunnut mennä naimisiin vanhan miehen kanssa joka päättää hänen tekemisistään siihen asti että kuolisi, ja saattaisi siinä vaiheessa ehkä pyytää aavikkoilvestä tekemään Satin - tai siis käskisi - eikä Ashaa innostanut palaa elävältä roviolla. Nuori kissanainen ei tulisi tuntemaan ketään lentomatkansa päässä, mutta oli se parempi kuin järjestetty liitto, ja varma kuolema "rakkaan aviomiehen kanssa" kun mies vaikutti olevan toinen jalka haudassa.
Päästyään määränpäähänsä, Amerikkaan, Ashan ensimmäinen tehtävä oli etsiä itselleen työtä, jotta hän saisi rahaa asuntoon. Hän oli ottanut mukaansa kaikki säästönsä, mutta ei niillä pitkälle pötkittäisi. Hän oleskeli hotelleissa ja teki ties mitä työtä mihin hänet vain huolittiin... lopulta hän sai töitä suuresta lakifirmasta (oltuaan pienessä firmassa sihteerinä ja pestin loputtua pomo suositteli häntä lakifirmalle koska Asha oli hyvä työntekijä), sihteerikkönä - onneksi hänen oli annettu käydä kotipuolessa tietokonekurssi ja hän osasi myös hyvin englantia koska hän oli saanut hyvän koulutuksen (Intiassa asuvaksi naiseksi). Hän päätyi valkoruskean manx- kissa nuorukaisen sihteeriksi. Tämä nuori mies oli juuri päässyt lakimieheksi ja oli itsekin uusi talossa. Nuori kissanuorukainen oli juuri muuttanut itsekin jokin aika sitten Amerikkaan, asuttuaan siihen astisen elämänsä Kiinassa (tämän kissan äiti oli kiinalainen, isä amerikkalainen). Hänen isänsä omisti firman ja poika oli saanut työn tästä pisteestä saatuaan koulutuksensa suoritettua. No, aluksi Max ei kauheasti perustanut tästä neidosta joka oli tupsahtanut jostain aivan puun takaa ja saanut näinkin hyvän työn niinkin suuresta firmasta, mutta hoksattuaan että tyttönen tosiaan osasi hommansa ja tuo oli hauskaa seuraa, he alkoivat jopa tapailla työasioiden ulkopuolella... Eikä mennyt vuottakaan kun kaksikko oli jo aivan rakastunut. Meni kuitenkin vielä kolme vuotta ennen kuin Max kosi Ashaa. Eikä tässä välissä asioita avittanut muun muassa se, ettei Maxin isä aluksi meinannut hyväksyä tyttöä poikansa tyttöystäväksi saatikka vaimoksi. Lopulta kuitenkin nuori pari asui yhdessä ja kaikki oli hyvin... paitsi että lasta ei tullut, vaikka he kuinka yrittivät; jotenkin heidän veriryhmänsä hylkivät toisiaan ja Ashan oli vaikea tulla raskaaksi.
Kun Asha oli 27-vuotias ja kaikki olivat jo varmoja ettei sitä lasta tule koskaan tulemaankaan, niin Asha tulikin raskaaksi. Ja kuinka iloisia Max ja Asha tästä olivatkaan! Mutta, ilo oli lyhytaikainen... raskaus oli vaikea ja viime metreillä Asha sai vielä raskausmyrkytyksen. Lapsi oli otettava pois hänen sisältään keisarileikkauksella ja Maxille esitettiin kysymys; kumman henki säilytetään - lapsen vai Ashan? Ensin vaikutti, että kaikki olisi hyvin, mutta pidettyään muutamia minuutteja poikaansa sylissään Asha kuoli. Keho ei vain jaksanut enää.
Maxille tämä oli kova paikka mutta hän yritti iloita tästä pojasta joka oli syntynyt suhteesta hänen rakastamansa naisen kanssa. Hän olikin hyvin suojeleva ja tarkka, mutta kun hän meni takaisin töihin hän muuttui aina vain etäisemmäksi ja etäisemmäksi. Maxista tuli hyvin vakava ja vaativa, vaikka hän huolehtivainen olikin, mutta hän ei kauheasti osoittanut mitään lämpimiä tunteita poikaansa kohtaan. Hän välitti kyllä pojasta, mutta työ ja maine meni kaiken edelle. Adityan varttuessa ja mennessä kouluun ja saadessa hyviä arvosanoja... mikään ei riittänyt hänen isälleen. Aina olisi pitänyt olla parempi ja niin edelleen.
Aditya oli yksinäinen lapsi ja hän vietti paljon aikaansa lukemalla ja tekemällä läksyjä.
Sitten, Adityan ollessa kymmenvuotias hän kuuli kotiapulaisten keskutelun siitä, että Max syytti poikaansa vaimonsa kuolemasta (tämä ei kyllä pidä paikkaansa, Max ei ollut koskaan syyttänyt Adityaa siitä) ja vaikka Aditya ei tiennyt noista asioista mitään, hän alkoi syyttää siitä itseään. Hän oli kyllä kuullut äitinsä kuolleen, mutta ei hän ollut syytä tiennyt. Aditya sulkeutui kuoreensa ja ajatteli että siksi isä ei pitänyt hänestä; olihan hänen vikansa että äiti oli kuollut. Poika ei näistä asioista puhunut, ja hän syyttää asiasta itseään edelleen tänäkin päivänä (ehkei niin paljon enää kun tietää asioista enemmän, mutta syyllistää silti).
Vuosi tämän jälkeen Adityan "poikkeavuus" pääsi ilmoille, ja tämänkin tuntui kasvattavan kuilua pojan ja isän välillä; joskin Max yritti vain ylisuojella poikaansa.
Lukiossa alkoivat tulla ensimmäisen kerran ne mielihalut pukeutua naisen vaatteisiin. Aditya pukeutui kotona yksin ollessaan hameisiin ja mekkoihin, suljettujen ovien takana. Hän ajatteli kestävänsä itseään paremmin erilaisena. Samoin isäkin ehkä voisi ajatella; eipä tarvitsisi katsoa kasvoja jotka olivat vaimontappajan syylliset kasvot. Isä kerran sitten sattui tupsahtamaan huoneeseen kun Aditya oli täysissä röyhelöissä ja meikeissä ja tästä tuli semmoinen riita mikä päätyi siihen että Max jopa löi ensi kerran poikaansa, ja käski tuota poistamaan meikit ja heittämään kaikki hameet ja muut pois; tämän varmistaakseen Max vielä kolui koko poikansa huoneen ja heitti sieltä kaiken vähintäänkin "naisiinmenevät" vaatteet pois.
Kuilu isän ja pojan välillä kasvoi, ja kasvoi entisestään sen jälkeen kun Aditya lopetti lain lukemisen yliopistossa sikseen ja päätti repäistä - ala ei ollut hänen; hän ei halunnut tehdä kuten isä käski, kun mikään ei kelvannut mitä hän teki... oli se sitten isän toiveiden mukaan tai ei.
Aditya muutti pois kotoa ja alkoi jälleen käyttää naisten vaatteita. Hän muutti pois kotikaupungistaan, ja muutti Amsfordiin. Hänellä ei ollut mitään koulutusta - ainakaan loppuun mennyttä - joten hänellä ei ollut edes mitään kunnon avuja, mutta hän pääsi vaatetietämyksensä ja ns. "synnynnäisten" taitojensa (yksityiskohdille) takia pian töihin yhteen vaatekauppaan.
Muuta:
- Veriryhmä on O-
- Allerginen ampiaisille, tai siis niiden pistoille ja tosi herkkä myös hyttysten pistoille
- Penisilliiniallergia
- Hyvä home"koira"
- Ei kestä kovin hyvin alkoholia - suuttuneena hänellä on tosin tapana juoda
- Adityalla on miesten vermeet, ei ole mennyt leikkelemään itseään
- Korvat ja kaula ovat herkkiä kohtia, samoin rinta
- Aditya saattaa olla hieman masokisti (ei pane pahakseen pieniä kahleleikkejä esimerkiksi) mitä tulee sänky"leikkeihin"
- Puhuu englantia, mutta osaa arabiaa, hindiä (=intiaa) ja kiinaa; kiinaa kaikkein vähiten, ymmärtää paremmin kuin puhuu ja kirjoittaa
- Jos joku väittää tuntevansa hänet kadulla hänen ollessa miehen vaatteissa hän väittää olevan naisminänsä veli
- Ei mene mielellään ulos miestenvaatteissa, mutta kotona voi olla ihan rauhassa (kun/jos siltä tuntuu); ainakin niin kauan kuin joku pörhältää oven taakse
- Asuu kaksiossa, aika lähellä keskustaa
- Isä ottaa häneen yhteyttä silloin tällöin, ja yrittää käskeä Aditya takaisin opiskelemaan... ja totta kai samalla haukkuu poikaansa oudoksi (vaikka oikeasti välittää suuresti pojastaan, ja tahtoisi suojella tuota)
- Adityan tulisi uskaltaa sanoa isälleen vastaan, isän taas tulisi lopettaa olemasta ylisuojeleva ja yritettävä olla oikeasti lähellä poikaansa
- Adityan isän äidillä oli kuuleman X-geeni
- Lempivärit liila ja vihreä