Post by Deleted on Apr 11, 2012 22:52:40 GMT 3
Nimi: Anthony Montanez
Kutsutaan: useimmiten Tony, mutta läheiset käyttävät myös nimitystä Monty
Ikä: 38v
Skp: mies
Laji/Rotu: koira - alaskan husky x saksanpaimenkoira
Kansallisuus: amerikkalainen italialaisilla juurilla
Syntymäpäivä: 12.03.1974
Ammatti: poliisi, komisario (väliaikaisesti hyllytetty)
Perhe: sopuisasti eronneet, uusien kumppaneiden kanssa vanhemmiten naimisiin menneet vanhemmat, ei sisaruksia eikä elossa olevia isovanhempia
Äiti; alaskan husky, Rhoda (63v) + Isäpuoli; tanskandoggi, Harland (63v)
Isä; saksanpaimenkoira, Leandro (68v) + Äitipuoli; valkoinen isovillakoira Cheyenne (50v)
* * *
Ulkonäkö:
Anthony on sopivan keskiverto kaveri, kroppa on puhtaasti aktiivisen sotilas- ja poliisiuran muokkaama (plus se treeni mitä hyvän peruskunnon vuoksi tarvitaan), timmissä kunnossa olematta millään tavalla liioiteltu. Paidat eivät repeile päältä jos suoristaa ryhtiä tai mitään sellaista. Pituutta on mukavat 183cm
Kasvoissa on ehkä hiukan enemmän saksanpaimenkoiran ilmettä, mutta korvat ovat pienet ja pyöreämmän muotoiset. Miehen ominaisilme on varsin jyrkän ja ärtyneen oloinen, niissä on iän ja raskaiden kokemuksien veistämät uurteet mitkä antavat oman lisänsä siihen vanhan yrmyn ilmeeseen. Toisaalta kun Tony pääsee hymyilemään, pehmenevät piirteet suorastaan sulattavat muutaman vuoden naamalta.
Turkki on kaksivärinen; vaaleanpunaruskea ja valkoisella pohjavärillä + merkeillä.
Silmät ovat vaaleansiniset, kirsu, kynnet ja hiukset korpinmustat.
Tämän lisäksi muita tunnusmerkkejä ovat alati kaulassa keikkuvat tunnuslaatat, neljä arpea (kaksi vierekkäin rintakehässä, yksi navan alapuolella lantioluun myötäisesti ja yksi luodin jättämä selässä), sekä pienen pieni töpöhäntä.
ensimmäiset luonnokset
selkäpuoli
läheisiä & tuttuja
* * *
Luonne:
Aivan ensisijaisesti Anthony on kovaksi keitetty kyttä joka on uhrannut koko elämänsä palvellakseen muita, ensin armeijan leivissä ja sieltä siirtyen poliisiksi. Siispä iso osa miehen identiteetistä on kiinni hänen työssään, saavutuksissaan, onnistumisissa ja epäonnistumisissa pelastaa muiden henkiä. Lyhyemmin ilmaistuna hänessä on työnarkomaanin vikaa; vaikka istuisi terassilla kahvittelemassa treffiseuralaisen kavaljeerina, hyppäisi mies silmääkään räpäyttämättä ohi vilahtavan taskuvarkaan perään mäsäyttääkseen tuon asvalttiin ja takavarikoidakseen takaisin sen saaliin, oli se sitten lompakko taikka tikkari.
Pidemmäksi venähtänyt poliisin ura jättää jälkensä syvemmällekin persoonaan, Tony on nimittäin oppinut äärimmäisen skeptiseksi luonteeksi, joka epäilee kaikkea ja kaikkia sekä odottaa aina pahinta. Ei sillä että hän mulkoilisi kaikkia kuin pitäisi kaikkia epäiltynä tai syyllisenä johonkin kauheaan -kunnes toisin todistetaan- mutta näennäisen sosiaalisen ja sanavalmiin kuoren alla piilee itsesuojelua harrastava sisus. Mies ei halua ympäröidä itseään läheisillä jotka saattaisi jo pian menettää ärsyttävän työ-intoilunsa vuoksi, puhumattakaan muista uhista jotka voisivat osoittautua kohtalokkaaksi mikäli joku rikollispiiri keksisi kääntyä epäsuoriin uhkauksiin.
Onneksi sentään Anthonyyn on helppo tutustua, mies on (ainakin useimmiten) kohtelias, hyvätapainen, empaattinen ja ystävällinen sellaisille jotka miellyttävällä tavalla lähestyvät. Parhaansa mukaan auttaa aina ja kaikkia jotka apua pyytävät, joskus jopa ihan omatoimisesti mikäli lukee tilanteen sellaiseksi että auttava käsi olisi hyvä ojentaa. Samoin hän on myös hyvin rehti ja rehellinen, tarpeen vaatiessa kivuliaan suorapuheinen ja yksinkertainenkin, vääntää rautalangasta vaikka toinen ymmärtäisi vähemmästäkin. Huumorintajultaan aika yksinkertainen juippi, muiden nokkelat jutut saattavat hujahtaa ihan ohi korvien niin että suhina käy ja samoin sarkasmiakin voipi olla joskus naurettavan vaikea ymmärtää. Tosin ukkoa itseä se harvoin huvittaa, hän kun inhoaa paikoiten sosiaalista retardiuttaan hyvin intohimoisesti.
* * *
Menneisyys:
Anthonylle siunaantui idyllinen lapsuus; rakastavat, omistautuneet vanhemmat, isä tienasi tarpeeksi rahaa kyetäkseen ylläpitämään perheen vailla huolia ja äiti oli perinteinen mutta aktiivinen kotiäiti ainokaiselle pojalleen. He asuivat kohtalaisella maatilatontilla, oli pari lehmää, sonni, kolme sikaa ja hevonen ja monia vihanneksia, yrttejä, hedelmiä ja marjoja tuli omasta maasta sekä sen puista ja pensaista koska vanhemmille ekologisuus, tuoreus ja tiedetty alkuperä oli ravinnon kohdalla äärimmäisen tärkeää. Ystäviäkin Anthonylla riitti pienestä vintiöstä pitäen, hän oli suosittu pikku hymypoika, vauhdikas ja kohti vaaroja rientävä jo alusta lähtien. Muutama vuosi myöhemmin koitti muutto maalta kaupunkiin, isä sai erittäin hyvän työtarjouksen Amsfordista ja perhe tuli tietenkin mukana.
Mies ei koskaan muista kuulleensa vanhempiensa riidelleen tai edes tiuskivan toisilleen, mutta silti koitti päivä kun molemmat istuttivat aikuisen poikansa alas ja kertoivat päätöksestään erota ja aloittaa alusta molemmat omalla tahollaan. Mainitsivat erilleen kasvamista sun muuta. Tony oli tästä äärimmäisen yllättynyt, muttei koskaan surrut sen pahemmin, sillä ero oli siisti ja yhdessä puhuttu, eikä kumpikaan kadonnut hänen elämästään mihinkään.
Isä löysi uuden, kahdeksantoista vuotta nuoremman elämänsä rakkauden varsin nopeasti eron jälkeen, äidillä meni vielä pari vuotta pidempään löytää uusi mies arkeensa.
Sillä välin Anthony oli käynyt koulunsa, käynyt armeijan ja löytänyt kutsumuksensa sieltä. Palveltuaan armeijassa kuusi vuotta Tony kouluttautui epäröimättä poliisiksi ja eteni sillä tiellä vakaasti kohti komisarion paikkaa. Ihmissuhderintamalla ei pitkään aikaan tapahtunut mitään kovin kummoista, suhteita tuli ja meni, kunnes vastaan käveli mitä kaunein ja lempein aavikkoilves neito. Alkoi sinnikäs jahtaus jota seurasi pitkä, monimutkainen kosiotanssi molemmin puolin, flirttiä, hekumaa ja jännitystä kunnes homma saatiin toimimaan parisuhteena. Anthony olisi halunnut naida naisen, oli jopa valmistanut illallisen jonka päätteeksi heittää loppuelämää koskeva kysymys mutta samana iltana, aikaisemmin kotiin työkeikalta päästyään löytyi hänen armas kissansa nuoremman miesmallin sylistä. Toivuttuaan infernaalisesta petoksesta Tony on pysynyt vain lyhyissä, pinnallisissa suhteissa ja varonut visusti lankeamasta samoihin ansoihin ja unelmiin, koska miehinen ego tuskin pystyisi käsittelemään uudestaan sitä tunnetta kun tajuaa rakkaimpansa vaihtaneen hänet puolet nuorempaan ja kauniimpaan pojankoltiaiseen. Ah sitä rumuuden ja riitämättömyyden tunnetta.
Siitä alkoi uusi hukuttautuminen töihin ja uraputkeen ylipäätään, vaikkei sekään pelkkää herkkua ollut, varsinkaan päivänä jolloin rutiinikeikka meni pieleen monin eri tavoin. Liikkuu kahta eri tarinaa; ensimmäinen versio kertoo että Tonyn hermot olisi viimein pettäneet, liika stressi, liika yrittäminen ja huonosti nukutut yöt olisivat ajaneet miehen ampumaan erheellisesti virkaveljeään. Toinen versio taas vihjaa, että luodista saanut olisi kääntänyt takkinsa ja kääntynyt pidätystilanteessa Tonya vastaan, luoden täten itsesuojelutilanteen. Ammu tai tule ammutuksi.
Anthony hyllytettiin virastaan tutkimusten ajaksi ja sillä tiellä hän tälläkin hetkellä on, odottaen kuin kissa kuumilla hiilillä paluutaan takaisin töihin.
* * *
Muuta:
- kaikki arvet tulleet työtehtävissä, selkään ammuttu luoti on aiheuttanut myöhemmin hermo-ongelmia selässä ja ajoittain mies kärsii pistävistä selkäkivuista, jotka laukeavat vain hieromalla
- siisteysfriikki jopa siinä määrin että suoristaa joka ikisen taulun ja tyynyn vaikka vieraillessaan ystävänsä luona, oma kämppä on moitteeton. Aina.
- mainio kokki
- ei koskaan ikinä riisu tunnistuslaattojaan kaulasta
- on vannonut ettei koskaan ikinä tule menemään strippiklubille, mutta tulee rikkomaan lupauksensa
- kasvaneen naiskatkeruuden myötä vitsaillut kaljatuopillisen äärellä että vaihtaa miehiin, mutta hairahtaa toiseen miespuoliseen vain ja ainoastaan yhden kerran koko peli-elämänsä aikana (se miten se päättyy, riippuu ihan siitä toisesta osapuolesta)
- pitää lapsista ja tulee näiden kanssa toimeen mainiosti, mutta ei tahdo omia jälkeläisiä