Post by Deleted on Feb 6, 2015 18:35:31 GMT 3
Muita Amsfordin terrorisoijia...
...Lily, ASN:n johtajan neuvonantajatar.
...Yegor, mafian ärtynyt palkkamurhaaja.
...Milla, x-geenillisten tulevaisuuden uhka, todellisuudessa rauhaa kaipaava karkuri.
"Mama sanoi, että minä olen kuin papa: turha ja paha."
- Aleine Katolle
Kehon muoto ja kasvot
Nimeni... Aleine Balay/Heucler, käyttää nykyään isänsä sukunimeä
Ikäni... Kaksitoista (12) vuotias
Lajini... Sutta ja leijonaa, x-geeniläinen
Sukupuoleni... Naaras/Narttu
Ammattini... Lapsi vielä
Pituuteni… n. 156 cm
Turkkini väri… Tummanharmaa mustilla ja vaaleilla alueilla.
Silmäni väri... Kalpean sininen
SUKULAISUUS
Aleine on Demgus Heuclerin ja edesmenneen Fifian Balayn tytär, sekä isänsä kautta Victoria Stueckin ja Pricilla Heuclerin veljentytär.
Gaia Heucler ja Teufel Stueck ovat Aleinen isovanhempia isän puolelta.
Gus Heucler, Katsu Tsukino/Heuchler, Joakim Perez ja Chey Torres ovat hänen sisarpuolia isänsä kautta.
TÄHÄN ASTI TAPAHTUNUTTA
Aleine on kaksitoistavuotias jellonasusipentu, jota henkisesti romuttuneen äitinsä kuoleman jälkeen siirreltiin lastenkodista toiseen. Kun hänen x-geeninsä heräsivät ja hän satutti ensimmäistä anthroa koko elämässään, päätyi hän x-geenillisiä testaavaan laboratorioon.
Kun hänet ja muutama muu koehenkilöä siirrettiin Amsfordin kaupungissa uuteen tutkimuslaitokseen, käyttivät x-geenilliset kykyjään pysäyttääkseen auton. Pakonsa jälkeen Aleine on elänyt ja selvinnyt Amsfordin kaduilla, hänen mielikuvitusolentonsa Papa toimien henkisenä tukena ja turvana.
X-VOIMAT
X-geenin omaavana Aleine on kykenevä manipuloimaan objektien potentiaalista energiaa kineettiseksi (eli liike) energiaksi minkä nopea kasvaminen ja laajenemin aiheuttaa objektin räjähtämisen.
Kyky vaatii suoraa ihokontaktia Aleinen kämmenten kautta ja objektin latautumisaika räjähtämiseen asti riippuu objektin massasta. Liian hidas latautuminen johtaa objektin kuumenemiseen ja mahdolliseen syttymiseen.
Kyvyn liika käytöstä seuraa pistelemisen ja sietämättömän kuumuuden tuntemusta kämmenissä, mikä voi levitä käsivarsia pitkin kohti päätä ja muualle kehoon.
Vielä kykenevä vain vaikuttamaan pienten esineiden potentiaaliseen energiaan Aleine voi muuttaa mm. kolikoita, luoteja, kyniä, pieniä koruja ym. vastaavaa räjähtäväksi pikkupommeiksi. Voimaltaan nämä ladatut, räjähtävät esineet vastaavat paukkupommeja, mutta niiden sirpaleet ja irtonaiset osat ovat vaarallisia lentäessään holtittomasti joka suuntaan.
Aleine on yhä uusi kykyjensä kanssa, vielä puhkeamaton täyttämään koko potentiaalinsa ja siksi epävakaa. Tyttö kyllä välttelee koskemasta anthroja ja esineitä tuntiessaan kykyjensä käyvän holtittomiksi, mutta onnettomuuksia joskus sattuu. Ne tosin onneksi jäävät usein miten palovammoihin ja harmittomiin ylikuumentumisiin.
Kuitenkin Aleine on osoittanut kykenevänsä räjäyttämään jopa ruumiinosan irti keskittäessään voimansa iskemään nivelen yhteen kohtaan koko voimalla, kuin räjähtävä nuolenpää.
"Jos tahdot tehdä pahaa, minä tapan sinut ensin.”
- Aleine Derekille
ULKONÄKÖ
Aleine on vasta teini-ikään tuleva nuori, leijonan ja suden risteymä mutta ulkoisesti hyvin vahvasti susi-isäänsä muistuttava.
Kehonmalliltaan hän on pitkänomainen ja jäntevä, vaikkakin vielä sinänsä lyhytkasvuinen. Tämä, kuin myös aliravittu olemus, lienevät kuitenkin vain seurausta nääntymisestä niin tutkimuskeskuksessa kuin myös kaduilla. Ulkoisesti hän on melko lailla sudenkaltainen, aina korvista jalkoihinsa, mutta omaten silti muutamia leijonan ominaisuuksia:
Tytön mutatoitunut häntä on sudentavoin lyhyt, mutta taipuisa ja karvoitukseltaan ohuempi vaikkakin hännänpäässä on tupsunmallinen runsaampi karvoitus. Likka omaa myös sisään vedettävät kissakynnet ja Aleinen silmän pupillilla on tapana kaventua ja laajentua tytön tunnetilojen mukaan. Hän omaa myös lyhemmän kuonon kuin mitä koiraeläimillä yleensä, ollen lähempänä kissapetojen muotoa.
Aleinella on vain yksi, hänen vasemmanpuoleinen silmänsä. Oikeanpuoleisen tilalla on leveä ja rosoinen arpi, tytön menettäneenä sen lasipullon palasen iskeydyttyä siihen. Muualla tytöllä on arpia –neulanpistoksia, raapimis- ja leikkelyhaavoja- vähän kaikkialla, mutta näkyvimmät sijoittuvat juurikin kasvoille. Hänellä on neliönmuotoinen arpi vatsassaan, sen reunat muuttuneina tummanvärisestä vaaleanharmaaksi.
Koska on vielä pentuiässä, on Aleinen turkki pehmoista ja paksua muttei kovin hyvin elementeiltä suojaavaa.
Pohjaväriltään turkki on nokisen harmaata, omaten harmaita alueita vaalentuvissa asteissa. Vaaleat osuudet ovatkin vain kasvojenalueella, muodostaen melkein pääkallon muotoisen kuvion: vaaleampiosuus muodostaa pääkallonosuuden ja pari astetta tummempi pallokuviot silmien yläpuolelle. Korvien sisäosat ovat tummanharmaita.
Vastavuoroisesti turkinväritys omaa myös pariastetta tummempia värityksiä, korvien takana ja tytön jäykkä irokeesi mikä muuntautuu niskaa kohden kaulanympärille kasvavaksi `kauluriksi´.
Likan vaatetus on sitten sitä mitä ikinä saakaan itselleen käyttöön, mutta hän suosii rentoa, lämmintä kerrospukeutumista isompiin vaatteisiin. Löysät housut, isot t-paidat ja hupparit ovat erityisesti pennun mieleen. Jalkineita tämä ei tykkää käyttää tottuneena ennemmin avojalkaisuuteen.
LUONNE
Hiljainen, ailahteleva, temperamenttinen, utelias, uskollinen...
Väkivaltaisen lapsuuden, x-geenin heräämisen ja äitinsä itsemurhan vuoksi omaa Aleine luonnollisesti niin käytöksen oikkuja sekä henkisiä ongelmia traumojensa vuoksi.
Hän ei pelkää yleensäkään osoittaa mieltään muille, vaikkakin kiroillen -kovin turhautuneena joskus jopa väkivallan muodossa- sekä huutaen. Hänellä on kyllä kyky hillitä itseään ja hän onnistuukin siinä usein, vaikuttaen kovin hiljaiselta ja etäiseltä kunnes saa jälleen asiaa mistä antaa mieltään. Hän omaa kuitenkin nopeasti lämpenevän temperamentin ja jääräpäisyyttä tietyissä asioissa, joissa hän näkee omat käsityksenä oikeina tai kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Kuitenkaan hänen syvempiä, haavoittuvaisempia tunteitaan hän ei osaa näyttää rakentavasti ja toisinaan tyytyykin näiden kohdalla hiljaisuuteen.
Toisinaan taas raivonpuuska voi likan x-kykyjen mukaisesti räjähtää käsiin purkautuen tilanteesta ja aiheesta riippuen joko ympäristöön kohdistuvalla väkivaltaisuudella tai itsetuhoisuudella.
Tempperamanttisuudestaan huolimatta Aleine on pääasiallisesti hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt tyttö.
Hän usein käy päänsisäisiään epäilyksiä niin itseään kuin muitakin kohtaan, sillä hänelle on muodostunut vaikeuksia luottaa minkään pysyvyyteen. Hän kärsii monophobiasta eli yksinjäämisen pelosta, koska on joutunut usein yksin vaikeisiin tilanteisiin sekä tullut monia kertoja hylätyksi erilaisten vikojensa vuoksi. Hänen pelkonsa eivät aiheuta useinkaan näkyviä jälkiä, mutta joutuessaan pakotetuksi yksin liian pitkäksi aikaa, hän alkaa kärsiä paniikkikohtauksia sekä itsetuhoisuutta. Tätä pelkoa lieventävät suuret ihmisjoukot, mutta toisaalta tyttö myös jatkuvasti varpaisillaan niiden lähellä joihin ei luota...
Kuitenkin, lapsi kun yhä on, Aleine omaa tietynlaista lapsenomaista viattomuutta. Hän kovasti kaipaa perheen tuomaa turvaa ja rakkautta, muttei kykene luottamaan edes läheisimpiin henkilöihin läpikotaisin. Tästä huolimatta hän hakee usein läheisyyttä hänelle ystävällisyyttä osoittavista henkilöistä, ja haluten tuntea olevansa osa jotakin, mitä tahansa, mikä muistuttaa perhettä olemukseltaan.
Hänen jatkuva epävarmuus ja varautuneisuus kuitenkin ovat aina kalvamassa hänen mieltään, tytön uskoen luottamuksen olevan puhdasta vain verisiteiden kohdalla.
Mitä tulee Aleinen suhteeseen isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut mutta kuullut (pelkkää pahaa) äidiltään, on hieman epävarmaa. Koska äitinsä muutenkin muuttui yhtäkkiä jyrkästi, hämmentäen ja pelottaen tyttöä, Aleinelle on epäilynsä äitinsä puheista isää kohtaan. Lisäksi Aleine on luonut omia mielikuviaan isästään, itselleen turvaksi ja lohduksi, mutta on kokonaan eri asia tulevatko kaksikko ikinä tapaamaan ja jos tulevat, mikä on likan reaktio isänsä todelliseen minään. Kuitenkin tyttö arvostaa verisiteitä ja niiden suomia, itse olettamiaan, takauksia uskollisuudesta, rehellisyydestä ja pysyvyydestä.
Pohjimmiltaan Aleine on periksi antamaton, uskollinen, rohkea ja lämminhenkinen tyttö. Hän on vain kokenut niin paljon itseensä kohdistettua vihaa, epäluuloisuutta ja pelkoa, että se vaikuttaa hänen niin minä- kuin maailmankuvaansa.
Esimerkiksi, varsinkin laboratorion jälkeen, oman ja toisten elämänarvostus on laskenut hyvin paljon tytön pystyen tappamaan niin tarvittaessa. Eikä hän tunne siitä kuin lievää epämukavuutta.
Aleinen rohkeus ja ystävällisyys taas eivät ole voimakkaasti esillä, vaan tuntuvat useimmiten tulevan ilmi pienistä eleistä ja teoista. Lisäksi tyttö ei pidä kovaa ääntä kun pitää erityisen paljon jostakusta tai on kiintynyt johonkuhun: enemmänkin Aleine osoittaa kiintymyksensä niin pienin kuin suurin (ainakin häneltä paljon vaativin) elein.
Kuten pitäen huolta toisesta tai sallien toisen tulla henkilökohtaiselle reviirille ilman pelkoa tai epäilyksiä näitä kohtaan, hymyillen onnellisena.
MENNEISYYS
Fifian Balay. Nuoriaikuisopiskelija joka vastoin vanhempiensa toiveita muutti Amerikkaan opiskelemaan mainosalaa. Täynnä elämää ja seikkailunhalua kokeillen mitä vapauden maalla oli annettavana Fifian seikkaili hämärissä porukoissa ja alueilla pienin ongelmin, nauttien vaaran aiheuttamista väreistä kehollaan.
Mutta kuten aina, kenenkään onni ei kestä ikuisesti ja varomattomuudesta on seurauksia ennen pitkään.
Väärä mies ja liian myöhään soittavat hälytyskellot minkä seurauksena leijonanainen päätyi raiskatuksi kadulla.
Järkyttyneenä nainen onnistui pääsemään takaisin asuntoonsa, huonetoverin ollen poissa, ja peseytyen suihkussa nainen kielsi koko tapauksen. Ei sellaista tapahtunut, ei hänelle. Hän oli hyvä anthro, aina ystävällinen ja opiskeli tunnollisesti. Hän oli avarakatseinen, ei pyrkinyt tuomitsemaan ketään ja hänellä oli unelmia. Ei tällaista tapahtunut hänelle…
Eläen kielteisyydessä ja kätketyssä pelossa Fifian yritti palata normaaliin elämäänsä, rauhoittuen juhlimisesta ja yöseikkailuista.
Mutta kuukautisten jäädessä pois alkoi epäilys kasvaa, ja lopulta vatsan alkaessa kasvaa ei asiaa voinut enää ohittaa.
Uskoen omia valheitaan ja torjuen ikäviä muistoja, tai harhoja sillä eiväthän ne voineet olla muistoja jos ne eivät hänelle ikinä tapahtuneet, Fifian piti lapsen.
Mutta perhe Ranskassa ei asiasta innostunut, riitoja syntyen ja asioista väitellen ja kiistäen.
Vanhemmat halusivat tyttärensä takaisin kotiin turvaan ja antaa lapsi pois, jos sitä kerran ei voinut abortoida. Fifian ei halunnut lähteä Ranskaan, eikä antaa pentua pois, se oli hänen. Hänen oma.
Asiat kiihtyen riidoissa ja sanaharkoissa Fifian lopulta katkaisi välit vanhempiinsa kokonaan.
Fifian siis valehteli asiasta, niin itselleen kuin kaikille muille.
Hän piti lapsen, uskoen että voisi auttaa häntä unohtamaan painajaisen kokonaan.
Jos hän saisi jonkun uuden luokseen. Viattoman, hänelle hyvää tarkoittavan henkilön, joka olisi hänen armoillaan. Oma lapsi.
Kauniin tuhkanharmaa turkkinen tyttö, jolla oli valkeita laikkuja kasvoillaan, sai nimekseen Aleine. Fifian oma kaunis lapsonen, Aleine Balay.
Näytti tosiaankin siltä että Aleine toi uutta toivoa äitinsä elämään, Fifianin ryhdistäytyen työskennelläkseen suloisen tyttärensä eteen. Tätä uudelleen ohjautumista kesti muutamia vuosia, Aleine kasvaen äitinsä hellässä huomassa.
Sitten kaikki muuttui, yhtäkkiä. Fifian ymmärsi sen.
Miten paljon tyttö sitä miestä muistutti, tummalla turkillaan ja irokeesillaan. Niin vähän oli Fifianin ulkonäköä periytynyt tytölle, ettei naarasleijona tajuamisen myötä enää osannut tunnistaa lasta omakseen.
Nyt kun Fifian näki nuo monet havaitsemansa yhtäläisyydet tyttäreensä, alkoi nainen etsiä lisää vikoja kuusivuotiaasta tyttärestään. Tarkkaillen ja tutkien, uskoen että hänen tyttärensä omasi mielihäiriöitä ollessaan kerran noin aggressiivinen kun ei saanut haluamaansa, tai ollessaan vain hiljaa.
Lapsen huomaten äitinsä yhtäkkiä muuttuneen, oudon käytöksen pelotti ja hämmensi. Erityisesti kun äiti puhui hänelle isästä, toistellen tämän nimeä ja miten Aleine tuli isäänsä.
Kun seitsemänvuotias Aleine kysyi viimein isästään, Fifian löi ensimmäisen kerran tytärtään. Huusi tälle, kaikki se haudattu ja pidätelty häpeä ja viha purkautuen viattomaan lapseen. Viikkoon Fifian ei pystynyt ottamaan kontaktia lapseensa ensimmäisen lyönnin jälkeen. Aleine oli yhtä hämmentynyt, ymmärtämättä mitä oli tehnyt väärin.
Välillä Fifian pystyi unohtamaan, varsinkin juodessaan, mitä oli tapahtunut, halien ja itkien tyttärelleen kaiken pahan mitä Aleinen isä oli tehnyt.
Äitinsä käytöksestä ahdistunut ja hämmentynyt Aleine etääntyi hitaasti äidistään, peitellen kodin väkivaltaisuutta koulussa. Uskoen äitiinsä, siihen joka aina oli lämmin ja soi kiintymystä vailla rajoja. Mutta samalla lapsi alkoi pelätä äitinsä yhtäkkiä ja rajustikin vaihtelevia tunnetiloja, usein piiloutuen tältä, puhuen pehmolelulleen Papalle. Valkoinen, siniseen potkupukuun puettu pehmolelujänis, minkä avulla Aleine kehitti itselleen mielikuvan isästään. Turvallisuuden ja kiintymyksen symbolin itselleen, kun äidin käytös ajoi tytön hakemaan lohtua tästä mielikuvitushahmosta.
Jos kerran Aleine oli paha kuten isänsä, niin eikö hänen ollut parempi olla isän kanssa? Mutta mikä oli sitten hyvyyttä? Äiti oli hyvä mutta satutti, joten oliko sitten hyvä… Satuttavaa?
Kivuliaat mustelmat, murtumat ja haavat joko uskoteltiin omiksi aiheuttamaksi, vahingosta syntyneiksi tai äidin selitettäväksi. Mutta kun lasipullosta lentänyt pala puhkaisi tytön silmän, viranomaiset alkoivat tarkkailla tyttöä ja äitiä. Kahdeksan Aleine otettiin viranomaisten hoteisiin, kun Firian teki itsemurhan asuntonsa kylpyhuoneessa.
Lakiasioiden ja poliittisten vikojen vuoksi tyttö jäi ilman minkäänlaisia sukujuuria tai tukihenkilöä yksin Amerikan lastenkotiverkkoon.
Väkivaltaisen lapsuuden, äidin menettämisen ja näistä johtuneiden psykologisten oireiden vuoksi likan oli vaikea asettua mihinkään lastenkotiin johon hänet asetettiin. Tytön harkittiin siirrettäväksi jo mielisairaalaan, mutta tämän kymmenvuotiaana yllättäen herännyt x-kyky muutti kurssia.
Aiheuttaneena paljain käsin palovammoja pitelijälleen ilmoitettiin pentu viranomaisille, viesti tullen myös x-kykyistä kiinnostavien ryhmien tietoon.
Aleine kerkesi viettämään laboratoriomaisessa ympäristössä koehenkilönä kaksi vuotta, kun hänet ja kaksi muuta x-geeniläistä lähdettiin siirtämään Amsfordissa sijaitsevaan paikkaan, uuteen laboratorioon.
Asiat eivät menneet kuitenkaan suunnitelmien mukaisesti, yksi x-geeniläisistä onnistuessa käyttämään kykyään ja saamaan kuljetusauton kolaroimaan keskellä Amsfordin keskustaa.
Tajuttomana Aleine tuli yhden karkurin, kyvyltään tuntemattomaksi jäävän hamsterimiehen, mukaan ottamaksi. X-kykyynsä vielä tottumaton ja haluamatta jäädä yksin, Aleine suostui liittymään Taylor nimisen miehen mukaan. Niin kuin hänellä muka vaihtoehtoja olisikaan…
Parin päivän jälkeen tosin Taylor katosi koskaan palaamatta ruuanhaku retkeltä, jättäen tytön yksin tuntemattomaan kaupunkiin omin päin selviytymään.
TIESITKÖ ETTÄ ALEINE...
…Sanoo inhoavansa mansikka makua kaikessa (jäätelö, tikkarit, jne.) mutta oikeasti se on yksi hänen kolmesta suosikkimaustaan?
…Rapsuttaa niskaansa usein hämmentyneenä tai vaivautuneena?
…Pitää vanhan ajan lännen- ja toimintaelokuvista?
…Koska jättäneenä koulun nuorella iällä on heikko lukija ja kirjoittaja, matikasta puhumattakaan?
…Suuntautuu taistelussa lähikontaktiin, kykyynsä, kynsiin ja hampaisiinsa sekä käsiaseisiin?
...Käyttää nykyyän tarvittaessa sukunimenään Heucleria, biologisen isänsä Demgus Heuclerin nimeä, välttääkseen tulla tunnistetuksi?
...Lily, ASN:n johtajan neuvonantajatar.
...Yegor, mafian ärtynyt palkkamurhaaja.
...Milla, x-geenillisten tulevaisuuden uhka, todellisuudessa rauhaa kaipaava karkuri.
"Mama sanoi, että minä olen kuin papa: turha ja paha."
- Aleine Katolle
Kehon muoto ja kasvot
Nimeni... Aleine Balay/Heucler, käyttää nykyään isänsä sukunimeä
Ikäni... Kaksitoista (12) vuotias
Lajini... Sutta ja leijonaa, x-geeniläinen
Sukupuoleni... Naaras/Narttu
Ammattini... Lapsi vielä
Pituuteni… n. 156 cm
Turkkini väri… Tummanharmaa mustilla ja vaaleilla alueilla.
Silmäni väri... Kalpean sininen
SUKULAISUUS
Aleine on Demgus Heuclerin ja edesmenneen Fifian Balayn tytär, sekä isänsä kautta Victoria Stueckin ja Pricilla Heuclerin veljentytär.
Gaia Heucler ja Teufel Stueck ovat Aleinen isovanhempia isän puolelta.
Gus Heucler, Katsu Tsukino/Heuchler, Joakim Perez ja Chey Torres ovat hänen sisarpuolia isänsä kautta.
TÄHÄN ASTI TAPAHTUNUTTA
Aleine on kaksitoistavuotias jellonasusipentu, jota henkisesti romuttuneen äitinsä kuoleman jälkeen siirreltiin lastenkodista toiseen. Kun hänen x-geeninsä heräsivät ja hän satutti ensimmäistä anthroa koko elämässään, päätyi hän x-geenillisiä testaavaan laboratorioon.
Kun hänet ja muutama muu koehenkilöä siirrettiin Amsfordin kaupungissa uuteen tutkimuslaitokseen, käyttivät x-geenilliset kykyjään pysäyttääkseen auton. Pakonsa jälkeen Aleine on elänyt ja selvinnyt Amsfordin kaduilla, hänen mielikuvitusolentonsa Papa toimien henkisenä tukena ja turvana.
X-VOIMAT
X-geenin omaavana Aleine on kykenevä manipuloimaan objektien potentiaalista energiaa kineettiseksi (eli liike) energiaksi minkä nopea kasvaminen ja laajenemin aiheuttaa objektin räjähtämisen.
Kyky vaatii suoraa ihokontaktia Aleinen kämmenten kautta ja objektin latautumisaika räjähtämiseen asti riippuu objektin massasta. Liian hidas latautuminen johtaa objektin kuumenemiseen ja mahdolliseen syttymiseen.
Kyvyn liika käytöstä seuraa pistelemisen ja sietämättömän kuumuuden tuntemusta kämmenissä, mikä voi levitä käsivarsia pitkin kohti päätä ja muualle kehoon.
Vielä kykenevä vain vaikuttamaan pienten esineiden potentiaaliseen energiaan Aleine voi muuttaa mm. kolikoita, luoteja, kyniä, pieniä koruja ym. vastaavaa räjähtäväksi pikkupommeiksi. Voimaltaan nämä ladatut, räjähtävät esineet vastaavat paukkupommeja, mutta niiden sirpaleet ja irtonaiset osat ovat vaarallisia lentäessään holtittomasti joka suuntaan.
Aleine on yhä uusi kykyjensä kanssa, vielä puhkeamaton täyttämään koko potentiaalinsa ja siksi epävakaa. Tyttö kyllä välttelee koskemasta anthroja ja esineitä tuntiessaan kykyjensä käyvän holtittomiksi, mutta onnettomuuksia joskus sattuu. Ne tosin onneksi jäävät usein miten palovammoihin ja harmittomiin ylikuumentumisiin.
Kuitenkin Aleine on osoittanut kykenevänsä räjäyttämään jopa ruumiinosan irti keskittäessään voimansa iskemään nivelen yhteen kohtaan koko voimalla, kuin räjähtävä nuolenpää.
"Jos tahdot tehdä pahaa, minä tapan sinut ensin.”
- Aleine Derekille
ULKONÄKÖ
Aleine on vasta teini-ikään tuleva nuori, leijonan ja suden risteymä mutta ulkoisesti hyvin vahvasti susi-isäänsä muistuttava.
Kehonmalliltaan hän on pitkänomainen ja jäntevä, vaikkakin vielä sinänsä lyhytkasvuinen. Tämä, kuin myös aliravittu olemus, lienevät kuitenkin vain seurausta nääntymisestä niin tutkimuskeskuksessa kuin myös kaduilla. Ulkoisesti hän on melko lailla sudenkaltainen, aina korvista jalkoihinsa, mutta omaten silti muutamia leijonan ominaisuuksia:
Tytön mutatoitunut häntä on sudentavoin lyhyt, mutta taipuisa ja karvoitukseltaan ohuempi vaikkakin hännänpäässä on tupsunmallinen runsaampi karvoitus. Likka omaa myös sisään vedettävät kissakynnet ja Aleinen silmän pupillilla on tapana kaventua ja laajentua tytön tunnetilojen mukaan. Hän omaa myös lyhemmän kuonon kuin mitä koiraeläimillä yleensä, ollen lähempänä kissapetojen muotoa.
Aleinella on vain yksi, hänen vasemmanpuoleinen silmänsä. Oikeanpuoleisen tilalla on leveä ja rosoinen arpi, tytön menettäneenä sen lasipullon palasen iskeydyttyä siihen. Muualla tytöllä on arpia –neulanpistoksia, raapimis- ja leikkelyhaavoja- vähän kaikkialla, mutta näkyvimmät sijoittuvat juurikin kasvoille. Hänellä on neliönmuotoinen arpi vatsassaan, sen reunat muuttuneina tummanvärisestä vaaleanharmaaksi.
Koska on vielä pentuiässä, on Aleinen turkki pehmoista ja paksua muttei kovin hyvin elementeiltä suojaavaa.
Pohjaväriltään turkki on nokisen harmaata, omaten harmaita alueita vaalentuvissa asteissa. Vaaleat osuudet ovatkin vain kasvojenalueella, muodostaen melkein pääkallon muotoisen kuvion: vaaleampiosuus muodostaa pääkallonosuuden ja pari astetta tummempi pallokuviot silmien yläpuolelle. Korvien sisäosat ovat tummanharmaita.
Vastavuoroisesti turkinväritys omaa myös pariastetta tummempia värityksiä, korvien takana ja tytön jäykkä irokeesi mikä muuntautuu niskaa kohden kaulanympärille kasvavaksi `kauluriksi´.
Likan vaatetus on sitten sitä mitä ikinä saakaan itselleen käyttöön, mutta hän suosii rentoa, lämmintä kerrospukeutumista isompiin vaatteisiin. Löysät housut, isot t-paidat ja hupparit ovat erityisesti pennun mieleen. Jalkineita tämä ei tykkää käyttää tottuneena ennemmin avojalkaisuuteen.
LUONNE
Hiljainen, ailahteleva, temperamenttinen, utelias, uskollinen...
Väkivaltaisen lapsuuden, x-geenin heräämisen ja äitinsä itsemurhan vuoksi omaa Aleine luonnollisesti niin käytöksen oikkuja sekä henkisiä ongelmia traumojensa vuoksi.
Hän ei pelkää yleensäkään osoittaa mieltään muille, vaikkakin kiroillen -kovin turhautuneena joskus jopa väkivallan muodossa- sekä huutaen. Hänellä on kyllä kyky hillitä itseään ja hän onnistuukin siinä usein, vaikuttaen kovin hiljaiselta ja etäiseltä kunnes saa jälleen asiaa mistä antaa mieltään. Hän omaa kuitenkin nopeasti lämpenevän temperamentin ja jääräpäisyyttä tietyissä asioissa, joissa hän näkee omat käsityksenä oikeina tai kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Kuitenkaan hänen syvempiä, haavoittuvaisempia tunteitaan hän ei osaa näyttää rakentavasti ja toisinaan tyytyykin näiden kohdalla hiljaisuuteen.
Toisinaan taas raivonpuuska voi likan x-kykyjen mukaisesti räjähtää käsiin purkautuen tilanteesta ja aiheesta riippuen joko ympäristöön kohdistuvalla väkivaltaisuudella tai itsetuhoisuudella.
Tempperamanttisuudestaan huolimatta Aleine on pääasiallisesti hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt tyttö.
Hän usein käy päänsisäisiään epäilyksiä niin itseään kuin muitakin kohtaan, sillä hänelle on muodostunut vaikeuksia luottaa minkään pysyvyyteen. Hän kärsii monophobiasta eli yksinjäämisen pelosta, koska on joutunut usein yksin vaikeisiin tilanteisiin sekä tullut monia kertoja hylätyksi erilaisten vikojensa vuoksi. Hänen pelkonsa eivät aiheuta useinkaan näkyviä jälkiä, mutta joutuessaan pakotetuksi yksin liian pitkäksi aikaa, hän alkaa kärsiä paniikkikohtauksia sekä itsetuhoisuutta. Tätä pelkoa lieventävät suuret ihmisjoukot, mutta toisaalta tyttö myös jatkuvasti varpaisillaan niiden lähellä joihin ei luota...
Kuitenkin, lapsi kun yhä on, Aleine omaa tietynlaista lapsenomaista viattomuutta. Hän kovasti kaipaa perheen tuomaa turvaa ja rakkautta, muttei kykene luottamaan edes läheisimpiin henkilöihin läpikotaisin. Tästä huolimatta hän hakee usein läheisyyttä hänelle ystävällisyyttä osoittavista henkilöistä, ja haluten tuntea olevansa osa jotakin, mitä tahansa, mikä muistuttaa perhettä olemukseltaan.
Hänen jatkuva epävarmuus ja varautuneisuus kuitenkin ovat aina kalvamassa hänen mieltään, tytön uskoen luottamuksen olevan puhdasta vain verisiteiden kohdalla.
Mitä tulee Aleinen suhteeseen isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut mutta kuullut (pelkkää pahaa) äidiltään, on hieman epävarmaa. Koska äitinsä muutenkin muuttui yhtäkkiä jyrkästi, hämmentäen ja pelottaen tyttöä, Aleinelle on epäilynsä äitinsä puheista isää kohtaan. Lisäksi Aleine on luonut omia mielikuviaan isästään, itselleen turvaksi ja lohduksi, mutta on kokonaan eri asia tulevatko kaksikko ikinä tapaamaan ja jos tulevat, mikä on likan reaktio isänsä todelliseen minään. Kuitenkin tyttö arvostaa verisiteitä ja niiden suomia, itse olettamiaan, takauksia uskollisuudesta, rehellisyydestä ja pysyvyydestä.
Pohjimmiltaan Aleine on periksi antamaton, uskollinen, rohkea ja lämminhenkinen tyttö. Hän on vain kokenut niin paljon itseensä kohdistettua vihaa, epäluuloisuutta ja pelkoa, että se vaikuttaa hänen niin minä- kuin maailmankuvaansa.
Esimerkiksi, varsinkin laboratorion jälkeen, oman ja toisten elämänarvostus on laskenut hyvin paljon tytön pystyen tappamaan niin tarvittaessa. Eikä hän tunne siitä kuin lievää epämukavuutta.
Aleinen rohkeus ja ystävällisyys taas eivät ole voimakkaasti esillä, vaan tuntuvat useimmiten tulevan ilmi pienistä eleistä ja teoista. Lisäksi tyttö ei pidä kovaa ääntä kun pitää erityisen paljon jostakusta tai on kiintynyt johonkuhun: enemmänkin Aleine osoittaa kiintymyksensä niin pienin kuin suurin (ainakin häneltä paljon vaativin) elein.
Kuten pitäen huolta toisesta tai sallien toisen tulla henkilökohtaiselle reviirille ilman pelkoa tai epäilyksiä näitä kohtaan, hymyillen onnellisena.
MENNEISYYS
Fifian Balay. Nuoriaikuisopiskelija joka vastoin vanhempiensa toiveita muutti Amerikkaan opiskelemaan mainosalaa. Täynnä elämää ja seikkailunhalua kokeillen mitä vapauden maalla oli annettavana Fifian seikkaili hämärissä porukoissa ja alueilla pienin ongelmin, nauttien vaaran aiheuttamista väreistä kehollaan.
Mutta kuten aina, kenenkään onni ei kestä ikuisesti ja varomattomuudesta on seurauksia ennen pitkään.
Väärä mies ja liian myöhään soittavat hälytyskellot minkä seurauksena leijonanainen päätyi raiskatuksi kadulla.
Järkyttyneenä nainen onnistui pääsemään takaisin asuntoonsa, huonetoverin ollen poissa, ja peseytyen suihkussa nainen kielsi koko tapauksen. Ei sellaista tapahtunut, ei hänelle. Hän oli hyvä anthro, aina ystävällinen ja opiskeli tunnollisesti. Hän oli avarakatseinen, ei pyrkinyt tuomitsemaan ketään ja hänellä oli unelmia. Ei tällaista tapahtunut hänelle…
Eläen kielteisyydessä ja kätketyssä pelossa Fifian yritti palata normaaliin elämäänsä, rauhoittuen juhlimisesta ja yöseikkailuista.
Mutta kuukautisten jäädessä pois alkoi epäilys kasvaa, ja lopulta vatsan alkaessa kasvaa ei asiaa voinut enää ohittaa.
Uskoen omia valheitaan ja torjuen ikäviä muistoja, tai harhoja sillä eiväthän ne voineet olla muistoja jos ne eivät hänelle ikinä tapahtuneet, Fifian piti lapsen.
Mutta perhe Ranskassa ei asiasta innostunut, riitoja syntyen ja asioista väitellen ja kiistäen.
Vanhemmat halusivat tyttärensä takaisin kotiin turvaan ja antaa lapsi pois, jos sitä kerran ei voinut abortoida. Fifian ei halunnut lähteä Ranskaan, eikä antaa pentua pois, se oli hänen. Hänen oma.
Asiat kiihtyen riidoissa ja sanaharkoissa Fifian lopulta katkaisi välit vanhempiinsa kokonaan.
Fifian siis valehteli asiasta, niin itselleen kuin kaikille muille.
Hän piti lapsen, uskoen että voisi auttaa häntä unohtamaan painajaisen kokonaan.
Jos hän saisi jonkun uuden luokseen. Viattoman, hänelle hyvää tarkoittavan henkilön, joka olisi hänen armoillaan. Oma lapsi.
Kauniin tuhkanharmaa turkkinen tyttö, jolla oli valkeita laikkuja kasvoillaan, sai nimekseen Aleine. Fifian oma kaunis lapsonen, Aleine Balay.
Näytti tosiaankin siltä että Aleine toi uutta toivoa äitinsä elämään, Fifianin ryhdistäytyen työskennelläkseen suloisen tyttärensä eteen. Tätä uudelleen ohjautumista kesti muutamia vuosia, Aleine kasvaen äitinsä hellässä huomassa.
Sitten kaikki muuttui, yhtäkkiä. Fifian ymmärsi sen.
Miten paljon tyttö sitä miestä muistutti, tummalla turkillaan ja irokeesillaan. Niin vähän oli Fifianin ulkonäköä periytynyt tytölle, ettei naarasleijona tajuamisen myötä enää osannut tunnistaa lasta omakseen.
Nyt kun Fifian näki nuo monet havaitsemansa yhtäläisyydet tyttäreensä, alkoi nainen etsiä lisää vikoja kuusivuotiaasta tyttärestään. Tarkkaillen ja tutkien, uskoen että hänen tyttärensä omasi mielihäiriöitä ollessaan kerran noin aggressiivinen kun ei saanut haluamaansa, tai ollessaan vain hiljaa.
Lapsen huomaten äitinsä yhtäkkiä muuttuneen, oudon käytöksen pelotti ja hämmensi. Erityisesti kun äiti puhui hänelle isästä, toistellen tämän nimeä ja miten Aleine tuli isäänsä.
Kun seitsemänvuotias Aleine kysyi viimein isästään, Fifian löi ensimmäisen kerran tytärtään. Huusi tälle, kaikki se haudattu ja pidätelty häpeä ja viha purkautuen viattomaan lapseen. Viikkoon Fifian ei pystynyt ottamaan kontaktia lapseensa ensimmäisen lyönnin jälkeen. Aleine oli yhtä hämmentynyt, ymmärtämättä mitä oli tehnyt väärin.
Välillä Fifian pystyi unohtamaan, varsinkin juodessaan, mitä oli tapahtunut, halien ja itkien tyttärelleen kaiken pahan mitä Aleinen isä oli tehnyt.
Äitinsä käytöksestä ahdistunut ja hämmentynyt Aleine etääntyi hitaasti äidistään, peitellen kodin väkivaltaisuutta koulussa. Uskoen äitiinsä, siihen joka aina oli lämmin ja soi kiintymystä vailla rajoja. Mutta samalla lapsi alkoi pelätä äitinsä yhtäkkiä ja rajustikin vaihtelevia tunnetiloja, usein piiloutuen tältä, puhuen pehmolelulleen Papalle. Valkoinen, siniseen potkupukuun puettu pehmolelujänis, minkä avulla Aleine kehitti itselleen mielikuvan isästään. Turvallisuuden ja kiintymyksen symbolin itselleen, kun äidin käytös ajoi tytön hakemaan lohtua tästä mielikuvitushahmosta.
Jos kerran Aleine oli paha kuten isänsä, niin eikö hänen ollut parempi olla isän kanssa? Mutta mikä oli sitten hyvyyttä? Äiti oli hyvä mutta satutti, joten oliko sitten hyvä… Satuttavaa?
Kivuliaat mustelmat, murtumat ja haavat joko uskoteltiin omiksi aiheuttamaksi, vahingosta syntyneiksi tai äidin selitettäväksi. Mutta kun lasipullosta lentänyt pala puhkaisi tytön silmän, viranomaiset alkoivat tarkkailla tyttöä ja äitiä. Kahdeksan Aleine otettiin viranomaisten hoteisiin, kun Firian teki itsemurhan asuntonsa kylpyhuoneessa.
Lakiasioiden ja poliittisten vikojen vuoksi tyttö jäi ilman minkäänlaisia sukujuuria tai tukihenkilöä yksin Amerikan lastenkotiverkkoon.
Väkivaltaisen lapsuuden, äidin menettämisen ja näistä johtuneiden psykologisten oireiden vuoksi likan oli vaikea asettua mihinkään lastenkotiin johon hänet asetettiin. Tytön harkittiin siirrettäväksi jo mielisairaalaan, mutta tämän kymmenvuotiaana yllättäen herännyt x-kyky muutti kurssia.
Aiheuttaneena paljain käsin palovammoja pitelijälleen ilmoitettiin pentu viranomaisille, viesti tullen myös x-kykyistä kiinnostavien ryhmien tietoon.
Aleine kerkesi viettämään laboratoriomaisessa ympäristössä koehenkilönä kaksi vuotta, kun hänet ja kaksi muuta x-geeniläistä lähdettiin siirtämään Amsfordissa sijaitsevaan paikkaan, uuteen laboratorioon.
Asiat eivät menneet kuitenkaan suunnitelmien mukaisesti, yksi x-geeniläisistä onnistuessa käyttämään kykyään ja saamaan kuljetusauton kolaroimaan keskellä Amsfordin keskustaa.
Tajuttomana Aleine tuli yhden karkurin, kyvyltään tuntemattomaksi jäävän hamsterimiehen, mukaan ottamaksi. X-kykyynsä vielä tottumaton ja haluamatta jäädä yksin, Aleine suostui liittymään Taylor nimisen miehen mukaan. Niin kuin hänellä muka vaihtoehtoja olisikaan…
Parin päivän jälkeen tosin Taylor katosi koskaan palaamatta ruuanhaku retkeltä, jättäen tytön yksin tuntemattomaan kaupunkiin omin päin selviytymään.
TIESITKÖ ETTÄ ALEINE...
…Sanoo inhoavansa mansikka makua kaikessa (jäätelö, tikkarit, jne.) mutta oikeasti se on yksi hänen kolmesta suosikkimaustaan?
…Rapsuttaa niskaansa usein hämmentyneenä tai vaivautuneena?
…Pitää vanhan ajan lännen- ja toimintaelokuvista?
…Koska jättäneenä koulun nuorella iällä on heikko lukija ja kirjoittaja, matikasta puhumattakaan?
…Suuntautuu taistelussa lähikontaktiin, kykyynsä, kynsiin ja hampaisiinsa sekä käsiaseisiin?
...Käyttää nykyyän tarvittaessa sukunimenään Heucleria, biologisen isänsä Demgus Heuclerin nimeä, välttääkseen tulla tunnistetuksi?