Post by Rat ki Rani on Dec 13, 2015 4:58:46 GMT 3
"Tervetuloa labyrinttiin, rottatoverit."
Nimi: Alec Ariel Quinn
Kutsumanimi: Alberic, Quinn, Alberic Quinn
Lempinimet: Al (ystäville), Lentävä Hollantilainen (työnantajille)
Ikä: 30
Sukupuoli: mies
Laji: rotta (isorotta)
Perhe: isä Hector Mortimer Quinn, äiti Mira Mathilde Quinn, veli Brendan Neville Quinn
Kansallisuus: USA:n
Ammatti: Freelance-murtovaras, erikoistunut korkean turvatason rakennuksiin. Toimii vain toimeksiannosta, ei ryöstele mitään ilman asiakasta; luokittelee myös varastamansa omaisuuden asiakkaallen eikä itselleen kuuluvaksi, ottaa vain operaatiostaan korvaukseksi maksun sen sijaan että myisi varsinaisen tavaran.
Asunto: Majailee hulppeassa ja kalliisti sistustetussa kattohuoneistossa keskustassa.
Ulkonäkö
Silmät: siniset
Hiukset: mustat
Turkki: hiilenharmaa
Pituus: 185 cm
Paino: ~65 kg
Hymyilevä, urheilullinen, hyvinpukeutuva rikkaan perheen poika; ensinäkemältä Alberic on kävelevä klisee. Rotta näyttää tipahtaneen todellisuuteen suoraan sanomalehden seurapiiripalstalta. Hiilenharmaa turkki on kiiltävää, suittua ja ruumiinmuotoja myötäilevää; tasapainoinen ja notkea akrobaatin keho on verhottu kalliisiin merkkivaatteisiin. Valkoista hammasrivistöä esitellään kanssaeläjille hymyjen ja virnistysten muodossa niin runsaasti että luulisi sen jo kärsivän pahemmanlaatuisesta inflaatiosta. Vaikutelma on sanalla sanoen huoleton. Rikas ja huoleton.
Miehen turkki on siis hiilenharmaa, laadultaan kiiltävää, lyhyttä ja silkkistä. Päässä kasvava, aina kulloisenkin muodin mukaan leikattu hiuspehko on väriltään mustaa, hieman kihartuvaa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin suoraa karvaa, jota rotta aina vähän väliä puhaltelee pois silmiltään. Etuhampaat ovat jyrsijämäisen isot, ja kuonon kruunaavat harottavat viiksikarvat. Korvat ovat rottamaiset, sisustaltaan vaaleanpunaiset ja nukkamaisen karvan peittämät, selkäpuoleltaan lyhyen hiilenharmaan karvan peitossa kuten muukin osa vartalosta. Häntä on pitkä, karvaton ja vaaleanpunainen.
Julkisesti esiintyessään Alberic käyttää, kuten jo mainittua, kalliita merkkivaatteita. Erityisesti italialaiset ovat hänen suosiossaan. Tai no, julkisesti ja julkisesti: rotta ei varsinaisesti ole seurapiirihenkilö, mutta näyttäytyy mielellään julkisilla paikoilla tyylitietoisuutta uhkuen. Mies kantaa näitä asusteitaan rennosti ja pingottamatta, niin kuin ainakin joku jolla on ollut kultalusikka suussaan syntymästä lähtien. Ja käytös rotan asioidessa liikkeissä tai hilluessa yökerhoissa tai kasinoilla on tämän mukaista. Raha virtaa suuntaan ja toiseen.
Tästä rikkaan miehen käytöksestä rotta useimmiten tunnistetaan, mutta mitään erityisiä tuntomerkkejä ei miehellä ole. Ja sitä hän myös käyttää hyödykseen: kun Alberic vaihtaa ylleen jonkin mitäänsanomattoman vaatekerran hoitaakseen bisneksiään, muuttuu rotta täysin tavanomaisen ja mitäänsanomattoman kansalaisen näköiseksi. Tässä asussa ei kukaan katsahda häneen kahta kertaa kadulla. Tai no, lienee liioittelua sanoa ettei kukaan; mutta ainakaan hän ei käännä päitä ohi kulkiessaan niin kuin tavanomaisessa arki- tai juhla-asussaan, voisi sanoa jopa siviiliasussaan.
Ruumiinrakenteeltaan rotta on tasapainoinen ja voimistelijamainen: ruumis on notkea ja taipuu mitä akrobaattisimpiin asentoihin - seikka, jota Alberic käyttää surutta hyödykseen varsinaisessa ammatissaan. Hänellä on loistava tasapainoaisti, ja yhdistettynä notkeuteen hän ahtautuu läpi mitä mielikuvituksekkaimmista kulkuväylistä. Kehossa ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa, ja tätä seikkaa usein ihmettelevät ne, jotka eivät koskaan näe rotan tekevän mitään kuntonsa eteen. Alberic itse ei koskaan asiaa kommentoi muuten kuin ylimalkaisesti toteavansa olemalla luonnonlahjakkuus.
Luonne
Sillä jos tämä onkin labyrintti, niin olenhan minäkin rotta; ja rottana labyrintissä tulee minun pysymän.
Alberic on ristiriitainen luonne. Toisaalta mies on rehellinen kuin mikä ja kunnioittaa virkavaltaa - toisaalta hän kuitenkin tahkoaa valtaisat määrät rahaa ryöväämällä toisten omaisuutta. Rotta ei ole täysin päässyt sopusointuun itsensä kanssa siitä, miten tämä kaikki on mahdollista. Itse asiassa hän on kaikkea muuta kuin ylpeä uravalinnastaan, mutta ei osaa sitä jättääkään, koska omien sanojensa mukaan "nyt vain sattuu olemaan siinä niin hyvä". Helppoa rahaa, joskaan ei ilman vaaroja. Mutta toistaiseksi miehellä ei ole ollut mitään syytä muuttaa suuntaansa, vaikka halua olisi ehkä ollutkin.
Perusluonteeltaan Alberic on ystävällinen sielu, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Tämä puoli miehestä kuitenkin jää usein piiloon hänen joutuessa hiomaan kauppoja niiden vähemmän kunniallisten henkilöiden kanssa, vaikka se saattaakin sitten pongahtaa esille mitä epäsuotuisimmissa tilanteissa. Rotta ei aiheuta kenellekään pysyviä fyysisiä vammoja. Ei ainakaan tarkoituksella. Ei ikinä. Ei, vaikka henki riippuisi siitä. Itse asiassa tämä piirre on aiheuttanut hänelle harmia useammin kuin kerran - eikä pelkästään siksi, että mies on ottanut itse turpaansa keikan mennessä pieleen koska ei ole pystynyt riittävän tehokkaasti pysäyttämään takaa-ajajiaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin, joko huolellisen suunnittelun, rämäpäisyyden, tai sitten silkan sokean tuurin, ansiosta selvinnyt enemmän tai vähemmän ehjin nahoin.
Rotta nauttii juhlista, kauniista naisista ja ylipäänsä seurasta; hän saattaa jopa enemmän tai vähemmän nauttia kutsuvierasjuhlista, joita hänen työnantajansa järjestävät. Useimmiten tosin vähemmän kuin enemmän, mutta isot kihot useimmiten esittävät kutsuja joista ei ehkä sittenkään kannata kieltäytyä. Ainakin Alberic vetää moisissakin juhlissa sellaista roolia kuin nauttisi elämästään, iskiessään korttia pöytään ja flirttaillessaan juhlan järjestäjän vierailleen maksamien seuralaisten kanssa. Mutta nauttiiko hän todella, se on toinen kysymys.
Itse asiassa koko miehen elämä on enemmän tai vähemmän roolia. Alberic ei oikeastaan välitä vähääkään rahoistaan ja makeasta elämästään; hän olisi täysin onnellinen, jos vain löytäisi tytön joka tahtoisi perustaa perheen hänen kanssaan, jos saisi muutaman lapsen, ja jos tällä perheellä sitten olisi riittävästi rahaa toimeentuloon. Vähät merkkivaatteista, viineistä, urheiluatoista ja oopperakäynneistä. Niitä hän pyörittää elämässän vain, koska niitä ikään kuin häneltä odotetaan, rikkaalta mieheltä. Kanarialinnuistaan hän tosin ei luopuisi, mutta ne ovatkin täysin toinen asia.
Alberic ei kuitenkaan ole pelkkä tuhlaileva bilehile, vaikka hänen julkinen kuvansa siltä useimmiten näyttääkin. Mies rentoutuu klassisen musiikin (ei hän itse soita, mutta hänellä on varsin vaikuttava levykokoelma, ja jokin niistä on aina pyörimässä levysoittimessa) ja viinien parissa, tai sitten näpertelemällä erinäisen elektroniikan tai rakennepiirustusten kanssa. Ja töitä tehdessään hän on päättäväinen ja maaliaan peräänantamattomasti tavoitteleva metsästäjä. Tai näin sitä ainakin voisi kuvata - eihän mies tosiasiassa ammatikseen metsästä muuta kuin elottomia esineitä.
Menneisyys
Alec Quinnin tarina alkaa USA:n pääkaupungista, missä Quinnien perhe on asunut sukupolvien ajan. Rotta syntyi varakkaaseen liikemiessukuun, jonka varallisuus perustuu paitsi - mitä suurimmalla todennäköisyydellä - erinäisillä petoksilla hankittujen osakkeiden ja markkinaosuuksien varaan, erityisesti siihen, että perhe toimii varsin suuren pörssiyrityksen johdossa. Quinnien liiketoiminta ulottuu monille eri toimialoille, jotka kaikki kuitenkin ovat laillisia. Ainakin yrityksen lakimiesarmeijan mukaan; mutta kukapa moisia liian tarkasti kyselisi, ei kukaan. Bisnes on bisnestä, ja pörssiyritykset ovat pörssiyrityksiä. Jotain hämärää löytyy aina, kun kaivaa riittävän syvältä. Siksi monikaan ei kaiva.
Alec ja hänen veljensä Neville kasvoivat siis alusta alkaen hulppean omaisuuden keskellä. Perhe vaali näitä kahta tulevina perijöinä ja imperiumin jatkajina. Pojat opetettiin tottelevaisiksi, ahkeriksi ja rahaa arvostaviksi; toisaalta myös ottamaan elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Vuosia kului, Neville siirtyi opiskelemaan kuinka rahaa parhaiten pyöritetään, tutkien liiketalouden kiemuroita yliopistossa. Alec valitsi hieman käytännönläheisemmän, vaikka tarpeen vaatiessa myös teoreettisen, uran tekniikan alalta. Kumpikin näytti tavoittavan sekä omat, että perheensä unelmat. Neville siirtyi yhtiön palvelukseen; Alec koki ettei ollut vielä valmis, ja liittyi laivastoon.
Ei sillä, että perhe olisi kokenut laivaston huonoksi asiaksi. Kaikkea muuta. Todistus kunnialla suoritetusta palvelusta merivoimissa näyttäisi erinomaisen hyvältä toimiston seinällä. Neville puski jo töitä tahkoen lisää rahaa perheelle, mutta Alecia kannustettiin eteenpäin valitulla sotilasuralla. Eikä rotalla siinä mitään valittamista ollut, hän piti siitä mitä teki. Koulutus suoritettiin kunnialla, rotta pääsi erikoisjoukkoihin; tämäkin koulutus suoritettiin kunnialla. Vanhemmat olivat haljeta ylpeydestä kuullessaan poikansa edistymisestä. Ei joka perheellä näitä miehiä ollut.
Sitten jotain tapahtui. Jotain, mikä rikkoi kuvan ja olisi näin ollen saanut jäädä tapahtumatta. Alecin joukkue lähetettiin tositoimiin. Miksi ja ketä vastaan - sitä ei kysytty. Kaikki olivat jännittyneitä, osa uhoavia, toiset hiukan peloissaan; osa vain hiljaisia. Mutta se, mikä oli tärkeää, se, mikä olisi saanut jäädä tapahtumatta, tapahtui itse operaatiossa. Tosin kukaan ei ole täysin varmaa siitä miten tilanne todella eteni: myös Alecin itsensä muistikuvat tapahtumista ovat varsin hämäriä. Joukkue oli etenemässä maastossa; Alec joutui hieman erilleen muista, ja etsiessään reittiä takaisin huomasi vihollisryhmän lähestyvän hänen ryhmäänsä. Rotta jähmettyi, kykenemättä reagoimaan mitenkään; hän ei kyennyt edes varoittamaan omia asetovereitaan, saati sitten laukaisemaan omaa kivääriään. Lopputuloksena oli tulitaistelu, jossa tosin viholliset pysäytettiin, mutta jossa myös Alecin ryhmästä kaatui suuri osa.
Varsin luonnollista kyllä, esimiehet eivät olleet erityisen mielissään totuuden - tai ainakin sen, mitä yleisesti ottan pystyttiin tulkitsemaan totuudeksi - tultua ilmi. Alec itse oli täysin shokissa, vielä enemmän siitä syystä ettei rotta ollut saanut tapahtumien johdosta naarmuakaan. Ja niin kävi että Alec Quinn, rikkaan perheen vesa, asetettiin sotaoikeuteen ja erotettiin merivoimista. Hän oli onnekas selvitessään niin vähällä. Se oli kuitenkin täysi vastakohta miehen sotilasuran aiemmalle kehitykselle, ja se oli valtaisa häpeä koko Quinnien suvulle. Alec aikoi ryömiä häntä koipien välissä takaisin perheen luo, mutta sitten seurasi miehelle uusi shokki. Isä potkaisi poikansa ulos kotoaan, kieltäytyen jopa mainitsemasta enää tämän nimeä. No, Alec vastasi takaisin samalla mitalla ja katkaisi kaikki yhteydet sukuunsa.
Tästä tietysti seurasi uusi ongelma. Alec, joka nyt kutsui itseään nimellä Alberic, oli ilman kotia, ilman työtä ja ilman rahaa. Rotta ei ollut koskaan nähnyt edes tarpeelliseksi kartoittaa omaa henkilökohtaista osakesalkkuaan, koska hän oli saanut kaiken tarvitsemansa perheen yhteiseltä tililtä. Mutta nyt se ei enää onnistunut. Onni onnettomuudessa oli, ettei hän ollut menettänyt kaikkia entisiä laivastokavereitaan. Näiden puoleen mies nyt kääntyikin ja sai oitis apua tilanteeseensa. Ehkä rotta kuitenkin hiukan liiankin sinisilmäisesti heittäytyi tilanteensa vietäväksi, sillä kun ystävä jonka luokse hän oli majoittunut pyysi vastapalvelusta, Alberic suostui sen enempiä kyselemättä, tietämättä että mies oli livennyt kaidalta polulta jo ajat sitten.
Palvelukset alkoivat yksinkertaisina ja näennäisen viattomina, mutta etenivät yhä monimutkaisempiin, kunnes oltiin siinä tilanteessa, että Albericin oli tehtävä murto. Rotta epäröi, mutta lupaus hyvästä rahallisesta korvauksesta sai miehen suostumaan. Murto tehtiinkin, rotta otettiin osaksi isompaa ryhmää jonka oli tarkoitus ryövätä, niin kliseistä kuin se olikin, erään rikkaan perheen korut. Suunnitelma oli olevinaan varsin yksinkertainen, ja se etenikin hyvin, kunnes kävi ilmi että rakennukseen oli asennettu huipputekninen turvajärjestelmä. Alberic tunnisti piuhat - hän oli työskennellyt samanlaisten kanssa loma-aikoina perheensä yrityksen palveluksessa - mutta varoitus tuli liian myöhään; hälytys laukesi.
Joukko onnistui pääsemään pakoon, mutta moinen läheltä piti -tilanne oli saanut joukon johtajan epäilemään apuriensa ammattitaitoa. Ilman onnistunutta ryöstöä ei tietenkään ollut palkkiota, mutta Albericin toiminta oli tehnyt johtajaan vaikutuksen. Hän tarjosi rotalle toista keikkaa, hulppealla palkalla. Paremman puutteessa Alberic suostui, sillä ehdolla että saisi itse järjestää asian, eikä johtajalla ollut siihen mitään vastaan; ehkä mies oli typerä, ehkä ei, mutta rotan suoritus tässä epäonnisessa keikassa oli vakuuttanut hänet. Tehtävä suoritettiin, menestyksekkäästi. Se johti toiseen ja kolmanteen... kunnes poliisi lopulta pääsi liigan jäljille. Suurin osa jäsenistä pidätettiin. Alberic katosi maan alle.
Tässä vaiheessa Albericilla oli taskussaan sievoinen summa rahaa, eikä virkavalta ollut edelleenkään osannut yhdistää häntä murtoihin. Nyt olisi ollut loistava tilaisuus jättää rikollinen elämä... ellei olisi ollut olemassa yhtä pikkuseikkaa. Miehen menestyksekäs toiminta oli kiinnittänyt huomiota muuallakin alamaailmassa, ja työtarjouksia sateli. Osa tarjouksista oli luokkaa, joista ei kannattanut kieltäytyä; ja siihen seuraan liityttyä ei muusta elämästä ollut enää puhettakaan. Alberic tiesi tämän. Hän kunnioitti kuitenkin perhettään yhä sen verran, ettei ehdoin tahdoin tahtonut vetää suvun nimeä lokaan, niin kuin väistämättä tapahtuisi jos hän jäisi kiinni kotiseuduillaan.
Ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen. Quinn ei ollut nimenä mitenkään erityisen eksoottinen. Jos hänet pidätettäisiin - niin kuin mies tiesi ennemmin tai myöhemmin tapahtuvan, koska täydellistä rikosta ei ollut olemassakaan - olisi parempi että se tapahtuisi jossain, missä häntä ei heti yhdistettäisi sukuunsa. Niinpä rotta seurasi työtarjouksia, vaihtaen asemapaikkaansa aina sen mukaan missä rahaa oli eniten tarjolla; ei niinkään siksi että olisi suoranaisesti kaivannut rahoja, vaan siksi, ettei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. Kiertolaiselämä sai kuitenkin luvan olla vain väliaikaista. Rotta poimi työlistansa, arpoi siitä sattumanvaraisesti paikan. Voittajaksi osoittautui kaupunki nimeltä Amsford. Se sai luvan kelvata, ainakin toistaiseksi. Ainahan sitä voisi jatkaa pakenemista, jos maa alkaisi kuumottaa.
Muuta
Nimi: Alec Ariel Quinn
Kutsumanimi: Alberic, Quinn, Alberic Quinn
Lempinimet: Al (ystäville), Lentävä Hollantilainen (työnantajille)
Ikä: 30
Sukupuoli: mies
Laji: rotta (isorotta)
Perhe: isä Hector Mortimer Quinn, äiti Mira Mathilde Quinn, veli Brendan Neville Quinn
Kansallisuus: USA:n
Ammatti: Freelance-murtovaras, erikoistunut korkean turvatason rakennuksiin. Toimii vain toimeksiannosta, ei ryöstele mitään ilman asiakasta; luokittelee myös varastamansa omaisuuden asiakkaallen eikä itselleen kuuluvaksi, ottaa vain operaatiostaan korvaukseksi maksun sen sijaan että myisi varsinaisen tavaran.
Asunto: Majailee hulppeassa ja kalliisti sistustetussa kattohuoneistossa keskustassa.
Ulkonäkö
Silmät: siniset
Hiukset: mustat
Turkki: hiilenharmaa
Pituus: 185 cm
Paino: ~65 kg
Hymyilevä, urheilullinen, hyvinpukeutuva rikkaan perheen poika; ensinäkemältä Alberic on kävelevä klisee. Rotta näyttää tipahtaneen todellisuuteen suoraan sanomalehden seurapiiripalstalta. Hiilenharmaa turkki on kiiltävää, suittua ja ruumiinmuotoja myötäilevää; tasapainoinen ja notkea akrobaatin keho on verhottu kalliisiin merkkivaatteisiin. Valkoista hammasrivistöä esitellään kanssaeläjille hymyjen ja virnistysten muodossa niin runsaasti että luulisi sen jo kärsivän pahemmanlaatuisesta inflaatiosta. Vaikutelma on sanalla sanoen huoleton. Rikas ja huoleton.
Miehen turkki on siis hiilenharmaa, laadultaan kiiltävää, lyhyttä ja silkkistä. Päässä kasvava, aina kulloisenkin muodin mukaan leikattu hiuspehko on väriltään mustaa, hieman kihartuvaa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin suoraa karvaa, jota rotta aina vähän väliä puhaltelee pois silmiltään. Etuhampaat ovat jyrsijämäisen isot, ja kuonon kruunaavat harottavat viiksikarvat. Korvat ovat rottamaiset, sisustaltaan vaaleanpunaiset ja nukkamaisen karvan peittämät, selkäpuoleltaan lyhyen hiilenharmaan karvan peitossa kuten muukin osa vartalosta. Häntä on pitkä, karvaton ja vaaleanpunainen.
Julkisesti esiintyessään Alberic käyttää, kuten jo mainittua, kalliita merkkivaatteita. Erityisesti italialaiset ovat hänen suosiossaan. Tai no, julkisesti ja julkisesti: rotta ei varsinaisesti ole seurapiirihenkilö, mutta näyttäytyy mielellään julkisilla paikoilla tyylitietoisuutta uhkuen. Mies kantaa näitä asusteitaan rennosti ja pingottamatta, niin kuin ainakin joku jolla on ollut kultalusikka suussaan syntymästä lähtien. Ja käytös rotan asioidessa liikkeissä tai hilluessa yökerhoissa tai kasinoilla on tämän mukaista. Raha virtaa suuntaan ja toiseen.
Tästä rikkaan miehen käytöksestä rotta useimmiten tunnistetaan, mutta mitään erityisiä tuntomerkkejä ei miehellä ole. Ja sitä hän myös käyttää hyödykseen: kun Alberic vaihtaa ylleen jonkin mitäänsanomattoman vaatekerran hoitaakseen bisneksiään, muuttuu rotta täysin tavanomaisen ja mitäänsanomattoman kansalaisen näköiseksi. Tässä asussa ei kukaan katsahda häneen kahta kertaa kadulla. Tai no, lienee liioittelua sanoa ettei kukaan; mutta ainakaan hän ei käännä päitä ohi kulkiessaan niin kuin tavanomaisessa arki- tai juhla-asussaan, voisi sanoa jopa siviiliasussaan.
Ruumiinrakenteeltaan rotta on tasapainoinen ja voimistelijamainen: ruumis on notkea ja taipuu mitä akrobaattisimpiin asentoihin - seikka, jota Alberic käyttää surutta hyödykseen varsinaisessa ammatissaan. Hänellä on loistava tasapainoaisti, ja yhdistettynä notkeuteen hän ahtautuu läpi mitä mielikuvituksekkaimmista kulkuväylistä. Kehossa ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa, ja tätä seikkaa usein ihmettelevät ne, jotka eivät koskaan näe rotan tekevän mitään kuntonsa eteen. Alberic itse ei koskaan asiaa kommentoi muuten kuin ylimalkaisesti toteavansa olemalla luonnonlahjakkuus.
Luonne
Sillä jos tämä onkin labyrintti, niin olenhan minäkin rotta; ja rottana labyrintissä tulee minun pysymän.
Alberic on ristiriitainen luonne. Toisaalta mies on rehellinen kuin mikä ja kunnioittaa virkavaltaa - toisaalta hän kuitenkin tahkoaa valtaisat määrät rahaa ryöväämällä toisten omaisuutta. Rotta ei ole täysin päässyt sopusointuun itsensä kanssa siitä, miten tämä kaikki on mahdollista. Itse asiassa hän on kaikkea muuta kuin ylpeä uravalinnastaan, mutta ei osaa sitä jättääkään, koska omien sanojensa mukaan "nyt vain sattuu olemaan siinä niin hyvä". Helppoa rahaa, joskaan ei ilman vaaroja. Mutta toistaiseksi miehellä ei ole ollut mitään syytä muuttaa suuntaansa, vaikka halua olisi ehkä ollutkin.
Perusluonteeltaan Alberic on ystävällinen sielu, joka ei tahdo pahaa kenellekään. Tämä puoli miehestä kuitenkin jää usein piiloon hänen joutuessa hiomaan kauppoja niiden vähemmän kunniallisten henkilöiden kanssa, vaikka se saattaakin sitten pongahtaa esille mitä epäsuotuisimmissa tilanteissa. Rotta ei aiheuta kenellekään pysyviä fyysisiä vammoja. Ei ainakaan tarkoituksella. Ei ikinä. Ei, vaikka henki riippuisi siitä. Itse asiassa tämä piirre on aiheuttanut hänelle harmia useammin kuin kerran - eikä pelkästään siksi, että mies on ottanut itse turpaansa keikan mennessä pieleen koska ei ole pystynyt riittävän tehokkaasti pysäyttämään takaa-ajajiaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin, joko huolellisen suunnittelun, rämäpäisyyden, tai sitten silkan sokean tuurin, ansiosta selvinnyt enemmän tai vähemmän ehjin nahoin.
Rotta nauttii juhlista, kauniista naisista ja ylipäänsä seurasta; hän saattaa jopa enemmän tai vähemmän nauttia kutsuvierasjuhlista, joita hänen työnantajansa järjestävät. Useimmiten tosin vähemmän kuin enemmän, mutta isot kihot useimmiten esittävät kutsuja joista ei ehkä sittenkään kannata kieltäytyä. Ainakin Alberic vetää moisissakin juhlissa sellaista roolia kuin nauttisi elämästään, iskiessään korttia pöytään ja flirttaillessaan juhlan järjestäjän vierailleen maksamien seuralaisten kanssa. Mutta nauttiiko hän todella, se on toinen kysymys.
Itse asiassa koko miehen elämä on enemmän tai vähemmän roolia. Alberic ei oikeastaan välitä vähääkään rahoistaan ja makeasta elämästään; hän olisi täysin onnellinen, jos vain löytäisi tytön joka tahtoisi perustaa perheen hänen kanssaan, jos saisi muutaman lapsen, ja jos tällä perheellä sitten olisi riittävästi rahaa toimeentuloon. Vähät merkkivaatteista, viineistä, urheiluatoista ja oopperakäynneistä. Niitä hän pyörittää elämässän vain, koska niitä ikään kuin häneltä odotetaan, rikkaalta mieheltä. Kanarialinnuistaan hän tosin ei luopuisi, mutta ne ovatkin täysin toinen asia.
Alberic ei kuitenkaan ole pelkkä tuhlaileva bilehile, vaikka hänen julkinen kuvansa siltä useimmiten näyttääkin. Mies rentoutuu klassisen musiikin (ei hän itse soita, mutta hänellä on varsin vaikuttava levykokoelma, ja jokin niistä on aina pyörimässä levysoittimessa) ja viinien parissa, tai sitten näpertelemällä erinäisen elektroniikan tai rakennepiirustusten kanssa. Ja töitä tehdessään hän on päättäväinen ja maaliaan peräänantamattomasti tavoitteleva metsästäjä. Tai näin sitä ainakin voisi kuvata - eihän mies tosiasiassa ammatikseen metsästä muuta kuin elottomia esineitä.
Menneisyys
Alec Quinnin tarina alkaa USA:n pääkaupungista, missä Quinnien perhe on asunut sukupolvien ajan. Rotta syntyi varakkaaseen liikemiessukuun, jonka varallisuus perustuu paitsi - mitä suurimmalla todennäköisyydellä - erinäisillä petoksilla hankittujen osakkeiden ja markkinaosuuksien varaan, erityisesti siihen, että perhe toimii varsin suuren pörssiyrityksen johdossa. Quinnien liiketoiminta ulottuu monille eri toimialoille, jotka kaikki kuitenkin ovat laillisia. Ainakin yrityksen lakimiesarmeijan mukaan; mutta kukapa moisia liian tarkasti kyselisi, ei kukaan. Bisnes on bisnestä, ja pörssiyritykset ovat pörssiyrityksiä. Jotain hämärää löytyy aina, kun kaivaa riittävän syvältä. Siksi monikaan ei kaiva.
Alec ja hänen veljensä Neville kasvoivat siis alusta alkaen hulppean omaisuuden keskellä. Perhe vaali näitä kahta tulevina perijöinä ja imperiumin jatkajina. Pojat opetettiin tottelevaisiksi, ahkeriksi ja rahaa arvostaviksi; toisaalta myös ottamaan elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Vuosia kului, Neville siirtyi opiskelemaan kuinka rahaa parhaiten pyöritetään, tutkien liiketalouden kiemuroita yliopistossa. Alec valitsi hieman käytännönläheisemmän, vaikka tarpeen vaatiessa myös teoreettisen, uran tekniikan alalta. Kumpikin näytti tavoittavan sekä omat, että perheensä unelmat. Neville siirtyi yhtiön palvelukseen; Alec koki ettei ollut vielä valmis, ja liittyi laivastoon.
Ei sillä, että perhe olisi kokenut laivaston huonoksi asiaksi. Kaikkea muuta. Todistus kunnialla suoritetusta palvelusta merivoimissa näyttäisi erinomaisen hyvältä toimiston seinällä. Neville puski jo töitä tahkoen lisää rahaa perheelle, mutta Alecia kannustettiin eteenpäin valitulla sotilasuralla. Eikä rotalla siinä mitään valittamista ollut, hän piti siitä mitä teki. Koulutus suoritettiin kunnialla, rotta pääsi erikoisjoukkoihin; tämäkin koulutus suoritettiin kunnialla. Vanhemmat olivat haljeta ylpeydestä kuullessaan poikansa edistymisestä. Ei joka perheellä näitä miehiä ollut.
Sitten jotain tapahtui. Jotain, mikä rikkoi kuvan ja olisi näin ollen saanut jäädä tapahtumatta. Alecin joukkue lähetettiin tositoimiin. Miksi ja ketä vastaan - sitä ei kysytty. Kaikki olivat jännittyneitä, osa uhoavia, toiset hiukan peloissaan; osa vain hiljaisia. Mutta se, mikä oli tärkeää, se, mikä olisi saanut jäädä tapahtumatta, tapahtui itse operaatiossa. Tosin kukaan ei ole täysin varmaa siitä miten tilanne todella eteni: myös Alecin itsensä muistikuvat tapahtumista ovat varsin hämäriä. Joukkue oli etenemässä maastossa; Alec joutui hieman erilleen muista, ja etsiessään reittiä takaisin huomasi vihollisryhmän lähestyvän hänen ryhmäänsä. Rotta jähmettyi, kykenemättä reagoimaan mitenkään; hän ei kyennyt edes varoittamaan omia asetovereitaan, saati sitten laukaisemaan omaa kivääriään. Lopputuloksena oli tulitaistelu, jossa tosin viholliset pysäytettiin, mutta jossa myös Alecin ryhmästä kaatui suuri osa.
Varsin luonnollista kyllä, esimiehet eivät olleet erityisen mielissään totuuden - tai ainakin sen, mitä yleisesti ottan pystyttiin tulkitsemaan totuudeksi - tultua ilmi. Alec itse oli täysin shokissa, vielä enemmän siitä syystä ettei rotta ollut saanut tapahtumien johdosta naarmuakaan. Ja niin kävi että Alec Quinn, rikkaan perheen vesa, asetettiin sotaoikeuteen ja erotettiin merivoimista. Hän oli onnekas selvitessään niin vähällä. Se oli kuitenkin täysi vastakohta miehen sotilasuran aiemmalle kehitykselle, ja se oli valtaisa häpeä koko Quinnien suvulle. Alec aikoi ryömiä häntä koipien välissä takaisin perheen luo, mutta sitten seurasi miehelle uusi shokki. Isä potkaisi poikansa ulos kotoaan, kieltäytyen jopa mainitsemasta enää tämän nimeä. No, Alec vastasi takaisin samalla mitalla ja katkaisi kaikki yhteydet sukuunsa.
Tästä tietysti seurasi uusi ongelma. Alec, joka nyt kutsui itseään nimellä Alberic, oli ilman kotia, ilman työtä ja ilman rahaa. Rotta ei ollut koskaan nähnyt edes tarpeelliseksi kartoittaa omaa henkilökohtaista osakesalkkuaan, koska hän oli saanut kaiken tarvitsemansa perheen yhteiseltä tililtä. Mutta nyt se ei enää onnistunut. Onni onnettomuudessa oli, ettei hän ollut menettänyt kaikkia entisiä laivastokavereitaan. Näiden puoleen mies nyt kääntyikin ja sai oitis apua tilanteeseensa. Ehkä rotta kuitenkin hiukan liiankin sinisilmäisesti heittäytyi tilanteensa vietäväksi, sillä kun ystävä jonka luokse hän oli majoittunut pyysi vastapalvelusta, Alberic suostui sen enempiä kyselemättä, tietämättä että mies oli livennyt kaidalta polulta jo ajat sitten.
Palvelukset alkoivat yksinkertaisina ja näennäisen viattomina, mutta etenivät yhä monimutkaisempiin, kunnes oltiin siinä tilanteessa, että Albericin oli tehtävä murto. Rotta epäröi, mutta lupaus hyvästä rahallisesta korvauksesta sai miehen suostumaan. Murto tehtiinkin, rotta otettiin osaksi isompaa ryhmää jonka oli tarkoitus ryövätä, niin kliseistä kuin se olikin, erään rikkaan perheen korut. Suunnitelma oli olevinaan varsin yksinkertainen, ja se etenikin hyvin, kunnes kävi ilmi että rakennukseen oli asennettu huipputekninen turvajärjestelmä. Alberic tunnisti piuhat - hän oli työskennellyt samanlaisten kanssa loma-aikoina perheensä yrityksen palveluksessa - mutta varoitus tuli liian myöhään; hälytys laukesi.
Joukko onnistui pääsemään pakoon, mutta moinen läheltä piti -tilanne oli saanut joukon johtajan epäilemään apuriensa ammattitaitoa. Ilman onnistunutta ryöstöä ei tietenkään ollut palkkiota, mutta Albericin toiminta oli tehnyt johtajaan vaikutuksen. Hän tarjosi rotalle toista keikkaa, hulppealla palkalla. Paremman puutteessa Alberic suostui, sillä ehdolla että saisi itse järjestää asian, eikä johtajalla ollut siihen mitään vastaan; ehkä mies oli typerä, ehkä ei, mutta rotan suoritus tässä epäonnisessa keikassa oli vakuuttanut hänet. Tehtävä suoritettiin, menestyksekkäästi. Se johti toiseen ja kolmanteen... kunnes poliisi lopulta pääsi liigan jäljille. Suurin osa jäsenistä pidätettiin. Alberic katosi maan alle.
Tässä vaiheessa Albericilla oli taskussaan sievoinen summa rahaa, eikä virkavalta ollut edelleenkään osannut yhdistää häntä murtoihin. Nyt olisi ollut loistava tilaisuus jättää rikollinen elämä... ellei olisi ollut olemassa yhtä pikkuseikkaa. Miehen menestyksekäs toiminta oli kiinnittänyt huomiota muuallakin alamaailmassa, ja työtarjouksia sateli. Osa tarjouksista oli luokkaa, joista ei kannattanut kieltäytyä; ja siihen seuraan liityttyä ei muusta elämästä ollut enää puhettakaan. Alberic tiesi tämän. Hän kunnioitti kuitenkin perhettään yhä sen verran, ettei ehdoin tahdoin tahtonut vetää suvun nimeä lokaan, niin kuin väistämättä tapahtuisi jos hän jäisi kiinni kotiseuduillaan.
Ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen. Quinn ei ollut nimenä mitenkään erityisen eksoottinen. Jos hänet pidätettäisiin - niin kuin mies tiesi ennemmin tai myöhemmin tapahtuvan, koska täydellistä rikosta ei ollut olemassakaan - olisi parempi että se tapahtuisi jossain, missä häntä ei heti yhdistettäisi sukuunsa. Niinpä rotta seurasi työtarjouksia, vaihtaen asemapaikkaansa aina sen mukaan missä rahaa oli eniten tarjolla; ei niinkään siksi että olisi suoranaisesti kaivannut rahoja, vaan siksi, ettei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. Kiertolaiselämä sai kuitenkin luvan olla vain väliaikaista. Rotta poimi työlistansa, arpoi siitä sattumanvaraisesti paikan. Voittajaksi osoittautui kaupunki nimeltä Amsford. Se sai luvan kelvata, ainakin toistaiseksi. Ainahan sitä voisi jatkaa pakenemista, jos maa alkaisi kuumottaa.
Muuta
- Työskentelee yksin. Ei poikkeuksia.
- Omistaa edustavan valikoiman erilaisia urheiluautoja.
- Harjoittele säännöllisesti pitääkseen fysiikkaansa kunnossa, mutta kuntoilee enimmäkseen kotonaan. Ei suosi kuntosaleja, eikä keskikaupungilla hölkkääminen ole erityisen mielekästä.
- Harrastaa metsästystä, ainakin ajoittain. Ei koe eläinten ampumista samalla lailla arveluttavaksi kuin anthrojen vahingoittamista.
- Pitää klassisesta musiikista, vierailee ajoittain konserteissa ja oopperoissa.
- Omistaa viinikokoelman, jokseenkin laajan sellaisen.
- Omistaa myös parven kanarialintuja, joihin on varsin kiintynyt.
- Puhuu englantia, ranskaa ja italiaa.
