Post by Rat ki Rani on Aug 21, 2012 17:34:11 GMT 3
"Joka ei ole kotka, sen ei pidä asettua kuilujen ylle."
Nimi: käyttää nimeä Janek Matthew Keogh, oikea nimi Nathan Joshua Sterling
Kutsumanimi: Matt, Matt Keogh, Cutter, Cutter Keogh; Josh, Josh Sterling, konstaapeli Sterling
Lempinimet: Matty, Snake, Striker Snake
Ikä: 25
Sukupuoli: mies
Laji: oselotti-kissa (bombay)
Perhe: äiti María Guerréra Sterling, isä Daniel Alexander Sterling, lemmikkikissa Lady Bast
Kansallisuus: USA:n
Ammatti: virallisesti lukkoseppä, epävirallisesti alamaailman palkkasotilas, murtovaras ja pienimuotoinen diileri; tosiasiassa solutustehtävissä oleva poliisi tehtävänään hankkia todisteet Strelnikovien mafiaa vastaan ja kerätä tietoja korruptoituneista poliiseista
Ulkonäkö
Silmät: keltaiset
Hiukset: mustat
Turkki: musta-kellanruskea-valkoinen, oselottilaikut
Pituus: 175 cm
Paino: ~60 kg (hoikka)
Matt on mies, joka ei koskaan vaikuta täysin rentoutuvan. Hänen silmissään on aina hitusen verhottu katse, joka kielii siitä ettei hän koskaan, kenellekään paljasta aivan kaikkea itsestään. Hän vaikuttaa aina hiukan varautuneelta, kuin ei koskaan täysin luottaisi kehenkään, mikä itse asiassa onkin totta. Mies itse sanoo tämän johtuvan yksinkertaisesti siitä, että hänet on petetty liian monesti, mikä itse asiassa on myöskin totta, vaikka todellinen syy salailuun löytyykin miehen ammatista. Hän on alituiseen valppaana, ja näyttää jopa levätessään valmiilta hyppäämään oitis räjähtävään toimintaan, minkä vuoksi jotkut väittävät hänen nukkuvan toinen silmä auki. Se ei tietenkään ole totta, mutta koskapa huhut olisivat totuudesta välittäneet?
Mies on sekä ulkomuodoltaan että liikkeiltään varsin kissamainen otus, mikä tietysti sopiikin kun ottaa huomioon sen tosiseikan, että hän on lajiltaan sekoitus kahta eri kissaeläintä. Kissojen tavanomaiseen tapaan hän on pätevä hiipimään äänettömästi pimeässä, mutta miehen luonnostaan hyvän hämäränäön on kuitenkin pilannut huumeidenkäyttö, jonka vuoksi kissamaisten silmien pupillit ovat pysyvästi supistuneet kirkkaan päivänvalon asentoon estäen täten riittävän valonsaannin verkkokalvolle hämärässä valaistuksessa. Kasvojen viiksi- ja tuntokarvat kuitenkin yleensä estävät sen, ettei hän suorastaan iske päätään pimeässä, vaikkei mitään näekään.
Mattin ruumis on hoikka ja notkea, kuin tehty kiipeämiseen haastavissa olosuhteissa, ja koko komeus päättyy pitkään häntään, joka vain helpottaa tasapainon pitämistä hänen keikkuessaan maan ja taivaan välillä. Paksut, kiiltävät, kihartuvat mustat hiukset valuvat hartioille ja selkään, mutta ne on useimmiten sitaistu poninhännälle pois tieltä. Pää on pyöreä, silmät keltaiset ja vinot, pupillit kissamaiset viirut. Korvat ovat kolmiomaiset, joskin kärjistään pyöristyneet, ja niissä on lukuisia lovia muistona menneistä tappeluista. Jos miehellä muita arpia onkin, ne ovat piilossa tiiviin turkin alla. Vasemmassa olkavarressaan hän kantaa kuitenkin kookasta, hyökkäävää kobraa esittävää tatuointia, ja oikeassa olkavarressa Navy SEALS-tatuointia kielimässä menneisyydestä laivaston palveluksessa.
Väritykseltään kissan voisi sanoa olevan jopa siamilaisen naamiokuvioinnin kaltainen, ellei hänen turkkinsa olisi naamion alle jäävältä osaltaan muuta karvaa vaaleampi. Turkin pääväri on nimittäin kiiltävän musta, mutta vatsapuolelta, sääristä, kyynärvarsista, kasvoista ja hännästä oselotin tyypillinen kellanruskea ja valkoinen pilkottavat läpi. Turkkia peittää kauttaaltaan myöskin oselotin laikukas kuviointi, jonka tosin erottaa mustasta karvasta vain sopivassa valaistuksessa, sillä laikut heijastavat valoa hieman muuta turkkia himmeämmin. Kasvojen viiksi- ja tuntokarvat ovat valkoiset, samoin silmiä ympäröivät kuviot, jotka saavat miehen katseen näyttämään varsin intensiiviseltä. Kämmenten ja jalanpohjien anturat sekä kissamaisesti sisään vedettävät kynnet ovat mustat.
Vaatetuksessaan Matt suosii hillittyjä, yksivärisiä kuoseja, joskin hänen päällään saattaa nähdä myös kirkkaamman punaista. Paitojen ja kotioloissa pidettävien vaatteiden osalta räikeämmätkin asusteet käyvät. Yleensä hänen päällään näkee mustan nahkatakin tai vaihtoehtoisesti moottoripyörähaalarin, jonka alla on sitten kulloiseenkiin säätilaan soveltuva vaatevalikoima. Lienee kuitenkin erityisesti syytä mainita, että hänellä on aina kodin ulkopuolella liikuttaessa käsissään hansikkaat, joiden materiaali kylläkin vaihtelee lämpötilan mukaan, sillä hän ei halua jättää sormenjälkiään poliisin löydettäväksi. Lisäksi hän kantaa aina luotiliiviä piilossa paitansa alla, jopa nukkuessaan.
Luonne
Me olemme extreme-ihmisiä. Tanssimme kuilun reunalla kuolema kintereillämme, ja tämä on meidän pelimme.
Pohjimmiltaan Matt on varsin tavanomainen nuori mies, joka pitää naisista, urheilusta, jännityksestä ja kovasta vauhdista. Kuitenkin siinä, missä nuoret miehet normaalisti hankkivat jännityksensä satunnaisella kaahailulla ja elokuvissa käynnillä, elää Matt tuota elokuvien vaarantäyteistä elämää itse. Tosin hän myös katsoo mielellään toimintaelokuvia, mutta jännityksen saamiseksi hänen ei sitä tarvitsisi tehdä. Elämä rikollisjärjestöjen valtaamilla kaduilla ja tehtävä poliisina mafiaan soluttautumisesta pitävät kyllä huolen siitä, ettei jännityksestä, vaaroista ja toiminnasta ole puutetta.
Hän haaveilee vakiintumisesta, naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta jonkun mukavan tytön kanssa ja asettumisesta johonkin rauhalliseen pikkukaupunkiin, mutta tietää että rauhallisen, turvallisen elämän aika ei ole vielä, sikäli kuin se koittaa koskaan, sillä mies on pistänyt elämänsä likoon työnsä vuoksi, ja on valmis viemään tehtävänsä loppuun asti. Tai oikeastaan kyseessä on jo enemmän pakkomielle kuin työ, sillä hän olisi voinut jo moneen kertaan luopua tehtävästään eikä kukaan olisi huomannut mitään, mutta hän jatkaa, koska on ottanut Strelnikovien pyydystämisen elämäntehtäväkseen.
Ulkopuolisen silmin Matt on peruspositiivinen, ensivaikutelmaltaan varautunut mutta siitä huolimatta helposti innostuva ja jopa uhkarohkea mies, huoleton tyyppi joka ei kanna kaunaa eikä murehdi huomista vaan ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Tai sitten hän on itsevarma, kovanaamainen ammattimies, joka puskee vaikka läpi harmaan kiven eikä vaikuta pelkäävän mitään eikä ketään, eikä ottavan mitään vakavasti. Matt vetää aina jotakin roolia, ja hänellä on yksinkertaisesti kadehdittava pokerinaama. Totuus on jostain näiden kahden roolin välistä: tai pitäisi ehkä sanoa, että todellinen Josh on jostain näiden kahden roolin välistä - todellinen Matt, peiterooli, loikkii roolista toiseen.
Sillä kissa elää kaksoiselämää: tai voisi sanoa jopa kolmoiselämää. Yhtäältä on iloinen lukkoseppä Matt, lainkuuliainen kansalainen joka ei uneksisikaan suuremmasta rikoksesta kuin ylinopeutta ajaminen ja joka järkyttyy tavattomasti kuullessaan jonkun kuolleen. Toisaalta on kovanaamainen rikollinen Cutter, alamaailman palkkasotilas joka epäröimättä vetää liipaisimesta ja murtautuu kassakaappeihin. Ja sitten on Josh, vimmainen nuori poliisi joka antautuu elämään täysillä niin hyvässä kuin pahassa, mutta joka ei koskaan anna periksi - eikä anteeksi. Ikinä.
Silkalla päättäväisyydellä Matt on puskenut elämässään tähän asti, ja silkalla päättäväisyydellä hän jatkaa kohti tavoitettaan, vaati se sitten mitä tahansa. Toistaiseksi se on vaatinut vanhempien järkyttämistä, kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, huumeriippuvuutta, vankilatuomiota, lukuisia aseellisia yhteenottoja milloin minkäkin tahon kanssa ja täysin kunniallisten ihmisten omaisuuden ryöstämistä, mutta mikään uhraus ei ole liian kallis, kun palkinto on kyllin suuri... rikolliseksi ryhtyminen on hinta, jonka voi riemumielin maksaa, jos sillä saa mafiajohtajat hankittua tuomiolle. Tai niin hän ainakin vakuuttaa itselleen aina silloin, kun itsesyytökset ottavat vallan.
Menneisyys
Elipä kerran Yhdysvaltain eteläosissa, jossain pikkukaupungissa Meksikon rajan tuntumassa, amerikkalainen mies nimeltä Daniel Sterling. Hän tapasi meksikolaisen naisen Marían, he rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat kaksospojat, joiden nimeksi annettiin Patrick Alexander ja Nathan Joshua. Perhe eleli onnellisena omaa elämäänsä, pojat kasvoivat ja leikkivät yhdessä, tutustuivat sitten naapurissa elävien Keoghien samanikäiseen Matthew-poikaan ja ystävystyivät tämän kanssa. Heistä tuli niin erottamattomat, että kolmikkoa alettiin kutsua Kolmeksi muskettisoturiksi.
Meksikon rajaseutu on kuitenkin huumerkartellien tyyssijaa. Lapset oppivat nopeasti kuulemaan laukaustenvaihtoa ja hakeutumaan suojaan luotien alkaessa lennellä. Poikien ollessa 15-vuotiaita kävi kuitenkin niin että he, ollessaan ratsastelemassa pitkin maaseutua, osuivat keskelle aseellista yhteenottoa ylittäessään erästä jokea. Josh, joka kulki ensimmäisenä, ehti suojaan. Kääntyessään katsomaan toisten perään hän ehti nähdä vain, kuinka sekä hänen veljensä että paras ystävänsä putosivat hevostensa selästä ja huuhtoutuivat joen mukana jonnekin kauas.
Josh oli shokissa mutta tiesi, ettei voinut lähteä liikkeelle ellei halunnut luotia nahkaansa. Niinpä hän pysyi aloillaan, kunnes ampuminen loppui ja riitaantuneet osapuolet poistuneet paikalta. Sitten hän nousi taas hevosensa selkään ja kiiruhti kotiin kertomaan mitä oli tapahtunut. Perhe oli luonnollisestikin varsin järkyttynyt. Poliisille ilmoitettiin, mutta Josh ei ollut nähnyt ampujia, ja vaikka olisikin hän oli elänyt rajaseudulla riittävän kauan tietääkseen, että oli asioita joista ei kannattanut juoruta.
Ruumiita ei etsinnöistä huolimatta koskaan löydetty, joten Sterlingit pitivät Patille vain symboliset hautajaiset. Keogheja koko jupakka ei liikuttanut pennin vertaa, sillä he eivät olleet koskaan välittäneet pojastaan ja uskoivat vakaasti, että Matt oli yksinkertaisesti karannut. Tämä naapurien suhtautuminen oli Joshille vähintään yhtä suuri shokki kuin varsinainen veljen ja ystävän kuolema, mutta siitä hän ei kertonut kenellekään.
Tämän kokemuksen jälkeen Sterlingit eivät enää kyenneet jäämään asumaan vanhoille kotikulmilleen, vaan he muuttivat Keskilänteen, missä alkoivat pyörittää karjatilaa. Elämä näytti asettuvan taas uomiinsa, mutta perhesuhteet olivat peruuttamattomasti kiristyneet. Daniel oli aina suosinut Patia, mutta veljesten hyvien välien vuoksi ei tämä ollut koskaan haitannut. Nyt Patrick oli kuitenkin kuollut, eikä vähättelystä tullut loppua. Josh sai kuulla kunniansa harva se päivä. Hän ei koskaan tehnyt mitään oikein tai tarpeeksi hyvin. Isä jopa syytti häntä toisen poikansa kuolemasta. Äidin kanssa oli helpompaa, mutta siitä huolimatta ei liene yllätys, että Josh sai tarpeekseen.
Huumekartelleja kohtaan tuntemansa vihan vuoksi Josh hakeutui poliisikouluun, mutta ei kertonut siitä vanhemmilleen, koska tiesi kuinka isä siihen reagoisi. Hänet hyväksyttiin, mutta hän ei edelleenkään kertonut vanhemmilleen mitään. Hän yksinkertaisesti pakkasi tavaransa ja lähti. Eräänä kauniina aamuna vanhemmat vain huomasivat jäljelle jääneen poikansakin kadonneen, eikä kukaan tiennyt mitä tälle oli tapahtunut. Kului pitkään, ennen kuin he kuulivat hänestä uudestaan, ja silloinkin uutiset olivat huonoja.
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Josh siis pääsi poliisikouluun ja pärjäsikin siellä varsin mukavasti. Sitten hän sai kuulla, että opiskelijoiden riveistä etsittiin vapaaehtoista pitkäkestoiseen solutustehtävään. Tavoitteena oli soluttautua Amsfordin kaupungissa päämajaansa pitävään Strelnikovien mafiaan, ja työn suorittajan tuli olla joku sellainen, jota ei vielä tunnettu kaduilla, jotta onnistumisen mahdollisuuksia olisi ollut.
Tai se oli virallinen selitys. Tosiasiassa operaation päällikkö oli mafian lahjoma. Ja koska hän tiesi, että moinen hanke joka tapauksessa järjestettäisiin, päätti hän hoitaa tehtävän niin, että se varmuudella epäonnistuisi. Epäonnistuminen ei kuitenkaan saanut näyttää tarkoitukselliselta. Solutuksessa aiottiin käyttää kokenutta miestä, mutta koska kokeneen miehen paljastuminen heti alkutekijöissään näyttäisi puhtaasti siltä, että jossakin oli vuoto, ei sitä voinut hyväksyä. Niinpä tehtävään oli valittava joku hyväuskoinen nuori hölmö, joka tyrisi hankkeen väistämättä, tai ainakin näyttäisi itse tyrineen sen.
Ongelmana oli vain se, että muut oli saatava kannattamaan näkemystä. Niinpä mies käytti kaiken retoriikkansa ja suostuttelutaitonsa ja saikin lopulta muut operaation valmistajat uskomaan, että näin riskialttiiseen hankkeeseen ei voinut valita ketään, joka saatettiin tietää poliisiksi. Tieto tunnetusti kulki rikollispiireissä tehokkaasti, ja operaation oli tarkoitus kestää mahdollisesti vuosikausia. Riski siihen, että joku tunnistaisi jostain toisestakin kaupungista tulleen soluttautujamiehen, joka oli jossain aiemmassa peiteoperaatiossa ollessaan saanut jonkun ansaan, oli siis varsin suuri. Sitä paitsi oli helpompaa soluttautua rikollisjärjestöön, ellei ollut vielä oppinut poliisin elkeitä. Tai siitä tämä lahjottu poliisimies sai sinnikkäällä ympäripuhumisella toiset vakuuttuneiksi.
Josh ei kuitenkaan tiennyt tätä, vaan uskoi virallista selitystä, eihän hän tiennyt peiteoperaatioiden maailmasta mitään. Sen hän tiesi, että tehtävä oli vaarallinen, mutta sitä huolimatta hän hakeutui siihen ilomielin ja myös valittiin. Lahjottu operaatiopäällikkö onnitteli itseään löydettyään tehtävään täydellisen höynäytettävän. Toisin kuin hän luuli, ei nuorukainen kuitenkaan ollutkaan elänyt koko ikäänsä ranchilla keskellä ei mitään, vaan tämä oli varttunut huumekartellien varjossa ja tiesi yhtä ja toista likaisen pelin säännöistä ja eloonjäämisestä, vaikka ei peiteoperaatioita tuntenutkaan. Ilman veljensä kuolemaa olisi Josh saattanut itsekin liittyä kartellien kelkkaan. Lisäksi hän oli jo vuosia tottunut peittämään todelliset tunteensa niillä, joita ympäristö häneltä odotti. Joten kun operaatiopäällikkö halusi nähdä yli-innokkaan cowboyn, juuri sen hän näki.
Nuorukainen alistettiin lukuisille psykologisille testeille, joiden todellista tulosta operaatiopäällikkö ei koskaan tarkistanut vaan korvasi paperit väärennetyillä halutun vaikutelman aikaansaamiseksi. Lisäksi Josh passitettiin perustelliselle valmennusjaksolle. Näiden tarkoituksena oli vakuuttaa operaation muut valmistelijat siitä, että homma oli hanskassa. Loppujen lopuksihan Joshin oli tarkoitus vain esittää entistä jenginuorta, joka tahtoi siirtyä elämässään eteenpäin, ja päästä riittävän lähelle mafiajohtajia kuuntelumikrofonien asentamiseksi. Siihen pidettiin näitä valmisteluja riittävinä. Varsinainen todisteiden hankinta oli tarkoitus jättää kuuntelun tehtäväksi.
Kaikki valmisteltiin. Josh tutustui tulevaan esimieheensä, joka opasti häntä tehtävässä ja sen suorittamisessa. Väärä henkilöllisyys rakennettiin ja paperit toimitettiin tulevalle soluttautujalle. Kaikessa hiljaisuudessa operaatiopäällikkö toimitti eteenpäin tiedot operaatiosta, soluttautujasta ja tämän tulevasta peitehenkilöllisyydestä - kaiken paitsi kuvan, koska sillä ei olisi ollut asiassa mitään lisäarvoa, olihan henkilöllisyys muutenkin tiedossa ja henkilö tunnistettavissa niiden tietojen perusteella. Jos kokematon soluttautuja ei itse tyrisi operaatiota, nämä tiedot hoitaisivat asian hänen puolestaan.
Tehtävän oli tarkoitus alkaa, kun Josh valmistuisi. Kissa odotti jo malttamattomana pääsevänsä paiskimaan töitä, kun hän sattumalta ja täysin yllättäen saikin selville, että oli marssimassa suoraan ansaan. Tai oikeastaan kyseessä oli enemmän aavistus kuin varma tieto. Hän oli ollut kaivamassa poliisiaseman arkistoja iltamyöhällä saadakseen tietoa juuri niistä jengeistä, joihin hänen oli peitehenkilöllisyydessään sanottu kuuluneen. Kaikki luulivat hänen lähteneen kotiin jo ajat sitten, kun hän käveli pitkin yöksi hiljentyneitä käytäviä etsimässä operaatiopäällikköä kysyäkseen tältä paria asiaa. Miestä ei kuitenkaan löytynyt toimistostaan, mikä oli merkillistä, koska siellä kuitenkin paloi valo. Niinpä Josh katseli hieman ympärilleen, kun hänen silmiinsä osui miehen pöydältä kaksi kopiota operaation erittäin salaiseksi leimatuista kansioista. Lisäksi kansioita oltiin selvästi sovittamassa kirjekuoriin. Se ei näyttänyt oikein asianmukaiselta, ja jokin rajaseudulla hankittu vaisto sai kissan epäilemään, että kaikki ei ollut aivan niin kuin piti. Niinpä hän paineli matkoihinsa kiieren vilkkaa ennen kuin hänet huomattaisiin, ja päätti sitten tulla esittämään kysymyksensä seuraavana aamuna kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Josh harkitsi ilmoittavansa asiasta eteenpäin, mutta totesi sitten, että syyllinen istui liian korkealla pallilla jotta hänen ilmoitustaan olisi otettu vakavasti. Toisaalta hän olisi voinut luopua tehtävästään, mutta olisi ollut myös liian vaikea selittää miksi hän yhtäkkiä muutti mieltään kaikkien esivalmistelujen ollessa jo mallillaan - eikä hän edes halunnut peruuttaa operaatiota, koska kaikki huumekartelleja kohtaan koettu viha ja isää kohtaan tunnettu kauna oli jo kiinnittynyt Strelnikovien mafiaan. Oli siis vain yksi vaihtoehto. Tätä peliä saattoi pelata useampikin. Hän oli jäänyt yksin, mutta vielä häntä ei ollut lyöty.
Nuori poliisinalku ei kertonut kenellekään tiedoistaan tai uusista valmisteluistaan. Hän aikoi yhä suorittaa tehtävänsä, mutta taustatukeen ei saattanut luottaa. Peitehenkilöllisyyskin oli kelvoton, koska se oli paljastettu. Hänen oli siis luotava uusi, ja luotava se kokonaan itse, koska vuodolle ei saanut antaa mahdollisuutta. Hän sai hankituksi itselleen paperit, jotka todistivat hänen olevan Matthew Keogh, ammuskelussa kuollut mutta vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi virallisten tietokantojen mukaan edelleen elävä vanha ystävä. Saatuaan virkamerkkinsä hän, saadakseen petolliset esimiehet pois jäljiltään, lavasti oman kuolemansa ja painui maan alle. Siinä vaiheessa vanhemmat kuulivat hänestä: saadessaan tiedon toisenkin poikansa kuolemasta. Se oli heille shokki. Joshille sivuseikka.
Miehen suunnitelma oli yksinkertainen mutta tehokas. Hänen oli luotava vakuuttava peitehenkilöllisyys, jolla voisi soluttautua mafiaan. Mutta ainoa tapa jolla saattoi luoda vakuuttavan henkilöllisyyden ilman taustatukea oli elää se. Rikollisjärjestöön soluttautuminen vaati rikosrekisterin: niinpä hänen oli ryhdyttävä rikolliseksi. Hänen oli käytettävä jokainen mahdollinen tilaisuus saada henkilöllisyytensä uskottavammaksi ja pätevämmäksi. Ajatus oli looginen ja tarkoituksen pyhittäessä keinot jopa hyväksyttävissä, vaikka se sotikin hänen poliisinvalaansa vastaan.
Niin Josh, josta oli nyt tullut Matt, alkoi hitaasti mutta varmasti rakentaa uutta identiteettiään. Ilman teknologian ihmeitä oli operaatioon pakko varata aikaa, mutta juuri aikaa ja kärsivällisyyttä hänellä oli. Kiirehtiminen olisi vain vaaraksi. Hän liittyi laivastoon ja hakeutui sen erikoisjoukkoihin. Samanaikaisesti hän alkoi hieroa huumekauppoja ja solmia kontakteja rikollisiin. Mattista tuli Navy SEAL, mutta hän ei ehtinyt toimia siinä asemassa kovinkaan kauaa, kun jäi kiinni sivubisneksistään ja erotettiin. Se oli tosin ollut tarkoituskin, mutta sitähän eivät toiset tienneet. Hän hankkiutui hankaluuksiin virkavallan kanssa yhdä uudestaan hioen taitojaan, sai jopa vankilatuomion ja istui sen, kunnes tunsi olevansa valmis aloittamaan varsinaisen tehtävänsä.
Josh tiesi, että rikottuaan poliisinvalansa näin räikeästi hänen uskottavuusarvonsa oikeusistuimessa olisi pyöreä nolla. Niinpä hänen olisi hankittava niin vedenpitävät todisteet Strelnikovien mafiaa vastaan, ettei niitä voisi kieroinkaan lakimies kumota. Samalla hän päätti, korruptoituneiden poliisien takia kokemiensa ongelmien vuoksi, kerätä tietoja niin monista likaisista kytistä kuin mahdollista. Ennen kaikkea hän päätti, ettei luottaisi kehenkään jota ei ollut erityisesti todistettu luotettavaksi. Nämä kolme johtotähteä mielessään hän on nyt hakeutunut Amsfordiin suorittaakseen tehtävänsä sen rikollisessa maailmassa.
Muuta
Nimi: käyttää nimeä Janek Matthew Keogh, oikea nimi Nathan Joshua Sterling
Kutsumanimi: Matt, Matt Keogh, Cutter, Cutter Keogh; Josh, Josh Sterling, konstaapeli Sterling
Lempinimet: Matty, Snake, Striker Snake
Ikä: 25
Sukupuoli: mies
Laji: oselotti-kissa (bombay)
Perhe: äiti María Guerréra Sterling, isä Daniel Alexander Sterling, lemmikkikissa Lady Bast
Kansallisuus: USA:n
Ammatti: virallisesti lukkoseppä, epävirallisesti alamaailman palkkasotilas, murtovaras ja pienimuotoinen diileri; tosiasiassa solutustehtävissä oleva poliisi tehtävänään hankkia todisteet Strelnikovien mafiaa vastaan ja kerätä tietoja korruptoituneista poliiseista
Ulkonäkö
Silmät: keltaiset
Hiukset: mustat
Turkki: musta-kellanruskea-valkoinen, oselottilaikut
Pituus: 175 cm
Paino: ~60 kg (hoikka)
Matt on mies, joka ei koskaan vaikuta täysin rentoutuvan. Hänen silmissään on aina hitusen verhottu katse, joka kielii siitä ettei hän koskaan, kenellekään paljasta aivan kaikkea itsestään. Hän vaikuttaa aina hiukan varautuneelta, kuin ei koskaan täysin luottaisi kehenkään, mikä itse asiassa onkin totta. Mies itse sanoo tämän johtuvan yksinkertaisesti siitä, että hänet on petetty liian monesti, mikä itse asiassa on myöskin totta, vaikka todellinen syy salailuun löytyykin miehen ammatista. Hän on alituiseen valppaana, ja näyttää jopa levätessään valmiilta hyppäämään oitis räjähtävään toimintaan, minkä vuoksi jotkut väittävät hänen nukkuvan toinen silmä auki. Se ei tietenkään ole totta, mutta koskapa huhut olisivat totuudesta välittäneet?
Mies on sekä ulkomuodoltaan että liikkeiltään varsin kissamainen otus, mikä tietysti sopiikin kun ottaa huomioon sen tosiseikan, että hän on lajiltaan sekoitus kahta eri kissaeläintä. Kissojen tavanomaiseen tapaan hän on pätevä hiipimään äänettömästi pimeässä, mutta miehen luonnostaan hyvän hämäränäön on kuitenkin pilannut huumeidenkäyttö, jonka vuoksi kissamaisten silmien pupillit ovat pysyvästi supistuneet kirkkaan päivänvalon asentoon estäen täten riittävän valonsaannin verkkokalvolle hämärässä valaistuksessa. Kasvojen viiksi- ja tuntokarvat kuitenkin yleensä estävät sen, ettei hän suorastaan iske päätään pimeässä, vaikkei mitään näekään.
Mattin ruumis on hoikka ja notkea, kuin tehty kiipeämiseen haastavissa olosuhteissa, ja koko komeus päättyy pitkään häntään, joka vain helpottaa tasapainon pitämistä hänen keikkuessaan maan ja taivaan välillä. Paksut, kiiltävät, kihartuvat mustat hiukset valuvat hartioille ja selkään, mutta ne on useimmiten sitaistu poninhännälle pois tieltä. Pää on pyöreä, silmät keltaiset ja vinot, pupillit kissamaiset viirut. Korvat ovat kolmiomaiset, joskin kärjistään pyöristyneet, ja niissä on lukuisia lovia muistona menneistä tappeluista. Jos miehellä muita arpia onkin, ne ovat piilossa tiiviin turkin alla. Vasemmassa olkavarressaan hän kantaa kuitenkin kookasta, hyökkäävää kobraa esittävää tatuointia, ja oikeassa olkavarressa Navy SEALS-tatuointia kielimässä menneisyydestä laivaston palveluksessa.
Väritykseltään kissan voisi sanoa olevan jopa siamilaisen naamiokuvioinnin kaltainen, ellei hänen turkkinsa olisi naamion alle jäävältä osaltaan muuta karvaa vaaleampi. Turkin pääväri on nimittäin kiiltävän musta, mutta vatsapuolelta, sääristä, kyynärvarsista, kasvoista ja hännästä oselotin tyypillinen kellanruskea ja valkoinen pilkottavat läpi. Turkkia peittää kauttaaltaan myöskin oselotin laikukas kuviointi, jonka tosin erottaa mustasta karvasta vain sopivassa valaistuksessa, sillä laikut heijastavat valoa hieman muuta turkkia himmeämmin. Kasvojen viiksi- ja tuntokarvat ovat valkoiset, samoin silmiä ympäröivät kuviot, jotka saavat miehen katseen näyttämään varsin intensiiviseltä. Kämmenten ja jalanpohjien anturat sekä kissamaisesti sisään vedettävät kynnet ovat mustat.
Vaatetuksessaan Matt suosii hillittyjä, yksivärisiä kuoseja, joskin hänen päällään saattaa nähdä myös kirkkaamman punaista. Paitojen ja kotioloissa pidettävien vaatteiden osalta räikeämmätkin asusteet käyvät. Yleensä hänen päällään näkee mustan nahkatakin tai vaihtoehtoisesti moottoripyörähaalarin, jonka alla on sitten kulloiseenkiin säätilaan soveltuva vaatevalikoima. Lienee kuitenkin erityisesti syytä mainita, että hänellä on aina kodin ulkopuolella liikuttaessa käsissään hansikkaat, joiden materiaali kylläkin vaihtelee lämpötilan mukaan, sillä hän ei halua jättää sormenjälkiään poliisin löydettäväksi. Lisäksi hän kantaa aina luotiliiviä piilossa paitansa alla, jopa nukkuessaan.
Luonne
Me olemme extreme-ihmisiä. Tanssimme kuilun reunalla kuolema kintereillämme, ja tämä on meidän pelimme.
Pohjimmiltaan Matt on varsin tavanomainen nuori mies, joka pitää naisista, urheilusta, jännityksestä ja kovasta vauhdista. Kuitenkin siinä, missä nuoret miehet normaalisti hankkivat jännityksensä satunnaisella kaahailulla ja elokuvissa käynnillä, elää Matt tuota elokuvien vaarantäyteistä elämää itse. Tosin hän myös katsoo mielellään toimintaelokuvia, mutta jännityksen saamiseksi hänen ei sitä tarvitsisi tehdä. Elämä rikollisjärjestöjen valtaamilla kaduilla ja tehtävä poliisina mafiaan soluttautumisesta pitävät kyllä huolen siitä, ettei jännityksestä, vaaroista ja toiminnasta ole puutetta.
Hän haaveilee vakiintumisesta, naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta jonkun mukavan tytön kanssa ja asettumisesta johonkin rauhalliseen pikkukaupunkiin, mutta tietää että rauhallisen, turvallisen elämän aika ei ole vielä, sikäli kuin se koittaa koskaan, sillä mies on pistänyt elämänsä likoon työnsä vuoksi, ja on valmis viemään tehtävänsä loppuun asti. Tai oikeastaan kyseessä on jo enemmän pakkomielle kuin työ, sillä hän olisi voinut jo moneen kertaan luopua tehtävästään eikä kukaan olisi huomannut mitään, mutta hän jatkaa, koska on ottanut Strelnikovien pyydystämisen elämäntehtäväkseen.
Ulkopuolisen silmin Matt on peruspositiivinen, ensivaikutelmaltaan varautunut mutta siitä huolimatta helposti innostuva ja jopa uhkarohkea mies, huoleton tyyppi joka ei kanna kaunaa eikä murehdi huomista vaan ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Tai sitten hän on itsevarma, kovanaamainen ammattimies, joka puskee vaikka läpi harmaan kiven eikä vaikuta pelkäävän mitään eikä ketään, eikä ottavan mitään vakavasti. Matt vetää aina jotakin roolia, ja hänellä on yksinkertaisesti kadehdittava pokerinaama. Totuus on jostain näiden kahden roolin välistä: tai pitäisi ehkä sanoa, että todellinen Josh on jostain näiden kahden roolin välistä - todellinen Matt, peiterooli, loikkii roolista toiseen.
Sillä kissa elää kaksoiselämää: tai voisi sanoa jopa kolmoiselämää. Yhtäältä on iloinen lukkoseppä Matt, lainkuuliainen kansalainen joka ei uneksisikaan suuremmasta rikoksesta kuin ylinopeutta ajaminen ja joka järkyttyy tavattomasti kuullessaan jonkun kuolleen. Toisaalta on kovanaamainen rikollinen Cutter, alamaailman palkkasotilas joka epäröimättä vetää liipaisimesta ja murtautuu kassakaappeihin. Ja sitten on Josh, vimmainen nuori poliisi joka antautuu elämään täysillä niin hyvässä kuin pahassa, mutta joka ei koskaan anna periksi - eikä anteeksi. Ikinä.
Silkalla päättäväisyydellä Matt on puskenut elämässään tähän asti, ja silkalla päättäväisyydellä hän jatkaa kohti tavoitettaan, vaati se sitten mitä tahansa. Toistaiseksi se on vaatinut vanhempien järkyttämistä, kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, huumeriippuvuutta, vankilatuomiota, lukuisia aseellisia yhteenottoja milloin minkäkin tahon kanssa ja täysin kunniallisten ihmisten omaisuuden ryöstämistä, mutta mikään uhraus ei ole liian kallis, kun palkinto on kyllin suuri... rikolliseksi ryhtyminen on hinta, jonka voi riemumielin maksaa, jos sillä saa mafiajohtajat hankittua tuomiolle. Tai niin hän ainakin vakuuttaa itselleen aina silloin, kun itsesyytökset ottavat vallan.
Menneisyys
Elipä kerran Yhdysvaltain eteläosissa, jossain pikkukaupungissa Meksikon rajan tuntumassa, amerikkalainen mies nimeltä Daniel Sterling. Hän tapasi meksikolaisen naisen Marían, he rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat kaksospojat, joiden nimeksi annettiin Patrick Alexander ja Nathan Joshua. Perhe eleli onnellisena omaa elämäänsä, pojat kasvoivat ja leikkivät yhdessä, tutustuivat sitten naapurissa elävien Keoghien samanikäiseen Matthew-poikaan ja ystävystyivät tämän kanssa. Heistä tuli niin erottamattomat, että kolmikkoa alettiin kutsua Kolmeksi muskettisoturiksi.
Meksikon rajaseutu on kuitenkin huumerkartellien tyyssijaa. Lapset oppivat nopeasti kuulemaan laukaustenvaihtoa ja hakeutumaan suojaan luotien alkaessa lennellä. Poikien ollessa 15-vuotiaita kävi kuitenkin niin että he, ollessaan ratsastelemassa pitkin maaseutua, osuivat keskelle aseellista yhteenottoa ylittäessään erästä jokea. Josh, joka kulki ensimmäisenä, ehti suojaan. Kääntyessään katsomaan toisten perään hän ehti nähdä vain, kuinka sekä hänen veljensä että paras ystävänsä putosivat hevostensa selästä ja huuhtoutuivat joen mukana jonnekin kauas.
Josh oli shokissa mutta tiesi, ettei voinut lähteä liikkeelle ellei halunnut luotia nahkaansa. Niinpä hän pysyi aloillaan, kunnes ampuminen loppui ja riitaantuneet osapuolet poistuneet paikalta. Sitten hän nousi taas hevosensa selkään ja kiiruhti kotiin kertomaan mitä oli tapahtunut. Perhe oli luonnollisestikin varsin järkyttynyt. Poliisille ilmoitettiin, mutta Josh ei ollut nähnyt ampujia, ja vaikka olisikin hän oli elänyt rajaseudulla riittävän kauan tietääkseen, että oli asioita joista ei kannattanut juoruta.
Ruumiita ei etsinnöistä huolimatta koskaan löydetty, joten Sterlingit pitivät Patille vain symboliset hautajaiset. Keogheja koko jupakka ei liikuttanut pennin vertaa, sillä he eivät olleet koskaan välittäneet pojastaan ja uskoivat vakaasti, että Matt oli yksinkertaisesti karannut. Tämä naapurien suhtautuminen oli Joshille vähintään yhtä suuri shokki kuin varsinainen veljen ja ystävän kuolema, mutta siitä hän ei kertonut kenellekään.
Tämän kokemuksen jälkeen Sterlingit eivät enää kyenneet jäämään asumaan vanhoille kotikulmilleen, vaan he muuttivat Keskilänteen, missä alkoivat pyörittää karjatilaa. Elämä näytti asettuvan taas uomiinsa, mutta perhesuhteet olivat peruuttamattomasti kiristyneet. Daniel oli aina suosinut Patia, mutta veljesten hyvien välien vuoksi ei tämä ollut koskaan haitannut. Nyt Patrick oli kuitenkin kuollut, eikä vähättelystä tullut loppua. Josh sai kuulla kunniansa harva se päivä. Hän ei koskaan tehnyt mitään oikein tai tarpeeksi hyvin. Isä jopa syytti häntä toisen poikansa kuolemasta. Äidin kanssa oli helpompaa, mutta siitä huolimatta ei liene yllätys, että Josh sai tarpeekseen.
Huumekartelleja kohtaan tuntemansa vihan vuoksi Josh hakeutui poliisikouluun, mutta ei kertonut siitä vanhemmilleen, koska tiesi kuinka isä siihen reagoisi. Hänet hyväksyttiin, mutta hän ei edelleenkään kertonut vanhemmilleen mitään. Hän yksinkertaisesti pakkasi tavaransa ja lähti. Eräänä kauniina aamuna vanhemmat vain huomasivat jäljelle jääneen poikansakin kadonneen, eikä kukaan tiennyt mitä tälle oli tapahtunut. Kului pitkään, ennen kuin he kuulivat hänestä uudestaan, ja silloinkin uutiset olivat huonoja.
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Josh siis pääsi poliisikouluun ja pärjäsikin siellä varsin mukavasti. Sitten hän sai kuulla, että opiskelijoiden riveistä etsittiin vapaaehtoista pitkäkestoiseen solutustehtävään. Tavoitteena oli soluttautua Amsfordin kaupungissa päämajaansa pitävään Strelnikovien mafiaan, ja työn suorittajan tuli olla joku sellainen, jota ei vielä tunnettu kaduilla, jotta onnistumisen mahdollisuuksia olisi ollut.
Tai se oli virallinen selitys. Tosiasiassa operaation päällikkö oli mafian lahjoma. Ja koska hän tiesi, että moinen hanke joka tapauksessa järjestettäisiin, päätti hän hoitaa tehtävän niin, että se varmuudella epäonnistuisi. Epäonnistuminen ei kuitenkaan saanut näyttää tarkoitukselliselta. Solutuksessa aiottiin käyttää kokenutta miestä, mutta koska kokeneen miehen paljastuminen heti alkutekijöissään näyttäisi puhtaasti siltä, että jossakin oli vuoto, ei sitä voinut hyväksyä. Niinpä tehtävään oli valittava joku hyväuskoinen nuori hölmö, joka tyrisi hankkeen väistämättä, tai ainakin näyttäisi itse tyrineen sen.
Ongelmana oli vain se, että muut oli saatava kannattamaan näkemystä. Niinpä mies käytti kaiken retoriikkansa ja suostuttelutaitonsa ja saikin lopulta muut operaation valmistajat uskomaan, että näin riskialttiiseen hankkeeseen ei voinut valita ketään, joka saatettiin tietää poliisiksi. Tieto tunnetusti kulki rikollispiireissä tehokkaasti, ja operaation oli tarkoitus kestää mahdollisesti vuosikausia. Riski siihen, että joku tunnistaisi jostain toisestakin kaupungista tulleen soluttautujamiehen, joka oli jossain aiemmassa peiteoperaatiossa ollessaan saanut jonkun ansaan, oli siis varsin suuri. Sitä paitsi oli helpompaa soluttautua rikollisjärjestöön, ellei ollut vielä oppinut poliisin elkeitä. Tai siitä tämä lahjottu poliisimies sai sinnikkäällä ympäripuhumisella toiset vakuuttuneiksi.
Josh ei kuitenkaan tiennyt tätä, vaan uskoi virallista selitystä, eihän hän tiennyt peiteoperaatioiden maailmasta mitään. Sen hän tiesi, että tehtävä oli vaarallinen, mutta sitä huolimatta hän hakeutui siihen ilomielin ja myös valittiin. Lahjottu operaatiopäällikkö onnitteli itseään löydettyään tehtävään täydellisen höynäytettävän. Toisin kuin hän luuli, ei nuorukainen kuitenkaan ollutkaan elänyt koko ikäänsä ranchilla keskellä ei mitään, vaan tämä oli varttunut huumekartellien varjossa ja tiesi yhtä ja toista likaisen pelin säännöistä ja eloonjäämisestä, vaikka ei peiteoperaatioita tuntenutkaan. Ilman veljensä kuolemaa olisi Josh saattanut itsekin liittyä kartellien kelkkaan. Lisäksi hän oli jo vuosia tottunut peittämään todelliset tunteensa niillä, joita ympäristö häneltä odotti. Joten kun operaatiopäällikkö halusi nähdä yli-innokkaan cowboyn, juuri sen hän näki.
Nuorukainen alistettiin lukuisille psykologisille testeille, joiden todellista tulosta operaatiopäällikkö ei koskaan tarkistanut vaan korvasi paperit väärennetyillä halutun vaikutelman aikaansaamiseksi. Lisäksi Josh passitettiin perustelliselle valmennusjaksolle. Näiden tarkoituksena oli vakuuttaa operaation muut valmistelijat siitä, että homma oli hanskassa. Loppujen lopuksihan Joshin oli tarkoitus vain esittää entistä jenginuorta, joka tahtoi siirtyä elämässään eteenpäin, ja päästä riittävän lähelle mafiajohtajia kuuntelumikrofonien asentamiseksi. Siihen pidettiin näitä valmisteluja riittävinä. Varsinainen todisteiden hankinta oli tarkoitus jättää kuuntelun tehtäväksi.
Kaikki valmisteltiin. Josh tutustui tulevaan esimieheensä, joka opasti häntä tehtävässä ja sen suorittamisessa. Väärä henkilöllisyys rakennettiin ja paperit toimitettiin tulevalle soluttautujalle. Kaikessa hiljaisuudessa operaatiopäällikkö toimitti eteenpäin tiedot operaatiosta, soluttautujasta ja tämän tulevasta peitehenkilöllisyydestä - kaiken paitsi kuvan, koska sillä ei olisi ollut asiassa mitään lisäarvoa, olihan henkilöllisyys muutenkin tiedossa ja henkilö tunnistettavissa niiden tietojen perusteella. Jos kokematon soluttautuja ei itse tyrisi operaatiota, nämä tiedot hoitaisivat asian hänen puolestaan.
Tehtävän oli tarkoitus alkaa, kun Josh valmistuisi. Kissa odotti jo malttamattomana pääsevänsä paiskimaan töitä, kun hän sattumalta ja täysin yllättäen saikin selville, että oli marssimassa suoraan ansaan. Tai oikeastaan kyseessä oli enemmän aavistus kuin varma tieto. Hän oli ollut kaivamassa poliisiaseman arkistoja iltamyöhällä saadakseen tietoa juuri niistä jengeistä, joihin hänen oli peitehenkilöllisyydessään sanottu kuuluneen. Kaikki luulivat hänen lähteneen kotiin jo ajat sitten, kun hän käveli pitkin yöksi hiljentyneitä käytäviä etsimässä operaatiopäällikköä kysyäkseen tältä paria asiaa. Miestä ei kuitenkaan löytynyt toimistostaan, mikä oli merkillistä, koska siellä kuitenkin paloi valo. Niinpä Josh katseli hieman ympärilleen, kun hänen silmiinsä osui miehen pöydältä kaksi kopiota operaation erittäin salaiseksi leimatuista kansioista. Lisäksi kansioita oltiin selvästi sovittamassa kirjekuoriin. Se ei näyttänyt oikein asianmukaiselta, ja jokin rajaseudulla hankittu vaisto sai kissan epäilemään, että kaikki ei ollut aivan niin kuin piti. Niinpä hän paineli matkoihinsa kiieren vilkkaa ennen kuin hänet huomattaisiin, ja päätti sitten tulla esittämään kysymyksensä seuraavana aamuna kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Josh harkitsi ilmoittavansa asiasta eteenpäin, mutta totesi sitten, että syyllinen istui liian korkealla pallilla jotta hänen ilmoitustaan olisi otettu vakavasti. Toisaalta hän olisi voinut luopua tehtävästään, mutta olisi ollut myös liian vaikea selittää miksi hän yhtäkkiä muutti mieltään kaikkien esivalmistelujen ollessa jo mallillaan - eikä hän edes halunnut peruuttaa operaatiota, koska kaikki huumekartelleja kohtaan koettu viha ja isää kohtaan tunnettu kauna oli jo kiinnittynyt Strelnikovien mafiaan. Oli siis vain yksi vaihtoehto. Tätä peliä saattoi pelata useampikin. Hän oli jäänyt yksin, mutta vielä häntä ei ollut lyöty.
Nuori poliisinalku ei kertonut kenellekään tiedoistaan tai uusista valmisteluistaan. Hän aikoi yhä suorittaa tehtävänsä, mutta taustatukeen ei saattanut luottaa. Peitehenkilöllisyyskin oli kelvoton, koska se oli paljastettu. Hänen oli siis luotava uusi, ja luotava se kokonaan itse, koska vuodolle ei saanut antaa mahdollisuutta. Hän sai hankituksi itselleen paperit, jotka todistivat hänen olevan Matthew Keogh, ammuskelussa kuollut mutta vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi virallisten tietokantojen mukaan edelleen elävä vanha ystävä. Saatuaan virkamerkkinsä hän, saadakseen petolliset esimiehet pois jäljiltään, lavasti oman kuolemansa ja painui maan alle. Siinä vaiheessa vanhemmat kuulivat hänestä: saadessaan tiedon toisenkin poikansa kuolemasta. Se oli heille shokki. Joshille sivuseikka.
Miehen suunnitelma oli yksinkertainen mutta tehokas. Hänen oli luotava vakuuttava peitehenkilöllisyys, jolla voisi soluttautua mafiaan. Mutta ainoa tapa jolla saattoi luoda vakuuttavan henkilöllisyyden ilman taustatukea oli elää se. Rikollisjärjestöön soluttautuminen vaati rikosrekisterin: niinpä hänen oli ryhdyttävä rikolliseksi. Hänen oli käytettävä jokainen mahdollinen tilaisuus saada henkilöllisyytensä uskottavammaksi ja pätevämmäksi. Ajatus oli looginen ja tarkoituksen pyhittäessä keinot jopa hyväksyttävissä, vaikka se sotikin hänen poliisinvalaansa vastaan.
Niin Josh, josta oli nyt tullut Matt, alkoi hitaasti mutta varmasti rakentaa uutta identiteettiään. Ilman teknologian ihmeitä oli operaatioon pakko varata aikaa, mutta juuri aikaa ja kärsivällisyyttä hänellä oli. Kiirehtiminen olisi vain vaaraksi. Hän liittyi laivastoon ja hakeutui sen erikoisjoukkoihin. Samanaikaisesti hän alkoi hieroa huumekauppoja ja solmia kontakteja rikollisiin. Mattista tuli Navy SEAL, mutta hän ei ehtinyt toimia siinä asemassa kovinkaan kauaa, kun jäi kiinni sivubisneksistään ja erotettiin. Se oli tosin ollut tarkoituskin, mutta sitähän eivät toiset tienneet. Hän hankkiutui hankaluuksiin virkavallan kanssa yhdä uudestaan hioen taitojaan, sai jopa vankilatuomion ja istui sen, kunnes tunsi olevansa valmis aloittamaan varsinaisen tehtävänsä.
Josh tiesi, että rikottuaan poliisinvalansa näin räikeästi hänen uskottavuusarvonsa oikeusistuimessa olisi pyöreä nolla. Niinpä hänen olisi hankittava niin vedenpitävät todisteet Strelnikovien mafiaa vastaan, ettei niitä voisi kieroinkaan lakimies kumota. Samalla hän päätti, korruptoituneiden poliisien takia kokemiensa ongelmien vuoksi, kerätä tietoja niin monista likaisista kytistä kuin mahdollista. Ennen kaikkea hän päätti, ettei luottaisi kehenkään jota ei ollut erityisesti todistettu luotettavaksi. Nämä kolme johtotähteä mielessään hän on nyt hakeutunut Amsfordiin suorittaakseen tehtävänsä sen rikollisessa maailmassa.
Muuta
- Puhuu isänkielenään englantia ja äidinkielenään espanjaa. Kaksikielinen siis.
- Naukuu venytellessään ja kehrää hurmion vallassa ollessaan.
- Toivottomasti koukussa heroiiniin. Ryhtyi diileriksi saadakseen hankittua itselleen puhdasta ainetta, mutta tosiasiassa käyttää itse enemmän kuin myy.
- Lemmikkinä riistanvärinen abessinialaiskissa Lady Bast, jonka antaa liikuskella vapaasti metsästämässä rottia.
- Liikkuu paikasta toiseen mustalla motocross-pyörällä, jolla kiireisenä ollessaan ajaa kuin kuvittelisi koko kaupungin olevan hänen yksityinen kilparatansa. On rikkonut varmasti vähintään joka toista liikennesääntöä.
- Asuu kissoineen ja moottoripyörineen Amsfodin satamaan ankkuroidussa veneessä nimeltä Winner Takes All.
- Osaa tiirikoida lukon kuin lukon ja käykin aina silloin tällöin tyhjentämässä jonkun kassakaapista ylimääräiset setelit.
- Kantaa vasemmassa käsivarressaan hihan alle ranteeseen kiinnitetyssä pidikkeessä aina mukanaan heittoveistä, jota heittääkin pelottavan tarkasti.
- Kantaa myös taskussaan puoliautomaattista pistoolia - "itsepuolustukseksi", kuten hän itse sanoo - joka on perätikin luvallinen. Hän kerää aina tarkasti hylsyt mukaansa ammuttuaan sillä, jottei jättäisi itseensä viittaavia jälkiä.
- Käyttää piilossa paitansa alla aina luotiliiviä kaiken varalta.
- Säilyttää virkamerkkiään ja muita oikeaan henkilöllisyyteensä viittaavia tavaroita tallelokerossa, jonka avain on piilotettu veneeseen hyvin kätkettyyn salalokeroon.
