Post by Deleted on Mar 9, 2015 18:45:59 GMT 3
Nimi: Fletcher Smith.
Lempinimi: Ottoisä kutsui Fletcheriä lempinimellä "fella" ("kamu") vuosia sitten, mutta Fletcher ei ole koskaan pitänyt minkäänlaisista lempinimistä.
Ikä: 37-vuotias.
Sukupuoli: Mies.
Laji/rotu: Valkopäämerikotka (veressä myös antilooppijänistä).
Kansalaisuus: Amerikkalainen (mutta biologinen äiti oli lähtöisin Skotlannista).
Seks. suunt.: Tähän asti hetero, miehiin päin voi ehkä syntyä tunteita tulevaisuudessa...?
Ammatti: Viulunsoittaja ravintola Minosissa.
Asumismuoto
Fletcher asuu kaupungin reunalla sijaitsevassa korkeatasoisessa lähiössä perheensä kanssa. Koko perhe on todella harvoin koolla yhtä aikaa, sillä moni on usein työmatkoilla. Smithien koti on kolmikerroksinen loistokas kartano. Modernin vaaleasävyinen rakennus on sisustettu hyvällä maulla ja isolla setelitukulla, mikä näkyy myös perheen elämäntyylissä. Talossa on tietenkin asiaan kuuluvasti palvelusväkeä. Fletcherin huone on avara, lämpimillä sävyillä sisustettu ja sisältää pienen parvekkeen ja kylpyhuoneen. Seinät peittyvät valtavien kirjahyllyjen taakse: huone onkin ollut aikoinaan kirjastohuone, joka annettiin tarpeettomana lukemista rakastavalle Fletcherille. On selvää, että Fletcher on tottunut elämään ylellisesti.
Ulkonäkö
Ääninäyte (Professor Layton)
Fletcher on sopusuhtainen ja hyväkuntoinen kotkaherra. Pituutta hänellä on 165 cm ja hänellä on kevyt mutta treenattu vartalo, mikä on tulosta säännöllisistä salikäynneistä. Mikään lihaskimppu hän ei kuitenkaan ole, mutta tavanomaisimmat fyysiset suoritukset kuten raskaiden esineiden nostelut eivät tuota hänelle vaivaa.
Sulkapeite on kauttaaltaan siisti ja kiiltävä. Päälaki on puhtaanvalkea, mutta niskasta aina pyrstönkärkeen asti kulkee lämpimänruskea värialue. Vatsa ja huolellisesti suittujen siipien alapuolet ovat hivenen vaaleammanruskeat, kun taas pyrstön alapuoli on samaa valkeaa sävyä pään kanssa. Nokka ja jalat ovat keltaiset. Ystävälliset silmät ovat sävyltään oranssinruskeat. Lisäksi päässä ovat (lähes poikkeuksetta taaksepäin kallistetut) suipot korvat, jotka ovat hyvin sileän ja ohuen höyhenkerroksen peitossa. Korvat ovat valkeat lukuun ottamatta ruskeita kärkiä. Jos Fletcher joutuu kiihtyneeseen tilaan, esimerkiksi suuttuessaan tai vaivaantuessaan, hän kohottaa tahattomasti korvansa ylös ja paljastaa näin herkästi mielialansa. Vastaavasti hän saattaa painaa surullisena korvansa aivan niskaan saakka.
Fletcher on aina ehdottoman siisti ja asiallisesti pukeutunut. Useimmiten hänellä on yllään vaalea kauluspaita, ruskeat liivit, vihreä rusetti ja laatuhousut sekä nahkajalkineet. Hänellä on myös ehdottomasti mukanaan kävelykeppinsä ja silinterihattunsa. Varakkaan väen etiketti näkyy alituisesti korrektissa käytöksessä ja kotka on aina sanavalinnoista hyviin käytöstapoihin esimerkillinen herrasmies.
Luonne
Fletcher jos kuka on todellinen herrasmies. Hän on hyväkäytöksinen, kohtelias ja huomaavainen ja useimpien mielestä varsin miellyttävä seuralainen. Ylellinen elämäntyyli ja siihen sisältyvä etiketti ovat hallitsevia elementtejä kotkaherran käyttäytymisessä ja herrasmiehen tavat ovat vuosien saatossa kietoutuneet tiiviiksi osaksi hänen persoonallisuuttaan. Hän ihaili jo lapsena ottoisäänsä, joka myös käyttäytyi kuin herrasmies konsanaan, mikä oli osasyy Fletcherin nykyiseen luonteeseen. Tietysti myös varallisuus ja sen tuoma maine ovat velvoittaneet perhettä käyttäytymään yläluokassa asuville asianmukaisella tavalla.
Kotkaherra on seurallinen ja juttelee mielellään, mutta yrittää välttää puhumasta liikaa antaakseen muillekin tilaa keskustelussa. Hän ottaa mielellään kuuntelijan roolin, mutta uskaltaa tuoda myös omia mielipiteitään esiin. Hän ei halua olla töykeä tai loukkaava ja ottaa usein aluksi hyvin varovaisen ja tunnustelevan roolin keskustelijana. Jos Fletcher tuntee toisen osapuolen jo paremmin, hänestä tulee avoimempi ja rentoutuneempi ja hän puhuu huomattavasti enemmän. Kaikki eivät välttämättä pidä Fletcherin korrektista puhetavasta, mutta yläluokan piireissä se on taas ehdottoman tärkeää.
Naisia kohtaan Fletcher on, jos mahdollista, vielä kunnioittavampi ja kohteliaampi. Jotkut naiset saattavat pitää tätä vähättelynä tai ikävänä sukupuolijaotteluna, mutta Fletcherille se on itsestäänselvä osa kanssakäymistä. Hän saattaa flirttailla kevyesti naispuolisten keskustelijoiden kanssa, muttei halua - tai uskalla - koskaan mennä liian pitkälle. Todellisuudessa Fletcher on varsinainen romantikko, mutta tiukat säädökset ja tavat perheessä vaativat herraa naimaan jonkun yläluokkaisen ja edes jollain tavalla merkittävän naishenkilön, eikä hän ole tähän mennessä kokenut minkäänlaista romanttista viehätystä kohtaamiinsa naisiin näissä piireissä.
On helppo arvata, että Fletcher on todella kuuliainen ja pysyy tiukasti säännöissä. Vaatisi paljon saada hänet toimimaan omaa perhettään vastaan, saati rikkomaan lakia. On myös selvää, että varakkaan perheen alaisuudessa pienikin rike herättäisi mitä ikävimpiä juoruja yläluokkaisten piireissä. Ylellinen elämä on Fletcherille lahja, mutta myös taakka, eikä hän tunne olevansa koskaan täysin vapaa. Hän ei myöskään tunne kuuluvansa täysin tällaiseen piiriin, mutta toisaalta hän ei ole niitä tavanomaisimpia kaduntallaajiakaan. Ylellisen elämäntyylin kulissien takana kotkaherra onkin todella yksinäinen.
Toisinaan Fletcher on taipuvainen työntämään nokkansa muiden asioihin turhankin innokkaasti. Jos hän näkee jonkun hädässä, hän haluaa rientää heti avuksi. Erityisesti köyhempiä ja heikompia kohtaan hän on valmis auttamaan jopa ylisuojelevaisuuteen asti. Tämä kumpuaa syvältä menneisyydestä ajalta, jolloin Fletcher eli itsekin tuollaisissa olosuhteissa, niin epätodelliselta kuin se tuntuukin. Tämä on tarkoin varjeltu salaisuus perheen keskuudessa eikä Fletcherillä ole lupaa mainita tästä kenellekään.
Menneisyys
Sukupuu
Fletcher syntyi ja kasvoi ensimmäiset kuusi elinvuottaan maaseudulla, muutaman tunnin ajomatkan päässä Amsfordista. Perheeseen kuuluivat Skotlannista lähtöisin oleva äiti Isla, isä Arthur ja vuotta nuorempi pikkusisko Isabel. He elivät alkeellista, mutta onnellista elämää ja Fletcherillä oli ihanteellinen lapsuus. Mutta sitten isä kuoli tapaturmassa: rankkasateet olivat saaneet läheisen joen paisumaan yli äyräidensä ja päivällistä kalastanut Arthur oli ollut juuri palaamassa, kun vanha silta hajosi tuon jalkojen alla. Äiti ei kyennyt murheen murtamana ja ilman hukkuneen puolisonsa tukea pitämään enää maatalosta huolta, joten muutaman viikon päästä pieni perhe oli muuttanut Amsfordiin, mistä Isla oli onnistunut saamaan töitä.
Kului muutama vuosi ja Fletcher ja Isabel aloittivat koulun. Heidän elämänsä oli jälleen tasaista ja turvallista, vaikka he toisinaan kaipasivat takaisin maaseudulle. Fletcher oli 11-vuotias, kun hän tuli eräänä sateisena päivänä koulusta yhtä aikaa Isabelin kanssa ja löysi äitinsä olohuoneen sohvalta elottomana. Kun ambulanssimiehet tulivat paikalle, hätänumeroon soittanut järkyttynyt pikkupoika löytyi lattialta pitelemästä itkevää pikkusiskoaan. Heidät vietiin lastenkotiin, jossa he myöhemmin saivat kuulla äitinsä menehtyneen sydänkohtaukseen.
Isabel oli onnekas ja sai nopeasti uuden kodin, mutta Fletcher asui vielä kaksi vuotta lastenkodissa. Vaikka sisko lupasi pitää yhteyttä, Fletcher ei kuullut Isabelista enää koskaan (todennäköisesti Isabelin uusien vanhempien ollessa jostain syystä haluttomia ottamaan yhteyttä Fletcheriin). Hän ei muista noilta ajoilta nykyään juuri mitään, sillä hän oli hyvin yksinäinen ja masentunut nuo vuodet. Sitten eräs melko hyvävarainen mies halusi adoptoida Fletcherin ja tämä muutti uuden ottoisänsä, John Walkerin, luokse. Fletcher ei koskaan osannut kiintyä Johniin niin kuin omaan vanhempaansa, mutta hän oppi vuosien saatossa kunnioittamaan ja ihailemaan tuota. John vei Fletcherin konsertteihin, näytelmiin ja muihin tapahtumiin, joita poika aluksi vierasti, mutta joista tuo oppi pitämään ajan kuluessa. Täyttäessään kahdeksantoista vuotta Fletcher sai lahjaksi viulun, josta tuli nopeasti hänen arvokkain omaisuutensa.
Elämä sai jälleen uuden suunnan, kun John ja yläluokkaisesta perheestä lähtöisin oleva nainen, Elizabeth Smith, rakastuivat palavasti. Jotta he saisivat olla yhdessä, Elizabeth onnistui hankkimaan hämäräperäisin luvin Johnille uuden identiteetin ja hän esitteli avioehdokkaansa perheelleen erään kaukana asuvan yläluokkaisen suvun miehenä. Johnista, joka olisi jo luonteensa puolesta sopinut hienostopiireihin, oli sukeutunut hieno herrasmies Elizabethin avustuksella ja hän voitti oitis Smithien perheen luottamuksen. John ja Fletcher muuttivat Smithien kartanoon ja Fletcher sai yksityisopetusta, jotta hän oppisi kaiken asiaankuuluvan yläluokkaisista elintavoista. John vannotti Fletcherin pitämään tämän salaisuuksien vyyhdin heidän välisenään.
Hiljalleen Fletcheristä kasvoi kunniallinen ja arvokas herrasmies. Hän etääntyi ottoisästään, joka oli päässyt töihin suureen yritykseen. Fletcherin päivät kuluivat opiskelussa ja sivistyneissä harrastuksissa kuten kirjojen lukemisessa ja viulunsoitossa, mitä hän rakasti sydämensä pohjasta. Hän vietti suojattua ja ylellistä, mutta pohjimmiltaan yksinäistä elämää.
Hän etsi muutama vuosi sitten pikkusiskonsa vain saadakseen tietää tuon kuolleen hämäräperäisesti. Aikanaan hän löysi työpaikan nimekkäästä ravintola Minosista viulunsoittajana ja on nyt työskennellyt tuolla viimeisimmät vuodet. Fletcher tuntee saaneensa kaiken tarvitsemansa, paitsi läheisyyden ja rakkauden, mutta tyytyy tämänhetkiseen tilanteeseen tietäen olevansa hyvin onnekas.
Suhteet
- Isä Arthur. Muistaa vain vähän isästään, mutta kokonaiskuva on säilynyt positiivisena.
- Äiti Isla. Rakastava, vaikkakin toisinaan alakuloisuuteen taipuvainen äiti, jolle saattoi kertoa kaiken. Aluksi Fletcher oli katkera äidille, joka hylkäsi lapset oman onnensa nojaan, mutta hyväksyi ajan kuluessa, ettei asialle voinut mitään.
- Pikkusisko Isabel. Hyvin rakas ja läheinen, kunnes lastenkotiin jäänyt Fletcher alkoi etääntyä siskostaan. Saatuaan tietää Isabelin kuolemasta Fletcher tunsi lähinnä surua siitä kaikesta, mikä heillä jäi kokematta näinä eron vuosina.
- Ottoisä John. Vuosia sitten Fletcher kunnioitti ja arvosti tuota ennen kaikkea esikuvana. Nykyään he ovat etääntyneet huomattavasti, mitä Fletcher pitää surullisena, mutta väistämättömänä muutoksena heidän muutettuaan Smithien perheeseen.
- Ottoäiti Elizabeth ja muut Smithin suvun jäsenet. Fletcher suhtautuu kaikkiin Smitheihin kunnioittavasti, muttei tunne olevansa oikein samalla aaltopituudella kenenkään kanssa.
Triviaa
- Vaikkei Fletcherin menneisyys ole paljastunut Smithien keskuudessa, hän tuntee olevansa erilainen kuin muut yläluokan miehet ja toisinaan häntä väheksytään, jos hän esimerkiksi kieltäytyy Smithien yhteisestä metsästysretkestä.
- Fletcher on herkkäuninen ja herää helposti pieniinkin ääniin.
- Hän tuntee olonsa usein surulliseksi sateisella säällä.
- Vaikka Fletcher onkin syntyjään amerikkalainen, hän puhuu jossain määrin brittiaksentilla, minkä hän on omaksunut ottoisältään. Vaikkei John ole kertonut kovin paljon taustoistaan, Fletcher tietää tuon olevan lähtöisin Iso-Britanniasta.
- Fletcher ei osaa laittaa minkäänlaista ruokaa ja on keittiössä muutenkin aivan uusavuton.
- Kermatoffee on "pieni paheeni", kuten hän itse asian ilmaisee.
- Viulunsoitto ja kirjojen lukeminen ovat Fletcherin yleisimmät ajanvietteet. Hän käy myös kaksi kertaa viikossa Smithien yksityisellä kuntosalilla.
- Fletcher on Zakin setä, mutta he eivät tiedä toistensa olemassaolosta.