Johnny Oliver O'Connor (harmaasusi)

[Deleted]

.::PERUSTIEDOT::.

Kokonimi:: Johnny Oliver O'Connor 

Kutsutaan:: Johnny/John 

Ikä:: 15 vuotias 

Sukupuoli:: Poika 

Laji ja rotu:: Canis lupus ja harmaasusi 

Kansalaisuus:: Syntyjään brittiläinen, nykyään ehta amerikkalainen 

Ammatti:: Ei ole 

Asuinpaikka:: Ei ole tätäkään 

Pituus ja paino:: 173 cm ja 60 kg kasvava nuori 

Seks. suuntautuminen:: Hetero ei välttämättä lopullinen 

Siviilisääty:: Naimaton 

Perhe:: i.Trevor Oliver O'Connor, ä. Wendy Victoria Wilson ja kaksi vanhempaa siskoa 

Ääninäyte:: Linkin Park 

.::LUONNE::.

Johnnyn persoonallisuutta kuvaavimpana adjektiivina toimii kenties parhaiten temperamenttinen tai vaihtoehtoisesti muuten hankalasti käsiteltävä. Nuorukainen on poikkeuksellinen ikäisensä tapaus - hän on itsenäistynyt varhaisella iällä, aikuismaisen realistinen josta lapsellisuuden rippeet on nyhdetty kokonaan irti, tunneköyhäksi nimitettävä ja ainaisen katkeruuden kalvama, vihaisen äkkipikainen ja herkästi väkivaltaan nojautuva henkilö jonka seurassa täytyy tarkoin harkita oikeat sanat ja teot, jotta ilmeettömän kivikasvoinen ja muutenkin äärettömän vähäeleinen kloppi ei polttaisi lähes olematonta pinnaansa ja kaatuisi silmittömän aggression valtaan.  

Nuorukainen on kokenut lyhyen elämänsä aikana enemmän helvettiä ja siihen kuuluvaa, armotonta elämäntyyliä kuin moni vanhempi laitapuolen kulkija koskaan. Nämä osa-alueet ovat tunketeet näppinsä peliin suurella voimalla ja ne ovatkin avainsanat sille, miksi Johnny on niin sydämettömän ankara kokonaisuus muita ja itseään kohtaan. Jonkinlainen velvollisuuden tunne ohjaa häntä lähemmäksi yhteiskunnan pohjasakkaa, mutta voimakastahtoinen nuorukainen on luotu ikään selviytyjäksi ja henkilöksi, joka ei löydä etsimälläkään paikkaansa sieltä minne suuri osa maapallon kansalaisista kuuluu. 

Nuori O'Connor on todellakin itsenäisen tiensä yksinäinen kulkija joka ei kaipaa rinnalleen ketään eikä mitään - juuri siksi hän on ehkä pärjännytkin tähän asti vailla muiden tukea ja turvaa, ollen totuttanut itsensä elämän kovalle kääntöpuolelle. Toisinaan toki nuorukaisen kupolissa kiertää ajatus siitä, että mitä jos hän yrittäisi hioa tarvetta tukiverkostoon mutta loppujenlopuksi poika hukuttaa aatoksensa aina sinne mielen sopukoihin, mistä ne olivat alunperin tulleetkin.  

Johnny ei luota kehenkään muuhun kuin itseensä ja se tosiasia tuskin on lähipäivien aikana muuttumassa. Kerran rikottu usko yhteiskuntaa kohtaan on vakeasti paikattavissa ja mikäli nuorukaista koskevat kortit pelataan väärin, on hyvin epätodennäköistä että näitä pelikortteja jaettaisiin epäonnistujalle toista kertaa.  

Kyseessä on kuitenkin vain nuori poika, jota elämä on kohdellut kaltoin ja jolle onni sekä turva ovat kääntäneet selkänsä. Epäonnistumiset ovat muotoutuneet osaksi hänen kivikovaa persoonaansa ja vaativampaan elämäntyyliin tottuneena on hänen vaikea enää oppia sisäistämään normaalien, onnellisten anthrojen elämänasennetta.  

Johnny on murjottu monesti maata vasten, hänen itsevarmuutensa on hajotettu sirpaleiksi ja päämäärätietoisuus sekotettu mistä johtuen häntä ja hänen spontaaneja aivoituksiaan on hankala tulkita.  

.::ULKOMUOTO::.

- Aikuiskuva tuloillaan - 

Johnny on perinyt isältään vahvat ja miehekkään terävät, selkeät piirteensä mitkä näkyvät etenkin klopin raamikkaissa kasvoissa. Vahva kuono, voimakas leuka ja ulkonevat kolhto poskipäät antavat nuorukaisesta vanhemman kuvan mitä hän todellisuudessa onkaan. Suden kasvojen ilmehdintä on vähäistä ja kapeiden teräväpiirteisten silmien yläpuolella olevat vahvat, raskaan oloiset kulmat vääntävät Johnyn perusilmeestäkin enemmän tai vähemmän vihaisen näköisen, eikä tästä syystä esimerkiksi hymy sovi hänen turpavärkilleen lainkaan. Jonkinlaista armeijahenkistä kivikasvoisuutta huomattavissa ja välinpitämättömän ankara kasvatus on muovannut nuorukaisesta muutoinkin erittäin vähäeleisen tapauksen. Johnnyn korvat ovat susimaisen kolmionmalliset, niska on nuoresta iästä huolimatta vahva ja hartiat leveät. Jätkää ei voi nimittää millään ilveellä heiveröiseksi luikkukuikuksi, sillä ikäisekseen on O'Connorilla yllättävän hyväkuntoinen lihaksisto mikä ilmenee etenkin käsissä - rasvaton keho paljastaa vielä kasvavien ja kehittyvien hauiksien tarkat muodot. Ylimääräinen pullistelu ei ole pojalla tarpeen, sillä hiellä ja tuskalla ansaittu lihaksikkuus näkyvät selkeästi päällepäin. Myös pientä kipparikallemaisuutta on Johnnyn kohdalla havaittavissa koska myös kyynärvarrella on sopusuhtaisesti kokoa. Rintalihaksien uurteet ovat erottuvat siinä missä myös vatsalihakset, mutta kloppi on vielä aavistuksen liian luinen keskiruumiistaan jotta siellä piilevän voiman ydin olisi selkeästi näkyvä. Sen sijaan yläselän lihaksisto on jälleen tuntuva kuin myös näkyvä eikä mikään jätä arvailujen varaan onko Johnny treenannut ylävartaloaan. Nuorukaisen reidet ovat vahvat ja pohkeet sopusuhtaisesti pulleat, mutteivät erityisen huomiotaherättävän lihaksikkaat. Kenties verrattavissa normaalin, sporttisen ja paljon urheiluaharrastavan ikäisensä kinttuihin. Johnnyn häntä on pitkä ja jalkapöytien tilalla anthromaisesti suden suuret tassut.  

Turkki on suurimmilta osin todella lyhyttä ja tiivistä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - häntä on esimerkiksi pitkä, tuuhea ja pörröinen, susimaisesti puuhkamainen. Pojan kurkussa myös turkki on parikin astetta pidempää kuin myös poskissa joihin onkin muodostunut poskitupsut. Johnnylla on paksu ja pitkä irokeesi niskassaan, mikä kulkeutuu luonnostaan pystykasvuisena klopin korvienväliin. Pojan turkki on pohjaväriltään hopeisen valkea ja kyseistä väriä löytyy mm. kasvoista kuonon molemmin puolin kylkeä, poskista, kurkusta, vatsan hopeanvalkea on ominut kokonaan itselleen, niin kuin myös kämmenet ranteista lähtien, hännän puolittain ja tassut nilkoista asti. Toinen hallitseva väri on hopeaantaittava keskiharmaa mikä on peittänyt jäljelle jääneet kasvot, niskan, käsivarret, selän ja kyljet, hännästä oman osansa ja jaloista samaten. Nuorukaisella on myös kolmas väri - musta, millä esimerkiksi irokeesi on värittynyt. Pojalla on myös kasvava pieni parrantynkä leuassaan mikä sekin on musta, poskitupsuissa kulkee mustat raidat mitkä lhtevät silmäkulmista liikkeelle, korvien sisäosat ja hännän pää ovat mustat, kuin myös kolma raitaa hänen selässään, mitkä päättyvät kylkiin jättäen hyvin pienen välin raitojen ja hopeisenvalkean väliin. Johnnylla on mustalla värillä teetetty spiraalitatuointi oikeassa käsivarressaan, mikä alkaa olkapäästä ja päättyy ranteeseen. Pojan silmät ovat jäisen vaaleat, hopeansiniset. Kaulassaan Johnny kantaa muistona isästään hopeista dogtagia, mikä kuuluikin edesmenneelle sotasankarille. 

.::HISTORIA::.

Kaiken alku juurtuu Englannin karuille syrjäseuduille perheeseen, mikä oli kaikilla mahdollisilla tavoilla päinvastainen kuva ihanteesta - isä Trevor oli sovinisti pahimmasta päästä ja äiti Wendy hyvin erikoinen persoona joka kykeni rakastamaan miestään kyseisen halpamaisuudesta välittämättä. Kyllähän toki armeijan kasvatti vaimoaan jollakin tapaa rakasti myöskin, mutta rakkaus kohdistui enemmän naisen kykyyn saattaa miehelle jälkikasvua maailmaan. Johnylla oli syntyessään kaksi vanhempaa siskoa, jotka Trevor oli työntänyt Wendyn hoteisiin ja kun kolmas lapsi syntyi joka oli kahdesta edellisestä poiketen poika, alkoi kenraali kaltoinkohdella vaimoaan. Hän tiesi tarkalleen että naisen tehtävä oli jo tehty ja mitään Wendylle ilmoittamatta oli hän kadonnut eräänä yönä Johnny Oliveriksi ristityn pojan kanssa. Tämä mursi naisen sydämen mutta enemmän halaa jupakassa aiheutti lapsen menetys.  

Trevor aloitti täysin uuden elämän poikansa kanssa, muuttaen jopa Amerikan Yhdysvaltoihin asti taatakseen rauhan itsensä ja pojan välille. Mies antoi Johnnylle karun lapsuuden, sillä itse armeijan kasvattina oli hänen kasvatuksensa yhtä kovaa ja armotonta, kenties jopa vielä haastavampaa. Miehen tarkoitus ei ollut koskaan satuttaa poikaa, hän vain halusi että Johnny pärjäisi ja jatkaisi isänsä jalanjäljissä. Kylmäkiskoisuudestaan huolimatta Trevorilla oli sydän ja se avautui kyllä täysin nuorelle pojalleen. Nuorukainen ei tietenkään itse tiennyt että hänen isänsä ajatteli vain poikansa parasta, sillä Trevor ei koskaan turhia mennyt sitä näyttämään. Yksi osa totuutta toki piili myös siinäkin että kenraali tahtoi olla ainoasta pojastaan ylpeä, suunnitellen Johnnylle itse haluamaansa tulevaisuutta. Tämä kuitenkin kostautui pojan kasvaessa, sillä Johnny oli oikukkaampi persoona hallita mitä Trevor oli kuvitellut. Äitinsä tavoin nuori poika ilmaisi ilmiselvän kapinallisen merkkejä eikä herkkäpinnainen harmaasusi tietenkään hyväksynyt kyseistä piirrettä pojassaan. 

Kaikilla mahdollisilla keinoilla Trevor yritti nihtää kaikki epäkohdat pojastaan, yrittäen muovata hänestä itsensä peilikuvan. Tämä raastoi kuitenkin hyvin paljon isän ja pojan välistä rakkautta ja herkkää sidettä, ja ennen kuin Trevor ennätti edes tajuamaan oli hän jo menettänyt poikansa - kaikki kunnioitus ja välittäminen isäänsä kohtaan oli pojasta tyystin kadonnut, hän niskuroi alvariinsa vastaan välittämättä isänsä kovakouraisista päällekäymisistä. Johnny kasvoi fyysisen ja henkisen kivun keskellä ja hiljalleen näistä kasvoi suuri osa pojan elämää, mikä rupesi näkymään myös hänen käyttäytymisessään. Kaikki mitä Trevor pojalleen teki kasvoi kiinni hänen persoonaansa mist' muovautui ajallaan muuntuva sekamelska. 

Lähellä Amsfordia pikkukaupungin hiljaisessa maalaismaisemassa asiat mullistuivat minkä kerkesivät. Trevor ja Johnny olivat kuin toistensa pahimmat viholliset, heidän perheelliset suksensa olivat menneet täydellisen ristiin ja molemmat seisoivat omilla puolillaan, puolustaen ja ajatellen vain ja ainoastaan itseään ja omaa parastaan. Elämä oli kääntynyt Trevorille itselleenkin helvetilliseksi, sillä Johnny ei suostunut enää alistumaan isänsä tahtoon vaan hän oli kerennyt itsenäistymään hyvin varhaisin vuosien varrella, kieltäytyen nielemästä enää isänsä vaatimaa paskaa. Asiat kääntyivät nopeasti päälaelleen eikä aikaakaan kun Trevor oli tapansa mukaisesti vain yön aikana kadonnut kuin tuhka tuuleen, jälkiä jättämättä. 

Kolaus ei ollut nuorelle sudelle kova joka oli jo joutunut elämään omalla siivellään, mutta silti tietoisuus siitä että hänen pitäisi pärjätä omillaan omistamatta ketään läheistä, synkisti Johnnyn kuvaa maailmasta. Vaikkei poika nauttinutkaan elämästä Trevorin kanssa, mutkisti tapahtuman hyvin paljon kaikkea. Nuorukainen ei voinut muuta kuin nostaa katseensa ylös ja jatkaa matkaansa kohti suotuisampia seutuja katsoen, mitä paskaa elämä vielä toisi tullessaan. Johnny matkasi Amsfordiin, yrittäen pärjätä katujen ja kujien liepeillä.