Afina "Blue" Natalie Rush (Koira/sekarotuinen)

[Deleted]

Nimi: Afina Natalie Rush (* Afina tarkoittaa mustikkaa)
Lyhenteitä: Affy
Kutsumanimi: Blue
Ikä: 21
Skp: Nainen
Laji/rotu: Koira/sekarotuinen
Suuntautuminen: Bi
Siviilisääty: Sinkku
Asumismuoto: Vuokralla kaksiossa keskustassa.
Pituus: 170 cm
Paino: 54 kg


Ammatti:
Blue työskentelee omalla nimellään, joskin välillä salanimellä, jottei häntä pystyttäisi jäljittämään. Hänen osaamisalaansa kuuluu graafinen suunnittelu, sivustojen ulkoasut, koodaus, ohjelmointi yms.
Asioita, joista hän saa enemmän rahaa, mutta joutuu tekemään varovasti peitenimellä ovat hakkerointi, sekä virusten luominen. Virustentorjuntaohjelmien kehittäjät maksavat Bluelle virusten kehittämisestä, jotta torjuntaohjelmat kävisivät kaupaksi paremmin.


Harrastukset:
Afina harrastaa potkunyrkkeilyä stressiä ja paineita purkaakseen, sivutuotteena nainen on saanut voimakkaat jalat. Muuta nainen ei juuri kerkeä harrastamaan, koska on aika valtaosin kiinni tietokoneessaan ja näin ollen töissään aina kotona ollessaan.


Ulkonäkö:
Yleiskuva:
Afina on yleisesti katsottuna keskipitkä, hyvin hoikka, poikamaisen näköinen naishenkilö. Poikamaisuutta lisää se, ettei naisella juuri ole rintoja, ehkä omaa juuri ja juuri kupin b, mutta löysät vaatteet usein kadottavat nekin. Afinan jalat ovat kuitenkin lihaksikkaat ja jäntevät verrattaen muuhun hoikkaan kroppaan.
Pää:
Naisella on huskymainen kuono, jonka päässä on harmaansinertävä kirsu, jota lävistää septum-lävistys. Silmät ovat väriltään jäänsiniset, sekä muodoltaan melko terävät ja viirumaiset. Kulmakarvat ovat paksuhkot, joissa paksuin kohta on kaarteessa. Vasemmanpuoleinen kulmakarva on ”tyylisyistä” halkaistu kahdesta kohtaa. Korvat ovat pystyt ja suurehkot ja kärkeen päin visusti terävöityvät. Hiukset ovat niskasta lyhyet, poikamaiset, mutta pitenevät otsalle ja laskeutuvat hieman leuan alle pituudestaan.
Ylä-ja keskivartalo:
Kuten yllä mainittu, nainen on hyvin hoikka, mutta jäntevä. Naisen yläkropasta tekee melko poikamaisen pienet rinnat. Naisella kuitenkin on jonkin verran erottuva lantio, joka erottaa tämän naiseksi, tosin jos Afina pitää päällään löysää paitaa, voi sekin hukkua näkymättömiin.
Alavartalo:
Bluella on voimakkaat reidet ja pohkeet, joten vaikka yläkroppa on melko ”ruipelo”, jalat ovat voimakkaat ja lihaksikkaan jäntevät. Itse jalat ovat anthromaiset ja suurehkot, kera neljän koiravarpaan ja anturoiden. Afinalla on myös neljän normaalin varpaan lisäksi viidentänä kummassakin takajalassa takakannukset. Häntä naisella on lyhyt, melko tupsumainen ja tuuhea.
Väritys:
Naisen turkissa on kahta väriä: Vaaleanharmaata ja tummaa sinertävänharmaata. Hiukset ovat aivan tummansiniset, miltei mustat, päihin on laitettu liukuvärimäisesti kirkkaampaa sinistä, tätä samaa tummansinistä ovat myös kulmakarvat. Naisen korvien iho, sekä kieli/suu ovat ihan normaalit vaalenpunaiset. Anturat ja kirsu ovat tummat sinertävänharmaat.
Vaatetus/vävistykset/meikki/tms:
Naisella on yksi lävistys: septum. Huomioitavaa on naisen meikissä taas se, että meikkiähän itsessään tämä ei käytä, mutta hän värjäilee turkkiinsa omista tyylisyistään erilaisia kuvioita, milloin milläkin värillä (kuvassa vaalenapunaista, suosii neonvärejä yleisesti), yleisimpiin kuuluu pienet kuviot navan ympärillä, sekä raidat poskilla. Yleensä kynnet ovat lakattu samaan sävyyn, millä kuvioinnit ovat värjätty.
Vaatetus on melko rempseää. Paitoina suosii ilmavia toppeja, tai lyhythihaisia, joiden päälle saattaa vetää hupparin, jos keli on viileämpi. Housuina on lyhyitä shortseja, pillifarkkuja, tiukkoja capreja tms. Kaulassa usein nähdääh paksuhko kaulapanta, näitä naisella on muutamia erivärisiä, tämäkin on tyyliseikka. Kenkiä nainen ei jalkojen mallin takia käytä, anturat toimivat hyvin.


Luonne:
Afina ei ole aivan helposti luettavissa tai selitettävissä.
Hän on jokseenkin salamyhkäinen ja mystinen tapaus, joka pitää paljon asioita sisällään, eikä vuoda yksityisasioitaan todellakaan kelle tahansa. Jos joku näitä haluaa tietää, niin saa toden teolla kaivaa.
Hän ei ole toisten seurassa se räiskyvä ilopilleri, joka haluaa sosialisoida aivan kaikkien kanssa. Ennemminkin tämä tyttö on se, joka on vaisumpana sivussa ja juttelee ehkä yhdelle tai kahdelle. Uuteen porukkaan tullessaan, hän ensin seuraa sivusta tilannetta ja seuraa samalla millaisen luonteen kukin omaa ja vähitellen yhtyy mukaan seurusteluun.
Nainen ei todellakaan ole mikään tyhmä bimbo, vaan hyvällä maalaisjärellä varustettu, fiksu likka. Hän ei osaa ”kaveerata” juuri naismaisten naisien kanssa, juuri siksi, koska itse on ajattelutavaltaan melko poikamainen. Jätkäporukan kanssa jutut menee paremmin yksiin. Hänen kanssaan ei saa aikaiseksi keskustelua manikyyreistä, meikeistä taikka sitten hiuksista. Afina on myös melko syvällinen, tosin vain omissa oloissaan, hän miettii hyvin paljon erilaisia asioita maailmasta ja eri ihmisistä, miksi jokin asia on näin tai noin, miten se asia olisi toisin. Kuitenkaan tämä ei tule koskaan esille isossa porukassa, näitä asioita on helpompi puida yhden tai kahden juttukaverin kanssa. Nainen ei itke juuri koskaan. Hän on muutenkin huono näyttämään tunteitaan, varmaan siksi koska on muutenkin melko kovakuorinen tapaus.
Naisen musiikkimaku on melko monipuolinen, hän kuntelee musiikkia pääsääntöisesti fiiliksen mukaan. Valtaosin musiikkimakuun kuuluu kuitenkin rock, tekno, dubstep, sekä kaikenlaiset remixit ja konemusiikki. Hän ei katso telkkaria juuri koskaan, siksi hänellä ei ole tuota kotonaankaan. Kun nainen on kotonaan, hän istuu koneensa ääressä kera tupakan ja kahvikupin. Muu elämä tapahtuukin sitten kämpän ulkopuolella. Nainen on aika huono ”huolehtimaan itsestään”, eli tarkoittaen vaikka terveellisiä elämäntapoja. Afinan arki menee melkolailla yöt valvoessa, päivät nukkuessa, kuluttaen samalla tupakkaa ja kahvia. Ruokavaliokaan ei ole mikään terveellinen, syödään vähän mitä sattuu, mutta sitäkin aika niukasti. Tämän takia nainen on hoikka ruipelo. Blue ei tosiaan meikkaa ollenkaan, mutta jälleen tyylisyistä tykkää värjäillä turkkiinsa erilaisia kuvioita, hän on tykästynyt tekemään silmiensä alle viirut, mutta saattaa vaihdella kuvioiden mallia ja paikkaa mielensä mukaan, väri lähtee muutamien pesujen jälkeen pois. Nainen ei ole kiinnostunut muodista, van tosiaan menee oman päänsä mukaan ja mikä omasta mielestä näyttää ja tuntuu kivalle.
Blue on enimmäkseen ollut yksineläjä, kuin seurustelutyyppi. Hänellä on ollut muutamia lyhyitä suhteita, jotka ovat kaatuneet melko alkutekijöihin. Nainen ei sinäänsä hae miestä taikka naista sukupuolen mukaan, vaan lähinnä tärkeämpää on itse persoona ja miten hyvin tullaan juttuun keskenään.
Hän ei ole juuri mikään biletyyppi, eli hänellä ei ole mitään pakonomaista tarvetta vetää joka ikinen viikonloppu perseitä. Mieluummin hän menee sinne hiljaisempaan pubiin muutamille, kuin sinne kaikkein suosituimpaan bile/menomestaan. Tanssilattialla häntä ei nähdä koskaan, hän istuu useimmiten syrjäisemmässä pöydässä ja seuraa muiden menoa jutellen ehkä yhden tai parin sattumanvaraisen juttukaverin kanssa.
Afinalla ei ole juurikaan tulevaisuudensuunnitelmia. Hänellä ei ole sitä ”satukuvitelmaa” puolisosta, perheenperustamisesta, tai muusta tuollaisesta. Hän on ennemminkin sellainen hetkessä eläjä, joka ei paljoa suunnittele muutamaa päivää pidemmälle elämäänsä. Eteen tulee mitä tulee ja sen mukaan mennään- asenne.
Naisella on vaihteleva rahatilanne, riippuen työtarjonnasta, mutta tämä ei juuri turhuuksiin tuhlaa. Hän ostaa lähinnä kalliita uusia osia tietokoneeseensa, tai muuta elektroniikkaa helpottaakseen työskentelyään.


Menneisyys:
Afina syntyi Idahon harvaanasuttuihin maalaismaisemiin. Hän oli vanhempiensa esikoislapsi ja hyvin rakastettu heti syntymästään asi. Tyttö kasvoi maaseudulla ja leikki päivät naapurien lasten kanssa, jotka olivat kaikki poikia, näin ollen tyttökin oletti pitkään olevansa poika ja teki samoja juttuja kuin pojat. Hänen itsensä mielestä Afina kuulosti hölmöltö verrattuna poikien nimiin, tämän vuoksi hän halusi poikamaisemman nimen ja alkoi esittäytyä nimellä Blue, eikä ottanut kuuleviin korviinsa nimeä Afina.
Pieni Blue varttui kaukana kaupunkien hienouksista, rymyten poikien kanssa pihaleikeissä. Hänellä ei ollut elossa olevaa isovanhempaa kuin Tennesseen Nashvillessä asuva isoisänsä, Raul. Bluen vanhemmat näkivät Raulia yleensä lomilla, tai pyhinä. Heidän maailmansa olivat tosin melko erilaiset. Bluen vanhemmat asuivat maaseudella, mutta Raul omisti suurehkon tietokoneiden korjaus- ja ohjelmointifirman kaupungissa.

Bluen ollessa 6- vuotias, päättivät vanhemmat vihdoin mennä naimisiin. Vanhemmat olivat sopineet, että häämatkan ajaksi Blue menisi isoisänsä luokse Nashvilleen, jonka jälkeen vanhemmat tulisivat vielä muutamaksi päiväksi Raulin luokse ja hakisivat samalla tyttärensä kotiin Idahoon. Bluelle kaikki oli kummallista Nashvillessä. Kaupungin hälinä ja ihmisten paljous hämmästytti pientä tyttöä suuresti. Hän kuitenkin viihtyi Raulin seurassa, hän oli lempeä ja tyttöä rakastava isovanhempi.
Vanhempien häämätkan aika kului ripeästi, Raul oli ottanut töistään tarkoituksella tuon ajan vapaaksi, jotta voisi hoitaa Bluea. Tuona aikana hän näytti päivittäin tytölle uusia kaupingin ihmeitä ja ihmeitä ne todella olivatkin maalaistytölle.

Koitti vihdoin päivä, jolloin vanhemmat saapuisivat Nashvilleen. Aika kului ja tyttö vahti kellosta aikaa, jona Raul oli selittänyt tytön vanhempien saapuvan. Aika vyöryi, eikä vanhemmat kuitenkaan saapuneet. Raul yritti soittaen saada kiinni Bluen vanhempia tuloksetta.
Muutaman tunnin kuluttua ovikello soi. Raul huokaisi jo helpotuksesta, että vihdoin. Ja pieni Blue pomppi riemusta ovelle vanhempiaan vastaan. Tyttö käänsi oven lukon auki valmiina hyppäämään vanhempiensa kaulaan. Oven auki saatuaan hän kuitenkin jähmettyi paikoilleen, hämmentynyt ilme kasvoillaan. Ovella oli virkapukuun pukeutunut vieras kasvo, joka kysyi olisiko Raul paikalla. Raul astui Bluen eteen ja kehotti tätä menemään leikkimään olohuoneen puolelle. ”Mistähän mahtaa olla kyse?”, kysyi hämmentynyt Raul virkapukuiselta poliisilta. ”Tuota... Sain tehtäväkseni tuoda suru-uutisen...”, poliisi nosti virkahattunsa päästään ja laski sen rinnalleen. ”On tapahtunut onnettomuus, poikasi ja hänen vaimonsa joutuivat kolariin... Olen pahoillani.”, poliisi painoi päänsä alas.
Vanhahkon miehen sydän pomppasi kurkkuun ja polvet pettivät alta. Hän huohotti polvillaan kylmä hiki nousten selkäpiihin. Hän ei voinut uskoa tapahtunutta, se ei voinut olla totta, miten nyt eteenpäin, miten Bluen käy? Kaikki ajatukset vilisivät miehen päässä, miten tästä eteenpäin?

Vaikka Blue oli vielä pieni tyttö, joka ei ymmärtänyt kaikkea maailmanmenosta samalla tavalla, kun aikuinen, jonka tajunta on jo kehittynyt täysin, otti tyttö raskaasti vanhempiensa poismenon. Hän ei kuitenkaan tajunnut ehkä täysin mitä kuolema oli, hän vaan jatkoi kyselyään tulevatko vanhemmat enää, tai mikseivät he tule hakemaan häntä, missä he ovat. Raul otti tytön vastuulleen ja ryhtyi tämän huoltajaksi. Hankalaahan se oli, hän ei ollut enää mikään nuori mies ja tyttö oli vasta aloittanut elämänsä. Tilanne oli kummallekin hankala. Bluen piti muuttaa maaseudulta kaupunkiin Raulin luokse ja tottua nyt täysin uudenlaiseen elämään ja tilanteeseen.
Tyttö pääsi kaupunkiin kouluun ja koulun jälkeen hän meni aina Raulin työpaikalle viettämään aikaa. Raul ei keksiyt oikein muuta tekemistä, kuin laittaa tytön pelaamaan tietokoneella. Tätä kautta tyttö itse kiinnostui tietokoneesta ja elektroniikasta. Hän alkoi kysellä enemmän siihen liittyvistä asioista ja alkoi pikkuhiljaa tehdä muutakin kuin pelata.
Aikaa kului ja tyttö hallitsi tietokoneet ja elektroniikan. Hän oppi lukemaan koodikieltä ja tiesi millä koodilla sai mitäkin aikaan.
Tytön täyttäessä 14, Raul antoi Bluelle huipputasoiset tietokoneen osat, josta tyttö saisi väsätä itselleen oman tietokoneen. Eihän se paljoa vaatinut, tyttö osasi homman.
Raulilla alkoi olla jo ikää ja hänen oli jäätävä eläkkeelle, Blue oli kuitenkin niin nuori, ettei hänestä olisi pyörittämään firmaa, joten Raul joutui myymään firmansa seuraavalle jatkajalle.
Nyt hänellä oli enemmän aikaa pojan tyttärelleen. Aina kotona hän neuvoi tyttöä lisää ja kannusti miten hänestä tulisi oiva tietokoneasiantuntija/ohjelmoija/koodaaja. Tottahan se oli, tyttö tunsi teknologian paremmin kuin omat taskunsa.

Muutamia vuosia eteenpäin meno jatkui samana. Kun tyttö oli 17- vuotias, alkoi Raulin terveydentila heiketä nopeasti. Hänellä todettiin syöpä aivoissa, sitä ei voitu enää leikata. Elinajanodotetta annettiin noin vuosi, ehkä muutamia kuukausia enemmän, tai vähemmän. Tilanne oli musertava, Raulista oli tullut todella tärkeä henkilö Bluelle, toinen isä, joka oli opettanut kaikki osaamansa asiat tytölle. Raul oli ollut jo kuukausia niin heikossa kunnossa, että hän makasi vuodepotilaana sairaalassa. Hoitomaksut maksoivat omaisuuden ja näin ollen siihen upposi myös rahat, jotka Raul oli saanut myytyään firmansa.

Lopulta koitti aika, jolloin Raul nukkui pois. Nyt noin 18- vuotias Blue oli tyhjänpäällä. Hänen oli aloitettava nyt oma elämänsä ilman tukiverkostoa. Hän ei kuitenkaan voinut jäädä enää samaan kaupunkiin, jos hänen piti aloittaa kaikki alusta, hänen oli tehtävä se aivan uudessa kaupungissa. Eihän hänellä enää ollut Nashvillessäkään mitään. Hän oli perinyt ukiltaan jonkin verran rahaa, niitä jäljelle jääneitä firmarahoja. Nyt alkoikin kuumeinen suunnittelu seuraavasta asuinseudusta, pois oli päästävä nopeasti kuitenkin.

Hän selasi eri alueiden vapaita vuokra-asuntoja ja silmiin sattui Pennsulvanian osavaltiossa sijaitseva kaupunki nimeltään Amsford. Hän penkoi internetistä tietoa kaupungista ja se kuulosti kaikinpuolin mukiinmenevältä. Se olisi seuraava sijoituspaikka. Hän vuokrasi asunnon suoraan Amsfordin keskustasta, se oli ihan mukava kaksio. Makuuhuoneesta hän teki suoraan tietokoneluolan, laitteistoa oli niin paljon, ettei sinne mahtunut sänkyä. Olohuone toimi samalla makuuhuoneena ja muuna oleskelutilana.
Blue perusti itselleen toiminimen ja rupesi kauppaamaan osaamistaan. Salanimellä hän kauppasi myös ”laittomampaa” osaamistaan, kuten hakkerointi ja virusten luonti. Tuosta toiminnasta hän tienasi paremmin kerralla, kuin laillisesta, omalla nimellään tekemästään työstä.
Kun asunto ja työasiat oli kunnossa, alkoi nainen tutustua paremmin myös kaupunkiin ja väestöön.
Muutaman vuoden hän on jo asustellut Amsfordissa samassa asunnossaan. Muutamia lyhyitä suhteita hänellä on ollut sekä miehiin, että naisiin, mikään ei kuitenkaan ole ollut kestävää, mutta nuorella naisella on vielä elämä ja tulevaisuus edessään.