Post by X Killerz on Dec 22, 2015 2:04:02 GMT 3
Anteeksi kämäinen pikakuva, parempi kuva tulossa , kun jaksa värkätä..
Morya Deon O’Neill ~"Morya" tarkoittaa kuningasta~
Lempinimi: Mo sekä Modo(ainoastaan Riley kutsuu tällä nimellä)
Ikä: 26 v. (2.9.1988)
Laji: Leijona
Pituus/Paino: 181 cm/81 kg
Skp: Mies/Uros
Suuntautuminen: Hetero
Kansalaisuus: Amerikkalainen
Uskonto: Kristinuskoon kastettu
Synnyinpaikka: Kilindoni, Tansania
Asuinpaikka: Amsford, USA
Asunto: Rivarikaksio keskustassa
Ammatti/Työpaikka: Opettaja, keskustassa sijaitsevassa yläasteella
Vahvarunkoinen sekä kookas uros voi näyttää upealta, kun katselee sen ulkomuotoa vaatteet päällä. Pää on hiukan perinteistä leijonauroksen päätä pienempi ja sirompi. Tuon väritys on kokonaan kropaltaan valkoinen, kuitenkin niin, että Moryalla on punainen harjas, jossa myös oranssin ja viinipunaisen vivahteita. Harjaksen joukossa on muutamia kohtia, joihin Mo on pujottanut mustia renkaita, jotka tekevät harjakseen sinne tänne hiukan ”rastoja”. Samoin hännänpään tupsu on punainen. Runko on suurikokoinen ja lihaksikas, sekä jalat ovat pitkät ja jäntevät sekä eläinmaiset. Kädet ovat ihmismäiset, joissa on anturat. Silmät ovat jäänsiniset.
Vaatetus
Mo aika rento vaatetukseltaan rento, tuo viihtyy mielellään huppareissa ja löysemmissä farkuissa. Töissä tuo yleensä pitää jonkin verran myös edestä avonaisia neuleita. Kenkiä tuo pitää vain talvisin. Värimaailmaltaan tuo suosii maanläheisiä värejä sekä myös jonkin verran sinisen eri sävyjä. Musta kumminkin kuuluu tuon yksiin lempiväreihin.
Lävistykset/Tatuoinnit/Arvet (arpikartta tulossa jossain vaiheessa)
Kun Molla on vaatteet päällä, tuota voisi kuvitella aivan perushemmoksi, joka pitää itsensä hyvässä kunnossa. Kuitenkin vaatteiden alta paljastuu valtavia arpia joka puolelta kehoa: palovammoja, viiltoja ja pistohaavoja. Nämä kaikki ovat lapsuudesta kotoisin, jolloin tuota on vainottu Tansaniassa. Tatuointeja tulla ei ole, mutta vasemmassa korvassa on kolme titaanista rengasta.
Mo on luonteeltaan ystävällinen, mutta jostain syytä hän vihtyy vapaa-ajallaan omissa oloissa. Hänellä ei ole sen kummemmin ystäviä, vaan suurin osa ”kavereista” tai tutuista koostuu kolleegoista tai vanhoista opiskelutovereista. Opettaessaan tällä on suht rento ote ja mielellään haluaa oppia tuntemaan oppilaat, mutta osaa kumminkin pitää kurin hankalampien tapauksien kanssa. Moryan on kumminkin hankala puhua menneistä tai muutenkaan lapsuudesta sen raakuuden takia ja tuo näkee usein painajaisia siitä. Tuon lähelle on hankala päästä paremmin, koska Mo ei ole kovinkaan taitava romanttisissa tilanteissa vaan hiukan arastelee niitä. Naisten kanssa tuo pyrkii olemaan kohtelias, mutta ei tosiaan kunnolla osaa sen enempää noiden kanssa alkaa toimimaan. Hän pyrkii myös riitatilanteet purkamaan puhuen, mutta tarvittaessa ei jää helposti alakynteen, jos tappelu syntyisi.
Toisella puolella rantaa ollut hätämajoituksessa työskentelevä amerikkalainen näki koko tilanteen ja syöksyi pojan perään vainoajan lähdettyä. Poika ole kuolemaisillaan, mutta nopealla toiminnalla tuo saatiin pelastettua, kehoon jääden kuitenkin useita arpia ja palovammoja. Jollain tavalla Morya oli lyönyt päänsä jokeen tippuessaan, että oli menettänyt muun muistin paitsi oman nimensä eikä muistanut enää kuollutta perhettään. Moryaa ei parantumisen jälkeen haluttu enää päästää takaisin kaupunkiin ja koska tuon vanhemmista ei ollut ollenkaan tietoa, tuo annettiin adoptio-ohjelmaan. 7-vuotiaana leijonaa tuli katsomaan majoitukseen näätä mies nimeltä Gregor O’Neill. Tuo vietti pojan kanssa aikaa useamman viikon majoituksessa ja lopulta ennen lähtöään kysyi, halusiko poika lähteä hänen mukaansa USA:han. Lopulta pieni poika päätyi muutaman tavaransa kera Amsfordiin Gregorin adoptoidessa tämän.
Vuodet sujuivat hyvin, kunnes yhtenä koulupäivänä yläasteella Morya sai jalkapallon niin kovaa takaraivoonsa, että tuolta meni taju. Ku tämä heräsi, kaikki lapsuuden hirmumuistot palasivat tuon mieleen. Meni monta vuotta, ennen kuin pitkän terapian avulla tuo sai käsiteltyä asiat läpi sillä tavalla, että pystyi elämään suht normaalia elämää. Hän jatkoi lopulta lukioon peruskoulun suoritettuaan ja hyvillä arvosanoilla yliopistoon opiskelemaan opettajaksi. Morya oli 22-vuotias, kun tuolle tuli ikävä soitto. Gregor oli kuollut haaksirikossa Beringinmerellä kalastusaluksella. Gregor oli ollut ravunpyytäjä ja tuon takaisin paluuseen mereltä olisi ollut enää muutama viikko. Moryalla oli vaikeaa ja häneltä kesti vuoden kauemmin saada opettajan paperit käsiin. Kumminkin nopeasti sen jälkeen, kun tuo oli valmistunut, tuo sai töitä ylasteen opettajana ja on nyt opettanut pari vuotta.
~Suhteet~
Isä: Aasim (Kuollut)
Äiti: Nabeele (Kuollut)
Veli: Mabla (Kuollut)
Kasvatti isä: Gregor O'Neill (Kuollut)
Morya Deon O’Neill ~"Morya" tarkoittaa kuningasta~
Lempinimi: Mo sekä Modo(ainoastaan Riley kutsuu tällä nimellä)
Ikä: 26 v. (2.9.1988)
Laji: Leijona
Pituus/Paino: 181 cm/81 kg
Skp: Mies/Uros
Suuntautuminen: Hetero
Kansalaisuus: Amerikkalainen
Uskonto: Kristinuskoon kastettu
Synnyinpaikka: Kilindoni, Tansania
Asuinpaikka: Amsford, USA
Asunto: Rivarikaksio keskustassa
Ammatti/Työpaikka: Opettaja, keskustassa sijaitsevassa yläasteella
Ulkonäkö
Vahvarunkoinen sekä kookas uros voi näyttää upealta, kun katselee sen ulkomuotoa vaatteet päällä. Pää on hiukan perinteistä leijonauroksen päätä pienempi ja sirompi. Tuon väritys on kokonaan kropaltaan valkoinen, kuitenkin niin, että Moryalla on punainen harjas, jossa myös oranssin ja viinipunaisen vivahteita. Harjaksen joukossa on muutamia kohtia, joihin Mo on pujottanut mustia renkaita, jotka tekevät harjakseen sinne tänne hiukan ”rastoja”. Samoin hännänpään tupsu on punainen. Runko on suurikokoinen ja lihaksikas, sekä jalat ovat pitkät ja jäntevät sekä eläinmaiset. Kädet ovat ihmismäiset, joissa on anturat. Silmät ovat jäänsiniset.
Vaatetus
Mo aika rento vaatetukseltaan rento, tuo viihtyy mielellään huppareissa ja löysemmissä farkuissa. Töissä tuo yleensä pitää jonkin verran myös edestä avonaisia neuleita. Kenkiä tuo pitää vain talvisin. Värimaailmaltaan tuo suosii maanläheisiä värejä sekä myös jonkin verran sinisen eri sävyjä. Musta kumminkin kuuluu tuon yksiin lempiväreihin.
Lävistykset/Tatuoinnit/Arvet (arpikartta tulossa jossain vaiheessa)
Kun Molla on vaatteet päällä, tuota voisi kuvitella aivan perushemmoksi, joka pitää itsensä hyvässä kunnossa. Kuitenkin vaatteiden alta paljastuu valtavia arpia joka puolelta kehoa: palovammoja, viiltoja ja pistohaavoja. Nämä kaikki ovat lapsuudesta kotoisin, jolloin tuota on vainottu Tansaniassa. Tatuointeja tulla ei ole, mutta vasemmassa korvassa on kolme titaanista rengasta.
Luonne
Mo on luonteeltaan ystävällinen, mutta jostain syytä hän vihtyy vapaa-ajallaan omissa oloissa. Hänellä ei ole sen kummemmin ystäviä, vaan suurin osa ”kavereista” tai tutuista koostuu kolleegoista tai vanhoista opiskelutovereista. Opettaessaan tällä on suht rento ote ja mielellään haluaa oppia tuntemaan oppilaat, mutta osaa kumminkin pitää kurin hankalampien tapauksien kanssa. Moryan on kumminkin hankala puhua menneistä tai muutenkaan lapsuudesta sen raakuuden takia ja tuo näkee usein painajaisia siitä. Tuon lähelle on hankala päästä paremmin, koska Mo ei ole kovinkaan taitava romanttisissa tilanteissa vaan hiukan arastelee niitä. Naisten kanssa tuo pyrkii olemaan kohtelias, mutta ei tosiaan kunnolla osaa sen enempää noiden kanssa alkaa toimimaan. Hän pyrkii myös riitatilanteet purkamaan puhuen, mutta tarvittaessa ei jää helposti alakynteen, jos tappelu syntyisi.
Menneisyys
Valkoinen leijonapoika syntyi perheeseen, jotka olivat hyvin taikauskoista väkeä. Tätä ennen perheessä oli jo 4-vuotias poika. Albiino uros oli siis todella vaikea tapaus noille ja nuo alkoivat pelkäämään, millaisen kirouksen noitatohtori tai kaupunki heille langettaisi. He piilottivat lasta melkein 6 vuotiaaksi asti, kunnes joku kyläläinen oli saanut tietää tästä albiinolapsesta. Vanhemmat olivat alkaneet rakastaa tuota vuosien aikana enemmän ja halusivat poikansa pakenevan jonnekkin turvakeskukseen, joita sijaitsi ympäri maata. 10-vuotias isoveli Madla lähti viemään pienempää veljeään ulos kaupungista, mutta ennen kuin nuo ehtivät rajan ulkopuolelle, joukko kaupunkilaisia tuli heitä vastaan, leijonapoikien vanhemmat mukanaan. Noita syytettiin noituudesta ja albiinolapsen piilottelusta. Pienet pojat otettiin kiinni ja sidottiin katsomaan, kun noiden vanhemmat kivitettiin kuolleiksi. Tämän jälkeen poikia alettiin kiduttaa viiltelemällä .Kumminkin vanhemmalla veljeksistä oli ollut puukko piilossa ja jollain keinolla sai keploteltua itsensä irti köysistä ja nuo pääsivät karkuun. Nuo juoksivat piiloon pienen taloon, joka oli hylätty. Kumminkin vainoajat pääsivät noiden jäljille, mutta sen sijaan että nuo olisivat ajaneet pojat ulos talosta, nuo sulkivat nuo sinne ja alkoivat heittelemään polttopulloja taloon, kunnes tuo oli ilmiliekeissä. Bensaa oli lentänyt Moryan päälle ja tuon iho paloi muutamista kohdista pahoin. Madla onnistui saamaan veljensä ulos palavasta rakennuksesta rikkinäisen ikkunan kautta, mutta jäi itse loukkuun lyyhistyvään rakennukseen. Morya juoksi niin kovaa kuin pienistä jaloistaan pääsi joen rantaan, jotta olisi voinut uida sen läpi toiselle puolen rantaa. Yksi vainoajista sai pojan kiinni ja puukotti tuota olkapäähän ja vatsaan. Poika putosi jokeen ja ei tullut pintaa hetken aikaan. Toisella puolella rantaa ollut hätämajoituksessa työskentelevä amerikkalainen näki koko tilanteen ja syöksyi pojan perään vainoajan lähdettyä. Poika ole kuolemaisillaan, mutta nopealla toiminnalla tuo saatiin pelastettua, kehoon jääden kuitenkin useita arpia ja palovammoja. Jollain tavalla Morya oli lyönyt päänsä jokeen tippuessaan, että oli menettänyt muun muistin paitsi oman nimensä eikä muistanut enää kuollutta perhettään. Moryaa ei parantumisen jälkeen haluttu enää päästää takaisin kaupunkiin ja koska tuon vanhemmista ei ollut ollenkaan tietoa, tuo annettiin adoptio-ohjelmaan. 7-vuotiaana leijonaa tuli katsomaan majoitukseen näätä mies nimeltä Gregor O’Neill. Tuo vietti pojan kanssa aikaa useamman viikon majoituksessa ja lopulta ennen lähtöään kysyi, halusiko poika lähteä hänen mukaansa USA:han. Lopulta pieni poika päätyi muutaman tavaransa kera Amsfordiin Gregorin adoptoidessa tämän.
Vuodet sujuivat hyvin, kunnes yhtenä koulupäivänä yläasteella Morya sai jalkapallon niin kovaa takaraivoonsa, että tuolta meni taju. Ku tämä heräsi, kaikki lapsuuden hirmumuistot palasivat tuon mieleen. Meni monta vuotta, ennen kuin pitkän terapian avulla tuo sai käsiteltyä asiat läpi sillä tavalla, että pystyi elämään suht normaalia elämää. Hän jatkoi lopulta lukioon peruskoulun suoritettuaan ja hyvillä arvosanoilla yliopistoon opiskelemaan opettajaksi. Morya oli 22-vuotias, kun tuolle tuli ikävä soitto. Gregor oli kuollut haaksirikossa Beringinmerellä kalastusaluksella. Gregor oli ollut ravunpyytäjä ja tuon takaisin paluuseen mereltä olisi ollut enää muutama viikko. Moryalla oli vaikeaa ja häneltä kesti vuoden kauemmin saada opettajan paperit käsiin. Kumminkin nopeasti sen jälkeen, kun tuo oli valmistunut, tuo sai töitä ylasteen opettajana ja on nyt opettanut pari vuotta.
~Suhteet~
Isä: Aasim (Kuollut)
Äiti: Nabeele (Kuollut)
Veli: Mabla (Kuollut)
Kasvatti isä: Gregor O'Neill (Kuollut)