Post by Deleted on Feb 18, 2016 23:47:41 GMT 3
Kehon muoto ja kasvot
Nimeni... Milla Faix
Lendemain agenttinimi ja kooditunnus… Voyante (ransk. näkijä), X-015
Ikäni... Kaksikymmentäkolme (23) vuotias
Lajini... Juovahyeena
Sukupuoleni... Narttu
Ammattini... Työtön. Toimi ennen karkaamistaan Lendemainilla kyvyllisten paikantajana ja noutajana. On toiminut myös ravintolassa tarjoilijana.
Pituuteni… n. 160 cm
Turkkini väri… Vaalean harmaaruskea vaalean beigeillä raidoilla
Silmäni väri... Ruskeat
TÄHÄN ASTI TAPAHTUNUTTA
X-VOIMAT
Kyky erottaa x-kykyiset normaaleista anthroista sekä nähdä näiden kykyjen lähde ja mahdollinen vaikutuspiiri.
Mihin kyky perustuu…
Kyky perustuu näköaistiin Millan nähden ympäröivän maailmansa mustavalkeana x-geenisten ollen ainoita väriläikkiä.
Tavallaan voi sanoa että Millalla ei ole näkökykyä, mutta hän näkee tarpeeksi voidakseen kulkea ja olla vuorovaikutuksessa ympäristössään ilman vaikeuksia. Joten toisaalta häntä voisi kutsua näkörajoitteiseksi, mutta koska hän ei pysty lukemaan tekstiä, erottamaan valoa pimeästä tai näkemään normaaleja värejä selittää hän muille olevansa värisokea sekä puolisokea.
Kyvyn käyttö…
Milla ei hallitse kykyään millään tavalla, hän ei voi ”laittaa sitä pois päältä” mitenkään, vaan kyky on sama kuin hänen näkökykynsä. Täten Milla ei voi liika käyttää kykyään eikä sillä ole sivu- tai haittavaikutuksia. Jos hänen silmänsä vahingoittuvat -esim. vieraan esineen tai aineen joutuminen silmäkalvolle- kärsii myös hänen kykynsä nähdä ympäristöään.
Miten hän näkee ympäristönsä…
Värimaailmaltaan ympäristö on Millalle kuin tyhjä, musta liitutaulu. On mustaa tyhjyyttä, missä kaikki on. Ja tuossa tyhjyydessä ovat normaalit anthrot ja objektit.
Nämä normaalit anthrot ja objektit näkyvät kuin liidun jättäminä jälkinä taululla: valkeina ääriviivoina, joiden kuitenkin liikkuessa jää näistä usvamaiset varjonsa.
X-geeniset taas, Milla itse mukaan lukien, ovat tässä maailmassa ääriviivoja jotka omaavat hohkaavia värejä. Heidän värinsä sävyineen ja niiden sijainnit kertovat Millalle millaisia ja kuinka voimakkaita anthroja he ovat.
X-geenisten värit…
X-geeniset hohkaavat erilaisia värejä. Nämä värit ja sijainnit antavat tietoa x-geenisen kyvyn luonteesta, lähteestä ja mahdollisesta rajoitteesta.
Mitä lämminsävyisempi ja kirkkaampi väri on, sitä enemmän kyky keskittyy tälle alueelle sekä voimakkaampi se on. Mitä kylmäsävyisempi ja himmeämpi se on, sitä vähemmän kyky sijaitsee tai laajentuu tälle alueelle.
Esimerkiksi Milla ei voi erottaa toisistaan kahta erikois-anthroa, jotka molemmat tarvitsevat kosketuskontaktia kyvyn käyttöön mutta aiheuttavat täysin eri asioita.
Nämä värit sävyineen eivät kuitenkaan määritä mitä x-geenisen kyky tekee vaan antaa ainoastaan osviittaa niistä vastaten kysymyksiin miksi ja miten.
Väri ei myöskään välttämättä rajoitu vain kyvyllisen fyysiseen kehoon, vaan voi kyvyn luonteesta riippuen siirtyä tai sijaita muuallakin, muissa anthroissa ja objekteissa
Esimerkiksi jos vaikka toisten mieliä hallitseva anthro käyttää kykyään normaaliin, näkee Milla värejä kyvyllisessä, normaalissa anthrossa -siellä mihin kyvyllinen kykyään käyttää- sekä hyvin heikon, ohuen ja usvamaisen ”nauhan” kyvyllisen ja kyvyttömän välillä.
Havainnollistava kuva
Kuvassa ensimmäinen hahmo on normaali anthro tuolin vieressä.
Toinen on x-geeninen, jonka kyky vaatii kosketuskontaktia käsien kautta, mutta kyvyn vaikutus voi laajentua väreistä päätellen rintakehälle ja vatsalle sekä pään alueelle. Tai sitten keskikehon ja pään alueet ovat osa kyvyn alkulähdettä.
Kolmannessa on kyvyllinen, joka ilmeisesti on kykenevä jotenkin vaikuttamaan ympäristöönsä leijailevan värikaaren sisäpuolella. Alkulähde tai kyvyn laajuus on voimakkaimmillaan ilmeisesti anthron pääalueella. Tällaiset, jotka omaavat kehostaan irrallisia värialueita, ovat vaikeita arvioida sillä näiden värikaari/voimien vaikutus, väri, koko ja sijainnit voivat kyvyn luonteen mukaisesti vaihdella.
Neljännessä anthro jonka kyky on levinnyt koko iholle/turkille ympäri kyvyllistä ja on voimakas. Voi päätellä että tämän kyky voi vaikuttaa anthron olomuotoon tai sitten tämän kyky vaatii kosketuskontaktia miltä tahansa kehonsa alueelta.
Kykyä rajoittavat…
Millan kyky on omalla tavallaan voimakas, vaikkakaan hän ei voi kyvyllään muokata ympäristöään mitenkään. Mutta kuten kaikilla, myös Millan kyvyllä on rajansa.
Hän ei pysty…
…Ihme kyllä erottamaan itsestään värejä kuten muissa x-geeniläisistä. Kyse voi olla siitä että hänen kykynsä kohdistuu hänen silmiinsä mikä voi vaikuttaa hänen näköönsä nähdä itsensä…
…Näkemään puhkeamatonta x-kyvyllistä.
…Näkemään läpi seinien tai tarpeeksi paksun vaatekerroksen läpi.
…Erottamaan kuollutta kyvyllistä tavallisesta, sillä kuolleen kyvyllisen ruumis ei omaa värejä.
…Erottamaan valoa ja pimeyttä eikä siten varjojakaan tai normaaleja värejä tai heijastumia.
…Edelliseen viitaten Milla ei myöskään pysty näkemään neste- tai kaasumuodossa olevia asioita kuten vettä tai liekkejä. Tämä koskee myös x-geeniläisiä jotka voivat muuttaa olomuotonsa nestemäiseksi tai kaasumaiseksi.
ULKONÄKÖ
Kuten juovahyeenoilla luontaisesti, myös Millan ruumis on lyhyt ja paksuhko. Normaalin naisen ruumis mistä löytyy niin lihasta, rasvaa kuin myös muotoja. Yleiskunto on hyvä, mutta tappeluissa Milla ei ole mikään voimakone vaan tämän on parempi suuntautua puolustukseen ja pakenemiseen.
Voimakas, hieman pitkä niska joka yhdistää muodokkaan kehon leveään, lyhyt kuonoiseen päähän. Korvat ovat suuret, hieman lepakkomaiset ja teräväkärkiset jotka yleensä suuntautuvat eteenpäin.
Nainen ei omaa häntää, paitsi pienen tyngän, koska eräs jahdettu x-kyvyllinen sattui sen napsaisemaan poikki.
Ja loukkaantumisista, arvista jne. puheen ollen, niitä Millalla on ympäri kehoaan. Niin vanhoja sekä uusia, enemmän ja vähemmän näkyviä läpi paksun turkin.
Turkki on paksu, pinnaltaan pehmeää ja pohjakarvaltaan hyvin tiivistä. Se on pidemmillään niskassa, missä juovahyeenoille tyypillinen, aaltomainen harjas, kun taas muualla ruumiissa lyhyttä
Pääväriltään turkki on savenruskeaa, missä sitten niskasta muualle kehoon on vaaleita raitoja. Kasvoilla on ainoastaan muutama pilkku, hieman silmien takana alaviistoon. Korvien takana on myös vaaleata, läikkinä, ja rintakehän leveydeltä rinnassa olevasta läikästä menee kuvio kaulalle, sieltä leualle ja kuonon päälle.
Silmät ovat pyöreät mutteivat täysin, hieman ovaaliin taittuvat. Ruskean väriset, tummilla ja vaaleilla sävyillä eikä niissä ole mutaatiosta johtuvasti pupillia. Silmien ympärillä on tummanharmaaväritys, hieman kuin pandoilla.
Tyyliltään Milla pitää kylmien ja lämpimien sävyjen sekoittamisesta, pukeutuen mukaviin, rentoihin vaatteisiin ja käyttää yksinkertaisia kenkiä.
LUONNE
Lapsena Milla oli ujo, mutta silti viaton ja maailmankatsomukseltaan positiivinen lapsi jolle ei ollut tapahtunut mitään traumaattista. Hiljainen ja lempeä lapsi joka tuli kaikkien kanssa toimeen.
Lendemainille joutumisen jälkeen on sitten suurin osa tuosta viattomuudesta ja lempeydestä karsittu pois oikein uralla, väännetty maailmankatsomusta jyrkän julmaksi ja minäkuva muokkaantunut siihen pisteeseen ettei Milla kestä enää itseään, omaa olemassaoloaan.
Hän ei arvosta itseään, ei henkeään voiden kai sanoa että hän on itsetuhoinen. Melkein. Itsevahingoittaminen ahdistuneena, kun ajatukset alkavat pinota toistensa päälle, ei ole hänelle uutta saatikka spontaaniset itsemurhayritykset. Hän kärsii välillä pahoista masennus- ja ahdistuskohtauksista, varsinkin yöllä jolloin ajatukset tuntuvat pyörivän kehää vain ja yhden nimen ympärillä.
Hän herää unistaan ahdistuneena, sydän kurkussa ja muistaen kaikki ne anovat huudot, epätoivoiset pyristelyt kun hän metsästi viattomia.
Kiroten häntä ja toivoen että hän kuolisi tuskallisesti ja hitaasti.
Mutta hän pelkää. Milla on pelkuri eikä epäröi sanoa sitä, että hän on pelkuri peläten kuolemaa. Sitä kipua, mitä on rajan tuolla puolen, mitä hänelle tapahtuu, mutta ennen kaikkea se kipu mitä tuntee kuollessaan. Tuo pieni pelokkuus kuoleman tuskasta on tällä hetkellä ainoa asia mikä estää hyeenanaista lopettamasta elämäänsä lopullisesti.
Sekä pieni toivo siitä, että ehkä hän voi vielä tehdä jotakin korvatakseen tekemänsä pahan.
Pitää olla jotakin, mitä hän voi tehdä korvatakseen tekonsa.
Hän toivoo että hän voisi tuoda Lendemainin tuhoon. Peruuttaa tai korvata tekemänsä vahingot niin monen anthron elämään, löytää jonkin rauhan mielelleen että hän voisi ajatella että hän edes lopussa yritti jotakin.
Sitten hän olisi valmis jättämään tämän maailman taakseen edes hieman tyynemmin mielin.
Ei tarvitse olla hyvä anthrojen tuntija nähdäkseen, että kaikki ei ole hyvin Millalla.
Se ei ole niin suurta muttei turhan pientäkään etteikö merkkejä huomaisi sosiaalisissa tilanteissa.
Tämän tapa tuijottaa, olla hiljaa ja sivussa voi tehdä monien olosta epämukavan. Varsinkin kun nainen ei oikein reagoitte asioihin kuten ”normaalit” persoonat. Hymyjä ei oikein tipu, kasvojen lihakset eivät liikahtele tunteita kuvastaen ulospäin, tämä reagoi hieman hitaasti asioihin tai ei ainakaan heti toimi saatikka puhu.
Millalla on vaikeuksia osoittaa tunteitaan, reagoida asioihin positiivisella saatikka tilannetajua omaten. Tämä voi töksäyttää faktoja piittaamatta siitä onko se toivottua tai ei.
Jos joku taas Millaa itse alkaa tölviä, huutelemaan tai kohtelemaan ilkeästi, ei anthronarttu oikein estä näitä. Ihan kuin eloton nukke tämä ei kauheasti pistä vastaan, ehkä pienesti sanoen jotain tai kädellään yrittäen huitaista mutta huomaa kyllä ettei niiden takana ole voimaa.
Tämä ei arvosta itseään, alentuen helposti muiden dominoitavaksi.
Varsinkin x-kyvyllisiltä Milla ei juurikaan kiellä mitään, ei pystyisi.
Hän suhtautuu näihin itseasiassa hyvinkin alistuvasti, hieman pelonsekaisella tunteella kuitenkaan kieltämättä osallisuuttaan näiden ahdinkoon. Ei hän edes yritä estää jos nämä haluavat häntä rankaista.
Pinnan alla, jos ihmeen kaupalla saa jotain eloa tähän kävelevään kuoreen, piilee kuitenkin enemmän.
Itseään hän ei enää arvosta, pidä suojelemisen arvoisena. Mutta hän ei käännä selkäänsä niille jotka apua tarvitsevat. Sillä sisimmissään hän todella välittää muista, hän on lämmin henkinen anthro joka haluaa tehdä paljon hyvää mutta on nurinkurisesti päättynyt tekemään todella paljon pahaa.
Maailma ei ole reilu saatikka ymmärtävä, mutta hän toivoo silti voivansa pelastaa apua tarvitsevia. Se antaa hänelle aihetta pysyä hengissä antaen toivoa.
Hän ei koskaan halunnut satuttaa ketään koskaan.
Mutta hän tietää ettei mikään määrä autettuja anthroja koskaan tee tekemättömäksi hänen tekojaan.
Loppujen lopuksi, Milla on henkisesti hukassa, syyllisyyden murskaama ja menneisyytensä traumatisoima yksinäinen sielu.
Hän todella haluaisi jotakin, mitä tahansa, mikä tekisi hänestä onnellisemman, veisi sisällä syövän pahan olon.
MENNEISYYS
Jotkut x-kyvylliset ovat voineet kuulla hämärästä organisaatiosta mikä nappaa ja tutkii x-geeniläisiä.
Tietysti, tällaisia ryhmittymiä ja järjestöjä on jo muutamia, jotka sitten tekevät saamillaan kyvyllisillä mitä ikinä tekevätkään, vaikka x-kyvylliset eivät ehkä olekaan koko maailman tiedossa vielä. Mutta tämä yksi tietty organisaatio on nimeltään Lendemain, ranskassa toimiva organisaatio joka julkisesti on Demain niminen lääkeyhtiö.
Pinnan alla sitten pyörivät x-kykyisten nappaamiset, näiden tutkiminen ja jalostaminen, hämärien osakkeiden hankkiminen tukijakseen ja niin edelleen.
Seshia Faix on yksi Lendemain/Demainin alkuperäisistä persoonista jotka olivat luomassa yhtiötä pienellä porukalla ja sitten laajensivat sitä eräiden tapahtumien jälkeen x-kyvyllisten tutkimiseen. Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten elämänsä huipulla oleva Seshia halusi aloittaa omat tutkimuksensa x-kyvyllisillä: x-geenin periytymistä ja kopioimista näin jälkeläisiin alustavasti.
Mutta koska Lendemain oli vasta aluillaan tuolloin, ja koehenkilöitä oli vähän, sekä Seshian projekti oli hyvin pitkä prosessoinen, ei sille yksinkertaisesti olisi riittänyt yhtiön vähäisistä resursseista.
Joten Seshia päätti yksityisesti panostaa tähän projektiinsa ottaen eräältä miespuoliselta x-kyvylliseltä, jonka kyvyn nainen katsoi sopivaksi projektiin, spermanäytettä ja suoritutti itselleen hedelmöityksen.
Kaikki tieteen nimissä tietenkin, ei hän oikeasti tuhlaisi aikaansa tuntemattomaan anthroon enempää kuin tämä osoittautuisi hyödylliseksi: jos tästä projektista syntynyt anthro ei osoittaisi x-geenin omaamista, hän hankkiutuisi tästä eroon tavalla tai toisella.
Yhdeksän kuukauden päästä syntyi sitten juovahyena tyttö.
Ja koska Seshialla ei ollut aikeita tuhlata ylimääräistä aikaa tähän projektiinsa antoi hän tytön adoptioon erään tutun sosiaalityöntekijän kautta. Tämän tuttunsa kautta Seshia saattoi hyvin pitää silmällä projektinsa kehittymistä ja onnistumista tai epäonnistumista.
Kolmen vuoden päästä näytti siltä että kaikki nähty vaiva oli ollut turhaa: lapsen epäiltiin oleva sokea tai ainakin näkörajoitteinen eikä tällä ollut mitään muita eroavaisuuksia puhjennut. Ei edes Seshian valitseman x-geeniläisen kykyjä.
Seshia päätti sitten hylätä projektin eikä enää seurannut biologisen tyttärensä kehitystä niin tiiviisti. Kunnes sitten…
Milla Renee oli adoptoitu lapsi kahdelle tavalliselle keskiluokan anthrolle, haukkanaiselle ja kolibrimiehelle.
He olivat ihastuneet Millassa tämän erikoisen ruskeisiin silmiin ja rauhalliseen luonteeseen tytön ollen kiltti ja kuuliainen lapsi, helppohoitoinen siis.
Milla piti elämästään, lapsuudestaan pienessä kaupungissa ja rakasti vanhempiaan. Hän menestyi koulussa ja ystäväpiirissään keskivertaisesti, omasi yhden tai pari parasta ystävää, harrasti äitinsä kanssa puutarhanhoitoa ja niin edelleen.
Tavallinen lapsuus mitä hieman varjosti hänen ”tilansa.”
Milla kun on vauvasta asti omannut eräänlaisen sokeuden. Hän ei nähnyt mitään värejä, mutta osasi erottaa ympäristöään tarpeeksi voidakseen elää lähes normaalia elämää. Lääkärit olivat todenneet että Millalla saattoi olla erikoinen, tunnistamaton näkörajoite mihin sekoittui värisokeus sekä erikoisella tavalla vääristynyt näkökyky.
Se oli surullista, siis vanhempien mielestä, ettei heidän pikku tyttönsä pystynyt näkemään maailmaa normaalisti näteillä silmillään. Milla taas ei aivan osannut kaivata jotakin, värejä, joita ei ollut koskaan kokenut mutta vanhempien säälivä asenne oli tarttuvaa.
Voi siis vain kuvitella tytön suurta hämmennystä ja uteliaisuutta kun tämä ensimmäistä kertaa näki värejä!
Se tapahtui kun hän oli kuusivuotias, ujo mutta perin utelias lapsi silti kuten kaikki ikäisensä. Heillä oli kotona televisio reistaillut ja korjaaja oli sitten kutsuttu. Ja olohuoneeseen kävellyt Milla jähmettyi, hämillään tuijottaen korjaajaa että vieras sekä lähellä ollut äiti kysyivät mikä pikkuisella oli.
Se oli sitten melko sekavaa, jännittävää ja hämmentävää kun lapsi yritti ensimmäistä kertaa selittää värejä. Värejä jotka näki tuossa vieraassa.
Heti varattiin lääkäriaika ja siellä sitten likan silmiä tutkittiin. Niissä ei ollut tutkimusten mukaan tapahtunut fyysistä muutosta, eikä Milla enää nähnyt värejä.
Asia kuitenkin kirjattiin tytön tietoihin ja hieman pettyneet vanhemmat veivät vielä perin hämmentyneet tyttönsä takaisin kotiin.
Mutta kun Milla nyt kerran oli nähnyt värejä, kauniita ja monisävyisiä, ensimmäistä kertaa aina niin mustavalkoisessa maailmassaan, syntyi tytölle ensimmäistä kertaa kaipaus nähdä noita värejä lisää. Korjaaja, joka oli keski-ikäinen majavanainen, kutsuttiin jälleen kotiin ja tällä kertaa ihan vierailulle Millan lopullisen pyytelyn tuloksena. Majavanaisella oli myös hieman Millaa vanhempi tytär, mutta kaksikko silti ystävystyi nopeasti.
Myös tässä tytössä Milla näki erilaisia värejä. Se oli ihmeellistä!
Ja Millan ollen niin kovin innoissaan, sekä lasten tullen hyvin toimeen, jatkuivat nämä vierailut molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen tapahtui vielä pari muuta kertaa kun Milla kaupungissa ajatteli nähneensä vilahduksen värejä, nyt pystyen helposti kiinnittämään niihin huomiota kun ymmärsi mitä värit olivat ja miltä näyttivät.
Parin kuukauden päästä, siitä kun Milla oli alkanut nähdä värejä tietyissä anthroissa, kuitenkin tapahtui.
Millan vanhemmat saivat puhelun eräältä Helissa Parfore nimiseltä naiselta, joka kertoi olevansa erikoistunut silmälääkäri ja joka oli kuullut Millan tapauksesta ja halusi tarkemmin tutkia tyttöä. Vanhempien luvalla tietenkin.
Ajatellen tämän olevan hyväksi tyttärelleen veivät lintuvanhemmat lapsosensa sairaalaan missä vieraileva lääkäri oli. Tämän kanssa oli perheen oma lääkäri sekä toinen tuntematon, hiljainen ja vakava anthro jolla oli outo metallipanta kaulassaan.
Tässä hiljaisessa anthrossa Milla näki myös värejä, kertoen sen hyvin ujosti kun tämä vieras Helissa nainen kysyi. Helissa kysyi hieman lisää Millalta missä ja millaisia värejä tyttö näki tässä tuntemattomassa anthrossa.
Nopeasti sitten muuttuivat vanhemmat epäileviksi näiden kysymyksien ja tilanteen outouden vuoksi. Sekä… Naisessa oli jotain outoa. Jotain mitä vanhemmat eivät aivan- Ehkä koska nainen oli hieman Millan näköinen. Enemmän kuin hieman.
Joten kohteliaasti vanhemmat sanoivat poistuvansa tyttärensä kanssa.
Helissan, joka oikeasti oli Seshia, mielestä kolmikko lähti pois liian aikaisin.
Hänellä oli jo teorioita biologisen tyttärensä, aiemmin epäonnistuneeksi leimaamansa projektin, selkeästä kyvystä. Ja se saattaisi olla todella hyödyllinen heidän yhtiölleen joten tyttö oli pakko saada lisätutkimuksiin.
Ja Seshialla, biologisena äitinä, oli kaikki oikeudet saada luomansa takaisin eikös?
Lendemain ei mielellään tehnyt näin näkyviä ”noutoja” hyvillä asuinalueilla. Murtautuminen, mahdollinen eliminoiminen, kidnappaus ja niin edelleen olivat asioita joita ei ollut helppo lakaista niin vain maton alle lasten kohdalla. Tehtiin ne kuinka hyvin tahansa.
Seshia sai siis tehdä tämänkin omillaan, mitä nyt ottaen mukaansa kaksi uskollista noutajaansa.
Ei se kovin siistiä jälkeä loppujenlopuksi ollut, vanhemmat piti eliminoida, mutta he saivat –kirkuvan ja järkyttyneen- Millan autoonsa ajaen pois kovaa vauhtia.
Tästä alkoi kuusi vuotiaan Millan elämä Lendemainin omaisuutena.
Aluksi Milla ei luottanut kehenkään, ei valheisiin, ei äidikseen esiintynyttä Seshia nimiseksi paljastanutta naista, ei mitään. Hän ei halunnut tehdä yhteistyötä.
Mutta pieni kuusivuotias tyttö ei omaa mitään kykyjä estää pakottamista.
Aluksi Millalla tehtiin kokeita, tutkittiin tämän kykyä, muita mahdollisia kykyjä, miten ne rajoittuivat, ja niin edelleen. Häntä pidettiin muiden vangittujen x-geeniläisten seassa kunnes tapahtui pieni onnettomuus joidenkin vangittujen saadessa tietää Millan kyvystä.
Tyttö laitettiin sitten eristyksiin muista.
Vuosia kului. Lendemain kehittyi ja laajeni. Millan painajaismaiset testaukset jatkuivat ja teini-ikään saapuessa tämä siirrettiin kentälle. Etsimään tavallisten seasta x-kyvyllisiä, tunnistamaan heitä, osoittamaan yhtiön noutajia hakemaan näitä.
Tietäen mitä näille kyvyllisille tehtäisiin Milla aluksi ja aina välillä yritti laittaa vastaan. Mutta uhkaukset, eristyksissä pitäminen kuukausia, fyysinen ja henkinen kiduttaminen…
Vähitellen Milla alkoi mukautua. Selviytyäkseen. Saadakseen olla rauhassa, omata jonkinmoisia etuja kuten oma huone, vapautta ja niin edelleen.
Hänen suhteensa biologiseen äitiinsä ei missään vaiheessa parantunut, kumpikaan ei oikeastaan yrittänyt. Millan vanhentuessa tätä alettiin kouluttamaan ja pakottamaan ottamaan enemmän osaa kiinniottoihin, olemaan yksi noutajista. Se pakotti nuoren naisen alun näkemään vielä lähempää kykynsä aiheuttaman tuskan muissa viattomissa kyvyllisissä.
Jotkut taistelivat kiinniottoa vastaan, toiset luovuttivat, anoivat, tappoivat itsensä nurkkaan ajettuna… Joskus piti eliminoida eikä vain kohteita.
Milla yritti kuusitoistavuotiaana itsemurhaa kun hänen oli itsepuolustukseksi tapettava vastaan hangoitelleen jahdetun. Milla tosin löydettiin ajoissa, hänen tilansa saatiin vakaaksi ja hänet laitettiin sidottuna sänkyyn eristysselliin kahdeksi kuukaudeksi.
Hänen piti vuosia ahertaa hänelle annettujen tehtävien parissa ansaitakseen takaisin vapautensa eikä olla jatkuvassa valvonnassa laboratoriossa valkeassa sellissä, päivärytminsä muiden laatimana.
Kaksikymmentävuotiaana Milla oli saanut luottamusta sen verran, että hänen suotiin asua yhtiön ulkopuolella. Hankkia oma asunto, elää… Normaalisti. Ja joidenkin paperien kirjoittamisten ja muutamien uhkauksien jälkeen Milla sai luvan hankkia päivätyön, normaalin ”peitetyön” minkä varjossa hän voisi tarvittaessa löytää uusia kohteita.
Mutta koska eräiden seikkojen vuoksi Milla ei voinut hakea minne tahansa töihin, Milla sai Demain yhtiön suhteiden kautta töitä… Noh, hän olisi saanut töitä hieman kaikenlaisista paikoista jos totta puhuttiin.
Mutta hän halusi mahdollisimman normaalin, sellaisen mikä ei muistuttaisi häntä Lendemainista paljon ellei jopa yhtään.
Hän siis päätyi tarjoilijaksi. Se oli aluksi hieman outoa ja hänen piti harjoitella normaalia kanssakäymistä mutta kyllä hän lopulta asettui.
Eräänlainen rakkaustarinakin tapahtui, tai sai ainakin alkua. Yksi ravintolan tarjoilijamiehistä oli ihastunut Millaan, ja tämän ilmentyessä Millakin tunsi vetoa… He kävivät yhdellä treffeillä.
Sitten Seshia ”varoitti” että ulkopuoliset suhteet eivät olisi hyväksyttyjä, ei ainakaan Millan kohdalla joka oli yhtiön omaisuutta.
Kun tämä mahdollinen poikaystävä katosi, Milla yritti uudelleen itsemurhaa. Mutta kuten viimeksikin, tälläkin kertaa se estettiin.
Millan työpari, yksi noutaja, oli aavistanut jotakin pahaa ja sitten pakotti naisen oksentamaan otetut pillerit.
Jessica oli Millan työparin nimi, pirtsakka laiskiaistyttö, joka oli normaali anthro. Hän oli Millan ainoa läheinen henkilö, joku johon Milla luotti edes vähän.
Kaksikymmentäkaksi vuotiaana Milla sai yllättäen siirron Amerikkaan.
Demainilla oli jo yksi sisaryhtiö tuossa maassa, x-geenisten nappaamista ja tutkimista tietenkin pinnan alla. Millalla ei ollut vaihtoehtoja kun organisaatio teki paperityöt hänen puolestaan.
Hän muutti vuoden sisällä Amerikkaan, asettui uuteen kaupunkiin… Siellä hän sitten työskenteli pelkästään Lendemainin leivissä, noutajana, ja vain ollen.
Mutta kun sitten vuoden päästä Demain yhtiö halusi siirtää amerikkalaisen piensisaryhtiönsä Amsfordiin, ja Milla näki pakuun lastattavien x-geenisten seassa pienen tytön…
Kun he saapuivat Amsfordiin, Milla apukuskin paikalla, hän aiheutti auto-onnettomuuden kaupungissa. Tarttuen yhtäkkiä ratista, vääntäen sitä ja pakettiauto heitti voltin.
Oli suoranainen ihme, että Milla selvisi hengissä. Hänellä oli olkapää sijoiltaan, päässä avohaava ja joka paikka kipeänä mutta hän hengitti.
Jokin alkukantainen vaisto käski sinnitellä, pysyä elossa.
Ja juurikaan enää mistään välittämättä juovahyena nainen vain raahautui pois onnettomuuspaikalta kadoten tuntemattoman kaupungin kaduille.
Hän ei halunnut enää palata Lendemainiin. Olla vihattu, jatkuvassa kuolemanvaarassa, saattaa yhä enemmän ja enemmän x-geeniläisiä kauheisiin tilanteisiin…
Ei. Ei enää.
Milla löysi hieman apua, eräältä kodittomalta. Ainakin turvapaikan vaikkakin ”kämppis” oli hieman oudonlainen.
Omaten tietoa Milla antoi itselleen ensiapua, laittaen olkapäänsä takaisin paikalleen, parhaansa mukaan ja vähäisillä resursseilla putsaten haavansa. Ja sitten miettien nälkäisenä ja kylmissään mitä tehdä. Hän ei halunnut takaisin, mutta hän ei voisi elää normaalia elämääkään. Ei siksi että Lendemain varmasti löytäisi hänet jos hän yhtään astuisi valoon, hänellä ei ollut papereita mukanaan todistamassa yhtiön luomaa henkilöllisyyttään. Ja siksi koska hän itse oli kyvyllinen, hänen kykynsä ollen vihattu muiden x-kyvyllisten kannalta ja himottu sitten ”pahojen” anthrojen toimesta.
Ensiksi hänen piti rikkoa ja irrottaa kuitenkin kaulapantansa, mikä oli kaikilla Lendemainin kyvyllisillä ”työntekijöillä”.
Sitten… Ei niin mukava vaihe, paikantaa ja irrottaa ihon alle laitettu paikannin.
Tämän jälkeen hän alkoi tutkia ja tutustua uuteen ”kotikaupunkiinsa”. Ja törmäten pahaksi onnekseen pariin Lendemainin noutajaan. Hän kuitenkin lopussa voitti, onnekseen sillä hän onnistui saamaan nämä viemäreihin missä hän näki hyvin ilman valoa.
Ja siinä tutkiessaan näiden ruumiita Milla alkoi miettiä, jos hän viimeinkin, oikeasti, alkaisi taistella vastaan. Tuhota Lendemainia. Hänhän tiesi näistä lähes kaiken, hänet oli kasvatettu organisaation sisällä…
Ehkä hän voisi viimein korvata kaiken aiheuttamansa pahan. Tai ainakin yrittää.
Nimeni... Milla Faix
Lendemain agenttinimi ja kooditunnus… Voyante (ransk. näkijä), X-015
Ikäni... Kaksikymmentäkolme (23) vuotias
Lajini... Juovahyeena
Sukupuoleni... Narttu
Ammattini... Työtön. Toimi ennen karkaamistaan Lendemainilla kyvyllisten paikantajana ja noutajana. On toiminut myös ravintolassa tarjoilijana.
Pituuteni… n. 160 cm
Turkkini väri… Vaalean harmaaruskea vaalean beigeillä raidoilla
Silmäni väri... Ruskeat
TÄHÄN ASTI TAPAHTUNUTTA
X-VOIMAT
Kyky erottaa x-kykyiset normaaleista anthroista sekä nähdä näiden kykyjen lähde ja mahdollinen vaikutuspiiri.
Mihin kyky perustuu…
Kyky perustuu näköaistiin Millan nähden ympäröivän maailmansa mustavalkeana x-geenisten ollen ainoita väriläikkiä.
Tavallaan voi sanoa että Millalla ei ole näkökykyä, mutta hän näkee tarpeeksi voidakseen kulkea ja olla vuorovaikutuksessa ympäristössään ilman vaikeuksia. Joten toisaalta häntä voisi kutsua näkörajoitteiseksi, mutta koska hän ei pysty lukemaan tekstiä, erottamaan valoa pimeästä tai näkemään normaaleja värejä selittää hän muille olevansa värisokea sekä puolisokea.
Kyvyn käyttö…
Milla ei hallitse kykyään millään tavalla, hän ei voi ”laittaa sitä pois päältä” mitenkään, vaan kyky on sama kuin hänen näkökykynsä. Täten Milla ei voi liika käyttää kykyään eikä sillä ole sivu- tai haittavaikutuksia. Jos hänen silmänsä vahingoittuvat -esim. vieraan esineen tai aineen joutuminen silmäkalvolle- kärsii myös hänen kykynsä nähdä ympäristöään.
Miten hän näkee ympäristönsä…
Värimaailmaltaan ympäristö on Millalle kuin tyhjä, musta liitutaulu. On mustaa tyhjyyttä, missä kaikki on. Ja tuossa tyhjyydessä ovat normaalit anthrot ja objektit.
Nämä normaalit anthrot ja objektit näkyvät kuin liidun jättäminä jälkinä taululla: valkeina ääriviivoina, joiden kuitenkin liikkuessa jää näistä usvamaiset varjonsa.
X-geeniset taas, Milla itse mukaan lukien, ovat tässä maailmassa ääriviivoja jotka omaavat hohkaavia värejä. Heidän värinsä sävyineen ja niiden sijainnit kertovat Millalle millaisia ja kuinka voimakkaita anthroja he ovat.
X-geenisten värit…
X-geeniset hohkaavat erilaisia värejä. Nämä värit ja sijainnit antavat tietoa x-geenisen kyvyn luonteesta, lähteestä ja mahdollisesta rajoitteesta.
Mitä lämminsävyisempi ja kirkkaampi väri on, sitä enemmän kyky keskittyy tälle alueelle sekä voimakkaampi se on. Mitä kylmäsävyisempi ja himmeämpi se on, sitä vähemmän kyky sijaitsee tai laajentuu tälle alueelle.
Esimerkiksi Milla ei voi erottaa toisistaan kahta erikois-anthroa, jotka molemmat tarvitsevat kosketuskontaktia kyvyn käyttöön mutta aiheuttavat täysin eri asioita.
Nämä värit sävyineen eivät kuitenkaan määritä mitä x-geenisen kyky tekee vaan antaa ainoastaan osviittaa niistä vastaten kysymyksiin miksi ja miten.
Väri ei myöskään välttämättä rajoitu vain kyvyllisen fyysiseen kehoon, vaan voi kyvyn luonteesta riippuen siirtyä tai sijaita muuallakin, muissa anthroissa ja objekteissa
Esimerkiksi jos vaikka toisten mieliä hallitseva anthro käyttää kykyään normaaliin, näkee Milla värejä kyvyllisessä, normaalissa anthrossa -siellä mihin kyvyllinen kykyään käyttää- sekä hyvin heikon, ohuen ja usvamaisen ”nauhan” kyvyllisen ja kyvyttömän välillä.
Havainnollistava kuva
Kuvassa ensimmäinen hahmo on normaali anthro tuolin vieressä.
Toinen on x-geeninen, jonka kyky vaatii kosketuskontaktia käsien kautta, mutta kyvyn vaikutus voi laajentua väreistä päätellen rintakehälle ja vatsalle sekä pään alueelle. Tai sitten keskikehon ja pään alueet ovat osa kyvyn alkulähdettä.
Kolmannessa on kyvyllinen, joka ilmeisesti on kykenevä jotenkin vaikuttamaan ympäristöönsä leijailevan värikaaren sisäpuolella. Alkulähde tai kyvyn laajuus on voimakkaimmillaan ilmeisesti anthron pääalueella. Tällaiset, jotka omaavat kehostaan irrallisia värialueita, ovat vaikeita arvioida sillä näiden värikaari/voimien vaikutus, väri, koko ja sijainnit voivat kyvyn luonteen mukaisesti vaihdella.
Neljännessä anthro jonka kyky on levinnyt koko iholle/turkille ympäri kyvyllistä ja on voimakas. Voi päätellä että tämän kyky voi vaikuttaa anthron olomuotoon tai sitten tämän kyky vaatii kosketuskontaktia miltä tahansa kehonsa alueelta.
Kykyä rajoittavat…
Millan kyky on omalla tavallaan voimakas, vaikkakaan hän ei voi kyvyllään muokata ympäristöään mitenkään. Mutta kuten kaikilla, myös Millan kyvyllä on rajansa.
Hän ei pysty…
…Ihme kyllä erottamaan itsestään värejä kuten muissa x-geeniläisistä. Kyse voi olla siitä että hänen kykynsä kohdistuu hänen silmiinsä mikä voi vaikuttaa hänen näköönsä nähdä itsensä…
…Näkemään puhkeamatonta x-kyvyllistä.
…Näkemään läpi seinien tai tarpeeksi paksun vaatekerroksen läpi.
…Erottamaan kuollutta kyvyllistä tavallisesta, sillä kuolleen kyvyllisen ruumis ei omaa värejä.
…Erottamaan valoa ja pimeyttä eikä siten varjojakaan tai normaaleja värejä tai heijastumia.
…Edelliseen viitaten Milla ei myöskään pysty näkemään neste- tai kaasumuodossa olevia asioita kuten vettä tai liekkejä. Tämä koskee myös x-geeniläisiä jotka voivat muuttaa olomuotonsa nestemäiseksi tai kaasumaiseksi.
ULKONÄKÖ
Kuten juovahyeenoilla luontaisesti, myös Millan ruumis on lyhyt ja paksuhko. Normaalin naisen ruumis mistä löytyy niin lihasta, rasvaa kuin myös muotoja. Yleiskunto on hyvä, mutta tappeluissa Milla ei ole mikään voimakone vaan tämän on parempi suuntautua puolustukseen ja pakenemiseen.
Voimakas, hieman pitkä niska joka yhdistää muodokkaan kehon leveään, lyhyt kuonoiseen päähän. Korvat ovat suuret, hieman lepakkomaiset ja teräväkärkiset jotka yleensä suuntautuvat eteenpäin.
Nainen ei omaa häntää, paitsi pienen tyngän, koska eräs jahdettu x-kyvyllinen sattui sen napsaisemaan poikki.
Ja loukkaantumisista, arvista jne. puheen ollen, niitä Millalla on ympäri kehoaan. Niin vanhoja sekä uusia, enemmän ja vähemmän näkyviä läpi paksun turkin.
Turkki on paksu, pinnaltaan pehmeää ja pohjakarvaltaan hyvin tiivistä. Se on pidemmillään niskassa, missä juovahyeenoille tyypillinen, aaltomainen harjas, kun taas muualla ruumiissa lyhyttä
Pääväriltään turkki on savenruskeaa, missä sitten niskasta muualle kehoon on vaaleita raitoja. Kasvoilla on ainoastaan muutama pilkku, hieman silmien takana alaviistoon. Korvien takana on myös vaaleata, läikkinä, ja rintakehän leveydeltä rinnassa olevasta läikästä menee kuvio kaulalle, sieltä leualle ja kuonon päälle.
Silmät ovat pyöreät mutteivat täysin, hieman ovaaliin taittuvat. Ruskean väriset, tummilla ja vaaleilla sävyillä eikä niissä ole mutaatiosta johtuvasti pupillia. Silmien ympärillä on tummanharmaaväritys, hieman kuin pandoilla.
Tyyliltään Milla pitää kylmien ja lämpimien sävyjen sekoittamisesta, pukeutuen mukaviin, rentoihin vaatteisiin ja käyttää yksinkertaisia kenkiä.
LUONNE
Lapsena Milla oli ujo, mutta silti viaton ja maailmankatsomukseltaan positiivinen lapsi jolle ei ollut tapahtunut mitään traumaattista. Hiljainen ja lempeä lapsi joka tuli kaikkien kanssa toimeen.
Lendemainille joutumisen jälkeen on sitten suurin osa tuosta viattomuudesta ja lempeydestä karsittu pois oikein uralla, väännetty maailmankatsomusta jyrkän julmaksi ja minäkuva muokkaantunut siihen pisteeseen ettei Milla kestä enää itseään, omaa olemassaoloaan.
Hän ei arvosta itseään, ei henkeään voiden kai sanoa että hän on itsetuhoinen. Melkein. Itsevahingoittaminen ahdistuneena, kun ajatukset alkavat pinota toistensa päälle, ei ole hänelle uutta saatikka spontaaniset itsemurhayritykset. Hän kärsii välillä pahoista masennus- ja ahdistuskohtauksista, varsinkin yöllä jolloin ajatukset tuntuvat pyörivän kehää vain ja yhden nimen ympärillä.
Hän herää unistaan ahdistuneena, sydän kurkussa ja muistaen kaikki ne anovat huudot, epätoivoiset pyristelyt kun hän metsästi viattomia.
Kiroten häntä ja toivoen että hän kuolisi tuskallisesti ja hitaasti.
Mutta hän pelkää. Milla on pelkuri eikä epäröi sanoa sitä, että hän on pelkuri peläten kuolemaa. Sitä kipua, mitä on rajan tuolla puolen, mitä hänelle tapahtuu, mutta ennen kaikkea se kipu mitä tuntee kuollessaan. Tuo pieni pelokkuus kuoleman tuskasta on tällä hetkellä ainoa asia mikä estää hyeenanaista lopettamasta elämäänsä lopullisesti.
Sekä pieni toivo siitä, että ehkä hän voi vielä tehdä jotakin korvatakseen tekemänsä pahan.
Pitää olla jotakin, mitä hän voi tehdä korvatakseen tekonsa.
Hän toivoo että hän voisi tuoda Lendemainin tuhoon. Peruuttaa tai korvata tekemänsä vahingot niin monen anthron elämään, löytää jonkin rauhan mielelleen että hän voisi ajatella että hän edes lopussa yritti jotakin.
Sitten hän olisi valmis jättämään tämän maailman taakseen edes hieman tyynemmin mielin.
Ei tarvitse olla hyvä anthrojen tuntija nähdäkseen, että kaikki ei ole hyvin Millalla.
Se ei ole niin suurta muttei turhan pientäkään etteikö merkkejä huomaisi sosiaalisissa tilanteissa.
Tämän tapa tuijottaa, olla hiljaa ja sivussa voi tehdä monien olosta epämukavan. Varsinkin kun nainen ei oikein reagoitte asioihin kuten ”normaalit” persoonat. Hymyjä ei oikein tipu, kasvojen lihakset eivät liikahtele tunteita kuvastaen ulospäin, tämä reagoi hieman hitaasti asioihin tai ei ainakaan heti toimi saatikka puhu.
Millalla on vaikeuksia osoittaa tunteitaan, reagoida asioihin positiivisella saatikka tilannetajua omaten. Tämä voi töksäyttää faktoja piittaamatta siitä onko se toivottua tai ei.
Jos joku taas Millaa itse alkaa tölviä, huutelemaan tai kohtelemaan ilkeästi, ei anthronarttu oikein estä näitä. Ihan kuin eloton nukke tämä ei kauheasti pistä vastaan, ehkä pienesti sanoen jotain tai kädellään yrittäen huitaista mutta huomaa kyllä ettei niiden takana ole voimaa.
Tämä ei arvosta itseään, alentuen helposti muiden dominoitavaksi.
Varsinkin x-kyvyllisiltä Milla ei juurikaan kiellä mitään, ei pystyisi.
Hän suhtautuu näihin itseasiassa hyvinkin alistuvasti, hieman pelonsekaisella tunteella kuitenkaan kieltämättä osallisuuttaan näiden ahdinkoon. Ei hän edes yritä estää jos nämä haluavat häntä rankaista.
Pinnan alla, jos ihmeen kaupalla saa jotain eloa tähän kävelevään kuoreen, piilee kuitenkin enemmän.
Itseään hän ei enää arvosta, pidä suojelemisen arvoisena. Mutta hän ei käännä selkäänsä niille jotka apua tarvitsevat. Sillä sisimmissään hän todella välittää muista, hän on lämmin henkinen anthro joka haluaa tehdä paljon hyvää mutta on nurinkurisesti päättynyt tekemään todella paljon pahaa.
Maailma ei ole reilu saatikka ymmärtävä, mutta hän toivoo silti voivansa pelastaa apua tarvitsevia. Se antaa hänelle aihetta pysyä hengissä antaen toivoa.
Hän ei koskaan halunnut satuttaa ketään koskaan.
Mutta hän tietää ettei mikään määrä autettuja anthroja koskaan tee tekemättömäksi hänen tekojaan.
Loppujen lopuksi, Milla on henkisesti hukassa, syyllisyyden murskaama ja menneisyytensä traumatisoima yksinäinen sielu.
Hän todella haluaisi jotakin, mitä tahansa, mikä tekisi hänestä onnellisemman, veisi sisällä syövän pahan olon.
MENNEISYYS
Jotkut x-kyvylliset ovat voineet kuulla hämärästä organisaatiosta mikä nappaa ja tutkii x-geeniläisiä.
Tietysti, tällaisia ryhmittymiä ja järjestöjä on jo muutamia, jotka sitten tekevät saamillaan kyvyllisillä mitä ikinä tekevätkään, vaikka x-kyvylliset eivät ehkä olekaan koko maailman tiedossa vielä. Mutta tämä yksi tietty organisaatio on nimeltään Lendemain, ranskassa toimiva organisaatio joka julkisesti on Demain niminen lääkeyhtiö.
Pinnan alla sitten pyörivät x-kykyisten nappaamiset, näiden tutkiminen ja jalostaminen, hämärien osakkeiden hankkiminen tukijakseen ja niin edelleen.
Seshia Faix on yksi Lendemain/Demainin alkuperäisistä persoonista jotka olivat luomassa yhtiötä pienellä porukalla ja sitten laajensivat sitä eräiden tapahtumien jälkeen x-kyvyllisten tutkimiseen. Vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten elämänsä huipulla oleva Seshia halusi aloittaa omat tutkimuksensa x-kyvyllisillä: x-geenin periytymistä ja kopioimista näin jälkeläisiin alustavasti.
Mutta koska Lendemain oli vasta aluillaan tuolloin, ja koehenkilöitä oli vähän, sekä Seshian projekti oli hyvin pitkä prosessoinen, ei sille yksinkertaisesti olisi riittänyt yhtiön vähäisistä resursseista.
Joten Seshia päätti yksityisesti panostaa tähän projektiinsa ottaen eräältä miespuoliselta x-kyvylliseltä, jonka kyvyn nainen katsoi sopivaksi projektiin, spermanäytettä ja suoritutti itselleen hedelmöityksen.
Kaikki tieteen nimissä tietenkin, ei hän oikeasti tuhlaisi aikaansa tuntemattomaan anthroon enempää kuin tämä osoittautuisi hyödylliseksi: jos tästä projektista syntynyt anthro ei osoittaisi x-geenin omaamista, hän hankkiutuisi tästä eroon tavalla tai toisella.
Yhdeksän kuukauden päästä syntyi sitten juovahyena tyttö.
Ja koska Seshialla ei ollut aikeita tuhlata ylimääräistä aikaa tähän projektiinsa antoi hän tytön adoptioon erään tutun sosiaalityöntekijän kautta. Tämän tuttunsa kautta Seshia saattoi hyvin pitää silmällä projektinsa kehittymistä ja onnistumista tai epäonnistumista.
Kolmen vuoden päästä näytti siltä että kaikki nähty vaiva oli ollut turhaa: lapsen epäiltiin oleva sokea tai ainakin näkörajoitteinen eikä tällä ollut mitään muita eroavaisuuksia puhjennut. Ei edes Seshian valitseman x-geeniläisen kykyjä.
Seshia päätti sitten hylätä projektin eikä enää seurannut biologisen tyttärensä kehitystä niin tiiviisti. Kunnes sitten…
Milla Renee oli adoptoitu lapsi kahdelle tavalliselle keskiluokan anthrolle, haukkanaiselle ja kolibrimiehelle.
He olivat ihastuneet Millassa tämän erikoisen ruskeisiin silmiin ja rauhalliseen luonteeseen tytön ollen kiltti ja kuuliainen lapsi, helppohoitoinen siis.
Milla piti elämästään, lapsuudestaan pienessä kaupungissa ja rakasti vanhempiaan. Hän menestyi koulussa ja ystäväpiirissään keskivertaisesti, omasi yhden tai pari parasta ystävää, harrasti äitinsä kanssa puutarhanhoitoa ja niin edelleen.
Tavallinen lapsuus mitä hieman varjosti hänen ”tilansa.”
Milla kun on vauvasta asti omannut eräänlaisen sokeuden. Hän ei nähnyt mitään värejä, mutta osasi erottaa ympäristöään tarpeeksi voidakseen elää lähes normaalia elämää. Lääkärit olivat todenneet että Millalla saattoi olla erikoinen, tunnistamaton näkörajoite mihin sekoittui värisokeus sekä erikoisella tavalla vääristynyt näkökyky.
Se oli surullista, siis vanhempien mielestä, ettei heidän pikku tyttönsä pystynyt näkemään maailmaa normaalisti näteillä silmillään. Milla taas ei aivan osannut kaivata jotakin, värejä, joita ei ollut koskaan kokenut mutta vanhempien säälivä asenne oli tarttuvaa.
Voi siis vain kuvitella tytön suurta hämmennystä ja uteliaisuutta kun tämä ensimmäistä kertaa näki värejä!
Se tapahtui kun hän oli kuusivuotias, ujo mutta perin utelias lapsi silti kuten kaikki ikäisensä. Heillä oli kotona televisio reistaillut ja korjaaja oli sitten kutsuttu. Ja olohuoneeseen kävellyt Milla jähmettyi, hämillään tuijottaen korjaajaa että vieras sekä lähellä ollut äiti kysyivät mikä pikkuisella oli.
Se oli sitten melko sekavaa, jännittävää ja hämmentävää kun lapsi yritti ensimmäistä kertaa selittää värejä. Värejä jotka näki tuossa vieraassa.
Heti varattiin lääkäriaika ja siellä sitten likan silmiä tutkittiin. Niissä ei ollut tutkimusten mukaan tapahtunut fyysistä muutosta, eikä Milla enää nähnyt värejä.
Asia kuitenkin kirjattiin tytön tietoihin ja hieman pettyneet vanhemmat veivät vielä perin hämmentyneet tyttönsä takaisin kotiin.
Mutta kun Milla nyt kerran oli nähnyt värejä, kauniita ja monisävyisiä, ensimmäistä kertaa aina niin mustavalkoisessa maailmassaan, syntyi tytölle ensimmäistä kertaa kaipaus nähdä noita värejä lisää. Korjaaja, joka oli keski-ikäinen majavanainen, kutsuttiin jälleen kotiin ja tällä kertaa ihan vierailulle Millan lopullisen pyytelyn tuloksena. Majavanaisella oli myös hieman Millaa vanhempi tytär, mutta kaksikko silti ystävystyi nopeasti.
Myös tässä tytössä Milla näki erilaisia värejä. Se oli ihmeellistä!
Ja Millan ollen niin kovin innoissaan, sekä lasten tullen hyvin toimeen, jatkuivat nämä vierailut molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen tapahtui vielä pari muuta kertaa kun Milla kaupungissa ajatteli nähneensä vilahduksen värejä, nyt pystyen helposti kiinnittämään niihin huomiota kun ymmärsi mitä värit olivat ja miltä näyttivät.
Parin kuukauden päästä, siitä kun Milla oli alkanut nähdä värejä tietyissä anthroissa, kuitenkin tapahtui.
Millan vanhemmat saivat puhelun eräältä Helissa Parfore nimiseltä naiselta, joka kertoi olevansa erikoistunut silmälääkäri ja joka oli kuullut Millan tapauksesta ja halusi tarkemmin tutkia tyttöä. Vanhempien luvalla tietenkin.
Ajatellen tämän olevan hyväksi tyttärelleen veivät lintuvanhemmat lapsosensa sairaalaan missä vieraileva lääkäri oli. Tämän kanssa oli perheen oma lääkäri sekä toinen tuntematon, hiljainen ja vakava anthro jolla oli outo metallipanta kaulassaan.
Tässä hiljaisessa anthrossa Milla näki myös värejä, kertoen sen hyvin ujosti kun tämä vieras Helissa nainen kysyi. Helissa kysyi hieman lisää Millalta missä ja millaisia värejä tyttö näki tässä tuntemattomassa anthrossa.
Nopeasti sitten muuttuivat vanhemmat epäileviksi näiden kysymyksien ja tilanteen outouden vuoksi. Sekä… Naisessa oli jotain outoa. Jotain mitä vanhemmat eivät aivan- Ehkä koska nainen oli hieman Millan näköinen. Enemmän kuin hieman.
Joten kohteliaasti vanhemmat sanoivat poistuvansa tyttärensä kanssa.
Helissan, joka oikeasti oli Seshia, mielestä kolmikko lähti pois liian aikaisin.
Hänellä oli jo teorioita biologisen tyttärensä, aiemmin epäonnistuneeksi leimaamansa projektin, selkeästä kyvystä. Ja se saattaisi olla todella hyödyllinen heidän yhtiölleen joten tyttö oli pakko saada lisätutkimuksiin.
Ja Seshialla, biologisena äitinä, oli kaikki oikeudet saada luomansa takaisin eikös?
Lendemain ei mielellään tehnyt näin näkyviä ”noutoja” hyvillä asuinalueilla. Murtautuminen, mahdollinen eliminoiminen, kidnappaus ja niin edelleen olivat asioita joita ei ollut helppo lakaista niin vain maton alle lasten kohdalla. Tehtiin ne kuinka hyvin tahansa.
Seshia sai siis tehdä tämänkin omillaan, mitä nyt ottaen mukaansa kaksi uskollista noutajaansa.
Ei se kovin siistiä jälkeä loppujenlopuksi ollut, vanhemmat piti eliminoida, mutta he saivat –kirkuvan ja järkyttyneen- Millan autoonsa ajaen pois kovaa vauhtia.
Tästä alkoi kuusi vuotiaan Millan elämä Lendemainin omaisuutena.
Aluksi Milla ei luottanut kehenkään, ei valheisiin, ei äidikseen esiintynyttä Seshia nimiseksi paljastanutta naista, ei mitään. Hän ei halunnut tehdä yhteistyötä.
Mutta pieni kuusivuotias tyttö ei omaa mitään kykyjä estää pakottamista.
Aluksi Millalla tehtiin kokeita, tutkittiin tämän kykyä, muita mahdollisia kykyjä, miten ne rajoittuivat, ja niin edelleen. Häntä pidettiin muiden vangittujen x-geeniläisten seassa kunnes tapahtui pieni onnettomuus joidenkin vangittujen saadessa tietää Millan kyvystä.
Tyttö laitettiin sitten eristyksiin muista.
Vuosia kului. Lendemain kehittyi ja laajeni. Millan painajaismaiset testaukset jatkuivat ja teini-ikään saapuessa tämä siirrettiin kentälle. Etsimään tavallisten seasta x-kyvyllisiä, tunnistamaan heitä, osoittamaan yhtiön noutajia hakemaan näitä.
Tietäen mitä näille kyvyllisille tehtäisiin Milla aluksi ja aina välillä yritti laittaa vastaan. Mutta uhkaukset, eristyksissä pitäminen kuukausia, fyysinen ja henkinen kiduttaminen…
Vähitellen Milla alkoi mukautua. Selviytyäkseen. Saadakseen olla rauhassa, omata jonkinmoisia etuja kuten oma huone, vapautta ja niin edelleen.
Hänen suhteensa biologiseen äitiinsä ei missään vaiheessa parantunut, kumpikaan ei oikeastaan yrittänyt. Millan vanhentuessa tätä alettiin kouluttamaan ja pakottamaan ottamaan enemmän osaa kiinniottoihin, olemaan yksi noutajista. Se pakotti nuoren naisen alun näkemään vielä lähempää kykynsä aiheuttaman tuskan muissa viattomissa kyvyllisissä.
Jotkut taistelivat kiinniottoa vastaan, toiset luovuttivat, anoivat, tappoivat itsensä nurkkaan ajettuna… Joskus piti eliminoida eikä vain kohteita.
Milla yritti kuusitoistavuotiaana itsemurhaa kun hänen oli itsepuolustukseksi tapettava vastaan hangoitelleen jahdetun. Milla tosin löydettiin ajoissa, hänen tilansa saatiin vakaaksi ja hänet laitettiin sidottuna sänkyyn eristysselliin kahdeksi kuukaudeksi.
Hänen piti vuosia ahertaa hänelle annettujen tehtävien parissa ansaitakseen takaisin vapautensa eikä olla jatkuvassa valvonnassa laboratoriossa valkeassa sellissä, päivärytminsä muiden laatimana.
Kaksikymmentävuotiaana Milla oli saanut luottamusta sen verran, että hänen suotiin asua yhtiön ulkopuolella. Hankkia oma asunto, elää… Normaalisti. Ja joidenkin paperien kirjoittamisten ja muutamien uhkauksien jälkeen Milla sai luvan hankkia päivätyön, normaalin ”peitetyön” minkä varjossa hän voisi tarvittaessa löytää uusia kohteita.
Mutta koska eräiden seikkojen vuoksi Milla ei voinut hakea minne tahansa töihin, Milla sai Demain yhtiön suhteiden kautta töitä… Noh, hän olisi saanut töitä hieman kaikenlaisista paikoista jos totta puhuttiin.
Mutta hän halusi mahdollisimman normaalin, sellaisen mikä ei muistuttaisi häntä Lendemainista paljon ellei jopa yhtään.
Hän siis päätyi tarjoilijaksi. Se oli aluksi hieman outoa ja hänen piti harjoitella normaalia kanssakäymistä mutta kyllä hän lopulta asettui.
Eräänlainen rakkaustarinakin tapahtui, tai sai ainakin alkua. Yksi ravintolan tarjoilijamiehistä oli ihastunut Millaan, ja tämän ilmentyessä Millakin tunsi vetoa… He kävivät yhdellä treffeillä.
Sitten Seshia ”varoitti” että ulkopuoliset suhteet eivät olisi hyväksyttyjä, ei ainakaan Millan kohdalla joka oli yhtiön omaisuutta.
Kun tämä mahdollinen poikaystävä katosi, Milla yritti uudelleen itsemurhaa. Mutta kuten viimeksikin, tälläkin kertaa se estettiin.
Millan työpari, yksi noutaja, oli aavistanut jotakin pahaa ja sitten pakotti naisen oksentamaan otetut pillerit.
Jessica oli Millan työparin nimi, pirtsakka laiskiaistyttö, joka oli normaali anthro. Hän oli Millan ainoa läheinen henkilö, joku johon Milla luotti edes vähän.
Kaksikymmentäkaksi vuotiaana Milla sai yllättäen siirron Amerikkaan.
Demainilla oli jo yksi sisaryhtiö tuossa maassa, x-geenisten nappaamista ja tutkimista tietenkin pinnan alla. Millalla ei ollut vaihtoehtoja kun organisaatio teki paperityöt hänen puolestaan.
Hän muutti vuoden sisällä Amerikkaan, asettui uuteen kaupunkiin… Siellä hän sitten työskenteli pelkästään Lendemainin leivissä, noutajana, ja vain ollen.
Mutta kun sitten vuoden päästä Demain yhtiö halusi siirtää amerikkalaisen piensisaryhtiönsä Amsfordiin, ja Milla näki pakuun lastattavien x-geenisten seassa pienen tytön…
Kun he saapuivat Amsfordiin, Milla apukuskin paikalla, hän aiheutti auto-onnettomuuden kaupungissa. Tarttuen yhtäkkiä ratista, vääntäen sitä ja pakettiauto heitti voltin.
Oli suoranainen ihme, että Milla selvisi hengissä. Hänellä oli olkapää sijoiltaan, päässä avohaava ja joka paikka kipeänä mutta hän hengitti.
Jokin alkukantainen vaisto käski sinnitellä, pysyä elossa.
Ja juurikaan enää mistään välittämättä juovahyena nainen vain raahautui pois onnettomuuspaikalta kadoten tuntemattoman kaupungin kaduille.
Hän ei halunnut enää palata Lendemainiin. Olla vihattu, jatkuvassa kuolemanvaarassa, saattaa yhä enemmän ja enemmän x-geeniläisiä kauheisiin tilanteisiin…
Ei. Ei enää.
Milla löysi hieman apua, eräältä kodittomalta. Ainakin turvapaikan vaikkakin ”kämppis” oli hieman oudonlainen.
Omaten tietoa Milla antoi itselleen ensiapua, laittaen olkapäänsä takaisin paikalleen, parhaansa mukaan ja vähäisillä resursseilla putsaten haavansa. Ja sitten miettien nälkäisenä ja kylmissään mitä tehdä. Hän ei halunnut takaisin, mutta hän ei voisi elää normaalia elämääkään. Ei siksi että Lendemain varmasti löytäisi hänet jos hän yhtään astuisi valoon, hänellä ei ollut papereita mukanaan todistamassa yhtiön luomaa henkilöllisyyttään. Ja siksi koska hän itse oli kyvyllinen, hänen kykynsä ollen vihattu muiden x-kyvyllisten kannalta ja himottu sitten ”pahojen” anthrojen toimesta.
Ensiksi hänen piti rikkoa ja irrottaa kuitenkin kaulapantansa, mikä oli kaikilla Lendemainin kyvyllisillä ”työntekijöillä”.
Sitten… Ei niin mukava vaihe, paikantaa ja irrottaa ihon alle laitettu paikannin.
Tämän jälkeen hän alkoi tutkia ja tutustua uuteen ”kotikaupunkiinsa”. Ja törmäten pahaksi onnekseen pariin Lendemainin noutajaan. Hän kuitenkin lopussa voitti, onnekseen sillä hän onnistui saamaan nämä viemäreihin missä hän näki hyvin ilman valoa.
Ja siinä tutkiessaan näiden ruumiita Milla alkoi miettiä, jos hän viimeinkin, oikeasti, alkaisi taistella vastaan. Tuhota Lendemainia. Hänhän tiesi näistä lähes kaiken, hänet oli kasvatettu organisaation sisällä…
Ehkä hän voisi viimein korvata kaiken aiheuttamansa pahan. Tai ainakin yrittää.