Tori Adamson (hybridi)

[Deleted]

© Stasy

»PERUSTIEDOT«

Kokonimi:: Lady Adelaide Judith Hazel Adamson 

Tunnetaan:: Tori Adamson, Jackal 

Ikä:: 32 vuotias 

Sukupuoli:: Nainen ♀ 

Laji:: Hybridi ((ä. ilves + norjalainen metsäkissa i. sakaali + valkobeisa/pudu))

Seksuaalinen suuntautuminen:: Biseksuaali 

Siviilisääty:: Leski 

Kansalaisuus:: Syntyjään brittiläinen, nykyään myös amerikkalainen 

Ammatti:: Kustomoi/entisöi/personoi ja rakentaa/kokoaa ajoneuvoja työkseen. Tori ymmärtää monenlaisen tekniikan päälle eikä tietotaitous kulminoidu pelkästään ajoneuvoihin

Asumismuoto:: Asuu sataman liepeillä, lähellä merenrantaa sijaitsevassa, punaisessa omakotitalossa ((katso setä, löysin tällaisen))

Pituus ja paino:: 160 senttimetriä ja 58 kilogrammaa 

»Luonne«

Torin ulkoinen olemus on tunnultaan jokseenkin mystinen sekä arvoituksellinen, hänen ilmeettömät kasvonsa eivät puhuttele katsojaa kovinkaan suopeasti ja väsyneesti vain raolleen siristyneet sielunpeilit nauliintuvat seuralaiseen kylmän viileästi, jopa varsin kopeasti. Hänen koleutensa on perin viiltävää eikä tuntemattoman osapuolen kannata edes yrittää tonkia mahdollista lämminhenkisyyttä hybridin mustavalkoisen mielen syövereistä. Nainen onkin ensitapaamisella aavistuksen hankala, häntä on erityisen vaikea miellyttää mitenkään ja vain ulkopuolisen pelkkä läsnäolo voi saada Torin näkemään punaista mikäli tilanteeseen sisältyy vähänkään erinäisiä ärsykkeitä. Naisen hoksottimet suodattavat tehokkaasti ympäristön muutokset, puhujan olemuksen, äänensävyn ja ilmehdinnän eikä impulsiivisesti ilmenevän temperamentin laukaisemaan raivoon tarvita välttämättä paljonkaan. Kuten aina, kaikki riippuu kaikesta ja vaikkei Tori olekaan pohjimmiltaan aggresiivinen yksilö lain, hänellä on ihmismieleen olennaisesti kuuluva suojamekanismi mikä auttaa häntä karkoittamaan vääränlaiset henkilöitymät pois luotaan.  

Hybridi on kuitenkin yleisesti ottaen nainen, joka rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hänessä on feminiinistä herkkyyttä ja tunteellisuutta jopa hellyyttävissä määrin, mutta lisäksi Tori on myös hyvin itsevarma ja ylpeä, voimakastahtoinen sekä ehdottoman päämäärätietoinen yksilö jolle tärkeintä maailmassa on vapaus. Näin ollen voimmekin päätellä ettei hybridi suhtaudu sääntöihin saatika virkavallan asettamiin lakeihin mitenkään positiivisella asenteella, vaan hänellä on taipumusta tehdä juurikin päinvastoin kuin mitä yhdyskunta vaatii. Kyseessä on oman tahtonsa mukaan rellestävä sekä itselleen parhaimmalla mahdollisella tavalla toimiva henkilö joka vähät välittää organisaation tavoitteista eikä halveksunta kulminoidu pelkästään aatteeseen vaan Tori myös näyttää järkkymätön mielipiteensä hallintoa kohtaan monilla erilaisilla tavoilla omassa jokapäiväisessä elämässään. 

Hybridi vaikuttaa alkuun aavistuksen lattealta persoonalta, mutta mitä enemmän häneen tutustuu ja mitä enemmän asioita hänen kanssaan kokee, sen monipuolisempi henkilö hänestä lopulta kuoriutuu. 

Tori on pohjimmiltaan varsin pitkäjänteinen tapaus, hänen hermonsa joustavat uskomattomaan pisteeseen saakka aina tilanteesta tietenkin riippuen, kun taas toisinaan voi olla jopa lapsellisen helppoa saada hänet hermostumaan. Suuttumus yleensä ei kuitenkaan ilmene mitenkään väkivaltana saatika aggressiivisena käytöksenä, vaan pikemminkin olemuksen käsinkosketeltavalla kireydellä ja suullisena raivona. Tietenkin hän voi uhitella aseella niin halutessaan, mutta kovinkaan suureen mittakaavaan Tori ei anna tilanteiden omalta osaltaan paisua, sillä hän tietää varsin hyvin olevansa liian invalidi puolustaakseen itseään fyysisesti järin pitkään. Tilanteissa ilmenevää tyyneyttä sekä hermostumattomuutta kompensoi kuitenkin naisen hirvittävä pitkävihaisuus. Hän voi pitää pienimmänkin virheen tehnyttä henkilöä silmätikkunaan seuraavan vuosikymmenen ajan edes harkitsematta antavansa anteeksi.  

Tori osaa olla erittäin lojaali ja empaattinen, hellä sekä huolehtivainen, mutta tarpeen vaatiessa hän voi olla myös kierompi kuin vääristyneinkään korkkiruuvi. Häntä voisi kuvailla jopa jokseenkin pirulliseksi riivanhengeksi, joka tietää kuinka piinata toisistaan eroavia persoonia kuitenkaan aiheuttamatta ylenpalttista paheksuntaa. Kenties se on hänen tapansa ilmaista omia mystisiä tahi ristiriitaisia fiilareitaan, ehkä hän haluaa vain koetella muita, haastaa heitä omaan peliinsä mukaan vai olisiko kyseessä vain leikkimielinen tapapahanen... Hän tuskin itsekään osaa vastata ikuisuuskysymykseen. 

On todella vaikea määritellä, minkälainen kumppani Tori nykyään on mikäli joku saa hänet vielä rakastumaan, mikä onkin erittäin epätodennäköinen vaihtoehto, joskaan ei täysin mahdoton. Se selvinnee ajan myötä, onko hän yhä yhtä omistautunut rakastetulleen kuin oli entiselleen jopa kymmenen vuoden ajan. 

»Ulkonäkö«

Tori on kenties lyhyt, mutta hän on myös yllättävän voimakas. Feminiinisen kurvikas sekä pehmeäpiirteinen vartalo on vuorattu varteenotettavan vahvalla lihaksistolla mikä pitkälti kuuluu fmx:n edellytyksiin - naisen torson tarjoama notkeus on hyödyksi, mutta laji vaatii harrastajaltaan enimmäkseen fyysistä voimaa ja sitä häneltä löytyy juuri tarpeidensa verran, kenties enemmänkin. Alaruumis etenkin on vahva, reidet ovat pakaroita myöten tiukoiksi treenaantuneet eivätkä jämerät pohkeetkaan jää huomiotta. Jatkettaessa matkaa ylöspäin, kohdalle osuu leveä lantio, timmi vatsa ja selkeästi erottuva vyötärö, sopusuhtaisen suuret rinnat ja vahvat käsivarret. Nuppi on kissamaisesti pyöreähkö, jokseenkin luiseva ja karkeapiirteinen, mitä pehmittää kuitenkin pitkät poskitupsut ja suuret, kartiomaiset korvat. Kuono on lyhyt ja se piilottaa sisälleen naskalinterävän purukaluston kera petollisten tuplakulmahampaiden, joista etummaiset ovat kasvaneet ylipitkiksi. Suuret silmät eivät koskaan pääse oikeuksiinsa koska yksi Torin tavaramerkeistä on pitää verestävän tulipunaisia sielunpeilejään utuisan naisellisesti vain raollaan. Huomioitavaa hänen profiilissaan on myös aavistuksen kaarevat, luunvalkeat ja terävät, keskipitkät sarvet.  

Turkki on kauttaaltaan silkkisen samettista sekä lyhyttä, lukuun ottamatta kyynärpäitä, poskia ja rintakehää, joissa karvoitus on huomattavasti pidempää. Lisäksi kuuloelinten tyvet ovat aavistuksen tuuheammat kuin muualla ja häntä on ilvesmäisesti pörröinen töpö. Tori on erityisen silmäänpistävä väripilkku tuikitavallisella kadulla räväkän hiuspehkonsa ansiosta, mikä on lisäksi värjätty suurinpiirtein puoliksi punaisella ja puoliksi sinisellä, että pystytetty erittäin hanakasti irokeesin piikikkääseen muodostelmaan minkä loppuosa on tyylikkäästi aina letitettynä. Hän ei koskaan anna kuontalonsa laskeutua luonnolliseen muotoonsa vaan jopa omissa oloissaan ollessaan, hänen täytyy muovailla vähänkin lässähtänyt hiussuortuva takaisin ojennukseen. Hybridin turkki on värimaailmaltaan kuvioittunut harmaiden eri sävyillä.  

Torilta löytyy kaksi tatuointia - käsivärren höyhen ja alavatsan särkynyt sydän. Lävistyksiä hänellä on molempien korvien industrialien, 20 cm venytyksien, kuonon päällä kulkevien bridgejen ja yhden kulmakorun verran, unohtamatta tietenkään neljää huulikorua joista kaksi on ylhäällä ja kaksi alhaalla. 

Torin yllä tavataan useimmiten tiukkoja, muotoja nuolevia vaatekappaleita joihin lukeutuu muun muassa revityt pillifarkut, nahkahousut, napapaidat, bandeaut sekä tavalliset topit eikä ole lainkaan tavanomaisesta poikkeavaa nähdä häntä kietoutuneena pikkumustaan, hybridi kun sattuu olemaan tarpeeksi neitimäinen pitääkseen myös hameenhelmoista. Värimaailma vaatetuksessa vaihtelee sekin hyvin pitkälti laidasta laitaan. Nainen suosii enimmäkseen tummia sävyjä, mutta mikään ei kiellä häntä pukemasta ylleen neonkeltaista huomioliiviä niin halutessaan. Voinemmekin päätellä että Torin maku vaatetuksen saralta on varsin monipuolinen, vaikkei hän kovinkaan kevein perustein puekaan ylleen kukkakuosilla printattua löysää neuletta. Nainen käyttää poikkeuksetta erilaisia nahkarotseja ja koska hän ei voi sarviensa vuoksi sulloa kypärää päähänsä, hän peittää naamansa erilaisilla maskeilla ja huiveilla ajaessaan. Hybridi käyttää toisinaan kenkiä joten hänen kenkävarastonsa koostuu niiteillä koristelluista, pitkävartisista maihareista ja korkeakorkoisista nahkasaappaista sekä muista huomiota herättävistä bootseista. 

Luustosta voisi sanoa sen verran, että se on Torin elämän aikana kokenut kovia minkä vuoksi esimerkiksi oikea jalka ei kestä juoksemisen rasitusta vaan saattaa jo muutaman askeleen jälkeen pettää, riippuen paljolti siitä kuinka nainen on päivän aikana sitä käyttänyt. Lisäksi vasen käsi on pahoin vammautunut joten siihen sisältyvä voima on vain noin puolet oikeasta raajasta. Sarvipäällä on lukuisia muitakin ongelmia kehonsa kanssa, mutta hän on oppinut jo hyväksymään tittelinsä invalidina.  

»Menneisyys«

Tori syntyi ainoana lapsena siniverisille ja jalosukuisille vanhemmilleen lady Estherille ja lordi Johnnylle Englannin Lontoossa. Ristimänimekseen Adelaiden saaneen hybridin lapsuus oli täytetty turhankin tiiviisti velvollisuuksilla ja tytön tulevaisuuden varalle vanhemmat olivat asettaneet suuria odotuksia, eikä ennaltamäärätyltä polulta käynyt poikkeaminen. Silloinen Adelaide tunsi olonsa epämukavaksi, hän oli ahdistunut eikä hän osannut nauttia elämästä kuten ikäisensä likat tapasivat tehdä. Joka ilta valkokutrinen tyllerö katsoi haikeasti kotikartanonsa parvekkeelta yöllistä, sanoinkuvaamattoman kaunista Lontoota jonka valopylväillä valaistut jalkakäytävät täyttyivät toinen toistaan iloisemmalla naurunremakalla, kantautuen aina pilveetöntä tähtitaivasta kohden. Adelaide oli kenties nuori, alle kymmenvuotias tyttö jonka ei edes kuulunut olla osa itsenäisyyttä, mutta vapaus kiehtoi häntä enemmän kuin mikään muu. Velvollisuuksien ja odotuksien kahleet olivat kavunneet jo kuristamaa hybridiä kurkusta, eikä painostavat vanhemmat tehneet ennestään jo tukalasta olosta lainkaan miellyttävämpää. Tyttö halusi itse muuttaa asioita, kokea mitä oli keskinkertaisuus kaiken luksuksen jälkeen, mutta hän pelkäsi. Lady Esther ja lordi Johnny rakastivat kyllä tytärtään, mutta he olivat saaneet osakseen saman kohtalon ja omistautuneet täysin lapsuuden opeilleen, joten he halusivat samaa myös omalle lapsukaiselleen. He kokivat sen olevan parhain maanpäällinen vaihtoehto eivätkä he oman ylpeytensä sokaisemina huomanneet valkeakutrisen hybridin apaattisesti ilmenevää ahdinkoa. Adelaide jopa pelkäsi, hän halaji elää elämää kuin vapaana taivaankannella liihotteleva lintu, mutta kuinka kukaan voisi kuulla hänen ikäisensä tytön ääntä tai vastaanottaa suusta suolletut sanaset... Ei kukaan hänen kotikartanossaan. Hybridi ei joutunut edes käymään koulua koska Lontoon tarjonta oli liian rahvaanomainen ja lisäksi, ylimääräistä aikaa ei ollut turhanpäiväisyyksiin mitkä Adelaiden kaltainen älykäs lapsi oppi erinomaisesti myöskin kotioloissaan ja näin ollen hänen kehitykselleen olennainen, sosiaalinen elämä kärsi pahasti.  

Kaksitoista vuotta täyttäessään, tyttö teki radikaalin sekä pysyvän päätöksen ja eräänä keskikesän yönä, hän karkasi. Adelaide oli pakannut mukaansa vain suuren määrän rahaa, sillä hän oli olettanut että kahiseva oli avain kaikkeen, olihan tyttö opetettu ajattelemaan niin. Hän ei osannut kuvitellakaan että raha saattaisi hänet vielä suureen vaaraan, joten varsin innostuneena neiti lähti lampsimaan pitkin värikkäitä katuja suuret setelit verenpunaisen prinsessamekkonsa taskuihin sullottuina. Punaiset balleriinat suojasivat tyllerön sorjia varpaita ja lakattuja kynsiä, hänen sarvilla koristeltua päälakea peitti naismainen lierihattu valkeiden ja pitkien kutrien ollessa siististi letitettyinä. Jo ensimmäisillä metreillä kotikartanonsa ulkopuolella Adelaide huomasi että katujen pimennoissa häntä tarkkailtiin ja kurkkiessaan olkansa yli, häntä myös seurattiin. Nuori neiti hätääntyi oitis ja lähti juoksemaan kovaa kyytiä täysin summamutikassa valittuun suuntaan, sen enempää kiinnittämättä minkäänlaista huomiota ympärilleen.  

Adelaide juoksi niin pitkään kuin tarmoa hänen jaloistaan piisasi ja joutuessaan pysähtymään, hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä missä hän oli. Katuvalot eivät valaisseet paikoin roskilla kuorrutettua aukiota, vain kuu möllötti sirppinä taivaalla ja loi himmeää kulovalkeutta pimentoon. Hybridi pyöri paikallaan tarkkaillen jokaista ilmansuuntaa, hän itki ja rutisteli käsiinsä hakeutunutta hattuaan sorjien sormiensa välissä eikä aikaakaan, kun jälleen jokin oli häntä lähestymässä rakennuksien välistä. Eikä kyseessä ollut vain yksittäinen henkilö, vaan kokonainen joukkio. Adelaide ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, hän nyyhki vain sekä vollotti ja kuusihenkisen ryhmän lähestyessä lähestymistään, tyttö heitti jokaisen paperirahan heitä kohti sekä pienimmänkin killingin hän kaivoi taskunsa pohjalta viskoen kaiken omaisuutensa mukulakivillä päällystettyyn tantereeseen. "Ottakaa ne ja häipykää!", hybridi huusi niin kovaa kuin äänihuulet vain jaksoivat ja lopulta hän vain sulki silmänsä paniikin vallassa ollen valmiina kokemaan koruttoman loppunsa. 

Mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kyykkyyn mytyksi painunut lapsukainen siirsi kämmeniään pois silmiensä edestä, katsoen varovaisesti mikä kuusikkoa oikein pidätteli ja omaksi onnekseen, hänen ja pahojen anthrojen väliin oli kolme muuta miestä muodostanut muurin mitä narkkarimaisen nuhjuiset kundit eivät lähteneet haastamaan. Yksikään heistä ei edes tohtinut kajota rahoihin mitkä makasivat vain muutaman metrin päässä. Adelaide tutkaili vetistyvällä katseellaan paremmin edessään seisovien miehien silhuettia huomaten, että kyseisillä anthroilla oli... Kypärät päässä? Kyllä, enduromalliset kypärät suojasivat heidän profiiliaan ja jokaisen vahvoilla käsivarsilla makasi jämerät aseet keskimmäisen ainoastaan osoittaessa nukkavieruihin pukeutuneita alamaailman pohjasakkaa, jotka hiljalleen enemmän tai vähemmän ärtyneinä kääntyivät kannoilleen ja jättivät aukion taakseen. Adelaiden suu oli jähmettynyt lievästi raolleen, hänen katsellessaan kuinka yksi kolmesta oli lähtenyt keräämään tyllerön rahamassin suurta sisältöä kolikoineen päivineen, mutta samoihin aikoihin keskimmäinen yksilö kääntyi häntä kohden, tarrautui kovakouraisesti kiinni hybridin ohkaisesta käsivarresta ja repi balleriinatossuisen jaloilleen. Mies ei päästänyt irti eikä hän löysentänyt otettaan vaan kenenkään sanomatta sanaakaan, mustiin pukeutunut motoristi raahasi Adelaiden väkisin mukaansa kohti mustaa sivukujaa jonne kolmikko oli jättänyt moottoroidut ajoneuvonsa. Tyttö yritti kovasti pyristellä vastaan, hän kiermurteli kuin käärme, yritti jopa purra sekä puskea kiinniottajaansa jotta mies päästäisi irti, mutta turhaan. Pitkä, vahvarakenteinen anthro nousi Yamaha- mallisen, maskuliinisen moottoripyöränsä päälle ja nosti valkeahiuksisen hybridin eteensä istumaan. Hän käynnisti menopelinsä, käänsi äkillisesti kaasua kaksipyöräisen lähtiessä rivakasti liikenteeseen keula irtautuneena maasta. Kaksi muuta seurasi heitä hyvinkin tiiviisti kolmikon ajaessa tuhatta sekä sataa Lontoon pääkaduilla. Adelaide ei kerennyt saatika kyennyt näkemään mitään vahvan ilmavirran pakottaessa tytön sulkemaan punaiset silmänsä ja hybridi aukaisikin ne vasta, kun hän tunsi vauhdin loppuneen täysin. He olivat saapuneet hylätylle teollisuusalueelle, mutta mihin päin... Sitä hän ei tiennyt. Siitä kuitenkin alkoi täysin uusi luku tytön elämässä. 

Adelaidea jouduttiin alkuun pitämään häkissä kuin pahaista lintua konsanaan. Lapsi ei pysynyt tekemälläkään heidän näköpiirissään eikä motoristeilla ollut minkäänlaista intressiä antaa hybridille pienintäkään mahdollisuutta paljastaa heidän syrjäistä olinpaikkaansa, joten he päätyivät pian tulokseen että sarvipää saisi viettää viikonpäivänsä aamusta iltaan lukitussa ja vielä erikseen vartioidussa huoneessa, mikä muistutti etäisesti vankiloiden karuja sellejä. Adelaide ei nähnyt auringonvaloa lainkaan tuona aikana, sillä piskuisessa huonepahassessa ei ollut ikkunaa ollenkaan. Hän vain kyhjötti ohuen patjan päällä, katseli omia varpaitaan ja ihmetteli kipeää käsivarttaan, muuta tekemistä hänellä ei ollut.  

Viikon kuluttua raskas ovi kuitenkin aukaistiin ja jätettiin rakoselleen, mutta Adelaide ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Hänen verenpunaiset silmänsä tapittivat herkkeämättä aukeasta hallista siintävää valokeilaa, mikä ohuena viiruna tavoitti piskuisen huoneen takaseinän. Hybridi ei tiennyt miksi, mutta hän halusi jäädä. Kenties efekti johtui siitä että kolmikko oli rientänyt syystä tai toisesta pelastamaan tylleröisen.  

"Mikä sun nimes on, flikka?", rahiseva ääni uteli ja kysyjä sai lähes pystyyn nukahtaneen neidin säpsähtämään. Mies seisoi oviaukolla, nojasi kyljellään ovenkarmia vasten. Adelaide katsoi pitkään jopa kauhuissaan anthroa muutaman metrin päässä itsestään, kunnes nielaisi äänekkäästi ja vastasi. "Minä olen lady A-adelaide Adamson, sir", nuoren tytön vastaus sai herrasanthron nauramaan hillittömästi mikä esti häntä sytyttämästä tupakkiaan. "Voiha vittu...", mies tokaisi hymähdellen ja sai lopulta sätkänsäkin syttymään. "Ootsä sen pohatan tyttö? Johnnyn", hän uteli puhallellessaan sankkaa savua ulos keuhkoistaan. Hybridi nielaisi jälleen ja hän mietti hetken mitä voisi vastata, tai mitä kannattaisi vastata. "Lordi Johnny on isäni, kyllä", Adelaide kertoi epävarmasti. "No sehä o mielenkiintost", lihaksikas sussari virkkoi katsoessaan myrkynvihreillä silmillään maassa istuvaa tyttöä. "Mä oon Thorn", hän esittäytyi virnistäen ja jatkoi. "Ja sä oot täst edespäi Tori. Sul ei oo mitää jalosukusten etuliitettä nimessäs, sä oot vaa Tori, Tori Adamson jos joku kysyy", mies puhui karistellessaan puoliväliin palanutta tupakkaansa.  

Adelaiden punainen katse oli kysyvä sekä pelokas, hänen tapittaessaan vain tiiviisti Thornia. "Y-ymmärrän, sir. Kiitos paljon kun pelastitte minut niiden... Ryökäleiden kynsistä", tyttö onnistui kiittämään, mutta jälleen hän sai saksanpaimenen edessään naurahtelemaan. "Kuules, Tori...", hän aloitti astellessaan lähemmäksi. "...puhu kuten mä. Älä käytä tommosii sanoi mitä kukaa ei ymmärrä", Thorn ohjeisti. "Sano niit paskiaisii kusipäiks tai joksi", elämänviisauksia nuorelle tytölle joka ei kuunaan ole kuullutukaan oheisia, alentavia sanoja. Adelaide nyökäytti kuitenkin ymmärtäväisesti pyöreää kalloaan ja hivuttautui jaloilleen. "Ja noi sun kledjut...", saksanpaimenkoira puhui ja käveli vaanivasti lähemmäksi hypistelemään silkkistä kangasta kultaisilla sormenpäillään, kunnes tumppasi julkeasti sätkänsä kalliin mekon helmaan. Tori pompahti kauemmaksi ja ikään kuin halasi itseään merkiksi, että hän todellakin piti silmiensä värisestä hamosesta. "Mitä ihm... Tai siis, ööh mitä vittuu.. sä oikee teet?!", hybridi yritti parhaansa tietämättä mitä voimasana edes tarkoitti, mutta sisua hänestä kuitenkin löytyi mikä saikin Thornin nyökäyttämään muutamaan kertaan kiilamaista kalloaan hyväksyvään sävyyn. "Tajusit vihjee, hyvä. Sä alat viettää aikaa mun pojan, Troyn kaa, se opettaa sut kyl paremmin talon tavoille, joten... Alaha kalppii siit tonne noi muitte luokke tai saat selkääs", kultaturkkinen ärähti ja repäisi Toria jälleen käsivarresta, vetäen nuorempansa oviaukolle ja lopulta hän töyttäisi paikalleen jämähtäneen leidin polvellaan liikkeelle. Epävarmasti tyttö lähestyi anthrojen piirittämää biljardipöytää, baaritiskiä ja televisionurkkausta, motoristien katsoessa hienohelmaa hyvinkin vahvasti alta kulmainsa.  

"Troy hei, sun nukkes o valmis käytettäväks", jääkarhu huudahti räkäisesti nauraen tovereilleen, minkä jälkeen hän myhäilikin vallan ylpeästi nokkelalle lausahdukselleen bisseä naurunremakan päätteeksi juoden. "Kukas teist on se puhuttu nilkki?", Tori kysyi tarmokkaasti. Hän oli joskus kadulla vanhempiensa kanssa kuullut kyseisen sanan, joten nyt kun hänellä oli oivallinen tilaisuus hyödyntää tietonsa, hän teki sen! Motoristit katsoivat perin yllättyneinä nuorta neitiä joka kädet puuskassa naputti toisella jalalla betonilattiaa, katsoessaan siristyneillä silmillään joukkiota.  

Nilkki tosiaan... Korstojen keskeltä päivänvaloon astui jäntevä, kolmisen vuotta vanhempi jätkä jonka paljaat käsivarret olivat tatuoitu, hänen ilmeettömillä kasvoillaan lepäsi monia lävistyksiä ja lyhyt kuontalo oli kirkkaanvihreä keesi. Troy oli lisäksi ikäisekseen varsin pitkärunkoinen, jokseenkin harrastuksensa myötä treenaantunut ja hän näytti reilusti vanhemmalta kuin todellisuudessa oli. Torin suu oli loksahtanut teatraalisesti raolleen, tytön nyökytellessä pienelkeisesti päätään. "...okei", hän huikkasi nopeasti, kääntyi ympäri ja oli valmiina pakenemaan pois paikalta, mutta hänen takanaan seisonut Thorn toisti toruvaa ääntä huulillaan tarttuessaan hybridiä hartioista ja kääntäen hänet ympäri sekä lopulta työntäen voimakkaasti päin poikaansa. "Tiiät mitä tehä, Troy", sussari sanahti virnistäen tummahipiäisemmän jälkeläisensä pidellessä kauhun kangistamaa tylleröä vasten itseään. Poika nyökkäsi merkiksi ymmärtämisestä joten enempää asiaa pohtimatta, hän ja Tori jättivät aikuiset taakseen ja katosivat paikalta.  

Nuorten yhteiselo oli alkuun erittäin takkuista, vaivalloista eivätkä Troyn olemattomat hermot tahtoneet kestää nuorempansa naiiviutta saatika osaamattomuutta. Hybridi sai monesti tuntea klopin nyrkiniskun kehossaan ja jopa kasvoissaan, mikä kertoi poikkeuksetta jostakin virheestä tai epäonnistumisesta mitä tyttö itse ei heti tiedostanut tehneensä. Tori yritti kyllä aina parhaansa, mutta syntyneenä kultalusikka suussa, kaikkea uutta oli väistämättä todella hankala oppia hallitsemaan. Jopa pelkkä puhuminen tuotti toisinaan vaikeuksia eikä tyttö ollut kovin yhteistyöhaluinen vaihtamaan prinsessamekkoaan punk- henkiseen vaatetukseen. Hän kuitenkin suostui vastahakoisesti kaikkeen, antoi luvan leikata sekä värjätä hiuksensa, olla lävistäjän rei'itettävänä ja ennennäketämmön motocross- pyörän rökitettävänä...  

Tori todella antoi uudelle elämälleen kaikkensa ja kärsimyksen kautta hän alkoi oppimaankin. Lävistykset lisääntyivät, olemattomat ajotaidot harjaantuivat ja lopulta jo muutaman vuoden kuluessa oli Torista muodostunut pesunkestävä hurjapää jonka kokonaan uudistunut look oli mitä miellyttävin jokaisen silmää vasten. Hän kiinnostui Troyn kautta erilaisista moottoripyörien kilpaurheilulajeista joihin lukeutuu muun muassa enduro, freestyle motocross, tavanomainen motocross sekä supermoto ja kyseisen ystävänsä ohjeistuksella nuori nainen alkoi rakentamaan itselleen menopeliä oheisia lajeja varten.  

Kaksikon yhteyttä oli jokseenkin monimutkainen ymmärtää. He pitivät molemmat kovasti toisistaan, tiesivät toistensa tunteista ja hempeilivätkin, mutta silti se kulminoitui enimmäkseen silkkaan ystävyyteen, ollen omalta osaltaan viha-rakkaussuhde ilman varsinaista seurustelua. He tiesivät kumpainenkin mitä halusivat, mutta he eivät antaneet tahdolleen valtaa vaan ikään kuin hillitsivät himonsa ja voimakkaimmat tunteensa pitääkseen suhteen enimmäkseen ammatillisena, ystäville ominaisena vaikka siihen sisältyikin oma, romanttinen säväyksensä.  

Tori harjoitti osaamistaan laajemmalti fmx:än ja mx:än parissa, hän halusi olla ketterä kaksipyöräisen käyttäjä, tarpeeksi hyvä selvitäkseen tilanteesta kuin tilanteesta ja kyvykäs temppuilemaan tiukan paikan tullen. Hän käytti useita päiviä sekä viikkoja ajaessaan itsetehtyjä hyppyreitä pitkin, yrittäen mitä monimutkaisempia temppuja ilmassa ja useimmiten mätkähtäen kivuliaasti maahan. Murtuneet luut, venähdykset ja erilaiset nyrjähdykset eivät kuitenkaan pidätelleet naista levossa. Hän tiedosti hyvin vammautuneena ajamisen vaarat sekä lähes sataan prosenttiin kasvaneet riskit, mutta Tori ei välittänyt. Hän halusi ajaa, hän halusi oppia ja tuntea adrenaliinin virtaavan kehossaan. Ajamisen tuoma jännitys oli hybridille mitä uskomattominta euforiaa, eikä hän antanut kenenkään saatika minkään estää itseään nauttimasta sitä. Häntä nimitettiin jopa itsetuhoiseksi sekopääksi, joka oli rakastamalleen elämäntyylille niin ehdottoman omistautunut että kuolisi sen parissa. Nainen itse koki tituleerauksensa kohteliaisuutena, ollen perinpohjaisesti ylpeä itsestään ja kyvyistään, tavastaan elää maailman reunalla.  

Torin täyttäessä kahdeksantoista, hän avioitui epävirallisesti Troyn kanssa. Heille heidän sitoumuksensa oli kuitenkin täysin laillinen - kaksikko oli hankkinut toisilleen sormukset liittonsa merkiksi, muuan Ed vihki heidät yhteen ja karkeiden juhlallisuuksien jälkeen he lähtivät pienoiselle matkalle kahdestaan molemmat omilla moottoripyörillään. Pariskunta kierteli pitkin Englannin maaperää, jäivät toisinaan yöksi hotelliin kuhertelemaan, syömään hyvää ruokaa ja kokeilunhaluisina juomaan erilaisia viinejä. Elämä oli kuin yhtä juhlaa ja kuukauden jälkeen he palasivatkin takaisin ystäviensä luokse Lontoon syrjäseudulle. Mikään ei ollut muuttunut, eikä mikään ollut muuttumassakaan. Jokainen jatkoi elämäänsä heille tavanomaisilla raiteilla, ainoan eroavaisuuden ollessa vain Troyn ja Torin liitto. 

Elämä ei kuitenkaan tunnetusti ole ikuisuuksiin täydellistä. Kymmenisen vuotta vihkiäisten jälkeen, pari halusi kokeilla ennenkuulumatonta temppua yhdessä. Tarkoitus oli ajaa tehokkaasti hyppyriin, heittäytyä roikkumaan moottoripyörien ilmanpuhdistajan koteloihin tehtyihin koloihin ja vaihtaa moottoripyörän omistajaa ilmassa. Idea ei ollut millään muotoa hyvä, he olisivat itsekin tiedostaneet sen elleivät he olisi olleet niin humalassa juhlistettuaan kymmenisen vuotta kestänyttä liittoaan, joten kukaan eikä mikään voinut heitä estääkään yleisön ollessa yhtä paljon päissään, ellei enemmänkin.  

Tuumasta toimeen, he pistivät pähkähullun ideansa käytäntöön, polkaisivat moottoroidut kaksipyöräisensä käyntiin ja hakeutuivat tarpeeksi kauas hakemaan vauhtia tempulleen. Tori väänsi kaasun hetken harkinnan jälkeen pohjaan, päästi kytkimen hillitysti vapaaksi ja lähti Troyn kanssa samanaikaisesti liikeelle. Vauhtimittarin nuoli osoitti juuri ennen hyppyrin alkua reilua sataa kilometriä tunnissa ja sen jälkeen kun molemmat olivat päässeet ilmaan, Tori ymmärsi kuinka harkitsemattomia he olivat. Perääntyminen oli kuitenkin jo siinä vaiheessa mahdotonta ja tahto kokeilla kutkutti häiritsevästi hänen mieltään, joten juuri hyvissä ajoin he irrottivat otteensa kahvoista, heittäytyivät vehkeidensä takaosaan ja tarttuivat hetkellisesti kiinni syvistä, penkin alle kohdistuvista koloistaan. Heillä oli vähän aikaa tehdä näyttäviä liikkeitä vartalollaan ilmassa, kunnes he käyttivät kaikkia käsivoimiaan ja heivasivat itsensä toistensa moottoripyörien satulaan väärinpäin. Tori oli varma että mikään ei voisi enää mennä vikaan, mutta nytkähdys oli saanut kaksipyöräiset kääntymään liiaksi toisiinsa, jolloin molempien menopelien takarenkaiden stunttitapit kalahtivat kohtalokkaasti toisiina, minkä johdosta ajoneuvot ajautuivat vääriin suuntiin. Hybridi onnistui kiepsahtamaan oikein päin ja jotenkin hallitsemaan muutoin raivokkaan putoamisen säästyen kuolettavilta vammoilta, mutta Troy ei ollut yhtä onnenkantamoinen. Nainen tultiin auttamaan pois prätkänsä alta samoin kuten tumma sussarikin, joskin jälkimmäinen osapuoli ei selvinnyt hengissä. Mies kuoli oitis osuessaan maahan useasta kohtaa poikenneen selkärankansa myötä, mikä oli rikkonut myöskin kylkiluiden muodostaman kehikon. Pirstoutuneet luut olivat läpäisseet sydämen ja keuhkot joten kuolema oli välitön, mutta myös pitkälti kivuton. Tori itse oli juuri ja juuri tajuissaan, hänen lantiossaan oli useita murtumia, oikea jalka oli nilkkaan asti poikki ja siinä oli avomurtumien lisäksi pienempiä hiusmurtumia, käsivarsi oli tohjona samoin kuten muutama kylkiluu. Lisäksi hänen kallostaan löydettiin sairaalahoidon aikana huomaamattomampi murtuma jos toinenkin. 

Seuraavan kerran herättyään, hän makasi voimakkaasti paketoituna teho-osaston sängyltä niputettuna hengityslaitteeseen. Tori ei muistanut mitään muutaman vuoden takaa, hän odotti Troyn saapuvan paikalle kuin kuuta nousevaa, mutta kenelläkään ei ollut rohkeutta saatika tahtoa järkyttää jo ennestään pelon ja toivottomuuden sokaisemaa naista, jonka luona kävi vierailulla myöskin kaksi hyvin yllättävää anthroa - hänen omat vanhempansa, jotka olivat kaikki vuodet luulleet tyttärensä olevan kuollut... Silloin hän miltei olikin.  

Hybridin kehoon lisättiin paljon nauloja, rautaa ja uusia tukirakenteita pitämään pirstoutuneita luita yhdessä. Tokeneminen kesti kuitenkin kaikesta huolimatta yllättävän lyhyen ajan. Jo vuoden päästä Tori kykeni kävelemään ilman kainalosauvoja lähes normaalisti ja silloin hän sai myös luvan jatkaa harrastustaan, mikäli ei rasittaisi liiaksi itseään ja ottaisi yleisesti rauhallisemmin.  

Hybridi oli saanut puhuttua asioista vanhempiensa kanssa, hän kertoi miksi lähti, minne ja mitä oli vuosien aikana tehnyt, mutta järkyttyneenä Troyn kohtalosta, hän myös sanoi ettei voisi jatkaa elämäänsä enää Lontoossa. Kolmekymmentä täyttäessään hän lähtikin pois, hyvästeltyään ensin itselleen tärkeät anthrot. 

Tori löysi uuden mahdollisuutensa Amerikasta ja tarkemmin ottaen eräästä suurkaupungista, Amsfordista minne hän rakennuttikin oman asuntonsa ja loi alunperin uraa varsin lainkuuliaisena kansalaisena, kunnes ymmärsikin ettei puhtaiden jauhojen piteleminen ollutkaan täysin hänen alaansa...v

»Suhteet ja perhe«

Vanhemmat:: Ä. lady Esther Dorothea Hazel Adams i. lordi Johnny George Vincent Adams 

Sisarukset:: Ei ole 

Tavannut:: 

Kunnioittaa:: 

Negatiivinen::  

Toverit: 

Ystävät:: Vulture

Ihastus:: 

Seurustelukumppani:: 

Vihollinen::  

»Triviaa«

- jokseenkin raspikurkku, ääni voi olla myös yllättävänkin pehmeä ja melodinen In This Moment - Scarlet

- kirjoittaa että puhuu brittienglantia ja jälkimmäiseen kuuluu oma, vahva aksenttinsa 

- juo englantilaisittain vain teetä, kahvia ei ole koskaan maistanutkaan 

- autotallissa lepää jämerä, itse rakennettu motocross- moottoripyörä mikä muistuttaa malliltaan KTM SXF 450:ntä, mutta koska kaksipyöräisen tekniikka eroaa hyvinkin paljon alkuperäistä, se voidaan luokitella jopa täysin omanlaiseksi vehkeeksi mistä riittää vääntöä useammallekin osapuolelle. Nelitahtimoottorin omaava pienpeto on vuorattu räätälöidyillä katteilla ja lisäksi maski, lokasuojat sekä sähköt ovat nekin rakennettu itse. Katteet ovat väriltään verenpunaisen tuliset, mutta niihin on maalattu lisäksi eri näköisiä- ja kokoisia pääkalloja joilla on yllättävänkin syvällisen osuutensa Torille itselleen. Motocrossin rungon alaosaan nainen on asettanut tyylikkäät ledivalot, mitkä hohkavat punaisina ollessaan päällä. Siinä on paljon erilaisia, normaalista poikkeavia ominaisuuksia sekä yksityiskohtia, mitkä tekevät siitä viimeistä piirtoa myöten ainutlaatuisen ((esimerkkierkin tarjoaa google))

- motocrossin toverina autotallia koristaa alkuperäiseltä malliltaan vuoden 2005 HONDA CBR1000RR, minkä hän on kuitenkin ostettuaan purkanut ja rakentanut kokonaan uusiksi. Huomiota herättävin uudistus on pitkä, erikoiseksi muotoiltu swingi minkä päässä pyörii keskivertoa lihavempi rengas. Runkoa on hiottu ja muokkailtu, katteet on tehty, maalattu ja leikattu itse. Moottoripyörä on tienpäällä varsinainen peto, mikä vaatii ajajaltaan rutkasti taitoa mutta myös voimaa. Swingin keskelle on asetettu viisikiloinen pullo täynnä nitroa sisältävää ilokaasuyhdistelmää mitä käyttäessä huippunopeus kohoaa taivaisiin. Jo luonnostaan moottoripyörän huippunopeus on jopa 400 km/h ja kiihtyvyys 0-100 km/h noin 2 sekuntia, joten turbon käyttö voi olla hyvinkin kohtalokasta väärissä käsissä. Näin ollen myös jarrut ovat rakennettu kestämään äärimmäistä kitkaa sekä sen tuottamaa kuumuutta ja etenkin käsijarru on hyvin äkäinen - sen painaminen pohjaan pyrkii pysäyttämään pyörän mahdollisimman nopeasti kuin seinään, joten tietämätön voi asettaa itsensä vaaraan vain jarruja käyttämällä. Kaksipyöräisen räikeä klovniteema on uniikki ja etenkin silmäänpistävä, jokseenkin yleistä pahennusta aiheuttava usein ilmenevän koulrofobian vuoksi. Tällä pyörällä ajaessaan hänellä on aina klovninaamari naamallaan ((naamari)), Klovni 1, Klovni 2, Klovni 3 ja Klovni 4 

- lisäksi Torilla on toistaiseksi tuntematon projekti meneillään, eikä hän itsekään tiedä vielä minkälaisen menopelin seuraavaksi haluaisi rakentaa 

- polttaa tupakkaa, juo alkoholia ja käyttää toisinaan muitakin huumausaineita 

- nainen elää hyvin pitkälti kaksoiselämää ollessaan ulkomaailmalla tunnettu ristimänimellään ja rikkaan perheen muksuna joka voisi vaikka pyyhkiä perseensä seteliin, kun taas alamaailmassa kukaan ei tiedä mistä hän tulee, mikä hänen nimensä on ja mikä on hänen tarinansa. Tori osaa erottaa kaksi toisistaan poikkeavaa elämää hyvinkin etevästi

//Ymmärsin ettei inspiraationi ollut kokonaan tiessään, vaan kyse oli siitä ettei se kohdistunut ainokaiseen hahmooni, Dimitraan, mikä on vähän surullista. Ajattelin siltä pohjalta luoda sitten toisen misukan joskos saisin jälleen kiinni venäläisestäni jotta pelit hänen osaltaan pääsisivät jälleen pyörimään!
ps. menneisyys venyi ja kaikki venyi, anteeksi o/ //