Razak Razdner (raptori)

[Deleted]

Kokonimi
Razak Razdner

Ikä
34 vuotias

Sukupuoli
Mies

Laji ja rotu
Dinosaurus, allosauridaen heimoon kuuluva megaraptor

Kansalaisuus
Amerikkalainen

Ammatti
Kehärääkki Black Rosen kellarikerroksessa

Asumismuoto
Razak ei asu niinkään missään. Hän pitäytyy omalla mukavuusaluellaan kaupungin laitamilla ja viettää yönsä milloin missäkin. Ollessaan yhteistyössä Pipe Ghoulsin kanssa, todennäköisin yöpaikka on hylätty jäteveden puhdistamo

Pituus / Paino
193 cm / 107 kg

Ääni
Alucard
Hellsingin Alucard, ääninäytteijä Crispin Freeman. Äänenpaino on voimakas, mutta pitäessään volyymin neutraalina, se on perin miellyttävä, pehmeä ja samettinen. Äänenvoimakkuuden noustessa ääni muuttuu rahisevaksi, tupakkaviskimäisen raspikurkuksi

Luonne

Razakin persoona egoineen päivineen on mahdotonta mahduttaa mihinkään tiettyyn normiin ja itseasiassa hän ja edes käsitys tavallisesta, neutraalista tai hyväksyttävästä eivät mahdu samaan lauseeseen vaikka kuinka mallaisi. Tämä hurmaava herrashahmo on kaikkea muuta, kuin mitä yhteiskunta toivoisi - hän lukeutuu roskasakkina tunnetun alamaailman ääripäähän, joka pyritään useimmiten lokeroimaan lisäksi sairasta kannibalismia harjoittavaksi psykopaatiksi. On totuus, että mies on kaikkine mieltymyksineen enemmänkin kuin vain kyseenalaistettava henkilö, hänen voimakas intohimonsa mussuttaa lajitovereidensa lihaa puistattaa karkeintakin korstoa ja ylipäänsä kaikki, mitä hän edustaa vaikuttaa enemmän kuin vähemmän paheksuttavalta, mutta siltikin kyseessä on vain täysissä järjissään taivasteleva petoeläin, jolla on lajinsa vaistot, käytös ja periaatteet joita hän taidokkaasti soveltaa jokapäiväistä elämäänsä varten.

Razak voi olla mitä hämmentävin, hirvittävin, kauhistuttavin ja veretseisauttavin seuralainen jonka kukaan voi tulla koskaan kohtaamaan, mutta vastavuoroisesti hän on vähintäänkin se kaikista mielenkiintoisin ja unohtumattomin henkilö joka tekee päivästä kuin päivästä tapahtumarikkaan joko aiheuttamalla kaaosta itse tai viemällä oman sekä seuralaisensa ruhot keskelle sitä. Jollakin selittämättömällä tavalla toisinaan järkijättöiseltäkin vaikuttava Razak on kaikkiaan äärettömän valloittava, karismaattinen ja mystinen hahmo, hänessä on vahvaa primitiivistä luonnetta enemmän kuin mitä luolamiehetkään harteillaan kantavat ja juuri se ominaisuus saa katsojan kiinnostumaan raptorista yhä enemmän vaikka puhdas järkikin jo useimmiten käskee kiertämään amerikkalaisen mahdollisimman kaukaa.

Se ei kuitenkaan pelaa joka pelkää, mutta mikäli syvennymme pohtimaan Razakin persoonallisuutta ja elämäntyylejä lähemmmin, pelkoon on ihan todellista aihetta. Pelkkä ystävystyminen raptorinretkuun on yksi helvetillinen prosessi ja vain harva anthro kykenee elämään sen todellisuuden kanssa, että mies aikuisten oikeasti voi yllättäen loksauttaa vahvat leukansa pahaa-aavistamattoman onnettoman kurkkuun tai mihin tahansa ruumiinosaan ihan pelkästään sillä periaatteella, että ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. Razakin ennalta-arvaamattomat tempaukset eivät juurikaan käy ulkopuolisten järkeen, hänessä itsessään ei tunnu olevan päätä ei häntää nilkin oikeuttaessa itselleen minkä tahansa teon niin vain tahtoessaan, eikä hätä saatika Razak itse, lue lakia.
Näin ollen voimme todetakin että amerikaanon käsitteleminen vaatii lujuutta ja jollakin tasolla samanhenkisyyttä. Väkivalta on ehdottomasti parhain keino kiinnittää Razakin huomio ja mielenkiinto puoleensa, saada syvemmän ja hedelmää kantavan kontaktin liskomaiseen otukseen niin hullunkuriselta, kuin se kuulostaakin. Raptori ei ole millään muotoa mitenkään vähäjärkinen saatika jälkeenjäänyt, vaan kyseessä on nimenomaan Razak, joka toimii täysin omalla tavallaan yhdessä oman ajatus -ja arvomaailmansa kanssa ja juurikin se voimakkaan omaleimainen persoonallisuus tekee miehestä täydellisen erityislaatuisen yksilön.

Ulkonäkö

Razakin luusto on keskivertoanthroon verrattaessa jykevämpi, raptorimaisen teräksistä tekoa ja näin ollen hän painaakin oletettua reilusti enemmän huolimatta pitkälti keskivahvaa lähentelevästä, ulkoisesta ruumiinrakenteesta. Amerikkalainen on erityisen hyvässä ja solakassa kunnossa, omistaen lihaksia erityisesti kaikissa raajoissaan. Käsi -ja kyynärvarret ovat itsessään näyttävät, mutta huomattavin voimanlähde piilee hänen jaloissaan - ylpeänä lajinsa edustajana Razakin reidet ovat kehittyneet kykeneviksi kannattelemaan hänen luonnostaan hyvin raskasta kehoa ja ylläpitämään pitkään ilmiömäistä juoksuvauhtia, mutta vasta pohkeet sekä jopa liioitellun suuret jalkaterät väkevine varpaineen valjastavat sen kaiken, räjähtävän voiman ja nopeuden Razakin käyttöön. Käpälien pohjat ovat kivikovan panssarin peittelemät ja aavistuksen pehmeämpää luontoemon suomaa suojakuorta löytyy varpaista kintereeseen saakka, sormenpäistä kyynärvarteen ja kallon päällipuoli kokonaisuudessaan. Muualta iho on paksua ja pehmyttä ohuen, höttömäisen karvan peittämää, kurkussa vieläpä koskettaessa samettisen tuntuista. Razakilla on julmetun monta, pitkää ja vahvaa neulanterävää hammasta voimakkaiden leukojensa syövereissä, puhumattakaan sormenpäissä olevista karhunkynsistä saatika varpaiden hirviömöisistä luupiikeistä, joista sisemmät ovat jopa 40 senttimetriä pitkät sirpit ja varvas itsestään on ideaalisti nivelletty. Muita varpaitaan Razak ei kykene itse käpristelemään, vaan ne myötäävät minkä myötäävät askelten mukaan. Häntä tuo raptorin ulkomuotoon jonkinlaista sulavuutta ja oivallinen kampitinhan se lisäksi on, jos ei muuta.

Panssareiden, suomujen ja erilaisten ihopoimujen peittelemä vartalo omaa omaleimaisia yksityiskohtiaan ja koska megaraptor on lajina hyvinkin tuntematon, Razak on vähintäänkin sovellettu versio - useimmista raptorilajeista poiketen, mahdollisien sulkapeitteiden tilalla on karheaa, piikikästä karvaa hyvin minimaalisella, höyhenmäisen untuvaisella vivahteella niin tunnussa, kuin myös ulkonäössä. Tätä orgaanista höyhenkarva-asiaa löytyy jaloista kuin kinnertupsuina, kyynärpäiden alapuolelta lähes ranteeseen saakka ja päälaelta, sen laskeutuessa siistinä, harjasmaisena juovana hännän puolitiehen asti. Itse häntä päättyy hupaisan suureen tupsuun. Razakin keho on värittynyt pääosin mustalla ja harmaalla, mutta hänen ihossaan on lisäksi punaisia, vain paikoittain symmetrisiä kuvioita.

Razak olisi varmasti vannoutunut nudisti mikäli julkisesta alastomuudesta ei joutuisi miltei välittömästi linnaan, joten pääpiirteittäin vaateparsia hänen yllään on mahdollisimman niukasti. Paksu kerros ihoa ja tervettä ihraa ruumiin uumenissa pitävät muutoinkin vaihtolämpöisen liskonkuvatuksen hyvinkin kuumaverisenä kaiken aikaa, joten vaatekerrokset - ihan ohuetkin, ovat pelkkänä ajatuksena ahdistavat. Lisäksi tiiviisti sulkeutuvaan ihopussukkaan piiloutunut tentaakkeli neutralisoi miehen alastonkuvaa suuresti, joten on enemmänkin kuin vain mahdollista nähdä amerikkalainen munasilteen hiihtelemästä ympäri kyliä.

Historia

Washington DC. Pääkaupunki, joka tarjosi jos jonkinnäköiselle anthrolle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja seurata unelmiaan. Tätä tosiasiaa hyödynsivät muunmuassa eräs saksansukuinen raptoripariskunta joilla molemmilla oli kunniallinen menneisyys takanaan - Claus ja Rashna kuuluivat kummatkin Saksan armeijaan ja he palvelivat maataan onnistuneesti vuosikymmenten ajan, kunnes vasta sen jälkeen he saivat mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Molemmat edustivat harvinaista lajia ja molemmilla oli arvostettava asema ameijassa joten auttamattakin nämä kyseiset yhtäläisyydet vetivät heitä voimakkaasti puoleensa. He kuitenkin jatkoivat hyvinkin samoissa merkeissä romanssistaan huolimatta, kunnes ajatus kunnollisen perheen perustamisesta alkoi olemaan aiheena ajankohtainen. Yksissä tuumin Claus ja Rashna päättivät uransa armeijassa ja jatkoivat elämäänsä USAssa voidakseen suoda esikoiselleen ideaalit olosuhteet kehittyä ja kasvaa.

Ja niin Razak sai alkunsa. Hänellä oli mahdollisuus telmiä maaseudun seesteisessä ympäristössä mielin sekä määrin eivätkä raptorivanhemmat sitä häneltä evätäkään aikoneet. Vapaus leikkimiseen kuului jokaiselle lapselle ja sillä oli tieteellisesti positiivinen vaikutus pienelle anthronalulle, mutta varsinkin Razakille jonka varalle suurta salaisuutta harteillaan kantava pariskunta oli asettanut suuria odotuksia. Heillä oli selkeä päämäärä valmiina odottamassa koltiaisen varttumista eivätkä he tyytyneet vain juuri oikean iän vartoamiseen, vaan antoivat he suunnitelmilleen orastavan alun jo varhaisen lapsuuden kynnyksellä - ensimmäinen vanhempien tarjoama, kiinteä ruoka oli lihaa. Näin yksinkertaisesti sanottuna, se ei kuulosta mitenkään pahalta, mutta entä jos totuus puhuukin vahvasti kannibalismin puolesta? Clausin ja Rashnan tempaus oli kaikkeja normeja vastaan, se oli moraalisesti niin epäkorrekti teko että jokainen kukkahattutäti olisi sen kuultuaan repinyt vähintäänkin päänahkansa irti sekä heittäytynyt sievästi köydenjatkeeksi kauniiseen kattokruunuun. Mikään yhteiskunnan aatteita kunnioittava uskonto omine periaatteineen ei hyväksyisi kannibalistisia aatoksia ja juuri sen vääryyden sekä tuomittavuuden vuoksi pariskunta piti todellisuutensa visusti pimennossa. Tietoisia siitä olivat vain he ja heidän parivuotinen poikansa, joten totuuden pääseminen ulkomaailmaan oli sula mahdottomuus näin realistisesti ajateltuna. Ja se ajatus siitä että salaisuus matkustaisi aikaisintaan heidän mukanaan hautaan, oli mitä idyllisin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Razakin oli kuitenkin määrä vähintäänkin jatkaa saamillaan opeilla elämäänsä mikäli isyys ei houkuttanut ja se oli ainoa asia, mitä vanhemmat häneltä vaativat - kunnioitusta ja oppien hyödyntämistä tulevaisuudessa.

Nuoren raptorin opetussuunnitelma oli perin poikkeuksellinen. Maaseudun rauhassa vallitsi tavallaan kova kuri, kloppi koulutettiin sietämään ja jopa nauttimaan kivusta. Isä piäksi minkä kerkesi eikä äitikään perustanut pehmeistä otteista lainkaan. Elämä pyöri väkinäisen väkivallan ympärillä ennen kuin siitä alkoi muodostumaan luontainen tapa reagoida asioihin - ihan missä tilanteessa tahansa oli täysin hyväksyttävää käyttää väkivaltaa, heittäytyä eläimellisen barbaarimaisten vaistojen sekä tapapahasten varaan tarkoituksenaan joko dominoida tilannetta tai vaikka kertoa olevansa siinä ja nyt, voimakkaampana kuin koskaan. Sillä ei oikeastaan ollut merkitystä, miksi väkivaltaa käytti, sitä vain käytettiin ilmaisemaan jopa hempeitä tunteita. Razakin henkilökohtainen opinahjo väänsi poikarukan kierommaksi kuin korkkiruuvin, mutta Claus ei nähnyt aikaansaannokseensa sisältyvää varjopuolta, kuten ei Rashnakaan. Ainaisella kärsimyksellä ja täydellisen vääräoppisilla arjen ohjeilla oli seurauksensa, eivätkä ne miellyttäneet vanhempia osapuolia sitten rahtuakaan.

Vuosi vuoden perään Razak kasvoi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Teini-ikä oli tämän pojan kohdalla helvetillinen - raptoria ei voinut hallita. Mielen niin päättäessä, kloppi teki mitä lystäsi, hän vähät välitti seuraamuksista, sivullisista uhreista ja näkyvyydestään... Oikeastaan millään muulla ei ollut väliä kuin vain sillä, että hän pääsi olemaan voittaja kaupungin kaduilla tapahtuvissa käsikähmöissä. Kuolemia kuolemien perään ja paloiteltuja, nyljettyjä, revittyjä sekä kaikinpuolin irvokkaita ruumiita ruumiiden perään. Jonkinlainen järki nuoren miehen pääkopassa kuitenkin kumisi ettei hän ehdoin tahdoin upottanut itse itseään liian syvälle synnyttämäänsä suohon, mutta tapahtumilla oli jälkijunassa seuraava kaikunsa ja totuushan oli se, että Razak oli kussut asiat ja pahasti.
Yhdessä hetkessä oli hänen kuin vanhempansakin elämät mullistuneet, kääntyneet peräti päälaelleen. Claus ja Rashna pidätettiin kannibalismin harjoittamisesta ja lukemattomien anthrojen järjestelmällisistä kuolemantuottamuksista kun taas puberteetin ohittanut nuorukainen raahattiin väkipakolla äärimmäisen tarkkaan tutkintaan. Oli yllättävää että Razakin teot olivat edelleen tunnistamattoman anthron toteuttamia ja sellaisina ne tulisivat pysymään. Miehen vanhemmista kehkeytyi kuuluisuuksia median tavoittaessa heidän tarinansa ja pitkään se siitä jauhoikin. Razak joutui nuorisokotiin muutamaksi vuodeksi, missä elonsa aikana hän sai jokaisen vakuuttuneeksi tekaistusta vegaaniudestaan. Tavallaan asiat olivat siis mallillaan.

Aikuisuuden jännittävien porttien avautuessa koko maailma mahdollisuuksineen aukeni nuoren miehen punaisten silmien kantamattomiin. Muutos hänessä oli kuitenkin huomattava - silloinen ajattelematon ja eksynyt kersa omisti suunnan elämälleen, hänellä oli tavoitteita, suunnitelmia sekä kykyjä toimia maailmassa ihan kunnollisena kansalaisena niin halutessaan. Ja mitä porkkanoiden popsimiseen sekä muunlaiseen, yltiöpäiseen vegehömpötykseen tulee... Se oli pelkkää aidolta tuntuvaa, näyttävää ja vaikuttavaa kulissia minkä hän kumosi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Razak piti lajitoveriensa lihasta ja ylipäänsä eläinperäisestä ravinnosta, mutta se ei tehnyt hänestä yhtään sen huonompaa anthroa. Hän haki töitä mistä milloinkin välittämättä minkälaisesta hanttihommasta oli kyse ja missä kaupungissa. Vain elannon ansaitsemisella oli merkitystä, mutta miehen alamailmaan syvemmin kohdistuvat viitteet olivat harmillisen käsinkosketeltavia ja näkyviä kertakaikkisen luihussa olemuksessa, että työrintama oli äärimmäisen heikkoa ja harvoin se noudatti lakipykälistä tietoisen kansalaisen kriteerejä. Hiljalleen leivän ansaitseminen niinsanotuin, rehellisin keinoin alkoi olemaan Razakin vauhtia merkittävästi hidastava kompastuskivi ja jonkinlaisen ylpeyden omaava yksilö ei antanut itselleen lupaa varastaa. Hän ei antanut itselleen mahdollisuutta miettiä, että asiat olisivat oikeasti niin huonosti että vastaantulijoiden taskujenkääntäminen olisi ainoa vaihtoehto selviytymiseen ja mies oli päättänyt voittavansa häntä vastaan taistelevan elämän nurjapuolen - perinpohjainen muutos oli avainsana.

Razak tutustutti itsensä suurkaupunkiin Pennsylvanian osavaltiossa, mikä parhaiten tunnettiin nimeltä Amsford. Hän löysi yllättävänkin nopeasti oman paikkansa yhteiskunnan pohjasakan seasta jollakin tapaa kaltaistensa joukosta, mutta ulkoiseen kokonaisuuteen hän ei oikein sopinut kaipaamallaan tavalla. Pelkässä esikaupungissakin hän olisi ollut neonkyltein varusteltu nähtävyys joten Red Zone lukeutui oikeastaan ainoaksi, hänelle kohtalaisesti soveltuvaksi asuinalueeksi. Siellä kaduilla hän antoi itselleen uuden mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä anthrona, hankkien omaperäisillä tavoilla itselleen eräänlaista verkostoa ja tästä nimenomaisesta verkostosta hän löysi itselleen myös eräänlaisen rakkaudenkohteen. Mies oli häntä jopa reilua päätä pidempi köriläs, ehdottoman auktoriteettinen näky käyskentelemässä niinkin varjoisia katuja pitkin kuin Red Zonella. Samael, tuo suuri ja perin viehättävä yksilö oli kaikessa kauheudessaan vähintäänkin yhtä kaunis Razakin silmin. Koirasuden ja hirvikoiran risteytyksessä oli niin paljon käsinkosketeltavaa karismaa, että raptorinkaltainenkin kovanaama saattoi vain tunteidensa palossa heittäytyä armaansa voimakkaaseen syleilyyn ja leikkiä hätääkärsivää prinsessaa antaakseen mielitietylleen mahdollisuuden olla suhteen mies ja pinteestä pelastava prinssi Uljas. Muutaman vuoden ajan sitä kestikin ja olisi varmasti kestänyt huomattavasti pidempään, mutta se kaatui loppujen lopuksi Razakin omaan virheeseen mikä pakotti Samaelin poikkaisemaan kaksikon välit lopullisesti ja kaiken henkisen kärsimyksen päätteeksi koirahybridi lähti nostelemaan ja etsimään uutta onnea jostakin muualta maailmalta, kuollen sittemin mafian toimesta.

Razak jäi taas yksin. Hän oli kuitenkin jälleen oppinut itsestään uusia asioita, löytänyt itsestään puolia joiden olemassaolosta ei ollut ennen tiennytkään ja muuttunut henkilönä. Hän oli rutkasti vahvempi, potentiaalisempi ja persoonallisempi. Hänestä oli tullut nykyinen minänsä, hän oli löytänyt toimivan yhteistyökumppanuuden Pipe Ghoulsin kanssa, ansaiten rahaa toteuttamalla itseään mafian järjestämissä kehätappeluissa... Razakin elämä oli hyvinkin onnellista. Hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi hyvään elämään ja miehelle itselleen, se riitti varsin hyvin.

Taistelutyyli

Razakin ura mafian palkkaamana viihdyttäjänä taistelukehikon sisäpuolella on urjentunut vaikuttavaa vauhtia. Hän oli jo melkoinen spektaakkeli ensimmäisellä kerrallaan ja nykyään katsojat sekä hän itse, ovat orientoituneet barbaarimaiseen näytökseen ja varmaan voittoon.
Razak ei kampittele, kurista, potki tai käytä muitakaan taistelulajien yleisiä liikkeitä, vaan hän puskee kuin katujyrä, runnoo vastustajan itsensä ja minkä tahansa materian väliin, pyrkien kaikin keinoin murskaamaan, raatelemaan, survomaan, repimään ja yksinkertaisesti tuhoamaan kohteen, hän tukehduttaa maassa makaavan onnettoman omalla painollaan nojautuessa moisen rintaa vasten järkyttävän suurella jalkaterällään sirppimäisen kynnen uppoutuessa häikäilemättömästi leikittelemään hätääkärsivän uhrin sisäelimillä... Razakin alkukantainen tyyli hoidella vastustajansa perusteellisesti on ehdottoman armoton sekä brutaali, mutta sen katsominen on myös jollakin äärimmäisen kieroutuneella tavalla innoittavaa. Raptor on ilmeinen peto, verta ja lihaa ahnaasti janoava eläin ja se on pysyvä imago hänen hirviömäisillä harteillaan.
Razakin käyttämä taktiikka ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen, eikä näppärärakenteisempien vastustajien päihittäminen ole koskaan itsestäänselvyys. Pituus ja massa ovat hänenkaltaiselleen raakalaiselle parhain mahdollinen ase muita vastaan, mutta sen tuomat haitat eivät luonnollisestikaan ole kehärääkille toivottuja ominaisuuksia - raptori ei ole nopealiikkeinen, ketterä saatika sulavalinjainen hyökkääjä eikä hänestä sellaista koskaan saadakaan. Näin ollen kevytrakenteisemmat yksilöt ovat yllättäen hyvin tasavertaisia vastuksia ja pakottavat pyrähdyksenomaisella taktikoinnillaan eläimellisen anthron ajattelemaan ennen tekemisiään, mikä puolestaan nostattaa puhtaan raivoin valloilleen Razakin pääkopassa ja vaikeuttaa jokseenkin järjestelmälliseksi nimitettävää toimintaa.

Triviaa
- kannibaali
- äidinkielensä (englanti) lisäksi puhuu erinoimaisesti venäjää, saksaa ja latinaa
- Seksuaaliselta suuntautumiseltaan Razak on bi ja kaiken lisäksi nirso. Naisten suhteen kriteereitä löytyy valtaosa enemmän kuin miesten kohdalla ja ihastuminenkin kohdistuu useimmiten maskuliiniseen sukupuoleen. Razak kyllä viehättyy myös hameväestä, mutta upean vartalon omaavan naisen täytyy olla luonteeltaankin juuri tietynlainen ollakseen raptorin silmissä seksikäs
- Razak on kehittänyt itselleen taidon nukkua seisaaltaan ja sen avulla hän on tottunut keskivertoa lyhyempiin unenjaksoihin pärjäten vallan mainiosti jopa vain muutamalla hassulla tunnilla. Yölläkin miehessä tuntuu olevan puhtia vielä kuin pienessä kylässä, joten yhtäjaksoinen valvominen ei ole hänelle mitenkään tavatonta
- Razakin rakenne on luotu pysymään mahdollisimman tasapainoitetusti ja vankasti pystyssä, joten mikäli hän muksahtaa kumoon, ylös pääseminen on hankala ja kömpelö prosessi. Lisäksi rakenteensa puolesta kuka vain luulisi hänen olevan keskiverto niin voimankäytössä kuin ketteryydessäkin, mutta erityisen raskaiden luidensa vuoksi ketteryys on hänelle täysin vieras käsite ja nopeat liikkeetkin ovat hänelle sula mahdottomuus, mutta vauhtiin päästyään hän on kuin höyryveturi - puskien läpi räjähtävällä voimalla ja massalla, lopulta jättäen jälkeensä vain sekasortoa sekä tuhoa
- Hänen vanhempansa ovat yhä elossa, mutta Razak hädintuskin enää edes muistaa heidän koko olemassaoloaan
- Razak on lyöttäytynyt yhteen pahamaineisen Pipe Ghoulsin kanssa. Hän ei kuulu jengiin eikä hän ole tilivelvoitettu tekemään mitään sen hyväksi, mutta antamalla itsensä heidän käyttöönsä hän saa kokonaisvaltaisen luvan käyttää jengin tukikohtaa ja vastavuoroisesti pyytää apua heiltä. Niin kauan kun mies kykenee todistamaan olevansa lojaali heitä kohtaan, niin pitkään heidän yhteistyönsä on voimassa