Post by Alhippa on Aug 1, 2012 21:34:07 GMT 3
Nimi : Shenlong Huali
Ikä : 41 (syntynyt 19.5.1977)
Sukupuoli : Mies
Laji / Rotu : Yutyrannus (Kiinasta löytynyt höyhenpeitteinen tyrannosauri tai carcharodontti)
Kansalaisuus : Syntynyt Kiinassa, nykyään amerikkalainen
Ammatti : tutkija, demonologi, myrkynmetsästäjä
Horoskooppimerkki (kiinalainen): Käärme, elementti tuli
ÄÄNI (Terrance Zdunich/Graverobber)
Pituus / Paino : 195cm / 102kg (häntä lisää painoa)
Ulkonäkö: (linkki: fav.me/d59b88o )
Vahvarakenteinen, aavistuksen lyhytraajainen olento, joka on käsivarsia, jalkapöytiä ja kasvoja lukuunottamatta pehmoisten, untuvaisten protohöyhenten peittämä. Omistaa kaksi vaaleaa, vanhaa arpea: ensimmäinen kulkee vaakatasossa kaulan poikki, toinen löytyy selästä kulkien vasemman hartian alta lapaluun yli selkärangan paikkeille, päättyen suunnilleen kyynärpään korkeudelle.
Väritys:
Perusväritys on vaalean harmaa, vatsapuoli kurkusta hännän kärkeen saakka vaaleampi. Samoin nilkoissa ja kyynärtaipeissa on vaaleampaa väriä. Selkä on tummahkon siniharmaa, ja värin erottaa perusharmaasta musta reunus.
Silmät:
Väriltään oranssinpunaiset, seassa joitakin oransseja ja keltaisia juovia. Pupilli on viirumainen ja pystysuora.
Kädet ja jalat:
Käsissä ja jaloissa harmaa on hieman tummempaa, suomujen ollessa tumminta harmaan sävyä mitä herrasta löytyy. Käsissä viisi sormea joissa terävät valkoiset kynnet, jaloissa kolme varvasta plus kannus, näissäkin valkeat kynnet.
Pää:
Kiilamainen, vahvoin leukalihaksin ja sahalaitaisin hampain varustettu tyypillinen petodinosauruksen pää. Naamassa on siniharmaita alueita, ja untuvissa valkea reunus. Alaleuan kärjessä on hieman pidempien untuvien muodostama "parta".
Siniset, kärkeä kohti vaalenevat sulat muodostavat komean harjaksen, joka jatkuu lapaluiden väliin asti. Komeimmillaan harjas on keväisin, kun lyhyempien sulkien keskelle kasvaa joukko pidempiä.
Kuonon päällä on tummanharmaata, röpelöistä muodostelmaa, joka johtuu kallon luumuodostelmista. Silmien yllä, hieman edessä on kaksi vaaleaa, lyhyttä sarvea.
Kita on sisäpuolelta hieman harmahtavan vaaleanpunerva, kieli tummempi, vahva ja suippokärkinen. Shenin kieli on myös yllättävän pitkä ja taipuisa, ja hän kykenee koskettamaan sen kärjellä silmäänsä.
Häntä:
Pitkähkö ja vahva, toimii tasapainottajana ja tarvittaessa sillä voi myös huitaista liian lähelle tunkevaa väkeä kauemmas.
Vaatetus:
Suosii vanhoja kiinalaisia asuja, tyypillisimmin herran yllä näkee silkkisen miesten hanfun (hiukan kimonomainen vaate). Luonnossa liikkuessaan ja myrkyllisiä otuksia etsiessään Shen kuitenkin pukee ylleen pellavaiset housut ja lyhythihaisen pellavapaidan. Yleisimmät värit vaatteissa ovat sinisen sävyt, hopeanharmaa, valkoinen ja beige. Yksityiskohtia saattaa olla kullalla tai keltaisella, kuten Shenin rakkaimpaan hanfuun kirjailtu viisivarpainen, keisarillinen lohikäärme.
Luonne:
Usein omiin ajatuksiinsa vaipuva olento, jolta ei kuitenkaan järkeä puutu. Shen on utelias, ja ottaa työnsä tutkijana ja myrkynmetsästäjänä hyvin vakavasti. Vapaa-ajallaan hän lukee mielellään niin tieto- kuin kaunokirjallisuuttakin, joskus myös maalailee maisemakuvia.
Niin sivistyneeltä ja hieman snobihtavalta kuin Shenlong vaikuttaakin, hänessä on kuitenkin myös pimeä puolensa - vieläpä hyvin vahva sellainen. Voisikin sanoa, että tämä "paha Shen" on herran todellinen luonne. Hän on pohjimmiltaan varsin kylmä, tunteeton, pitkävihainen, aggressiivinen ja kärsimätön. Asioiden on tapahduttava kuten Shen tahtoo, ja silloin kun hän haluaa niiden tapahtuvan. Mikäli Shen suuttuu kunnolla - mitä onneksi tapahtuu hyvin harvoin - kärsivät herran vihasta yhtä lailla vihan aiheuttaja kuin viattomat sivullisetkin. Pahimmillaan uros on silloin, kun hänen primitiivisimmät vaistonsa saavat vallan: silloin hän on hyvin väkivaltainen, vahvasti sadistinen ja lähes kyltymättömän verenhimoinen.
Kaksijakoisuutensa vuoksi Shen ei ole löytänyt itselleen elämänkumppania, mutta pedinlämmittäjiä hänellä on ollut varsin usein; sekä miehiä että naisia.
Mikäli herrasta onnistuu saamaan itselleen ystävän, voi luottaa siihen että tuo on luotettava ja erittäin lojaali olento. Minkä Shen lupaa, sen hän myös pitää - niin hyvässä kuin pahassakin.
Menneisyys :
Shenlong syntyi Kiinassa, Liaoningin provinssissa. Hänen vanhempansa olivat varsin liikkuvaisia olentoja, ja perhe vietti harvoin viikkoa pidempää aikaa yhdessä paikassa. Suurempia kyliä ja kaupunkeja perhe karttoi kuin ruttoa, ja tämän liikkuvaisen, luonnonläheisen elämäntyylin ansiosta Shen oppi jo nuorena etsimään ja pyydystämään ruokansa erämaasta.
Kun Shen oli täyttämässä viisi vuotta, hänen isänsä sairastui. Tauti alkoi tavallisena flunssana, mutta vakavoitui pian keuhkokuumeeksi. Perheen oli etsiydyttävä lähimpään kaupunkiin, jotta isä saatiin sairaalahoitoon.
Suuri kaupunki oli yhtä aikaa sekä pelottava että kiehtova elämys nuorelle yutyrannukselle, eikä nuori tutkimusmatkailija jäänyt paikallisiltakaan huomaamatta - ikävä kyllä. Eräänä sateisena kevätpäivänä Shen kyllästyi odottamaan äitiään sairaalan aulassa, ja päätti lähteä tutkimaan läheisiä katuja omin päin. Hän ei aikonut mennä kauas tai viipyä kauan, koska tiesi ja ymmärsi että äiti huolestuisi jos ei löytäisi poikaansa aulasta. Shen oli kuitenkin näkevinään jotakin mielenkiintoista ja kiiltävää eräällä kapealla sivukujalla, ja utelias poika kun oli, hiippaili lähemmäs tutkimaan. Muutamaa sekuntia myöhemmin häntä huomasi olevansa säkissä. Yksi kaupungin lukuisista huumausaineisiin hairahtaneista asukeista oli sekavasta mielentilastaan huolimatta tajunnut, että pörröinen, pieni olento saattaisi tietää huomattavaa rahasummaa, jonka puolestaan voisi kuluttaa aineisiin.
Näin Shen päätyi erään varakkaan keräilijän lemmikkikokoelman jatkoksi. Muutamaan päivään nuori olento ei osannut ajatellakaan pakoa, niin paljon tutkittavaa suuressa kartanossa oli, ja niin paljon uusia, erikoisia eläimiä! Tässä elämänvaiheessa pojan sydämeen syttyi koko eliniän kestävä, palava kiinnostus myrkyllisiä eläimiä kohtaan.
Kun talo oli tullut tutuksi, ja Shen kyllästyi olemaan rapsuteltavana ja hellittävänä, hän yritti paeta. Pelkäksi yritykseksi se kuitenkin jäi, ja niin kuriton nuori viikari päätyi pariksi päiväksi häkkiin kellariin, ja hänelle annettiin vain puolet normaalista ruokamäärästä; tosin sekin riitti Shenlongille varsin mainiosti.
Aluksi kellarin pimeys hieman pelotti poikasta, mutta kun hän tottui siihen, hän huomasi sen oikeastaan aika mukavaksi. Kun näköaistista ei juuri ollut hyötyä, korostuivat muut: Shen kuuli hiirten rapistelevan ympäriinsä, mutta yksikään niistä ei tullut niin lähelle, että poikanen olisi voinut yrittää napata jyrsijän pelkän kuulonsa avulla.
Kun Shen sitten pääsi pois pimeästä, hänelle keksittiin uutta tekemistä, jottei hän yrittäisi pakoa uudelleen. Shen sai auttaa muiden lemmikkien hoidossa, ja hän oli haltioissaan aina kun pääsi lähelle vaarallista taipaania, tai röpelöistä gilaliskoa.
Shen varttui, eikä häntä enää kohdeltu lemmikkinä. Itse asiassa kartanon herra oli mieltynyt nuoreen olentoon niin paljon, että kutsui tuota välillä pojakseen. Yhdennäköisyyttä ei "isällä" ja "pojalla" kuitenkaan ollut nimeksikään, vanha herra kun oli jo harmaantunut, Australiasta Kiinaan aikoinaan muuttanut kenguru. Joka tapauksessa tästä isällisestä kiintymyksestä oli Shenlongille paljon hyötyä, sillä hän pääsi vanhuksen mukaan erityisille myrkynmetsästysretkille. Näillä reissuilla kaksikko kilpaili siitä, kumpi löytäisi ensin myrkyllisen matelijan. Yleensä pisteet menivät Shenille, ja vanhus opetti kuinka käärmeistä otettiin myrkky talteen eläintä vahingoittamatta, ja kuinka matelija sitten vapautettiin ilman että itse saatiin purema palkaksi. Kerätyn myrkyn vanhus toimitti aina paikalliseen sairaalaan, jossa oltiin iloisia jokaisesta uudesta erästä.
Kun vanha kenguru lopulta kuoli - hän nukkui rauhallisesti pois eräänä marraskuisena yönä - Shen jäi huolehtimaan edesmenneen "isänsä" omaisuudesta.
Kokemus opetti Shenille, että myrkyille - etenkin harvinaisille myrkyille - oli kysyntää muuallakin kuin tutkimuslaitoksissa ja sairaaloissa. Niinpä yutyrannus ryhtyi kauppaamaan pieniä eriä myös erilaisille yksityisille hankkijoille. Ei kestänyt kauaakaan kun sana komeasta, myrkkyjä hyvin tuntevasta herrasta levisi alamaailmassa laajalle, ja Shen sai yhä parempia tarjouksia harvinaisista myrkyistä. Hän kuitenkin tiesi, ettei voisi toimittaa niitä loputtomiin, sillä edesmenneen kenguruvanhuksen lemmikitkin alkoivat olla sen ikäisiä, että menehtyisivät pian. Niinpä Shen myi viimeiset myrkkyerät kovilla hinnoilla, lopetti eläinvanhukset lempeästi, poltti niiden ruumiit, sekä myi pois kartanon. Kenguruherran sukulaiset eivät olleet koskaan kyselleet tuolta jääneen omaisuuden perään, joten Shen lähti kiertelemään maailmaa varsin varakkaana nuorena herrana.
Vuosia Shenlong kiersi maailmaa, tutustuen eri maiden kansoihin, kulttuureihin, ja myrkyllisiin eläimiin. Hänen tietämyksensä kasvoi syyskasvamistaan, ja hän sai mainetta siinä määrin, että pääsi jopa muutamaan yliopistoon vierailevaksi luennoitsijaksi. Asian teki hieman hupaisaksi se, että yutyrannuksella ei ollut oikeastaan minkäänlaista pohjakoulutusta. Hän oli oppinut kenguruvanhuksen hoivissa lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, kaikki muu pohjautui kokemukseen.
Minne tahansa Shen menikin, sinne levisi myös sana hänen kyvyistään myrkkyjen kanssa. Kokeilunhaluinen kun oli, mies oli tehnyt muutamia omia sekoituksiaan tappavimmista myrkyistä, ja niiden tulokset olivat varsin tehokkaita. Näitä sekoituksia Shen tosin teki ja myi äärettömän harvoin - yleensä vain jonkin hyvin vaikutusvaltaisen tahon tilauksesta. Silti hän kieltäytyi välillä niistäkin, ja oli sen vuoksi kahdesti menettää henkensä. Nämä tapaukset jättivät näkyvät arvet, ja opettivat Shenlongin entistäkin varovaisemmaksi ja epäluuloisemmaksi.
Kun Euraasia, Afrikka ja Australia oli pääpiirteissään käyty läpi, päätti Shenlong siirtää itsensä ja toimensa Amerikan mantereelle. Hänen mielenkiintonsa oli alkanut kohdistua myrkkyjen lisäksi uskontoihin ja uskomuksiin, erityisesti demonologiaan. Shenin mielestä oli tavattoman mielenkiintoista lukea aiheeseen liittyviä vanhoja kirjoja ja kirjoituksia, ja joskus hän jopa sai aiheesta keskustelua aikaan pappien kanssa. Mutta tämä kiehtova aihe alkoi tuoda pintaan myös Shenlongin omaa demonista puolta. Joihinkin pieniin kaupunkeihin jäi miehen käynnistä veriset jäljet, kun hänen kauan uinuneet, primitiiviset vaistonsa saivat välillä vallan.
Mitä syvemmälle Shenlong vajosi pimeyteensä, sitä enemmän se alkoi päästä pintaan. Välillä mies oli kuin demoni itsekin, verenjanon riivaama, ja näinä hetkinä hän etsi rauhallisen, pimeän paikan jonne saattoi tuoda öisiltä kaduilta sieppaamiaan olentoja. Harvat näistä siepatuista jäivät eloon - ja ne jotka jäivät, eivät koskaan suostuneet puhumaan kokemuksistaan.
Kun Shen saapui Amsfordiin, oli sumuinen, syksyinen ilta. Hän vietti ensimmäisen yönsä vanhan, maan tasalle palaneen ja osittain kasvillisuuden valtaan joutuneen kirkon raunioissa. Seuraavana aamuna mies tutki paikkaa hieman tarkemmin, ja löysi maan alta suppean katakombien verkoston, joka oli säilynyt erinomaisessa kunnossa. Paikka miellytti yutyrannusta, ja hän päätti käyttää sitä tukikohtanaan lähiympäristöä tutkiessaan.
Shenlong kuljeksi jonkin verran kaupungilla ja sen laitamilla, tutustuen alueeseen ja väestöön. Kuitenkin hän vetäytyi aina viettämään yönsä katakombeihin, vaikka saikin välillä potkia sieltä väkeä ulos. Omaisuuttaan - reppua, jossa oli pari vaatekertaa, sekä myrkynkeruuvälineet ja lompakko - Shen kantoi tavalliseen tapaansa aina mukanaan. Hän ei ottanut sitä riskiä, että olisi menettänyt tavaransa jollekin katakombeihin eksyneelle onnenonkijalle.
Noin vuosi kaupunkiin saapumisensa jälkeen Shenlong osti varakkaamman väen alueelta komean, viktoriaanisen maatalon. Hän kuitenkin muokkasi sitä omiin tarpeisiinsa sopivammaksi asennuttamalla tavallisten lukkojen tilalle verkkokalvoskannerit, puulattian tilalle kivilattian (jotta se kuluisi vähemmän herran kynsien alla) sekä teki autotallista myrkkyhuoneen terraarioineen ja laboratoriolaitteineen. Laitattipa hän huoneen nurkkaan häkinkin mahdollisia hiirtä suurempia koekaniineja varten. Ensimmäinen, joka epäonnekseen joutui tähän huoneeseen ja häkkiin tutustumaan, oli liskoanthro nimeltä Nomalanga.
Muiden taiteilemia kuvia saurusherrasta:
Epal
Muuta infoa:
- Shenin talo näyttää tämän kuvan mukaiselta: www.builderhouseplans.com/victorian-elegance/pid/114107004 Tosin sillä erotuksella että ulkoseinät ovat punertavaa kiveä, eikä autotallissa uuden käyttötarkoituksen vuoksi ole tuota suurta ovea, vaan sen tilalla on kiinteä seinä. Taloa myös ympäröi vanha hedelmätarha runsassatoisine päärynä- ja omenapuineen, takapihalta löytyy jopa pieni lampi jossa elää vesiliskoja.
Päiv. 14.12.2012
- käy joka toinen viikko Mindholdissa ottamassa talteen Lilithin myrkyn, jotta turhilta myrkytystapauksilta vältyttäisiin; toimittaa samalla myös vastamykkyä purematapausten varalta