Post by Alhippa on Aug 26, 2012 23:24:40 GMT 3
"Did I really open my eyes, or is it still that I look inside?"
"I have nothing I can give, but this chance that you may live..."
Nimi : Acheron "Aave" Styx, "geenipoikkeama 128-F", "Kirkon Kummitus" (oikea nimi oli Adya)
Ikä : 41 (päivitetty 19.6.2016)
Sukupuoli : nainen
Laji / Rotu : hybridi (egyptinkoirankuonolepakko (rousettus egyptiacus) + valkopartamarakatti (cercopithecus roloway) + besoaariantilooppi (antilope cervicapra) + juovahyeena (hyaena hyaena)
Kansalaisuus : USA
Ammatti : entinen palkkatappaja, ei virallista ammattia
Pituus / Paino : 199cm / 62kg (sairaalloinen alipaino)
ÄÄNI (Anastasia - Once Upon a December (brasilialainen versio))
X-geeni:
Psyykikko, osaa telepatiaa sekä näkee joskus ennalta tulevia tapahtumia. Kykenee myös vaikuttamaan jossain määrin niiden olentojen mieliin, jotka ovat epäröiviä tai pelokkaita. Kykenee myös tunnistamaan kantaako keskustelukumppani x-geeniä, tosin tämä kyky ei aina toimi kovin tarkasti, eikä Ache siksi aina luota havaintoonsa. On aina varovainen kykyjensä kanssa, eikä turvaudu usein muihin kuin telepatiaansa.
Kykylista (päiv. 14.12.2012)
-Telepatia (yksisuuntaista, voi lähettää mutta ei ottaa vastaan; voimistuu ajan myötä, eli ulottuvuus kasvaa, ei rajaudu enää näköyhteyteen)
- Kyky aistia x-geenit (vain mikäli lähellä olevan henkilön x-geeni on aktivoitunut; voimistuu ajan myötä)
- Clairvoyance (selvänäköisyys; saattaa nähdä unien muodossa joitakin tapahtumia ennalta)
- Aura reading (aurojen aistiminen/lukeminen; aktivoitui kun menetti oikean silmänsä, voimistuu ajan myötä)
Ulkonäkö:
Varsinainen heinäseiväs, luut törröttävät tavalla jota ei kukaan täysissä järjissään oleva voi sanoa kauniiksi. Muotoja on hyvin vähän, oikeastaan ei ollenkaan. Koko ruumista peittää melko tiheä ja pehmeä turkki, jossa on samantyylistä kuviointia kuin juovahyeenan turkissa. Pörröinen, sotkuinen ja vaalea hiuspehko alkaa suunnilleen silmien välistä ja jatkuu niskaan, pisimmät hiussuortuvat hipovat ristiselkää.
Väritys:
Melkein albino, pohjaväri on lähes lumenvalkoinen, kuviointi kuitenkin haalean harmaata.
Silmät:
Pupilli musta, hiukan viirumainen ja vaakasuora kuten laiduntavilla eläimillä, iiris laaja ja oudosti syvän violetti.
Kädet ja jalat:
Raajat ovat pitkät mutta vahvat, enemmänkin jäntevät kuin lihaksikkaat. Sormia ja varpaita on viisi kussakin kädessä ja jalassa, näppäriä ja hoikkia tarttumavälineitä jotka päättyvät lyhyisiin, kuultavan vaaleisiin kynsiin.
Pää:
Hivenen kiilamainen, kuono melko lyhyt, kulmahampaat niin pitkät että näkyvät silloinkin kun suu on kiinni. Leukalihakset ovat vahvat, ja Acheron voisi halutessaan helposti puraista vaikka oman sääriluunsa kahtia.
Päätä koristavat kierteiset, noin 30cm pitkät sarvet, sekä kookkaat korvat.
Molemmilla puolilla päätä on arvet: neljä silmien yli, ja yksi kuonosta kohti leukaperiä.
Häntä:
Marakattimainen, pitkä tarttumahäntä, mittaa lähes saman verran kuin Acheronin muulla ruumiilla.
Siivet:
Geenimutaation myötä naisella on selässään lepakkomaiset siivet, joiden kalvo on kalpean punertava hiussuonien vuoksi. Kalvo kiinnittyy kehoon lantion seudulla, ja estää naista käyttämästä "normaaleille" anthroille suunniteltuja vaatteita. Nainen ei kuitenkaan ole lentokykyinen, joskin voi tarpeeksi korkealta hypätessään liitää siipiensä varassa.
Vaatetus:
Maanläheiset värit ovat lähellä tämän ylipitkäksi venähtäneen naisen sydäntä, ja yleensä hänen yllään näkeekin itse ommeltuja riepuja, joiden värit vaihtelevat kaarnanruskeasta tuhkanharmaaseen, joskus myös luonnonvalkeaan. Halutessaan pelotella toisia nainen käyttää liehuvia, löysiä vaatteita; murhatuulella vaatteet ovat varsin ihonmyötäisiä, jotta vastustaja ei saisi niistä kunnon otetta.
Pelissä syntyneet vammat (Lista lisätty 14.12.2012)
Luodeista tulleet:
- oikean siiven taive (ja kärsinyt lyönneistä, eli murtumia, siipi on käyttökelvoton)
- vasen reisi
- vasen olkavarsi
- oikea olkavarsi (naarmu)
Viiltojäljet
- kasvojen oikea puoli (silmä puhki)
- koukkujen aiheuttamat reiät siivissä
Lyönneistä syntyneet
- pari kylkiluuta poikki
- kallossa takana hiusmurtuma
Ääni:
Viattoman kuuloinen, ei pysty äänijänteiden heikkouden vuoksi puhumaan paljon kuiskausta kovemmalla äänellä.
Luonne:
Naisen sydän on kylmä ja musta kuin avaruuden tyhjyys, ja hänen kasvoillaan on aina sama ilme: sekoitus vihaa, inhoa ja välinpitämättömyyttä. Hän ei koskaan naura, hymyile, itke tai huuda, vaikka syytä olisikin.
Acheron vihaa koko maailmaa, mutta erityisesti niitä yksilöitä jotka kykenevät aiheuttamaan kipua toisille - oli kyseessä sitten mafian pomomies tai tappeluun ryhtynyt humalainen. Jos nainen näkee jonkun satuttavan toista, hän menee epäröimättä väliin, ja mikäli satuttava osapuoli ei tajua nopeasti selittää tekojaan, saattaa jälki olla hyvinkin rumaa. Acheron menetti omantuntonsa kauan sitten, eikä tunne muuta kuin mielihyvää saadessaan vuodattaa "pahantekijöiden" verta. Kuitenkin hän itse on säälimättömyydessään ja mustavalkoisessa näkemyksessään paljon suurempi paha.
Yksi naisen pikku huveista on muiden anthrojen manipulointi, etenkin mikäli nuo sattuvat vihaamaan x-geenin kantajia. Tällaisille tapauksille hän usein puhuu tarkoituksellisesti vain telepatialla, haluten nähdä miten kohde moiseen reagoi.
Päivitystä 12.10.2012
William Valentinen kohtaaminen sai kauan uinuneen Adyan heräämään Acherin sisällä, ja siksi hän kykenee nykyään hymyilemään, nauramaan ja tuntemaan empatiaa. Hän ei kuitenkaan ole aivan sinut näiden "vieraiden" positiivisten tuntemusten kanssa, ja ahdistuu siksi herkästi. Nainen viihtyy paremmin omissa oloissaan, yrittäen setviä sisäisiä solmujaan avoimiksi.
Tutussa, luotettavassa seurassa Acher uskaltaa rentoutua, naurahdella ja hymyillä, mutta vieraassa seurassa hän on enemmän vanha itsensä.
Uudet, positiiviset tuntemukset naisen sisällä aiheuttavat hänelle ikään kuin henkisiä allergioita, joiden vuoksi hän saattaa välillä turhautuessaan käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti. Tällöin saattaa kohdalle sattumalta osuneelta viattomalta sivulliseltakin pahimmassa tapauksessa lähteä henki. Acher pyrkii kuitenkin hillitsemään itsensä viimeiseen asti, ja omassa rauhassa mietiskelemällä löytämään sen, mikä hän sisimmässään todella on, sekä tulla sinuiksi tämän "todellisen luontonsa" kanssa.
Menneisyys :
Acheronin isovanhemmat - lempeä ja iloinen hedelmälepakkorouva, sekä asiallinen ja herrasmiesmäinen valkopartamarakattiherra - tapasivat toisensa torilla Ghanassa. Molemmat pitivät toisistaan kovasti, mutta menivät naimisiin vasta muutaman vuoden kuluttua ensimmäisistä treffeistään. Aikanaan maailmaan syntyi suloinen pieni tyttö, Nanyanika, jolla oli piilevä x-geeni; tästä pienokaisesta varttuisi katkeran ja synkän Acheronin äiti.
Mitä Acheronin isään tulee, tuo sai alkunsa huomattavasti vähemmän romanttisella tavalla; Achen isän äiti, joka oli juovahyeena, joutui humalaisen besoaariantiloopin (Achen isän isän) raiskaamaksi eräällä Intian slummialueista. Koska nainen oli nuori ja köyhä, ei hänellä ollut varaa edes harkita aborttia. Niinpä maailmaan syntyi energinen pieni poika, Baadal, joka muodostui äidilleen heti niin rakkaaksi, ettei tuo vanhempiensa painostuksesta huolimatta suostunut hankkiutumaan eroon lapsestaan, vaan kasvatti poikaa (jolla myös oli piilevä x-geeni) parhaan kykynsä mukaan.
Nanyanika ja Baadal kohtasivat sattumalta eräässä kahvilassa Intiassa. Tyttö oli tuolloin 17 ja oli maassa opintojensa vuoksi. Baadal puolestaan oli vuoden vanhempi, ja työskenteli kyseisessä kahvilassa. Kaksikko alkoi keskustella maan mytologiasta ja kulttuurista, ja kun Nanyanikan oli aika palata kotiinsa Ghanaan, seurasi Baadal mukana. Melko pian 19. syntymäpäivänsä jälkeen Nanyanika saattoi maailmaan pienen tytön, jolle onnellinen nuoripari antoi nimeksi Adya.
Pikku Adya oli kuitenkin syntymästään lähtien kaikkea muuta kuin helppo lapsi. Vanhempiensa tietämättä pienokainen oli perinyt molemmilta piilevän x-geenin, jonka lisäksi hänen geenistönsä oli muutenkin mutatoitunut. Vauva sairasteli usein, ja sairaala muodostuikin lähes toiseksi kodiksi tälle pienelle perheelle.
Kun Adya oli puolentoista vuoden ikäinen, hänet lopulta riistettiin biologisilta vanhemmiltaan. Lääkärit väittivät, että syynä oli se, etteivät nuoret vanhemmat olleet osanneet hoitaa lastaan kunnolla, saati oikein. Surevat Nanyanika ja Baadal eivät koskaan saaneet tietää riiston todellista syytä: lääkärit olivat onnistuneet vahvistamaan, että pikku Adyalla todellakin oli x-geeni, ja tieto oli levinnyt erääseen amerikkalaiseen instituuttiin, joka halusi tutkia pienokaista. Niin eräs lahjottu lastenlääkäri sitten matkustikin pienokaisen kanssa Atlantin yli, ja tästä matkasta alkoivat Adyan monivuotiset kärsimykset.
Ensimmäinen asia, josta Adya joutui Amerikan mantereelle saavuttuaan luopumaan, oli nimi. Siinä paikassa, mihin hän joutui, oli muitakin lapsia jotka olivat saaneet kokea saman kohtalon. Tytöstä ryhdyttiin käyttämään nimitystä "geenipoikkeama 128-F", jossa numero tarkoitti sitä, monesko tutkittava hän oli, ja F-kirjain sitä että kyseessä oli tyttö.
Seuraavat 15 ja puoli vuotta olivat nuorelle yhtä tuskaa, sekä öin että päivin. Hänelle tehtiin kaikenlaisia kokeita, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, syötettiinpä joskus kokeellisia lääkkeitäkin, joiden oli tarkoitus hävittää koko x-geeni. Siihen ne eivät kuitenkaan pystyneet. Silti lääkkeet yhdessä huonon, aggressiivisen ja tunteettoman kohtelun sekä painajaisunien kanssa saivat aikaan sen, että "geenipoikkeama 128-F":n mieli hajosi täysin. Hän alkoi nähdä kaiken tarkasti jaoteltuna mustaan ja valkeaan: harmaan sävyjä ei enää ollut nuoren naisen maailmassa. Kaikki mitä hän ja muut tekivät oli joko hyvää tai pahaa, mitään välimuotoja ei ollut.
Myös naisen mielessä kytenyt elinikäinen pelko oli hiljalleen muuttunut vihaksi lääkäreitä kohtaan; joidenkin tiettyjen yksilöiden kohdalla viha alkoi saada suoranaisen raivon ja verenhimon piirteitä. Erityisen syvää hänen vihansa oli erästä miespuolista lekuria kohtaan, joka oli aiheuttanut syvät haavat hänen kasvoihinsa. Niinpä neiti eräänä onnettomana iltana iski kertakäyttöisestä muovimukista taitellun veitsentapaisen eniten vihaamansa lääkärin silmään, ja pakeni laitoksesta.
Pysähtyessään parin korttelin päässä tasaamaan hengitystään neiti alkoi ymmärtää, mitä oikein oli tehnyt. Hän ei kuitenkaan tuntenut katumusta, vaan suunnatonta riemua; oli ollut varsin tyydyttävää nähdä, kuinka lääkäri oli kavahtanut taaksepäin huutaen ja veri silmästä valuen. Hiljaa hihittäen mielipuoli neitokainen lähti hölkkäämään kauemmas rakennuksesta, jonka näin odottamaton tapaus oli saanut sekasorron valtaan.
Pari viikkoa neitonen sai pyöriä kaduilla ilman päämäärää, vältellen kaikenlaista hämärän väkeä. Muutaman kerran hänen oli jopa väkivaltaisesti puolustettava olemustaan, kun eivät katujen kasvatit muuten uskoneet. Samalla nuoren naisen mieleen syntyi uusi, polttava viha: eivät ainoastaan lääkärit kyenneet kauheuksiin, vaan muutkin anthrot!
Neitosen onneksi hänen katutappeluaan oli sattunut seuraamaan eräs taho, joka ehdotti nuorelle mutta sisukkaalle hybridille palkkatappajan uraa. Hitusen emmittyään neiti suostui, eikä myöhemmin katunut päätöstään. Tällä uralla hän oppi paljon uutta, ja sai toteuttaa syvimpiä halujaan, eli päästää "pahiksia" päiviltä. Uransa aikana nainen myös pääsi viimeinkin eroon laitostunnuksestaan, ja omaksui nimekseen Acheron Styx. Sekä etu- että sukunimi tarkoittivat manalan virtaa, jonka yli lautturi Kharon vei sieluja kadotukseen. Kollegat kuitenkin nimittivät Acheronia mieluummin Aaveeksi, sillä tuo saattoi hiipiä aivan ääneti paikalle, ja pelästyttää muut henkihieveriin lausumalla jonkin tervehdyksen vienolla, kuiskaavalla äänellään. Ajan myötä tämä nimitys levisi jokaiseen kolkkaan, jossa Ache oli työnsä puolesta joutunut käymään.
Työnsä ohessa Acheron oppi havainnoimaan myös omia tuntemuksiaan, ja kontrolloimaan sekä vihaansa että x-geenin suomia kykyjään jossakin määrin. Hän huomasi, että saattoi surmata tietyn tyyppisiä kohteita vain sopivasti ajoitetulla telepaattisella tervehdyksellä - sydänkohtaus piti huolen lopusta. Kuitenkin Aave myös kärsi kyvyistään, sillä hän näki ajoittain painajaismaisia enneunia, jotka joskus - hyvin harvoin mutta kuitenkin joskus - kävivät toteen täydellisesti.
Unien maailman sekoittuessa välillä todellisuuteen Acheron hylkäsi ammattinsa, ja päätti vetäytyä joksikin aikaan omiin oloihinsa. Hänen vihansa maailmaa kohtaan ei kuitenkaan missään vaiheessa laantunut; päinvastoin, se kasvoi joka kerta kun nainen sai jostakin syystä osakseen nuivaa kohtelua. Kun hän siis asettui hylättyyn talonröttelöön Amsfordin kaupungin rajalla, ja ryhtyi tarkkailemaan suurkaupunkilaisten elämää, hänen tavoitteensa vain vahvistui: maailma oli puhdistettava niistä, jotka satuttivat tarkoituksellisesti muita.
"Minä tulen puuttumaan jokaiseen kahakkaan, jonka silmäni todistavat, ja rankaisen kutakin tekojensa mukaan. Silmä silmästä, hammas hampaasta. En lepää ennen kuin tämä tavoitteeni on täytetty", vannoi Aave autioilla kirkon raunioilla eräänä synkkänä yönä, jona hän oli saanut todistaa varsin väkivaltaista välienselvittelyä baarista hoiperrelleiden humalaisten anthrojen kesken.
Valansa seurauksena Acheron sai silloin tällöin päästää päiviltä jonkin otusparan, joka oli puolestaan päästänyt päiviltä kiistakumppaninsa. Monet myös saivat eri asteisia haavoja naisen käden kautta, ja ne, jotka olivat nähneet vilahduksen kalpeasta olennosta kirkon raunioissa, alkoivat pelokkaan kunnioittavasti kuiskaten kutsua Acheronia "Kirkon Kummitukseksi".
Koska Acheron ei ollut idiootti, hän ei vaaninut kaupungin syrjäseuduilla aktiivisesti - moinen olisi saattanut johtaa lopulta hänen oman piilopaikkansa paljastumiseen. Nainen eli lähiseudun luonnon tarjoamista antimista, ylittäen joskus kaupungin rajankin etsintäretkillään. Ydinkeskustan suuntaan hän tohti liikkua vain, mikäli sääolot olivat sellaiset, että näkyvyys oli aivan surkea. Hän teki itsensä kuitenkin tutuksi kaupungin kanssa hitaasti mutta varmasti, ja oppi myös millaista väkeä milläkin alueella yleisesti ottaen liikkui.
Katujen asukit kehittelivät Acheronista vuosien kuluessa jos jonkinlaisia urbaanilegendoja, jotka lähinnä ärsyttivät naista. Suurimpiakaan satusetiä hän ei kuitenkaan rankaissut valheistaan, koska vala velvoitti naista käymään vain fyysistä väkivaltaa harrastavien kimppuun. Hän itse kuitenkin harrasti melko aktiivisesti myös henkistä väkivaltaa uhkaillen ja pelotellen välillä aivan viattomiakin kansalaisia. Joskus jokin taho myös pyyteli Kirkon Kummitukselta apua, yleensä palaneen kirkon liepeillä, sillä siellähän vilahduksia kalpeasta olennosta oli nähty useimmin. Avun anelijasta riippuen Ache saattoi joskus vastatakin pyyntöön, laskien kuitenkin tarkasti sen varaan, että toinen jäisi hänelle kiitollisuudenvelkaan. Näin nainen onnistui muodostamaan itselleen verkoston, johon kuului varsin vaikutusvaltaisiakin tahoja. Aave tuumaili, että moisesta saattaisi olla vielä jonakin päivänä hyötyä.
Lisäystä 12.10.2012
Eräänä syksyisenä iltana haavoittunut Acher sattui kiipeämään tiilimuuria vasten kallistuneen puun avustuksella erään ystävällisen herrasmiehen, William Valentinen, puutarhaan. Mies lääkitsi naisen haavan, mutta Acher onnistui varomattomilla sanoillaan herättämään miehen sisällä asustavan hirviön. Acheron päätyi kellarissa tapahtuneen raiskauksen uhriksi (hänen mielensä tosin sulki myöhemmin suurimman osan tapahtuneesta piiloon alitajuntaan, eli nainen ei muista tuota hetkeä kunnolla). William onnistui kuitenkin keskeyttämään petopuolensa puuhat, eikä itse muistanut asiaa myöhemmin. Acher jäi talolle tarkkailemaan herrasmiestä saadakseen selville olisiko tuo parempi päästää päiviltä, mutta susiherran ystävällisyys alkoi sulattaa jäistä hybridiä. Lopulta kaksikko päätyi nauttimaan toisistaan kylvyn yhteydessä, tosin alkoholilla oli hieman osuutta asiaan. Acher lähti talosta aamuvarhain hiukan haikein ja sekavin mielin, ja on siitä asti yrittänyt saattaa henkistä puoltaan uudelleen tasapainoon.
Missio:
Acheronin päätavoitteena on kostaa maailmalle kaikki kärsimänsä vääryys, kipu ja tuska. Jos siinä sivussa menehtyykin viattomia... noh, sitä sattuu. Tavallaan on siis kyseessä yhden sota kaikkia vastaan.
Muutos 12.10.2012
Acher on lähes hylännyt missionsa. Hän tappaa kuitenkin edelleen jos sattuu näkemään tapon tai murhan.
Pelot:
Acheronin suurin pelko on, että hän joutuu jälleen vangituksi. Nainen ei halua enää koskaan olla kenenkään lemmikki, orja, käskyläinen tai - mikä pahinta - koekaniini.
Muuta:
- Ei arvostele koskaan toisten motiiveja, vain tekoja.
- Ei käy kenenkään kimppuun vain kuulopuheiden vuoksi, vaan hyökkää vain mikäli omin silmin todistaa väkivaltaista tapahtumaa.
- Saattaa joskus avustaa jengejä tai x-geenin omaavia, koska silloin nuo jäävät kiitollisuudenvelkaan, jota seikkaa Ache voi tarvittaessa myöhemmin hyödyntää.
- Kääntyy toisten anthrojen puoleen vain poikkeustapauksissa, tarvitessaan jotakin erityistä (kangasta tms.)
- Teräaseiden ystävä: kantaa aina mukanaan muokattua bowie-veistä (puolen metrin terä), jota osaa käyttää hyvin näppärästi.
- Saattaa joskus, hyvin oudolla tuulella ollessaan, puhua arvoituksin ja runomuodossa.
- Menetti neitsyytensä William Valentinelle #Fangyn hahmo#